Me vietetään tämä perjanti vesipuistossa. Itse en ole vesipuistoihmisiä. Kuten en ole kylpylä- tai uimahalli-ihmisiäkään. Onneksi, mulla on vapaus valita. Hurjien vesilaskujen sijaan valitsin tänään paikan tässä varjon alla. Tukikohdassa, johon muu perhe käy tämän tästä poikkeamassa ja kikattaen kertomassa toinen toistaan hurjemmista vesiseikkailuista 🙂
Kuten kerroinkin, niin tällä lomalla silmäni ovat auenneet monen asian suhteen. Olen pannut merkille, että meitä on moneen junaan. Tarkkaillut ihmisiä ja heidän käytöstään. Nähnyt miten naiset, keltä näkyvät vain silmät kaapujen alta hikoilevat kolmenkymmenen asteen lämpötilassa. Siinä samalla kuin heidän miehensä pikkuisissa tangoissaan ottavat aurinkoa ja käyvät viilentämässä itseään uima-altaassa. Naisilla kun hotellin uima-altaalle ei ole asiaa tuossa asussaan. Olen huomioinut, että vaikka kaapua ei olisikaan päällä, niin joissain kulttuureissa on vain tapana, että mies menee ensiksi ovista. Mies on se, joka hoitaa perheen puhehommat ja nainen jättäytyy sivummalle. Ehkä jopa hieman alistuneen näköisenä.
Eikä siinä mitään, kunnioituksesta ja suvaitsevaisuudesta kaikkien uskontoa kohtaan tämä ei aiheuta minussa hämmennystä tai närää ja uskon, että naiset nauttivat silti ihan varmasti omalla tavallaan elämästään. Toivottavasti. Koska ei ole tietoa/kokemusta muusta. Kuitenkin olen sitä mieltä, että olen suunnattoman onnekas synnyinmaani suhteen. Uskontoni suhteen. Onnekas siitä, että tuo isoin rakkauspakkaus avaa mulle ovet, sallii mun ottaa aurinkoa pikkubikineissä ja jutella uusille tuttavuuksille. Miespuolisillekin sellaisille. Saan juoda hikoilevan kylmän oluen rantatuolissa ja pulahtaa uimaan, kun siltä tuntuu. Suunnattoman onnekas olen, kun meidän perheessä kumpikin saa nauttia niistä elämän pienistä jutuista, joihin meillä on mahdollisuus.
Mietin tuossa, että osaavatko nuo naiset nauttia niistä naisellisista turhamaisuuksista, joista itse en olisi valmis luopumaan. Kuten sääri- tai kainalokarvojen ajelusta. Tai jos he sen tekevät, niin tekevätkö sen vai miestensä takia vai oman mukavuutensa takia, niin kuin minä teen? Pystyvätkö nuo naiset nauttimaan uuden keväisen pastellivärisen paidan tuomasta säihkeestä katseeseen? Nauttimaan siitä pienestä tyydytyksestä, kun sovittamansa vaate istuu täydellisesti? Pystyvätkö he pitämään kropastaan huolta niin kuin me pystymme? Onko aikaa urheilla vai meneekö kaikki vapaa-aika miehen onnelliseksi tekemiseen? Yhtä kysymysmerkkiä olen, sillä olen epätietoinen. Näistäkin asioista pitää ottaa selvää. Ylipäätään elämässä on niin paljon asioita, joihin haluaisi perehtyä, etten usko yhden eliniän siihen riittävän.
Kyllä olen sitä mieltä, että meillä Suomessa on naisten asema loppupeleissä aika hyvin. Verrattuna moneen muuhun maahan. Sitä osaa olla onnellinen, että on nainen. Että on suomalainen nainen. Olkaahan tekin, jooko? ♥
PERJANTAITERKUIN,
PS. löysin nämä aiemmin julkaisematta jääneet kuvat koneelta ja ai vitsit, pitäisköhän taas yrittää kasvattaa otsis pois? Vaikka olen onnellinen nainen, niin onhan tämä naiseus (kuten ollaan monet kerrat täälläkin juteltu) välillä ”himppasen” hankalaa 😀 Mutta hei, niin kauan kuin naiseuden hankaluus liittyy ulkonäköön tai hiuksiin, niin meillä on aika hyvin oltavat!
ihanat ja terkkuja jälleen täältä Dubaista! Tänään vaihdettiin hotellia, JBR:ltä palmusaarelle. Ikinä kuuna päivänä en olisi voinut kuvitella, että asumme tässä legendaarisessa Dubain maamerkissä, nimittäin Atlantis the Palm -hotellissa. Niin vain kävi, että varatessamme tämän reissun hotelleja päätin katsoa ihan piruuttani hinnan viidelle yölle. En ollut uskoa silmiäni, se oli vain himpun verran enemmän kuin tuon Hiltonin hinta, jossa olimme ekat viisi yötä. Varasin huoneen samantien ja sain vahvistuksen.
Aika paljon (lue: liki aina viimeisten vuosien aikana) olemme Booking.comia käyttäneet, joten voi olla, että sillä oli osuutta hinnan ”alhaisuuteen”. Tänään sisään tsekatessamme vastaanottovirkailija meinasi veloittaa meiltä vielä puolet lisää. Ei ollut uskoa, että saimme viisi yötä niin edullisesti. Onneksi olin printannut tuolta Booking.comista varausvahvistuksen, josta näkyi, että heidän mukaansa myös tuo meidän 12 -vuotias meni lapsesta. Saimme siis älyttömän hyvän diilin, sisältäen vielä upgraden Imperial club -huoneeseen, joka tarkoittaa tiettyjä etuja; loungessa on snackseja ja juotavaa tarjolla aamusta iltaan. Siellä kuittasimme lounaankin sandwichien avulla.
Ennen päivällistä oli vielä sellainen pre dinner -tarjoilu, johon sisältyy juomia ja sushia / kanapeita / ruokaisia salaattia. Illalla vielä oli jotain huikopalaa. Eli välttämättä ei tarvitsisi käydä muualla syömässä lainkaan. Siistä yltäkylläisyydestä, mistä ollaan kommenttiboksin puolella puhuttu – täällä sitä näkee. Mutta iloksemme näkee myös ihan meitä tavallisia mattimeikäläisiäkin. Emme erotu niin porukasta 🙂
Mutta aiheeseen palatakseni. Tykkään, että eri kulttuureihin tutustuminen on jo lastenkin kannalta erittäin kannattavaa. On tärkeää, että hekin näkevät, että sitä tulee toimia maassa maan tavalla. Muutamia esimerkkejä mainitakseni niin täällä Dubaissa emme miehen kanssa kävele käsikädekkäin julkisilla paikoilla. Saatikka pussaile tai halaile. Koska niin ei kuulu täällä tehdä. Sen verran pitää kunnioittaa paikallista uskontoa, että hellyydenosoituksia ei jaella julkisesti. Me saadaan sitten hömpsötellä hotellihuoneessa, mikäli lapset sen vaan sallivat…”äiti ja iskä, lopettakaa – tää on noloa meille kaikille ;D”.
Yksi asia, mistä olen ollut kovin iloinen on se, että iltaruokapaikoissa ei edes myydä alkoholia. Helposti lomalla sitä tulisi juotua ruoan kanssa viinilasi tai pari. Nyt se on pari lasia vettä tai sitten, pari vuotta boikotoimani, light limu. Yleensä Diet Pepsi. Tiedän, että se on superkamalaa myrkkyä, mutta olen kehittänyt siihen nyt jo addiktion. Hotellien baareissa ja ravintoloissa myydään alkoholia, mutta hinnat ovat sen verran suolaiset, että ihan mieluusti ottaa sen limun tai vettä. Tosin täällä hotellissa on open bar klo 5-7 ja tänä iltana tuli juotua ensimmäisen kerran kuplivaakin koko reissulla.
Kolmantena maassa maan tavalla -asiana on pukeutuminen. Siinä, missä Aasian rantalomakohteissa on tottunut pukeutumaan hellemekkoihin, pakkasin tänne mukaan peittävämpää vaatetusta. On kuulemma soveliasta, että ainakin joko polvet tai olkapäät ovat peitettynä. Itse olen pitänyt päivisin uima-altailla pitkää kaftaania. Muutenkin esimerkiksi lounaalle mennessä ei ole soveliasta pukeutua rantahepeneisiin. Toisaalta tykkään siitä, että ravintolassa kunnioitetaan muitakin asiakkaita pukeutumalla hyvin, toisin sanoen tarpeeksi peittävästi.
Kuten eilen IG:n puolella totesin, niin tämä kaupunki on niin kreisi. Ex tempore päätimmekin mennä uudelleen Dubai Mall:ille, mutta emme ostoksille vaan valoshowta katsomaan. Se jo itsessään oli upea. Mies bongasi jostain, että Burj Khalifa valaistaan klo 20. Kävimme kahvilla ja suuntasimme jälleen vesilähteiden luokse. Tuo Burj Khalifan valoshow oli sellainen, että jää muistoihin yhtenä hienoimpana tapahtumana reissuilla.
Kaiken tämän luksuksen ja kimalluksen keskellä huomaan, että kuten aina lomilla tähän aikaan lomasta huomaan kaipaavani omaan sohvannurkkaan. Villasukat jalassa ja koissuli kainalossa (kuinka ikävä voikaan toista olla!). Matkustelu on ihanaa ja antoisaa. Eikä vähiten sen takia, että joka ikinen kerta on ihana palata kotiin ♥
KESKIVIIKKOTERKUIN,
PS. postauksen kuvat Marinasta sekä Dubai Fountainilta! Niitä olisi ollut paljon enemmän, mutta kone ei suostunut lataamaan kuvia. Pöh, wifi taitaa olla ruuhkaisena näin ilta-aikaan!
ja mukavaa maanantaita! Aurinko paistaa jälleen täällä Dubaissa. Eilinen sunnuntaipäivä valkeni harmaana ja sateisena. Päätimme ottaa suunnaksi Dubai Mall -ostoskeskuksen. Ja härregud; siinä missä joskus olen rakastanut shoppailua tuntui tuo kauppojen loputon taival aivan mahdottomalta käydä läpi. Ehkä ei ollut tarkoituskaan käydä kaikkia kauppoja läpi, mutta viidessä tunnissa niitä ehti lasten tahtiin kiertämään jonkun verran.
Tarkoituksenamme oli tulla ostoskeskuksesta takaisin hotellin altaille, mutta koska taivas vihmoi pientä vesipisaraa otimme varasuunnitelman käyttöön ja kurvasimme taksilla Souk Madinatiin. Kiitos teidän vinkkien blogissa ja instagramin puolella 🙂
Ai että, mikä paikka! Tiedostan, että se on basaareineen kaikkineen rakennettu pelkästään turisteille, mutta silti annoin haaveiden lentää. Mietin paikallisia nähdessäni, että millaistakohan heidän kotonaan on. Olisi ihana päästä vierailemaan jonkun paikallisen kodissa. Tämä haave ei pidä paikkaansa vain täällä Dubaissa, vaan aika monella reissulla olen huomannut haaveilevani tästä.
Olisi ihana päästä näkemään sitä paikallista asutusta. Enkä tarkoita mitään sheikin hienoa palatsia vaan sellaisen tavallisen dubailaisen kotia. Tavallista arki-iltaa ja sen touhuja. Paikallisia taksikuskeja tykkään myös haastatella. Taksikuski kertoi meille Dubaissa asuvan reilun kolme miljoonaa ihmistä, mutta autoja on kuulemma nelinkertaisesti tuo määrä. Sanoin tänään miehelle altailla, että toisaalta kaipaan niitä ryhmämatkojen tuomia etuja tai lähinnä sitä, että lentokenttäkuljetuksen aikana opas kertoo maan historiasta ja kulttuurista 😀 Mutta sen olisin voinut itsekin selvittää ennen tänne tulemista. Niin monta avointa kysymystä on mielessäni. Niin paljon tiedonjanoa. Tänä iltana ajattelin romaanin sijaan nettailla ja selvittää mm. sen, että miksi osa miehistä kulkee valkoisissa kaapuissa ja miksi niitä päähineitä sanotaan. Paljonko maksaa Maserati ja minkälainen tämä arabikulttuuri pohjimmiltaan on. Mistä saa tuota taivaallista leipää, jota eilisessä fattoush -salaatissani oli.
Tiedättekö mitä, vaikka aluksi tuntui, että saamme kahlattua Dubain kymmenessä päivässä läpi, niin tällä hetkellä tuntuu, että vaikka saisimmekin (no emme kyllä saa…), niin tänne on silti palattava uudelleen. Niin ristiriitaiselta kuin se tietyiltä osin tuntuukin. Ei sillä, että ihannoisin sitä luksusta ja kultakimallusta, mikä täällä vallitsee. Vaan sen takia, että tämä kulttuuri on alkanut kiehtomaan ihan älyttömän paljon.
Koko Lähi-itä on alkanut houkuttelemaan ja katselin tuossa jo sillä silmällä, paljonko maksaisi lennot Tel Aviviin. Tiedän, että kaikilla ei ole tällaista intohimoa matkustamisen suhteen kuin meillä. Eikä tarvitsekaan olla, mutta suosittelen kaikille hieman matkailua. Sillä se avartaa. Kaikilla ei ole siihen kuitenkaan mahdollisuutta. Sen takia tunnen oloni kyllä niin etuoikeutetuksi, että pystymme näyttämään lapsille maailmaa mahdollisimman monelta eri kantilta. Tosin nämä ovat taas niitä asioita, joista ei sovi kiistellä; meille sopii se, että töitä painetaan arkena niska limassa ilman työaikoja. Sen tuottaa hedelmää, jonka avulla voimme tehdä sitä, mistä koko perhe nautimme. Varsin onnellinen olen myös siitä, että lapsetkin ovat kiinnostuneita jälleen uudesta kulttuurista. Vaikkeivat dyynisafarille suostukaan lähtemään 😀
Nyt pimenevään Marinaan tutkailemaan, miltä se puoli kaupungista näyttää. Huomen illalla on pakko ottaa taksi ja hurauttaa kuvissa näkyviin maisemiin hämärän laskeuduttua. Tuolla kun näytti olevan niin monta ihanaa ravintolaa sen libanonilaisen lisäksi, jossa lounastimme! Tuntuu, että monet kaupungit heräävät loistoonsa vasta pimeän tultua. Niin myös Dubai ♥
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!
PS. pahoitteluni, että näin lomalla kommentteihin vastaamiset kestää tavanomaista pidempään ♥
ja aamuterkkuja täältä hieman pilvisestä Dubaista! Täällä aletaan pikkuhiljaa hipsuttelemaan kohti aamupalaa, mutta sitä ennen tulin julistamaan teille hyvinvoinnin ilosanomaa. Jatketaan siis samalla linjalla kuin viime vuonna; sain kunnian jatkaa kaupallista yhteistyötä Life:n kanssa ja sen myötä nimityksen Lifen brändilähettiläs 2018. Tuo arvonimi kuulostaa kyllä niin mahdottoman hienolta, että olen aivan otettu 🙂 Siinä missä lopetin viime vuoden yhteistyön kertaamalla mitä mielestäni on hyvinvointi, aloitan myös tämän uuden vuoden Lifen brändilähettiläänä valoittamalla hieman niitä omia hyvinvoinnin periaatteitani. Lisäksi olen kirjannut itselleni kolme konkreettista tavoitetta tälle vuodelle, joiden avulla parantaa hyvinvointiani. Näistä tavoitteistani vähän tuonnempana postauksessa, kerrataan ensin mitä se hyvinvointi oikein mielestäni olikaan.
Hyvinvointi on sitä, kun suu kääntyy väkisin hymyyn ihan pienistäkin jutuista. Kun varpaat menee kippuraan onnesta. Kun on sellainen hykerryttävä olo tuolla sisällä. Pulppuava ja onnellinen fiilis. Hyvinvointi on sitä, että jaksaa arjessa. Sitä, että pieni vastatuuli ei saa elämäniloa katoamaan. Päinvastoin. Kun voi hyvin kokonaisvaltaisesti, niin ottaa jokaisen elämän karikon oppimisen kannalta. Tietäen, että vielä tulee se vaihe, kun purjeet pullistelevat ja elämä soljuu eteenpäin oikein jouheasti. Hyvinvointi on rakkautta itseään ja muita kohtaan. Se on armollisuutta ja lempeyttä.
Hyvinvoinnin eteen joutuu joskus tekemään paljonkin töitä. Henkisesti ja fyysisesti. Niinä aamuina, kun reisilihakset ovat aivan juntturassa, sitä miettii että vetikö liian kovilla painoilla. Rakastaen kuitenkin tuota olotilaa, joka kertoo, että on pitänyt kropastaan huolta. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on sitä, että tuntee itsensä ja omat tarpeensa. Se on valintoja. Niitä valintoja elämässä, joita ei pysty tekemään kukaan muu kuin minä itse. Rakkaudesta omaan itseensä.
Kuten huomaatte, hyvinvoinnin käsitykseni on hieman jatkojalostunut siitä, mikä se viime vuonna oli. Silloinhan painotin sitä levon, liikunnan ja ravinnon pyhää kolminaisuutta. Tärkeää se on vieläkin, mutta tänä lempeyden vuonna ajattelin paneutua hyvinvointiin lempein ottein. Kuten joulukuisessa postauksessa kerroinkin niin mielestäni kukaan meistä ei pysty napostelemaan hyvinvointia purkista. Ottamaan muutaman pillerin aamuisin ja kuin salaman iskusta alkaa voida hyvin. Ehei, niin helppoa hyvinvointi ei ole. Ne elämän perusasiat pitää olla ensin kunnossa. Juurikin se levon, ravinnon ja liikunnan osuus elämästä kuuluisi olla balanssissa. Tietoisuus ja tahtotila voida hyvin. Olla hyvä itselleen. Kun perusasiat on kunnossa, niin sitten on saatavilla paljon tuotteita, jotka lisäävät hyvinvointia ja ovat sitä tukemassa.
Näistä asioista kävin taas juttelemassa tuon ihanan alan ammattilaisen Maaritin kanssa Lielahden Life-myymälässä. Taisimme molemmat olla erittäin onnellisia yhteistyön jatkumisesta, sillä meillä riitti juteltavaa reilusti yli tunnin verran taas näin ensikäynnillä. Kerroin Maaritille nuo kolme konkreettista tavoitettani tälle vuodelle ja jälleen sain huikeasti tietoa tuotteista, joiden avulla voisin tukea näiden konkreettisten tavoitteiden saavuttamista ja ylläpitoa.
1. Vuoden 2018 loppuun mennessä olen siirtynyt täysin käyttämään luonnonkosmetiikkaa niin ihonhoidossa, meikeissä kuin hiustenhoidossakin. Tästähän me olemmekin jutelleet jo teidän kanssanne. Tai lähinnä tuosta luonnonkosmetiikasta. Tällä hetkellä on se tilanne, että olen siirtynyt ihonhoidossa käyttämään 100% luonnonkosmetiikkaa. Hiustenhoito ja meikit ovat sitten tämän vuoden haasteenani. Maarit kertoi ihanista luonnonmukaisimmista öljyistä, joiden avulla hemmotella ihoa. Ihoöljythän ovat minulle verrattain uusi tuttavuus. Viime vuoden lopulla aloin niitä käyttämään ja aivan rakastunut olen. Tiesittekö, että esimerkiksi arganöljyllä saa tehtyä hiuksiin ihanan kosteuttavan hoidon? Samalla kun se hellii hiuksia, hellii se päänahkaa.
Viime vuoden marraskuussa sain testiin Maaritilta Puhdas + Bee Venom -voiteen ja se on ollut kovassa käytössä iltaisin. Nyt sain testattavakseni saman sarjan seerumin ja olen hämmästynyt, että voiko oikeasti joku tuote vaikuttaa noin nopeaa. Seerumia laitan meikin alle aamuisin ja tuota voidetta yöksi. Tuntuu, että kasvot ovat kokeneet pienimuotoisen faceliftin näiden parin kuukauden aikana, kun olen tuota mehiläisen myrkkyä käyttänyt. Tuote on ikäänkuin luonnon oma botox. Mutta ilman haitallisia aineita tai piikkejä. Ja hei, jos siellä uumoilette, että voiko tuotetta käyttää, mikäli on mehiläisen pistolle allerginen, niin kyllä voi. Bee Venomin vaikutus perustuu sen kykyyn tehostaa elimistön omaa kollageenin ja elastiinin tuotantoa. Voide ja seerumi tasoittavat ryppyjä ja sileyttävät ihoa luonnollisesti sekä ravitsevat ja uudistavat kudoksia.
2. Aion jatkaa aktiivista liikkumista ja liikkua vähintään kolme kertaa viikossa tunnin kerrallaan sykettä nostavasti. Tähän tekisi mieleni lisätä vielä sellainen tavoite, että urheilusuorituksen tulee olla ulkoilmassa tehtävää liikuntaa. Sillä mikään ei voita rivakkaa hiihto- tai juoksulenkkiä. Toki salilla tai kotona saan saman hien aikaan, mutta se raikas ulkoilma olisi se optimaalinen suoritusympäristö. En näe yhtään syytä, miksi en liikkuisi. Siitä liikunnasta kun ei ole lainkaan haittaa, kun sen tekee maltilla ja oikeaoppisesti. Päinvastoin. Jaksamisen suhteen liikunta on henkireikäni. Liikuntaa tukee monipuolinen ja terveellinen ruokavalio.
Mutta sen tueksi sain Maaritilta Lifesta myös lisäravinteita testattavakseni. Muun muassa Skingain Beauty Booster -kollageenijauheen, jota sekoitan aamuisin smoothieeni. Tuote olikin minulla viime vuonna käytössä parin kuukauden ajan ja kovasti siihen tykästyin. Tuntui, että kasvojen ja vartalon iho kimmostui kollageenin muodostumisen ansiosta. Kuten kerroinkin, niin aina siitä lähtien kun täytin 40 vuotta, olen huomannut ihoni veltostuneen. Ikävä haittapuoli muuten tässä ihanassa iässä. Kollageenijauhe ei vaikuta vain ihoon vaan myös niveliin, rustoihin ja jänteisiin, joten se sopii hyvin liikunnan tueksi.
3. Nukun yöunia vähintään kahdeksan tuntia. Tämä on tärkeää aina, mutta varsinkin näin ruuhkavuosien aikaan. Tai tämän suunnattoman tietotulvan aikakautena. Tuntuu, että aivot tarvitsevat ajanjakson ihan pelkkään lepoon. Tähän liittyy myös se, että pyrin olemaan tekemättä töitä iltaisin klo 20.00 jälkeen. Unensaannin tai nukkumisen kanssa mulla ei ole ollut viime vuosina ongelmaa; yleensä nukahdan heti kun kirjan kädestäni pois. Aamulla herään herätyskelloon. Mutta silti aion testata unta auttamaan SOS Health Nuku Hyvin melatoniinisuihketta, jota suihkautetaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kielen alle. Josko se syventäisi unta, sillä helposti herään pieniinkin ääniin yön aikana.
Hyvinvoinnin kannalta riittävä yöuni on senkin takia tärkeä, että huomaan sillä olevan välitön yhteys naposteluun; väsyneenä tekee mieli herkutella. Tekee mieli isoja pasta-annoksia ja sokeria. Kun nukkuu tarpeeksi, niin näitä mielitekoja ei ole.
Sain myös ensimmäisellä konsultaatiokäynnillä testattavaksi tuotteita, joiden vaikutukset näkyvät pidemmän käyttöajan jälkeen; kynnet ja ripset ajattelin saada kuntoon luonnonmukaisemmin Puhdas + -risiiniöljyllä. Voipa tuota kotimaista öljyä käyttää myös hiusten kasvua tukemaan! Olen huomannut, että vanhemmiten (ai kauhea, miten tuo sana nyt näytti taas kirjoitettuna aika kamalalta 😉 aineenvaihdunta on hidastunut. Tai tuntuu, että keho kaipaa puhdistusta. Kevään puhdistuskuuria silmällä pitäen sain testiin Life Detox Express yrttijuoman. Sitä nautitaan aamuisin kymmenen päivän ajan. Muuten saa syödä ihan normaalisti eli terveellisesti.
Tähän postauksen loppuun vielä pari huikeaa juttua:
Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saatte tämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista!
2. Life haluaa ottaa myös tuotetestiryhmänkautta teidät blogini lukijat vahvemmin mukaan yhteistyöhön. Täyttämällä lomakkeen täällä voit ilmoittaa kiinnostuksesi osallistua tuotetestiryhmään. Lomakkeen kysymysten perusteella kullekin testiryhmäläiselle laaditaan räätälöity tuotetestipaketti. Testiryhmään valitaan 50 osallistujaa, jotka sitoutuvat testijakson päätteeksi täyttämään touko/kesäkuun aikana testijaksokyselyn. Lisäksi kaikkien testiryhmään osallistuneiden kesken arvotaan 100€ lahjakortti Lifeen, joten jo senkin vuoksi kannattaa ilman muuta hakea mukaan!
Edellä mainittujen konkreettisten tavoitteiden lisäksi olen päättänyt jälleen tänäkin vuonna pitää yllä hyvinvointia hassuttelemalla, nauramalla ja nauttimalla ihan joka hetkestä. Ihastella Suomen kaunista luontoa ja muistaa olla kiitollinen niin paukkupakkasista, kesäisestä vesisateesta, kauniista auringonlaskuista, puhkeamaisillaan olevista koivunlehdistä kuin ruskan värittämästä maisemastakin. Olla onnellinen just sellaisena kuin olen. Välittämättä mitä muut ajattelevat tai mihin muottiin pitäisi kuulua. Voida kokonaisvaltaisesti hyvin ja olla ylpeä niistä pienistä asioista, joita elämässä saavuttaa.
Kuten esimerkiksi tästä kunniasta jakaa teille tämän vuoden luonnollisemman hyvinvoinnin ilosanomaa. Tänä vuonna katsastetaan muun muassa kehon hyvinvointiin luomuruoan ja aineenvaihdunnan kautta. Kerrataan, mitä koko perheen hyvinvointi tarkoittaa ja syksyllä taistellaan luonnontuotteiden avulla syysflunssaa vastaan. Ihanaa saada teidät jälleen mukaan keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia hyvinvoinnin tiimoilta.
Ja helteiset terkut Dubain alkuillasta – kovin kiitollisena ja onnellisena jälleen ♥ Viime yönä saavuttiin tänne Jumeirahin rantakadun, the Walkin varrelle ja tämä eka päivä on mennyt vähän sumussa; vaikka lentomatka oli lyhyt, niin silti pitää kritisoida Norskin lentoaikataulua. Eikä Finnairillakaan näyttänyt olevan sen paremmat, joten valittiin edullisemmat lennot. Itse olen vuosien varrella oppinut suosimaan päivälentoja, sillä yöllä koneessa on tuskaa, kun ei löydä hyvää nukkumisasentoa. Paitsi silloin kerran kun saatiin upgrade business-luokkaan Bangkokin lennolla. Silloin tuli posotettua unta palloon noususta laskuun.
Mutta pienestä väsymyksestä huolimatta ollaan nautittu loman ekasta päivästä; kulutettu aikaa altailla ja syöty. Ekan päivän saldona Danielle Steelen romaanista 300 luettua sivua. Loma alkoi siis rentoutuen. Ruokaan palatakseni; viime aikoina Lähi-idän ruokamaut ovat alkaneet kovin kiehtomaan ja tänään sainkin lounaaksi täydellisen kylmän meze-lautasen. Pian lähdetään katsomaan auringonlaskua ja siitä jälleen, mihinkäs muuallekaan, kuin syömään 😀 Marina on tuossa vähän matkan päässä myös, mutta ehkä käydään rantakadun varrella tänä iltana. Huomenna sitten Marinan alueelle.
Ekat viisi yötä yövytään tässä hotellissa ja sitten tokat viisi palmusaarella. Josko silloin nauttisi rannalla olosta. Täytyy nimittäin todeta, että tänään meinasin tiputtaa silmäni tuolla Jumeirahin rannalla; olo oli kuin Rodoksen ruuhkaisella Ellin rannalla 90-luvun alussa (tai se kertaa tuhat). Not my cup of tea… Hotellin uima-altaalla on hyvä olla 😉
Instagramin puolella ollaankin saatu huikeasti vinkkejä reissuun, kiitos niistä. Kuten siellä totesin, niin tämä on ensimmäinen matka, kun ei olla tutustuttu lainkaan kohteeseen etukäteen. Ei voi syyttää ruuhkavuosia vaan priorisoinnin puutetta. Dubai on täynnä tekemistä ja saas nähdä riittääkö nämä kymmenen päivää vai pitääkö suosiolla jättää seuraavaan kertaan jotain.
Mutta hei, nyt suihkun kautta auringonlaskua ihastelemaan ja ruokapaikkaa valitsemaan. Se kun on yksi reissussaolon kohokohtia ♥ Jos teillä on jakaa lisää Dubai-vinkkejä, niin jakakaa ihmeessä! Kiitos jo etukäteen 🙂 Aikas pintaliitopaikka on ainakin tämä Jumeirahin ranta, joten haaveissa on kurkistaa myös pintaa syvemmälle ja nähdä millaiselta näyttää autettinen Arabia.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
HEIPSULIHEI VAAN
Ai että, mikä paikka! Tiedostan, että se on basaareineen kaikkineen rakennettu pelkästään turisteille, mutta silti annoin haaveiden lentää. Mietin paikallisia nähdessäni, että millaistakohan heidän kotonaan on. Olisi ihana päästä vierailemaan jonkun paikallisen kodissa. Tämä haave ei pidä paikkaansa vain täällä Dubaissa, vaan aika monella reissulla olen huomannut haaveilevani tästä.
Paikallisia taksikuskeja tykkään myös haastatella. Taksikuski kertoi meille Dubaissa asuvan reilun kolme miljoonaa ihmistä, mutta autoja on kuulemma nelinkertaisesti tuo määrä. Sanoin tänään miehelle altailla, että toisaalta kaipaan niitä ryhmämatkojen tuomia etuja tai lähinnä sitä, että lentokenttäkuljetuksen aikana opas kertoo maan historiasta ja kulttuurista 😀 Mutta sen olisin voinut itsekin selvittää ennen tänne tulemista. Niin monta avointa kysymystä on mielessäni. Niin paljon tiedonjanoa. Tänä iltana ajattelin romaanin sijaan nettailla ja selvittää mm. sen, että miksi osa miehistä kulkee valkoisissa kaapuissa ja miksi niitä päähineitä sanotaan. Paljonko maksaa Maserati ja minkälainen tämä arabikulttuuri pohjimmiltaan on. Mistä saa tuota taivaallista leipää, jota eilisessä fattoush -salaatissani oli. 
HELLUREI IHANAT!
