tiistai 28. marraskuun 2017

Mielikuvamatkailua ja jouluista matcha-lattea

HEISSULIVEISSULI VAAN!

Rakastan yleensä marraskuuta, mutta nyt täytyy sanoa, että kovin mielissäni olen siitä, että tällä viikolla vaihtuu joulukuuksi 🙂 Vaikkei nyt niin kovin jouluista ulkona olekaan. Mielikuvamatkasin tänään hetkeksi valkoisille hangille, sillä lumen puutteessa se on oikeastaan ainoa, mitä voi tehdä nähdäkseen lumen. Hetken aikaa pystyin kuulemaan narskuvan pakkaslumen kengän alla. Tuoksuttamaan sen tuoksun, joka pakkasilmalla vallitsee. Tuntea, kun pakkanen puraisee poskea.

Jos rehellisiä ollaan, niin kyllä mä kaipaan niitä lapsuusajan talvia. Lumisia sellaisia. Ellen nyt ihan väärin muista, niin kyllä mun lapsuudessani oli lunta marraskuusta aina huhtikuulle. Oliko teidän lapsuudessanne samoin? 😀 Mielikuvamatkailu valkoisille hangille auttoi pimeänä päivänä.

IDMuistan silloin aikoinaan, kun mulla oli tapana yöllä herätä valvomaan erääntyvien ostolaskujen tai milloin minkäkin takia, että ainoa keino rauhoittua ja saada kenties uudelleen unen päästä kiinni oli mielikuvamatkailu. Silloin matkasin jonnekin lämpimään. Asettauduin makaamaan aurinkotuolille ja tunsin lämmön. Silmissäni näin lähimmän palmun latvan huojuvan leppeässä merituulessa. Korvani kuulivat aallon pauheen. Annoin hengityksen virrata luonnollisesti. Usein rentouduin mielikuvamatkallani niin paljon, että sain unen päästä kiinni.

Onneksi tätä nykyä ei juuri enää tarvitse kärsiä yövalvomisista. Vaikka stressattavia asioita olisi vaikka kuinka, niin olen oppinut olemaan stressaamatta. Tajunnut, että ne asiat, joille en itse voi mitään eivät ole stressaamisen arvoisia. Eräs merkittävä asia, joka on vähentänyt yöllisiä heräilyjä ja yöllisten mielikuvamatkailujen tarvetta on se, että enää hyvin harvoin juon kahvia klo 14.00 jälkeen. Se vaikuttaa suoraan ei unen saantiin, mutta unen laatuun.

En ole niinkään teen ystävä, mutta golden milk tai uusin ihastukseni matcha-latte ajaa kahvin aseman iltapäivisin ja iltaisin. Viime aikoina olen tuunannut matcha-lattea kohti jouluisempia sävyjä:

♥ JOULUINEN MATCHA-LATTE ♥
2:lle

2 tl matcha-jauhetta*
1 dl vettä
2 dl maitoa
(esim. kauramaitoa, mantelimaitoa tai täysmaitoa, kuten minulla)

2 tl kardemummaa
2 tl kanelia
loraus hunajaa

-kiehuta vesi, lisää siihen hunaja ja mausteet
-kaada kahteen mukiin ja sekoita niihin matchajauheet (1 tl/ annos)
-kuumenna maito ja vaahdota se (tai lämmitä ja vaahdota vaahdottimella, kuten minä)
-kaada matcha-teen päälle mukeihin
-nauti 

Vaikken yöllisiä mielikuvamatkoja kenellekään toivo, niin rohkaisen silti ottamaan aikaa arjessa ja lähtemään mielikuvamatkalle. Ei voisi olla edullisempaa ja ympäristöystävällisempää tapaa matkustaa. Vielä muutama työjuttu ja sitten lähden, en mielikuvamatkalle, vaan kotimatkalle ja kaupan kautta kotiin. Jo toinen viikko peräkkäin, kun unohdin tehdä kauppakassitilauksen. Tietää jokapäiväistä kaupassakäyntiä ja sitä aivot lyövät tyhjää ruokien suhteen. Täytyypi palata tuonne arkiruokapostaukseeni hakemaan vinkkejä 😀

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

* Matcha -jauhe saatu Lielahden Lifesta


maanantai 27. marraskuun 2017

Onks vähän noloo hei…osa 3

…huikkasta ravintolassa naapuripöytään, jossa lapset istuu, että älkää juoko kokista ennen ruokaa? Että tarvitsetteko apua pitsan leikkaamisessa? Että ei tarvitse syödä kaikkea jos ei jaksa? Tai vaihtoehtosesti rohkaista syömään vielä vähäsen? Edes vilkaista sinne naapuripöytään?

…vastaanottaa vieraat villasukissa?

…tarjota vieraille vaan uuniperunoita? Kolmella täytteellä, joista varmaan kukaan ei tykkää?

…laittaa pöytään pellavalautasliinat paperiservettejen uupuessa?

…puhutella lapsia vieraiden läsnäollessa?

…ottaa vessaselfie omassa vessassa? Kolmistaan? Ja vielä jakaa tuo someen hästägillä #vessaselfie?

…mennä miehen kanssa koulun marrasmyyjäisiin? Lasten kanssa samaan aikaan?

…kieltää lasta lähtemästä ko. myyjäisiin revityillä farkuilla, farkkujen lahkeet käännettynä niin että nilkat ovat pohkeeseen asti paljaat?

…pistää lapsi matkaan vessan kautta, koska jotain mustaa töhnää oli ilmestynyt ripsiin? Pyytää häntä pesemään ne pois?

…heittää aamulla koulukyyditysreissulle rähjäiset collarit jalkaan ja mainospipo päähän? Ja viedä lapsi serkkunsa kanssa kouluun ilman meikkiä?

Siis OMG. Täällä on jälleen noloiltu oikein olan takaa. En tiedä miten sen teen (tai teemme, koska tuo mies on myös kuulemma välillä tosi nolo), mutta jotenkin ehkä pitäisi olla ylpeä siitä, että osaa nolostuttaa joka päivä niin monta kertaa. Taitolaji, näin positiivisesti ajateltuna 😉 Noloudet osa 1 löytyy täältä ja osa 2 täältä.

Hei toivottavasti sielläkin ollaan ladattu akkuja viikonloppuna ja on aloitettu viikko mukavissa merkeissä. Itselläni työviikko alkaa näin kotitoimistopäivällä. Hiukka myöhäisempi herätys sen takia kuin toimistopäivinä. Tänä aamuna ihanaa oli sekin, että kukaan ei ollut nolo. Eikä kukaan nolostunut. Muuta kuin kerran. Ks. viimeinen kohta. Vähemmän nolo viikon alku siis 🙂

Postauksen hassut muutamat kuvat lauantai-illalta. Eipä tullut juuri kameraan koskettua, kuvasaldo jäi siis vähäiseksi.
Sen verran mukanaan vei ystävät, ruoka ja ihana ilta 

IHANAA MAANANTAITA & ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 26. marraskuun 2017

Pumpulinpehmeitä unelmia (sis. arvonnan)

SULOISTA SUNNUNTAIAAMUA IHANAT!

Tänään sukelletaan pehmeään pumpuliin ja lähdetään lempiaiheeseeni, tekemiseen joka on lähellä sydäntäni. Nimittäin unelmointiin. Ilman unelmointia elämä olisi kuin pulla ilman rusinoita. Tee ilman hunajatilkkaa tai parisuhde ilman rakkautta. Niin tärkeää itselleni unelmat ja niiden tavoittelu on. Osana Lambin kaupallista yhteistyötä pääsen kertomaan teille unelmoinnista. Pehmeämmän elämän merkityksestä. Toteutuneista unelmista ja niistä jutuista, joista vielä unelmoin.

Tunnistan, että sanonta ”pää pilvissä, jalat maassa” kuvaa itseäni täydellisesti. Unelmoinnissa ei ole mitään väärää. Kunhan sen ottaa mukavana lisänä elämän kulkuun. Tietäen sen, että kaikki unelmat eivät ole edes tarkoitettu toteutuvan. Tiedättekin jo sen, että pyrin viettämään joka aamu sen oman hetkeni sohvannurkassa kahvikupin kanssa. Näinä päivinä kun elämä on varsin kiireistä ja ruuhkavuodet välillä pistävät unelmien toteuttamisen jäihin on kuitenkin mahdottoman tärkeää ottaa sitä aikaa itselleen. Uskaltaa unelmoida. Rauhoittua ja olla ajattelematta arkisia juttuja.

Antaa unelmille siivet, kuten sanotaan. Mitä minä sitten tuolla sohvannurkassa kahvikuppini kanssa unelmoin? Isossa mittakaavassa siitä, että minä ja perheeni saisimme elää terveenä. Että meillä olisi mahdollisuus toteuttaa unelmiamme. Siitä, että lapsista kasvaisi kunnon kansalaisia. Että he saisivat mieluisat ammatit ja olisivat onnellisia. Unelmoin myös eläkepäivistä miehen kanssa. Ryppyisenä istuisimme vierekkäisissä keinutuoleissa siellä missä on lämmin. Auringonlaskua katsellen ja hiljaisuudesta nauttien. Onnellisena ja päivän golfkierroksesta vanhat luut kolottaen. 

Unelmoin usein myös siitä, että tämä jatkuva kiire loppuisi. Tiedostaen kuitenkin sen, että nautin tästä kiireestä suunnattomasti. Tiedän, että vaikka tulisi mahdollisuus jäädä lepäämään laakereilleen toteuttamaan niitä unelmia, niin en olisi onnellinen. Kaipaan elämääni sisältöä, joten unelmoin myös siitä, että saan pitää nämä kaksi minulle rakasta työtä mukana aina eläkeikään asti. Mummobloggarit on kolmenkymmenen vuoden päästä kuulkaas ihan uusi genre 😉 Unelmoin uusien paikkojen näkemisestä ja siitä, että joskus pääsisin Australiaan. Tehdä road tripin Melbournesta rannikkoa pitkin aina Sydneyyn asti.

Unelmoin, että joskus olen lentänyt niin paljon, että pääsen pitkän matkan business-luokassa. Sen ainoan kerran kun sinne upgraden sain nukahdin heti nousun jälkeen ja heräsin Bangkokiin laskeuduttessa. Haluaisin kokea tuon matkan uudelleen. Hereillä ja mukavasta tuolista nauttien. Unelmoin pääseväni vielä kerran näkemään tuon iki-idolini Garth Brooksin livenä. Kunnon country-jytinäkeikalla. Stetsoni päässä, Wranglerit ja buutsit jalassa.

Unelmointi on ihanaa. Kiitollinen olen, että olen päässyt toteuttamaan niin monia unelmiani. Että niin moni unelmani on toteutunut kuin sattuman kaupalla. Lukioiässä aloin unelmoimaan kauppatieteiden maisterin tutkinnosta, mutta valitettavasti teini-iän epävarmuudessani en luottanut kykyihini. Uskonut itseeni. Sinä päivänä, kun palautin graduni ja tiesin sen tulevan hyväksyttynä takaisin, saavutin siihen astisen elämäni isoimman virstanpylvään; en saanut vain erästä isoa unelmaani toteutettua vaan sen lisäksi sain aimo annoksen itsevarmuutta. Sitä, mistä en silloin teini-iässä osannut edes unelmoida.

Perheestä ja rakkaudesta olen ollut kova tyttö haaveilemaan aina. Niiden suhteenkin sain lottovoiton. Uskon, että kun vain uskaltaa unelmoida ja tehdä töitä unelmien eteen, niin jossain vaiheessa unelmointi ainakin joidenkin unelmien osalta palkitaan. Ja kuten sanoin, niin osa unelmista on sellaisia, joita unelmoin ihan vain unelmoinnin takia. Tietäen, että en niitä koskaan tule saavuttamaan. Unelmointi pelastaa harmaankin päivän. Tekee elämästä hurjan paljon mielekkäämpää.

Unelmoinnin avuksi Lambin sivuilta löytyy Unelmalista, käykäähän tutustumassa. Unelmat siivittävät pehmeämpään elämään. Kuten tekee myös Lambin uusi pehmeääkin pehmeämpi WC-paperi. Siinä on käytetty Soft Pillow -teknologiaa; pilven mallisia tyynyjä, joiden sisällä olevat pienet ilmataskut tuovat ilmavaa, uudenlaista pehmeyttä. Meille herkkähipiäisille tiedoksi, että tuote on Suomen astma -ja allergialiiton suosittelema ja valmistettu Suomessa.

Mistä sinä unelmoit?

Vastaamalla ylläolevaan kysymykseen tämän postauksen kommenttiboksissa, olet mukana Lambi -tuotepakettien arvonnassa. Sain arvottavakseni kolme pehmeää tuotepakettia! Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu viikon päästä sunnuntaina eli 3.12. klo 10.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.

Itse ajattelin nyt sujahtaa vielä takaisin tuonne sohvannurkkaan, ottaa santsikupin kahvia ja antaa unelmien lentää. Muistakaahan tekin unelmoida 

SUNNUNTAITERKKUSIN,


lauantai 25. marraskuun 2017

Illan hämyssä

MOIKKAMOI!

Pikaiset lauantain alkuillan terkut tulin toivottelemaan. Juuri tultiin kotiin kaupungilta. Eikä miltä tahansa kaupunkireissulta vaan lounastreffeiltä sielunsiskojen kanssa. Tällä kertaa lounasseurueeseen kuului myös kaksi hottista miestä ja kourallinen kakaroita 🙂 Ilta jatkuu parin tunnin päästä täällä meillä ja sitä ennen pitäisi foliottaa 30 uuniperunaa uuniin, tehdä muutama maistuva täyte niille ja pyöräyttää kylkeen salaatti. Kotikin on vähän niin ja näin pyykkikasoineen, mutta ei haittaa. Tarpeeksi tuttuja kun tulee kylään, niin ei sen kuulkaas niin väliä vaikka pyykkikasat odottavat viikkaajiaan sängyllä.
Nuo viisi tyttöä bondasivat samantien ja nyt meillä on kuopuksen huoneessa otettu liimat, peel of maskit, boraxit sun muut slimen tekotarvikkeet esille. Viihtynevät illalla pitkään askarteluidensa parissa, siinä missä me aikuiset saamme istua ja jutella. Tänään meille tulee ensimmäistä kertaa kylään sellainen määrä ruokavieraita, että tuo mummulan vanha ruokapöytä ei ihan riitä.

Hain veljen perheeltä lainaan ylimääräisen pöydän. Vaikkei arkikäytössä tarvitakaan isompaa ruokapöytää, niin välillä sitä siintää ajatus, että josko sitä sittenkin pitäisi sellaiseen 10 hengen pöytään investoida. Tosin se tarkoittaisi sitten sitä, että ruokahuoneen takaseinällä oleva senkki joutaisi sieltä pois. 

Kynttilät on sytytetty ja sohvatyynyt oiottu. Seuraavaksi vuorossa pöydän (pöytien) kattaus. Eikä sekään edes haittaa, ettei meiltä löydy 10 samanlaista lautasta tai lasia. Ehkä tuosta saisin sen keräilykohteen, mitä muutama päivä sitten peräänkuultin 😉 Mutta nyt kahvit tulille ja sitten tuumasta toimeen. Ihana ilta tiedossa, toivottavasti sielläkin 

LAUANTAITERKKUSIN,

 


perjantai 24. marraskuun 2017

Lapset ja työnteko

HEIPPAHEI!

Voi vitsit, miten kiva työpäivä sitä onkaan tänään ollut; puoli päivää töissä töissä ja nyt perjantai-iltapäivän kotitoimistolla. Tänään vietetään kansallista Lapsi mukaan töihin -päivää, jota fanitan ihan täysillä. Meillä oli töissä tänään meidän esikoisen lisäksi veljen kuopus (EDIT: keskimmäinen :D). Tutustumaan työelämään, mutta myös vastavuoroisesti tuomaan meille marraskuun harmaille kaivattua piristystä. Tytsyt olivat aivan täpinöissään aamulla. Esikoinen pyysi mua ”stailaamaan” hänet töihin sopivalla tavalla 😀 Tosin äipän stailauksesta päälle jäi vain farkut…

Kaikki nämä meidän tytöt ja se yksi hurmurikummipoika ovat kyllä eläneet vahvasti maalitehtaan menossa mukana syntymästään asti ja käyneet kyllä töissä piipahtamassa tämän tästä. Mutta koskaan aiemmin he eivät ole saaneet osallistua päivän askareisiin töissä ollessaan. Tänään aloittivat aamun joulutorttuja paistamalla. Koska se on se, mitä me näin joulun alla tuolla töissä maalin valmistamisen lisäksi teemme 😉 Toimivat sisäisenä lähettinä vieden rahtikirjoja lähettämöön ja avustivat ean-kooditarrojen liimaamisessa. Saivat kattavan tehdaskierroksen ja pikaisen oppitunnin maalin valmistuksesta. Innostuivat myös nostelemaan pikkuisia maalipurkkeja lavalle.

Lapsista oli meille todella paljon iloa. Ja uskonpa, että myös tytöille oli hyvä nähdä, miten esimerkiksi koko prosessi tilauksen vastaanotosta maalilavan kelmuttamiseen ja lähettämiseen toimii. En muista että itselläni olisi ollut vastaavaa mahdollisuutta koulun puolesta ollessani tuon ikäinen. Ylipäätään silloin työelämä vaikutti jotenkin tosi etäiseltä. Siinä missä meidän kutosluokkalainen pääsi tutustumaan taannoin yrityselämään yrityskylässä Saarioisten logistiikkapäällikkönä, on itselleni jäänyt kutosluokalta mieleen ne perjantain vikat tunnit, kun ope kertoi meille itse keksimäänsä satua.

Tuossa yrityskylätenttiin esikoisen kanssa lukiessamme (jep, yhdessä luimme ;)) mietin, että olisiko se kutosluokkalainen Maria osannut selittää mitä on ansiotulo- tai yhteisöverotus, miten yritys perustetaan tai mikä on liiketoimintasuunnitelma. Ei todennäköisesti, mutta olisiko sen kutosluokkalaisen permanenttipään pitänyt nämä asiat tietää? En tiedä olisinko ollut kuitenkaan yhtään sen valmiimpi työntekoon näiden tietojen kanssa.

Mutta se, mikä on kallisarvoista näille pikkuisille tietää on se, että mitä eläminen maksaa ja miten eläminen maksetaan? Ei ole ilmaisia lounaita ja vaikka vielä pääsevätkin meidän vanhempien kustantamana esim. reissaamaan, niin vielä joskus tulee se päivä, että on opiskeltava hurjan paljon ja tehtävä töitä vielä enemmän, jos haluaa jatkaa tuota reissaamista.

Onko siellä nautittu työpäivästä lapsen/lasten kanssa? Ainoa mikä tässä päivässä hieman särähti omaan korvaani oli se, että kotitoimistoa ei kelpuutettu työpaikaksi. Yhtä arvokasta työtä ihmiset tekevät kotitoimistolla. Tosin ymmärrän kyllä sen, että päivän pointti ”Lasten on tärkeää päästä näkemään ja kokemaan, missä heille tärkeät aikuiset tekevät työtä ja mitä työn teko on. Myös työpaikkojen on hyvä nähdä työntekijöidensä lapsia.” kyllä viittaa työntekemiseen kodin ulkopuolella.

Nyt pyöräytän täällä kotitoimistolla mulle ja raksulle matcha-latet ja sitä siemaillessani vastailen teidän edellisien postausten ihaniin kommenttehinne. Kiitos niistä ♥ Hei, toivottavasti sielläkin on kiva viikonloppu tiedossa. Meillä viikonloppu starttaa tänään myöhemmin (vesi)hiihdon merkeissä. Huomenna saadaankin ihania vieraita kylään ja sunnuntaina on kaikkea kivaa tiedossa koulun marrasmarkkinoista jouluparaatiin.

PERJANTAITERKUIN,