tiistai 08. marraskuun 2016

Nyt loppui (ruoka)hamstraus!

22

MOIKKAMOI IHANAT!

Ei hyvää päivää, viimeisten parin päivän aikana meillä on karsittu. Rankalla kädellä. Kun yrittää saada kotia myyntikuntoon, niin eittämättä vastaan tulee ylitsepursuavat vaatehuoneet, keittiönkaapit, kodarin kaappi (tai no, mitä sitä itseään huijaamaan; koko kodari), lastenhuoneet. Sitä alkaa tarkastelemaan kotiaan mahdollisten ostajien silmin. Ja ne ylitsepursuavat tasot ja vaatehuoneet eivät tunnu kovin houkuttelevilta. Viime päivien aikana olen miettinyt, että missä on se auttava käsi – ihmenainen Mari, jonka sukunimi taisi olla joku Kon. Ei, en ole kyseistä teosta lukenut ja jotenkin olen onnistunut välttämään blogipostauksetkin aiheesta. Tietoisesti. Sillä olen tiennyt, että kirjan luettuani aikaa ei jää mihinkään muuhun kuin karsimiseen. Osa minusta rakastaa tavaroiden ja sisustusesineiden tuomaa kodikkuutta, kun taas osa minusta haluaisi olla minimalistinen japanilainen. Pitkä taso ikkunan alla, tason päällä bonsaipuu. Ei mitään muuta. Lattialla futon. Taustalle haikumusiikkia ja kasvoille ultratyyni ilme. Pariin vuoteen ei ole tullut ostettua juuri tuikkukippoja tai sisustusesineitä, mutta kirjoja. Niitä on tullut hamstrattua niin, että voisin perustaa kirjaston. Olenko lukenut ne kaikki? En todellakaan, ehkä sitten eläkeiässä riittää aikaa tai ajanhallinnan kykyä. Rakastan kirjoja, mutta niille pitäisi keksiä joku säilytyspaikka. Kirjahylly, se on ensimmäisenä listalla uuteen kotiin.timjamileipa-1-of-3

Eilen törmäsin myös keittiössä kaaokseen. Päällisinpuolinhan kaikki näyttää siistiltä, mutta avattuani kaikki kuivamuonalaatikot ja -kaapit yhtä aikaa meinasi henki loppua. Tuijottelin keskellä keittiön lattiaa ihmeissäni kaappien sisältöä ja pohdin, että olenkohan varautunut nyt vähän liian tuhdein asein. Samalla tavalla kuin Oriveden mummu vainaa aikoinaan, sodan läpi käyneenä. Aloitin jauholaatikosta. Kolme pussia avattuja vehnäjauhoja, saman verran ruisjauhoja ja kalliita tattarijauhojakin. Enkä edes kehtaa sanoa, kuinka monta avattua riisipussia löysin. Osa oli parhaimmat päivänsä nähnyt jo vuonna 2014. Aivan järkyttävää. Kikherneitä tuskin tarvitsee olla seitsemää säilykepurkillista tai Mutteja kuutta. Kaurapuuroaineksista riittäisi kokonaiselle pataljoonalle. Aasialaiskeittiöstä innostuneena olen myös hamstrannut kaikenmaailman riisiviinietikkaa, seesamiöljyä sun muuta. Ihan varmuuden varalta kaksi pulloa kutakin laatua. Sakepullojen jämätkin ovat vuoden odotelleet käyttötarkoitusta jääkaapissa. Terveellisyyshän on valttia, mutta miksi olen hamstrannut siemenpusseja joka kauppareissulla? Kun kuitenkin siellä kaapissa olisi ollut ne edellisetkin pussit. Kuivahiivaakin on näemmä sen verran, että voisi laittaa kotikaljat porisemaan.timjamileipa-3-of-3

Nyt se on loppu. Eilen illalla pyöräytin sämpyläjauhoista ja siemenistä timjamisämpylöitä. Yhden riisipussin jämät pääsivät riisipuuroon. Siitä riitti ilta- ja aamupalaksi. Vastedes leivon leipää siihen asti, että saan nuo jauhopussit balanssiin. Käytän ensin pois kaappien kätköissä olevat ennen kuin ostan uutta. Eilen illalla tein ruokakassitilauksen ja yllätyin, kuinka edullisesti selvisin. Kuinka paljon rahaa sitä on mennyt hukkaan, kun ei ole tajunnut inventoida ensin omia kaappeja? Oikeastaan nyt taitaa olla viimeinen hetki ottaa itseään niskasta kiinni, sillä tulevan kotimme keittiöön tulee ehkä kolmasosa nykyisestä säilytystilasta. Sinne mahtuu vain yksi pussi kaikkia laatuja ja hyvä niin. Olenko mä ainoa hamstraaja ruoan suhteen? Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan, jolla tästä ”sairaudesta” pääsee eroon! 🙂timjamileipa-2-of-3

Laitoin tuossa aamusta juoksuvaatteet päälle tarkoituksena vetäistä kunnon hikilenkki, mutta taidan kirmata kuitenkin keittiöön jatkamaan projektia. Jotenkin todella mieltä virkistävää tuo siivoaminen. Ehkä mä pikkuhiljaa lämpenen ajatukselle, että se ihmenainen Mari tulisi meillekin kylään…

IHANAA TIISTAITA!

alle


maanantai 07. marraskuun 2016

Inspiroivan päivän kuvatulva

7

bid-1-of-23bid-5-of-23 bid-2-of-23 bid-3-of-23 bid-4-of-23 bid-6-of-23 bid-7-of-23 bid-8-of-23 bid-9-of-23 bid-10-of-23 bid-11-of-23bid-17-of-23 bid-12-of-23 bid-13-of-23 bid-14-of-23 bid-15-of-23 bid-16-of-23 IDbid-18-of-23 bid-19-of-23 bid-20-of-23 bid-21-of-23 bid-22-of-23

HEI HUOMENTA!

Rise & shine, uusi viikko – uudet kujeet ja mitä näitä nyt onkaan 🙂 Tämä viikko alkaa taas astetta energisemmissä merkeissä. Akut on ladattu ja mikä ihaninta, eilisen päivän mentyä harakoille, tuntuu että tänään tulee toimittua tuplateholla. Sen verran kävimme eilen tuolla meidän remppakohteessa, että totesin kuvien ottamisen olevan liki mahdottomuus. Bobcat oli parkkeerattu keskelle mancavea ja olisi vallannut kuvat täysin. Yritän käydä tänään kuvailemassa, mikäli tuo Bob on pois jaloista. Eilinen tosiaan tuli ihan vain lepäiltyä iltapäivästä iltaan. Toby kainalossa. Toiselle oli tullut elämänsä ensimmäinen masutauti ja olkkarin matto (jep,matot ovat olleet lattiassa koko ajan) sai kokea hieman kovia. Pitänee vissiin vaihtaa matot muuton yhteydessä. Muuten koiruli oli onnensa kukkuloilla, kun koko perhe on taas kotona. Vatsapöpökin onneksi meni nopsaa ohi, mutta panin merkille, että niin ihmis- kuin hauvavauvatkin ovat sylinkipeitä hieman alavireisinä.

Kuvatulvasta, ainakin omasta mielestäni, voi aistia ihan loistavasti tuon lauantaisen Bloggers’ Inspiration Day:n tunnelmia. Ensi alkuun söimme Teemu Laurellin tarjoilemaan suussasulavaa brunssia Santa Marian ja Risentan standilla, juttelimme niitä näitä ja nautimme. Jälleen kerran se oli Olympuksen standi joka veti puoleensa. Eikä vähiten tuon ihanan vihreän (mokkaisen?) kameralaukun takia. Miettikää miten täydellinen asuste kesäisen maksimekon ja remmisandaalien kera. Pakko saada tuollainen. Instrumentariumin standilla rakastuin täydellisiin vaaleansinertäviin pokiin. Yllättävä värivalinta, mutta koska mulla on jo ne kahdet turvavärillä varustetut pokat, niin tuollaiset rikkoisivat hieman sitä tuttua ja turvallista linjaa. Nordqvistin pisteellä pääsimme maistamaan uutta Keisarin Morsian teetä, joka tulee olemaan meidän ensi kesän vakiotuote. Hiilihapotettu, kylmä ja sokeriton. Niille aikuisille, kenelle ei välttämättä se limppari tai pillimehu uppoa 🙂

Välillä kävimme lataamassa akkuja Fresitan pisteellä ja maistelemassa uutta marjaista vadelman ja mustikan makuja sisältävää kuplivaa. VihreäKeijun ja Champin osastolla maistelimme täydellisiä sieniä. Enpäs ole ennen tajunnut, että kotimaisia herkkusieniä voi syödä kypsentämättöminä. Niitä täytyy kyllä koklata kotonakin! Bossin uutuustuoksu The Scent for Her oli viedä jalat alta. Muutenkin Bossin piste oli ihan ultratyylikäs, kuten myös Max Factorinkin osasto. Jotenkin nuo tummanpuhuvat sävyt vetivät minua puoleensa. Kuten myös Gladen osaston ihanat tuoksut. Ja hei, siellä olisi ollut myös käsihierontaa tarjolla, mutta jouduimme aikataulun puitteissa kieltäytymään. Niin tukkatuulispäänä touhotimme Emilian ja Mintun kanssa menemään, että tajusin vasta hotellilla missanneemme muutaman standin.

Tuo Konepajan Bruno tarjosi tilaisuudelle ihan mielettömän hienot puitteet. Ai että mä tykkään tuollaisesta industrial-meiningistä! 🙂 Toivotaan, että tämän aamun meiningit ovat myös suotuisia; nyt herättämään lapset kouluun. Palaan kommenttien pariin aamupäivällä, kiitos kaunis niistä – olette ihania ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. Maaliarvonnassa onni suosi seuraavia: Ansu88, Juhtimus ja Liisu. Onnea onnea, laitan teille tänään sähköpostia!


sunnuntai 06. marraskuun 2016

Tiedän olevani oikeilla jäljillä ♥

30

HEI IHANAT!

Ja terkkusia täältä kehä kolmoselta. Varsin kaunista ja talvista on täällä etelässä, toivottavasti kotonakin riittää lunta. Kulunut viikonloppu on ollut ihan älyttömän antoisa. Eilen päivällä inspiroiduttiin hyvässä seurassa blogitapahtumassa ja iltatilaisuuteen mentiin hieman jänskättäen. Olin saanut viikolla tiedon, että blogini oli sijoittunut kolmen parhaan joukkoon Lifie-sarjassa. Oikeastaan tuon tiedon sulatteleminen vei aika paljon aikaa ja täytyy myöntää, että pari onnenkyyneltäkin tuli pyyhittyä silmäkulmasta. Miksi juuri minun blogini? Miten se eroaa noista muista ammattitaidolla tehdyistä blogeista? Blogini, jossa ei juuri ole sitä punaista lankaa ja joka on vuosien saatossa kasvanut harrastuksesta työkseni. Elämäntyökseni.

Suurin KIITOS kuuluu teille, rakkaille lukijoille siellä ruudun toisella puolella, jotka äänestitte blogiani. Kiitoskiitoskiitoskiitos ♥♥♥ Voiton tuossa Lifien lukijaäänestyssarjassa vei supersuloinen Iina I’m a human, not a sandwich -blogista. Se oliko blogini ykkönen, kakkonen vai kolmonen on itselleni ihan sama. Vaikka aluksi mietin, että ihan sama vaikkei sijoitusta tulisikaan, niin näin jälkikäteen asiaa hieman prosessoituani täytyy sanoa, että kyllä tuntuu hyvältä. Tiedättekö, että nyt se konkretisoitui myös itselleni, että mä tiedän olevani oikeilla jäljillä tämän blogini kanssa. Se tuntuu ihan älyttömän hyvälle! Tieto siitä, että ei tarvitse olla kohupostauksia tai kannanottoja ja silti pärjää blogimarkkinoilla. Ihan omana itsenäni. Tajuttoman hieno juttu!mm-1-of-1

Viikonloppu kului miehen kanssa laatuaikaa viettäen. Tutustuin myös uusiin ihaniin ihmisiin ja söin aivan älyttömän hyvää ruokaa. Ikävöin lapsia ja Tobya enemmän kuin laki sallii ja pakahduin onnesta herätessäni tuon komistuksen vierestä. Sain sukkahousuihini kaksi silmäpakoa, jotka paikkasin onnistuneesti kynsilakalla ja vedin hieman överiksi poskipunat. Join muutaman lasin kuplivaa ja otin aamulla päänsärkyyn särkylääkkeen. Tämän elämänkin suhteen tunnen olevani oikeilla jäljillä, sillä jokaisesta hetkestä osasin nauttia. Jopa siitä orastavasta päänsärystä.

Hei, tuli mieleeni sellainen juttu teidän joidenkin kommenttien pohjalta, jossa kyselitte mm. meidän ulkomailla asumisjuttuja sun muita, että voisin tehdä jonkinlaisen Q&A-postauksen. Eli jos teillä on jotain kysymyksiä blogistani, minusta, elämästä yleensä niin nyt saa kysyä. Shoot me! Tajusin totta tosiaan, että blogiini voi olla hankala hypätä kesken kaiken mukaan, sillä jutut yleensä jatkuvat siihen mihin ovat jääneet 🙂

SUPERSULOISTA SUNNUNTAITA,

alle

PS. ja juu, on siellä kameran muistikortilla muitakin kuvia kuin tuo vessaselfie miehen kanssa 😀 Laitetaan niitä blogiin sitten viikolla. Lupailin tänään remppapostausta ja maaliarvonnan voittajia, katsotaan illemmalla raaskinko avata konetta sylinkipeiden lasten kanssa. Jos en, niin huomenna sitten.

 

 


perjantai 04. marraskuun 2016

Piece of Friday

7

HEIPPULIHEI IHANAT!

Me siirrettiin olosuhteiden pakosta karvaisen kaverini kanssa kotitoimisto takkahuoneen sohvalle. Ollaan pihistelty lämmityksen kanssa ja tänä aamuna koimme, että josko ne pikkuhiljaa pitäisi laittaa päälle. On meillä tuo ilmalämpöpumppu hyrrännyt olkkarissa, mutta muuten lattialämmitykset ja patterit ovat olleet minimillä. Villasukat jalassa yritin aikani tehdä työpisteellä töitä, mutta sormet olivat sen verran horkassa, että eihän siitä mitään tullut. Nyt alkaa pikkuhiljaa sormetkin sulamaan takkatulen lämmössä 🙂

Mutta hei, perjantai sulostuttaa päiväämme. Perjantai, jolloin työlistalla on vain erään postauksen tekstien kirjoittamista. Reseptien auki purkamista. On muuten hitusen hankalaa, sillä mähän en juurikaan mittaile aineksia leipoessani. Mottoni on se, että kuivat aineet tulee olla sopivassa suhteessa nestemäisten kanssa. Kuulostaa helpolta, eikö? Sen lisäksi olisi taas vuorossa perinteiseen tapaan perjantaisiivot. Lakanat otin jo pois ja ajattelin viedä täkit tyynyineen ulos pakkaseen. Keittiön yksi kulmakaappi on ollut siivousuhan alla viimeisen pari vuotta. Tänään otan myös sen siivouksen työn alle. Juuri kun mietin, että meille ei sitten tule uuteen kotiin yhtään kulmakaappia, niin tajusin, että niitähän tulee. Ja vielä kaksin kappalein. U-mallisessa keittiössä se on vähän pakkoratkaisu, ellei sitten jättäisi kulmia tyhjäksi. Säilytystilan puutteen takia nuo tilat on pakko ottaa käyttöön. Jos teillä on ehdottaa jotain fiksuja ratkaisuja keittiön kulmakaappeihin, niin ilomielin niitä otamme vastaan. friday-2-of-7 friday-4-of-7 friday-3-of-7

Kävin aamutuimaan myös mummulassa ja ai että, nyt tuo kellari alkaa hahmottumaan paremmin. Aukko mancavesta ulos on piikattu auki ja muutenkin tuo tila näyttää vallan ihanalle! Koska siellä ruudun toisella puolella on myös teitä, jotka janoatte remppakuulumisia (ja kaoottisia kuvia välivaiheista ;)), niin ajattelin ottaa sunnuntain aina remppakuulumispäivityspäiväksi (mikä sanahirviö!). Tänään tontille tulee kaivuri ja ensi viikolla kaivetaan piha auki. Pystyn vain kuvittelemaan, miltä tuo näyttää ensi keväänä, kun lumet sulaa. Silloin sille koirien pesukadulle olisi todellista tarvetta!

Meillä on muuten Tobylle tullut joku eroahdistusvaihe ihan parin päivän sisään; istutaan liki sylikkäin wc-pöntölläkin ja haluaisi olla koko ajan ihan kylkimyyryä. Josko ne on nuo inhat ja isot poskihampaat, joiden tekeminen sattuu ja kaipaa siksi niin kovin läheisyyttä. Vaikka olisi umpisten unessa päikkäreillä, niin mikäli poistun huoneesta, ryntää salamana perääni. Kun lähden ovesta ulos, niin jää ulisemaan perääni, vaikka muu perhe jää kotiin. Pikkuinen. Mitenkähän me kestetään erossa toisistamme tuleva viikonloppu? Onneksi ihana anoppi tulee tyttöjen ja koirulin kanssa. Lisäksi tyttöjen serkut ja miehen siskokin tulee meille. Tyttöjen iltaa ajattelivat viettää, ihanat. Kyllä sinne vissiin yksi tuollainen pikkuinen poitsukin mahtuu mukaan.

friday-5-of-7 friday-6-of-7

Meillä on huomenna aikainen lähtö Helsinkiin, mutta siitäkin huolimatta meillä vietetään tänä iltana fredagsmysiä. Vähän pohdin tuossa, että olisikohan liian aikaista ottaa siihen pikkuisen jo jouluista lähestymistapaa? 🙂 Pikkujoulukausihan on täällä, joten miksei! Huomisen illan vaatteet ovat nyt selvillä; omasta kaapista päälle pääsee musta sifonkinen mekko. Instagramissa esittelinkin laukkurakkauteni, siitä löytyy sitä blingblingiä. Ihana viikonloppu edessä.

Nähdään illalla perjantaimyyssien kera!

PERJANTAITERKUIN,

alle

PS. Gladen arvonnassa onni suosi Saria kommentilla ”Tykkään hyvistä tuoksuista kotona. Ilmanraikastin Glade Pink Peony& Cotton Flower oli suosikkini. Kyseinen tuoksu on ilmeisesti lopetettu koska en ole löytänyt enään kaupoista 🙁 Tuoksukynttilät ovat ihania varsinkin iltojen pimetessä syksyisin ja talvisin.” Onnea onnea Sari, laitamme sinulle sähköpostia mitä pikimmin. Stay tuned, arvon illalla nuo maaliarvonnan voittajat myös 🙂


sunnuntai 30. lokakuun 2016

Läheisyysterapiaa

11

HEIPPAHEI,

vaikka aluksi uumoilinkin, että tämän viikonlopun jälkeen olen kuin kuiviin puristettu tiskirätti, niin mitä vielä. Energiaa riittää vaikka muille jakaa. Vaikka selkä jumittaa ja muutenkin lihakset ovat maitohapoilla, niin tuota fyysisen työn määrää on kompensoitu molempina päivinä ihan urakalla läheisyysterapialla. Eilen illalla siellä veljen perheen luona ja tänään ystävien kanssa brunssilla. Oikeesti, kuinka onnekas sitä ihminen voi ollakaan, kun on saanut ympärilleen tällaisen joukon ystäviä? spoon-brasserie-1-of-16spoon-brasseriespoon-brasserie-9-of-16 spoon-brasserie-2-of-16Itä-Tampere on mulle ollut aina jotenkin todella kaukainen kohde. Toki siellä anoppilassa käyn usein, mutta muuten Itä-Tampere on jäänyt kokonaan kartoittamatta. Itätamperelaisilla on vissiin samanlainen tilanne Länsi-Tampereen kanssa? Rakkaat ystävät kutsuivat meidät brunssille Spoon Brasserieen, joka sijaitsee siellä kartoittamatta olevalla alueella, Itä-Tampereella. Häpeän myöntää, mutta en ollut kuullutkaan ko.paikasta aiemmin. Senpä takia ajattelin omistaa tuolle ihanalle paikalle kokonaisen postauksen. Jos siellä on muitakin yhtä ummikkoja kuin minä. Oli kuin olisi astunut toiseen olohuoneeseensa. Sisustus hiveli silmää ja hei, uusimmat sisustus- ja muotilehdet näkyivät olevan esillä. Paikka oli sopivan intiimi ja meidän 13 hengen porukan jälkeen ei montaa vapaata istumapaikkaa jäänyt. Joten suosittelen pöytävarausta 🙂spoon-brasserie-11-of-16 spoon-brasserie-3-of-16spoon-brasserie-12-of-16 spoon-brasserie-4-of-16

Olin aivan myyty tuosta sisustuksesta sekä erittäin ystävällisestä & ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Siihen päälle vielä täydellisesti onnistuneet ruokavalinnat ja puheensorina kuulumistenvaihdon lomassa, niin sunnuntai muuttui kertaheitolla supersuloiseksi. Brunssi oli järjestetty erittäin fiksusti; jokainen seurue (esim meidän perhe erikseen) ruksasi A4:lle, mitä ruokia haluaa. Jokainen syöjä sai ruksittaa neljä kohtaa. Alkuun tuli suussasulavaa vastapaistettua leipää kera voin ja hillon. Sen jälkeen alkoi ruokien ilotulitus. Mangosmoothieta, marja-mixsmoothieta, hedelmäsalaattia (eikä mikään sellainen purkista kaadettu, vaan raikas marjoilla höystetty), munakasta ja kylmäsavulohta, paahtopaistimozzarellaleipää, croissanttia, broitsua ja lohkoperunoita (lapsille), omenakakkua, suklaabanaanikreppejä. Ah, I was in heaven, enkä ympärillä kuuluvan tyytyväisen mutinan perusteella ollut ainoa. Kahvi ja tuoremehu kuuluivat brunssin hintaan. 23 euroa ei ollut mielestäni lainkaan paha hinta siitä, että kierimme ravintolasta ulos 2,5 tunnin jälkeen 😀

spoon-brasserie-13-of-16 spoon-brasserie-5-of-16 spoon-brasserie-6-of-16 spoon-brasserie-14-of-16spoon-brasserie-1 spoon-brasserie-15-of-16
Ihan hyvä oli tankata vähän energiaa, niin läheisyyden kuin ravinnonkin muodossa, sillä loppupäivä kului tulevan kotimme kellarikerrosta tyhjentäessä veljen perheen kanssa. Nyt se on tyhjä, joten sopii remppamiehien saapua piikkaamaan lattioita huomen aamulla auki. Otin kellarista tänään ”ennen”-kuvia, joita ajattelin huomenna teille vilauttaa kera suunnitelmien täällä blogissa. Esimakua laitan vielä tänään Instagramin puolelle 🙂 Hei, tähän loppuun tulisi vielä häshtäg blessed, grateful ja happy. Elämä ♥

SULOISIN SUNNUTAI-ILTATERKUIN,

alle


« Vanhemmat
Uudemmat »