sunnuntai 22. marraskuun 2020

Jouluinen piparijuustokakku

HEI SUNNUNTAIHIN IHANAT!

Se on jännä juttu, miten se pieni lapsi sisällä herää aina näin ennen joulua. Se sisäinen innostus, joka siitä pienestäkin lumipeitteestä tuli oli jotenkin tosi voimaannuttava. Ja hei, vaikka eilen ropisi koko illan ikkunaan silkkaa vettä, niin se sisäinen innostus jäi.

Meillä oli tyttöjen ilta ja leivottiin pikkuisemman kanssa pitkästä aikaa kakku. Alunperin oli tarkoitus tehdä jonkun sortin fantasiakakku, mutta kaupassa saatiin idea helposta juustokakusta. Mukaan tarttui Annasin piparipaketti ja muutama vispikerma. Muut aineet löytyivätkin kotoota.

Että mä rakastan leipoa noiden tyttöjen kanssa. Ja ylipäätään touhuta kaikkea muutakin. Vaikka teini-ikä välillä myllertää, niin silloin kun tehdään jotain porukalla nauru raikaa ja vitsit lentää. Vaikka teini-ikä välillä muistuttaa, että äiti ei ole enää se ”coolein” tyyppi maailmassa, niin silti on niin ihanaa, kun noissa yhteisissä hetkissä sieltä pilkahtaa välillä se kylkeä kihnuttava ja läheisyyttä etsivä äidin pikkutyttö.

Pidemmittä puheitta, jep, siihen kakkuun, josta tulin kirjoittelemaan. Mä ehdotin, että oltaisiin lisätty tähän myös vähän luumuhilloa, mutta se ei saanut kannatusta, niin mentiin pelkillä pipareilla. Ja hyvä niin, tehdään luumukakku sitten toisella kertaa. Juustokakun resepti mukailee sitä reseptiä, millä teen yleensä kaikki juustokakut. Makua on helppo vaihdella, esim. vaihtamalla osa tuorejuustosta maustettuun rahkaan (silloin tosin lisään pari liivatetta) tai tekemällä kiilteen kakun päälle (vinkki: glögikiille toimii joulun aikaan).

Jouluinen piparijuustokakku

Pohja
50 g voita
pötkö (150 g) piparkakkuja

Täyte
2,5 dl vispi- tai kuohukermaa
300 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 rkl kiehuvaa vettä
2 liivatelehteä
vajaa pötkö piparkakkuja
sokeria maun mukaan (meillä meni 2 rkl luomukookossokeria)

-murustele keksit ja sekoita ne sulatettuun voihin
-painele keksi seos irtopohjavuoan pohjalle tiiviiksi ja laita tekeytymään jääkaappiin täytteen teon ajaksi
-laita liivatelehdet likoamaan jääkylmään veteen
-vatkaa kerma vaahdoksi, lisää notkistettu tuorejuusto ja sokeria pikkuisen (justeeraa määrä pipareiden murustelun jälkeen)
-kiehauta vesi ja lisää siihen kuivemmaksi puristellut, pehmenneet liivatelehdet ja anna sulaa
-lisää liivatevesiseos hyvin sekoittaen kermajuustoseokseen
-lisää keksit murusteltuna, mutta jätä muutama keksi koristeluun.
-tarkista sokeri ja lisää tarvittaessa
-kaada täyte irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli

Tiedättekö, että havahduin siihen tosiasiaan, että At Maria’s -blogin tarina alkaa pian tulla päätökseen. Sen sijaan, että ajatus tuntuisi surulliselta, se kyllä tuntuu kieltämättä vähän haikealta, mutta ennen kaikkea superjännittävältä ja kutkuttavalta. Marian Bistro jatkaa kuitenkin näillä samoilla höpötyksillä. Ruokaresepteillä ruokaan liittyvien tarinoiden höystäminä. Toivottavasti myös pienin blogin ulkonäköuudistuksin. Ja hei me ”ätmariasilaiset” jatketaan kuitenkin IG:n puolella kaikkea sitä laajaa skaalaa, mikä lifestylen alle luetaan. Muistutuksena vielä, että vanhat postaukset jäävät tänne arkistoihin eli ei hätää senkään suhteen. Hyvä tästä tulee

Mutta nyt kohti sunnuntaisutinoita, Ikeaa, rautakauppaa ja tarvikehankintoja. Eilen lähetimme remppamiehen ja -naisen vinyylilankku- ja maalikuorman kanssa kohti Pyhää. Keskiviikkoyöjunaan pakkaamme peräkärryn täyteen kalusteita. Ihan tosi täpärällä aikataululla mennään, sillä pintaremppa valmistunee lauanataina ja meillä on tasan lauantai aikaa rymsteerata kalusteet sun muut ennen kuin lähdemme kohti kotia. Onneksi ollaan aika tehokkaita, kun sille päälle satumme 😉

SULOISIA SUNNUNTAITERKKUJA TOIVOTELLEN,

 


tiistai 17. marraskuun 2020

(pikku)joulukauden jälkkäriherkku

VOI MAHOTON,

miten sitä ei ole vielä tähänkään ikään mennessä oppinut, että nälkäisenä ei kantsi alkaa kokkailemaan mitään herkkuja? No alkupalaksi tuli syötyä uunissa paistettua hunajakaneliviikunaa, ricottaa ja suklaata. Pääruoaksi sitten kasviskeittoa. Oikein hyvä balanssi, eikö? ;D

Yhtenä iltana lueskelin mun joulukirjoja sohvalla ja ihastelin Leila Leipoo -kirjan kauniita kuvia. Reseptejä, jotka saivat liki kuolan valumaan. Viinirypäleitä olen paahtanut uunissa, mutta ei ole koskaan tullut mieleeni, että viikunoitakin voi siellä paistaa. Mä rakastan viikunoita ja jos löytyy kauniin värisiä sellaisia, niin ne ovat kyllä ilo silmällekin. Leila oli tehnyt viikunoihin täytteen ricotasta, mantelimassasta ja suklaasta. Mulla ei löytynyt mantelimassaa ja suklaakin oli 86%, joten sovelsin reseptin omiin tarpeisiini sopivaksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna tähän ehkä sopisi makeampi suklaa kuin tuo käyttämäni 86% suklaa, joten jos teillä on tavan maitosuklaata, niin käyttäkäähän sitä 🙂

Hunajakaneliviikunat uunissa
3:lle

3 kypsää viikunaa
3 kukkurallista rkl ricottajuustoa
rouhittua suklaata
kanelia
hunajaa
pannulla paahdettuja mantelilastuja

-leikkaa viikunat vaakaan ja pystysuoraan, mutta älä pohjaan asti
-aseta kukkurallinen ruokalusikallinen ricottajuustoa viikunan päälle
-ripsota päälle kanelia ja rouhittua suklaata
-paista kiertoilmassa 200 asteessa vartti
-lorauta viikunoiden päälle hunajaa, rouhittua suklaata ja mantelilastuja

Aikas hyviä olivat hei, ainakin sen yhden puolikkaan osalta, minkä söin. Leila tarjoili kirjassaan viikunat lämpiminä vaniljajäden kanssa. Se voisi toimia myös loistavasti.

Nyt kohti vertaiscoahcingia ja illalla kohti rautakauppoja. Se Pyhän mökin remppa alkaa jo ensi viikolla. Ihanaa! 🙂

KIVAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

PS. ja juuh, paidan kokolappu näkyy tuossa yhdessä kuvassa ”ihanasti” mut ei anneta sen häiritä 😉

 


sunnuntai 15. marraskuun 2020

Joulun ajan suosikkikakku: Kuorrutettu maustekakku

HEIPPA SUNNUNTAIHIN IHANAT!

Jos aamupalan nauttii vasta yhdentoista jälkeen, tuntuu päivä hurahtavan hirmuista vauhtia eteenpäin 😉 Kunnon yöunet tekivät kyllä hyvää ja akut on ladattu tulevaa viikkoa varten. Hyvä niin.

Hei, kerroinkin taannoin että voisin asua tästä jouluun keittiössä. Se ei ollut huijausta, vaan ihan oikeasti. Mikään ei ole ihanampaa kuin uunista kantautuva joulun mausteinen tuoksu, kynttilänvalo ja joululaulut. Sellaiset ”ei vielä liian jouluiset” joululaulut.

ID

Meillä miehen suosikkikakku on lapsesta lähtien ollut haalarinvärinen kakku. Kertoo jotain meidän 70-luvulla syntyneiden vaatetustrendeistä, eikö? 😀 No oli aika, että mietin mitä tuo tarkoittaa, kunnes anoppi selvitti, että se tarkoittaa joulun ajan maustekakkua. Sehän on haalarinvärinen. Siis sellaisten haalareiden värinen, joita tuo mies pienenä piti.

Haalarinvärinen kakku on tätä nykyä yksi meidän perheen suosikkikakuista ja katoaa kyllä aika nopsaa keittiön pöydältä parempiin suihin ellei sitä sitten pakasta.

Haalarinvärinen kakku sai tällä kertaa kuorruteen, mikä vei sen seuraavalle levelille. Kostutti mukavasti ja toi kirpsakkaa makeutta. Kuitenkaan peittämättä maustekakun ihanaa mausteisuutta.

Maustekakku kuorrutuksella

2,5 dl fariinisokeria
200 g voita
3 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 dl maitoa tai kermaa

-vaahdota fariinisokeri ja pehmeä voi
-lisää kananmunat
-sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen varovasti sekoittaen
-lisää maito tai kerma
-kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan
-paista 180 asteessa noin 50-55 minuuttia (uunin tehokkuudesta riippuen)
-anna jäähtyä hyvin ennen kuorrutusta

Kuorrutus
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 rkl sitruunamehua
tomusokeria

-vatkaa haarukalla tuorejuusto ja sitruunamehu tasaiseksi massaksi
-lisää tomusokeria niin, että saat kuorrutteesta tarpeeksi jämäkän
-kuorruta kakku ja laita tekeytymään hetkeksi jääkaappiin

Yleensä olen korvannut osan fariinisokerista tavan sokerilla, mutta nyt sellaista ei ollut. Kaiken lisäksi fariinisokeri oli jämähtänyt kovaksi, joten sulatin sen vedellä. Myöskään korppujauhoja meiltä ei löytynyt, joten korppujauhojen sijaan käytin vuokaan mannaryynejä. Kakun päälle oli myös koristeita vähän hintsusti, mutta pellavansiemenet ja mantelilastut ajoivat asiansa. Ensi kerralla pitää koklata paahtaa mantelilastuja pannulla ennen koristeeksi laittamista.

Toivottavasti siellä on ollut mukavan rentouttava viikonloppu

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 13. marraskuun 2020

Pizzaperjantai!

MOIKKA!

Perjantai alkoi itse itseni coachaamisella. Välillä kun tuntuu, että on niin paljon tekemistä (2 ja pian 3 työtä), niin kaikki on toisinaan levällään kuin ne kuuluisat jokisen eväät. Kotitoimistopäivinä tulee tehtyä montaa asiaa samanaikaisesti eikä keskityttyä yhteen kerrallaan. Se, missä aiemmin ajattelin multitaskingin olevan mun vahvuus, ajattelen tällä hetkellä että yksi asia kerrallaan kunnolla maaliin ja sitten seuraavaan.

Tästä coachingsessiosta inspiroituneena seuraava parituntinen kului kalenteria kirjoitellen, kuukausikalenterinäkymiä tulostellen ja aikataulutellen. Ja voi jumpe kuinka paljon energiaa saa jo siitä, että tästä lähtien on selvät sävelet. Kuinka paljon työn tuottavuus ja tehokkuus nousee, kun arki on organisoitu.

Organisoitua arkea seuraa vääjäämättä vähemmän organisoitu viikonloppu. Just sellainen kuin sen kuuluu ollakin. Selkeät rajat työnteon ja vapaa-ajan välillä ei aina ole itsestäänselvyyksiä, varsinkaan meille yrittäjille. Mutta nyt on sekin homma selvitetty ja kalenteriin laitettu myös prioriteettiykköseksi punakynällä merkaten vapaa-aika.

Lyhyen intron jälkeen (heh) ajattelin esitellä teille meidän pizzaperjantain tuotoksia. Vaivasin aamupalan jälkeen pizzataikinan tekeytymään ja se sai olla päivän huoneenlämmössä. Nyt kun on tottunut niihin pizzauunilla paistettuihin pizzoihin, niin odotukset pizzan suhteen eivät olleet korkealla. Koska eihän sitä samaa makua ja rapeutta saa tavan uunilla. Mutta pöh, niin vain yllätti pizzat maullaan.

Meillä on tänään tyttöjen ilta ja tytöt valitsivat omiin pizzoihinsa kinkkua ja ananasta. Mä tein itselleni muutamia erilaisia pizzoja. Pohja meni tämän vanhan ohjeeni mukaan:

Pizzan pohjataikina

750 g 00-jauhoja
n. 3 dl kädenlämpöistä vettä
5-8 gr hiivaa (juu, eli sellainen pikkuinen nirhama kulmasta 🙂
loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa

Sekoita pienessä kupissa suolasta, öljystä, hiivasta ja parista ruokalusikallisesta lämmintä vettä juokseva seos. Kaada seos ja loput vedet venhäjauhojen sekaan ja sekoita ensin puuhaarukalla ja sitten käsin, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Kaada taikina sitten leivinpöydälle ja vaivaa siitä joustava. Anna taikinan kehkeytyä jääkaapissa 8-9 tuntia (tai huoneenlämmössä vähintään pari tuntia). Kaulitse pallerot ohuiksi ympyröiksi  (joko pikkuisempia pitsoja tai isompia) ja (tässä välissä niitä voi heitellä ilmaan niin kuin elokuvissa…onnistui hyvin tällä reseptillä) laita mieleisesi täytteet. Paista uunissa 250 asteessa tai pizzatoiminnolla 230 asteessa (kiertoilma). Laitoin pizzat noin viideksi minuutiksi uunin alatasolle ja sitten nostin keskitasolle vajaaksi viideksi minuutiksi. Pohjaan tuli just niitä sellaisia rapsakoita ilmakuplia, joita toivoinkin.
Mä himoitsen aina näin joulun alla juustoa + jotain makeaa. Tämän himon pohjalta rakensin mun pizzat seuraavista täytteistä:
Pizzatäyte nro 1
Rummo basilikapastakastiketta
vuohenjuustoa
ilmakuivattua kinkkua
persimonia (ja halutessaan balsamicoa paiston jälkeen)

Pizzatäyte nro 2
Rummo basilikapastakastiketta
sinihomejuustoa
viikunaa
rucolaa
balsamicoa
-viikunan, rucolan ja balsamicon laitoin vasta paiston jälkeen

Sen verran reilu tuosta taikinasta tuli, että pizzaa jäi huomisellekin. Meillä on tarkoitus mennä miehen kanssa 10 kilometrin metsävaellukselle, joten pizzaeväs kuulostaa ihan hyvältä 🙂

Jälkkäriksi muutama pala appelsiinisuklaata. Siinä toinen mun joulun alusajan herkku. Lindtin appelsiini -tumma suklaa on aivan parasta! Mutta myös Puhdistamon appelsiiniraakasuklaa menee loistavasti. Nyt vielä pienelle happihyppelylle ja sitten sohvalle telkkarin ääreen loppuillaksi.

IHANAA PERJANTAI-ILTAA,


torstai 12. marraskuun 2020

Uuh, arkiruokailu ei voisi olla helpompaa ja herkullisempaa

 

ID

MOIKKAMOI

ja hei juu, mä tiedän että ei kaikki arkiruoka voi olla helppoa ja herkullista, mutta suurin osa on – ainakin tämä 😀 Muistatteko, kun puhuttiin teidän kanssa meal preppauksesta? Noh…en ole sitä vieläkään aloittanut, mutta mietin juurikin tämän kyseisen ruoan kohdalla, kuinka se voisi toimia myös niin, että olisi sunnuntaina pilkkonut parsakaalit ja valmistanut kanat uunissa. Sitten viikolla heittänyt jääkaapista kyseiset aineet pannulle. Mutta oli tämä nopea valmistaa ilman preppailujakin. Valkosipulivoikana ja -parsakaali sitruunalla maustettuna on mun tämän hetken yksi ylivoimaisista herkuista. Syystä, että rakastan parsakaalia, rakastan valkosipulia ja rakastan sitruunaa.

Kanana käytin tässä valmiita murea & nopea -kananpaloja, mutta esimerkiksi eilisen päivän kanapihveistä saisi tähän hienosti nyhdettyä haarukalla pulled chicken -tyylisiä palasia. Tai sitten voisi käyttää kaupan valmisgrillibroileria.

Parsakaalia ja kanaa valkosipulisitruunavoissa

1 parsakaali
200 g kypsää kanaa
2 rkl voita
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sitruuna
suolaa
tuoretta timjamia

-kuori ja viipaloi valkosipuli
-sulata voi paistinpannulla ja lisää pienistellyt valkosipulit ja pari sitruunan viipaletta
-lisää pilkotut parsakaalin kukinnot sekä pienistelty kana
-paista, kunnes parsakaalit alkavat olla miedosti pehmenneet (saa jäädä purutuntumaa)
-purista jäljellä olevasta sitruunasta mehu pannulle ja mausta suolalla
-tarjoile tuoreiden yrttien kanssa (mä käytin timjamia)

Palatakseni tuohon meal preppaukseen; olen ottanut sen tammikuun agendalle. Jooooten Marian Bistron puolella juttua myös sitten siitäkin. Muutamia lasiastioita on jo tullut ostettua tuota meal preppausta ajatellen. Ja tosiasiassa en malta odottaa, että pääsen jynssäämään jääkaapin puhtaaksi niin, että nuo lasiset säilytysastiat näyttävät kivoilta siellä. Mä olen visuaalinen ihminen ja syön silmilläni, sen takia kaikki ruokaankin liittyvä houkuttelee enemmän, jos se hivelee silmää.

Iskeekö teille valkosipulin, sitruunan ja voin liitto yhtä paljon kuin allekirjoittaneeseen? Tuohan on sellainen kombo, joka toimii ihan keitetyn pastan tai perunoiden kanssa 🙂 Mutta kuivakakun kanssa ne ei toimi, joten tänään Marian keittiössä ei tuoksutella valkosipulia, vaan kaikkia ihania (jouluisia!) mausteita

KIVAA TORSTAITA,