torstai 27. joulukuun 2018

Joulun välipäivien leffasuositukset

0


Kaupallinen yhteistyö: Viaplay

HEIPPAHEI IHANAT!

Ja joulun jälkeisiä terkkuja täältä tunturin juurelta; täältä missä pakkanen paukkuu poskesta hiukkasen nipistäen, missä päivän valoisin hetki kestää vain silmänräpäyksen ja missä kietoudutaan vilttien sisään pyjamissa nauttimaan jouluisista leffoista. Leffaeväitä unohtamatta. Kaupallisen yhteistyön myötä Viaplayn kanssa pääsin esittelemään teille omat suosikkini Viaplayn tarjonnasta.

Olemme tässä joulunpyhien aikana katsoneet enemmän elokuvia kuin koko vuonna yhteensä. Sellaisia koko perheen elokuvia. Piirrettyjä elokuvia  tai animaatioita tulee harvemmin katsottua, mutta jouluna ne kuuluvat asiaan. Arjessa elokuvien ja sarjojen katsominen on mulle erittäin tärkeä rentoutuskeino. Joulun aikaan leffan eteen rauhoittuminen tuntuu vielä enemmän luksukselta, sillä tietää, että kun yksi leffa loppuu, niin voi heti perään aloittaa toisen. Voiko olla mitään ihanampaa? Vaikka joulun välipäivät ajoittuvat tänä vuonna näin viikolle, niin silti suosittelen lämpimästi tällaista #VIAPLAYVIIKONLOPPU -tyylistä rentoutumista myös keskellä viikkoa, mikäli siihen suinkin on mahdollisuus.

Koko perheen kesken olemme kantaneet tarjottavat mökin olohuoneeseen ja rakentaneet sohvalle majan. Kylki kyljessä kyhnyttäneet ja katsoneet elokuvia, jotka ovat jatkaneet joulun fiilistä. Ensimmäisenä ja rakkaimpana meille kaikille Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa. Ostin tämän aikoinaan dvd:llä, kun esikoinen oli vajaan vuoden vanha. Muistan vieläkin, kun toinen rauhoittui sitterissään kuuntelemaan telkkarin ääniä, kun itse kahvikuppi kädessäni yritin virittäytyä sohvalla joulun tunnelmaan kaunista animaatiota katsellen. Joka ikinen vuosi sen jälkeen meillä virittäydyttiin tulevaan jouluun Mikki Hiiren ja ystävien seurassa.

Kunnes dvd -levy hukkui jonnekin. Pariin jouluun meillä ei ole tätä jouluklassikkoa katsottu sattuneesta syystä, mutta tämän joulun alla huomasin, että se löytyy Viaplayn valikoimista. Lapset osaavat jopa vuorosanat ulkoa tästä ihastuttavasta monia pikkuisia joulutarinoita sisältävästä hyvän tuulen elokuvasta ♥

Marras-joulukuussa Viaplayn valikoimiin tuli uutena Itse ilkimys -elokuvat (1-3). Pari ekaa olemme muistaakseni käyneet katsomassa leffassa, joten nyt oli tuon kolmannen vuoro. Koti- tai mökkisohvalta katsottuna. Harvoin sitä enää näin aikuisiällä jaksaa täysin keskittyä ns. lasten elokuviin, mutta Itse ilkimys saa kyllä meidät aikuisetkin istumaan aloilleen.

Jos tuo Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa on meidän perheen jouluklassikko, niin sitä monelle on kyllä Saiturin joulu -elokuvakin. Erittäin opettavainen tarina siitä, miten ahne Scrooge ymmärtää sen, mistä joulussa on kyse. Suosittelen ihan kaikille, paitsi en ehkä ihan perheen pienemmille. Uutuutena Viaplayssa julkaistiin loppuvuoden aikana myös Lemmikkien salainen elämä. Heh, se saa minut miettimään vain, että mitenkähän tuo meidän karvainen ystävä käyttäytyy kotona, kun yksin jää. Ihana hyvänmielen elokuva!

Myös miehen kanssa rakastamme katsoa kaksin elokuvia ja varsinkin sarjoihin koukutumme herkästi. Kerroinkin tuossa taannoin teille, että olemme katsoneet 110 jaksoa The Blacklistiä. Jäimme niin koukkuun tuohon sarjaan, että kun pitkä katseluputkemme loppui, tipuimme ikään kuin tyhjän päälle. Yksi parhaista joululahjoista tänä vuonna oli se, kun huomasin sarjan kuudennen tuotantokauden alkavan Viaplaylla 4.1. Voi kuulkaa, lasken tunteja siihen. Sen verran kova ikävä on jo rikollisnero Reddingtonia ja FBI-agentti Keeniä ja Ressleriä. Jos johonkin sarjaan haluatte koukuttua, niin sanokaa minun sanoneeni; tähän se käy vallan helposti 🙂

Niin ikään joululeffat Love Actually ja The Holiday kuuluvat jokavuotisiin jouluperinteisiin. Yleensä olen katsonut nuo joulun alla. Silloin kun mies on ollut työreissussa ja lapset ovat menneet jo nukkumaan. Lämmittänyt glögiä ja napostellut juustoja. Imenyt romantiikan nälkäisenä itseeni rakkautta ruudun välityksellä ja virittäytynyt joulutunnelmaan. Nämä kaksi leffaa sopivat myös loistavasti joulun jälkeiseen aikana. Näihin päiviin, kun haluaa vielä hetken pysyä siellä joulukuplassaan.

Silloin kun liki 17 vuotta sitten tapasimme tuon elämäni rakkauden kanssa olin sitä mieltä, että hänellä on varsin omalaatuinen leffamaku. Leffamaku, johon mahtui kaksi suosikkia. Toinen oli joku jääkiekkoleffa ja toinen joululeffa, jonka jok’ikisen vuorosanan tuo mieheni osaa ulkoa. Jos voisin, liittäisin tähän näytteen. Koska näytteen liittäminen ei onnistu, suosittelen teitä katsomaan Viaplaysta Joulupuu on kärvennetty -leffan. Pitkään olin sitä mieltä (ehkä juurikin niiden miehen vuorosananäytteiden takia ;), että en halua edes koko leffaa nähdä. Mutta hei, tästä on tullu yksi oma suosikkini myös. Älyttömän hauska elokuva! Vaikkei  Clark Griswoldin perheessä kaikki jouluna menekään niin sanotusti putkeen, niin joulufiilistä tämä leffa kyllä nostattaa mukavasti. 

Näiden ihanien leffojen parissa meillä on vietetty viime päivät. Välillä toki ollaan käyty koko perheen voimin laskettelemassa tai käyty miehen kanssa kaksin hiihtämässä. Tobyn kanssa kävelty pitkiä lenkkejä ja nautittu hiljaisuudesta. Arkinen kiire on jäänyt taakse ja sehän se loman tarkoituksena onkin. Meillä kaikilla on varmasti tiedossa ne itselle sopivimmat rentoutuskeinot, mutta lämpimästi suosittelen teille myös kunnon leffamaratonia rentoutuskeinona. 

Meillä ei ole täällä mökillä sellaista älytelkkaria, jossa itsessään löytyisi Viaplay-sovellus, joten olemme katselleet telkkarista leffoja kännykän kautta (HDMI-piuhan + adapterin kautta) tai sitten ihan vain kannettavalta.

Osataanko siellä ruudun toisella puolella rentoutua leffojen parissa? Suosittelen ainakin kokeilemaan tuota meille sopivaa rentoutuskeinoa ja  tutustumaan Viaplayn valikoimaan tarkemmin heidän nettisivuillaan. Meillä on tänä iltana listalla yksi Viaplayn uutuusleffoista eli I, Tonya -elokuva, joka kertoo kaikkien aikojen Olympia-skandaalista. Yhdistävänä tekijänä tässä on se, että me molemmat miehen kanssa asuttiin skandaalin tapahtuessa rapakon toisella puolella (skandaalin toinen osapuoli oli siitä ”kylästä”, jossa mies asui) ja seurattiin uutisista tapahtumien kulkua! Kumpikin omilla tahoillaan. Ja hei, tuntuu että siitä on ihan vain muutama vuosi. Mutta siitä on  jo 25 vuotta. Jep, paljon on vettä virrannut Atlantissa tuon jälkeen, mutta skandaalin käry on vieläkin ilmassa.

Viaplayn lahjakortti olisi muuten oiva lahjaidea, ei vain jouluna, vaan ympäri vuoden hänelle, joka tykkää rentoutua leffojen ja sarjojen äärellä. Niitä on ostettavissa K-kaupoista ja R-kioskeista! 🙂

LEPPOISIA JOULUN VÄLIPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. seuratkaahan Instagramiani tänään illemmalla! Siellä nimittäin pärähtää käyntiin arvonta, jossa kolmen IG-seuraajan ja kommentoijan on mahdollisuus voittaa 2kk ilmaista katseluaikaa Viaplaylle!

 


keskiviikko 26. joulukuun 2018

Lapin taika

13

HEIPPAHEI IHANAT

ja mitä mainiointa tapaninpäivän iltaa! 🙂 Joulu oli jälleen tänä vuonna i-ha-na. Täynnä lautapelimatseja, ulkoilua, syömistä, rentoilua, joululeffoja ja päikkäreitä. Ja sitten vielä kaikki alusta. Repeatilla. Tänä vuonna laatikot onnistuivat yli odotusten ja en muista koska olisin syönyt kinkkua yhtä paljon kuin viimeisen parin päivän aikana. Siitä tuli niin mureaa.

Mutta se, mikä jälleen joulusta teki joulun on tämä Lapin taika. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus kokea se edes kerran elämässä. Itse olen jäänyt Lapin taian lumoihin. Se on ehkä mulle suotu geeneissä. Sangen kiitollinen olen näistä geeneistä ja onnekas, että meillä on mahdollisuus viettää täällä aikaa. Muistan silloin reilut 20 vuotta sitten, kun äiti ja iskä yhtäkkiä soittivat torstai-iltapäivänä ja pyysivät mua mukaan saman illan yöjunaan kohti Kemijärveä, empineeni ehkä muutaman sekunnin. Onneksi lähdin. Perjantaina kiersimme mökkejä ja tämän mökin kanssa kävi vielä niin, että kiinteistönvälittäjä oli merkinnyt esittelyn viikon päähän. Ajoimme mökin pihaan ja mietimme, mitä verhojen peittämien ikkunoiden takaa paljastuisi. Laitoimme auton jälleen perjantai-iltana yöjunaan kohti Tamperetta ja olimme kaikki sitä mieltä, että tämä on se meidän mökki.

Vaikka iskä ja äiti olivatkin erittäin harkitsevaisia rahan käytön suhteen, niin tämän mökin kohdalla ostimme sian säkissä. Näin jälkikäteen ajateltuna kuitenkin se on ollut ehkä paras hankinta ikinä. Molemmat vanhemmat tekivät pitkää päivää töissä ja karkasivat tänne aina kun oli mahdollisuus. Vaikka vain muutamaksi päiväksi. Niin mekin olemme tehneet miehen kanssa. Lyhin reissumme on kestänyt kaksi kokonaista vuorokautta, mutta siinä kahdessa päivässä latasimme akut täysin.

Tällä kertaa akkujen latausta kestää pari viikkoa putkeen. Tämän viikon lomailen täysin, mutta ensi viikolla välipäivät olen tietokoneen ja puhelimen päässä. Silti täällä etätoimistolla työ ei tunnu todellakaan työltä. Lapin taika, siitä joko tykkää tai sitten siihen rakastuu. En tiedä ketään, kuka siitä ei tykkäisi. Itse rakastan hiljaisuutta ja rauhaa. Pimeitä iltoja, kun käyn koiran kanssa lenkillä ja kuulen rinteestä lumikissojen äänen. Näen sinisenä yötä päivää hohtavan taivaan ja töppölumesta notkuvat puut. Lumihangilla loistavat timantit.

Nautitaan vielä hetki tästä joulun huumasta, näistä päivistä kun rytmi heittää ihan häränpyllyä ja kun iltaruoan voi kuitata juustolautasella ♥

TAPANINPÄIVÄTERKUIN,

PS. meillä on tapana ostaa joulupukinkontiin koko perheelle lautapeli ja tänä vuonna ostettiin koko perheelle sopiva Trivial Pursuit. Siinä on lasten ja aikuisten kysymykset erikseen. Ihan mielettömän hieno juttu, sillä meillä koko perhe tykkää visailupeleistä! Sattumoisin lasten kyssäreissä on vielä paljon sellaisia asioita, joita tytöt ovat käyneet läpi syksyn mittaan koulussa…eli pitäisi olla hyvässä muistissa 😉


sunnuntai 23. joulukuun 2018

Näin sydämeeni joulun teen ♥

12

HEIPSANHEI IHANAT!

Tänään mittari näytti sellaisia lukemia (-27,5 astetta), että aiemmin olisin suosiolla jättäytynyt mökin lämpöön. Tobynkin hetken kestävät ulkoilulenkit kuluivat osin sylkkykyydillä kylmyyden takia. Ennen joulua haaveilin siitä, että tämä päivä kuluu täysin keittiössä; laatikoita sulatellen ja kinkkua paistaen. Salaatteja valmistellen.

Mutta niin vain vei tuo liukuvärjätty taivaanranta ja lumesta tönköt puut mennessään, että suuntasimme rinteisiin. Eikä kylmä vaivannut lainkaan. Päinvastoin, olo oli hyvinkin lämmin. Siinä hissillä tunturin laelle mennessäni tajusin, että tuo tunne, jonka saavutin tunturin rinteillä on se, josta oma jouluni muodostuu. Hiljaisuus, rauha, perhe ja Suomen luonto. Tyhjyyttä silmän kantamattomiin. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin kaipaan tätä rauhaa, mikä täällä vallitsee.

Paukkupakkasia ja narskuvaa lunta. Punaisia mökin lämmössä sulaneita poskia ja merinovillakerrastohaahuilua. Sitä, että ei tarvitse tehdä mitään ja toisaalta saa tehdä vaikka mitä. Vapautta ja aikatauluttomuutta. Siitä mun joulussani on kyse. Näin sydämeeni joulun teen…

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta.”

Yleensä sitä ynnätään menneen vuoden plussat ja miinukset vuodenvaihteessa, mutta mullahan on tapana se tehdä jo näin jouluna. Sillä itse koen, että jouluna (kuten toki vuoden jokaisena päivänä) kiitollisuuden tunne korostuu. Jälleen kerran täytyy sanoa, että te ihanat siellä ruudun takana olette tuoneet elämääni niin paljon kuluneen vuoden aikana. Niin blogin kommenttiboksin puolella kuin tuolla Instagramissakin. Jollette te olisi siellä, niin blogiani ei olisi olemassa. Vuorovaikutus on se suurin syy, minkä takia tätä teen. Ja hei, kuka muu mulle muuten opettaisi Oulun murretta, ellette te….kiitos niistä kymmenistä viesteistä eilen IG Storyyn. Niiden avulla opettelen autenttisen Oulun murteen parin viikon aikana ja palaan asiaan kotimatkalla, Oulun pitstopilla 🙂

Kymmenes blogivuosi lähtee pian käyntiin ja enpäs olisi ikinä uskonut, että näin kauan tulee tätä touhua tehtyä. Mutta niin kauan kuin tunnen paloa palata tänne blogiin, ei loppua näy. Siinä, missä teille blogini toimii toivottavasti inspiraation lähteenä ja arkisena pakopaikkana, toimii tämä itselleni myös tietynlaisena henkireikänä. Blogi ja te siellä ruutujen toisella puolella olette suuri osa elämääni. Tärkeä osa elämääni. Blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi, mutta palataanhan asiaan heti joulun pyhien jälkeen.

RAUHALLISTA JA TUNNELMALLISTA JOULUA ♥

PS. tiedättekö mikä on ehkä yksi joulun parhaimmista hetkistä? Se, kun uunista tulee kinkun tuoksu merkiksi siitä, että pian herkutellaan 🙂

 


perjantai 21. joulukuun 2018

Paniikin jälkeinen mielenrauha

0

HEIPPAHEI!

Joulun odotus on ollut tähän asti varsin rentoa ja leppoisaa. Kunnes tuossa päivällä säntäsin töihin pää kolmantena jalkana ja ekaa kertaa tänä vuonna tunsin pienen joulunaluspaniikin iskevän. Yksi asia, joka mahdollisti sen, että voimme antaa kaikille työntekijöille pitkän loman, oli jäänyt tekemättä. Ja kun kotitoimistolta tuota asiaa aloin hoitamaan sain sähköpostiini vain lomaviestivastauksia. Eli kaikki, ketkä olisivat voineet minua auttaa olivat jo lomilla.

Ei muuta kuin talla pohjaan ja kohti Nokiaa. Soittoa sinne, tänne ja tuonne. Hetki panikointia, jonka jälkeen plääh – totaalipysähdys. Asia kunnossa. Hyvän joulun toivotukset ja heipat. Lähdin ajamaan takaisin kotiin ja radiosta soi niin kaunis joululaulu, että ei muusta väliä. Se sopi tuohon tilanteeseen niin hyvin. Lumihiutaleet leijailivat hiljaksiin taivaalta ja hengittelin hetken syvään. Tuo biisi oli Jarkko Aholan Mielenrauhaa.

”Kahta vain joulun lahjaa
Kahta vain mä toivoisin
Vain pientä hetken hengähdystä
Ja mielenrauhaa tietenkin

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan

Miksi toivoisin mä kultaa
Lisää turhaa rihkamaa
Toisko nuo tuon levon hetken
Armahduksen kaltaisen

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan”

Onneksi veli hoksasi tuon yhden tekemättömän  jutun ajoissa. Pyhältä sitä en olisi pystynyt hoitamaan. Nyt kohti Orivettä ja hautoja. Ilman tallaa pohjassa. Keli kun tuntuu olevan suhteellisen liukas. Illalle suunnittelemani myyssittely postauksineen kuitataan siivillä ja suksiboksin pakkauksella. Aikaisella nukkumaan menolla myös. Huomenna kello soittaa jo viideltä.

Toivottavasti sielläkin on pikkuhiljaa laskeuduttu joulun rauhaan. Mielenrauhaan. Hei, palataanhan tunturista vielä hyvän joulun toivotuksien kanssa sunnuntaina ♥ 

PERJANTAITERKUIN,

PS. kuvat viime vuoden joulunvietosta 🙂


torstai 20. joulukuun 2018

Anna itsellesi lupa nauttia ♥

10

HEIPPAHEI IHANAT!

Nyt on toisen työni tämä vuosi saateltu päätökseen omalta osaltani (siis toimistolla tehtävän työn osalta). Se päätettiin perinteisesti joulupuurohetkeen tänä aamuna. Työkaverini ja minä keitimme riisipuurot, veljen vaimo leipoi saaristolaisleivät ja toinen työkaveri keitteli sekametelisopan. Kynttilänvalossa vietimme tunnelmallisen hetken. Kuin yhtä suurta perhettä. Sellainen meistä on näiden reilun 15 vuoden kuluessa muotoutunut. Pari kentällä kiertävää olivat hengessä mukana, vaikkeivat paikan päälle päässeetkään.

Tuon tunnelmallisen hetken jälkeen jäin vielä töihin kirjoittelemaan blogia. Takassa (telkkaritakka :D) rätisi puut. Olisivatkohan olleet kuusipuuta tai märkää puuta, tiedä häntä. Fiilis oli loistava ja sormet lipuivat näppäimistöllä. Pian on blogityötkin tehty tältä vuodelta tuon kirjoitusrupeaman seurauksena. Tosin ajattelin fiiliksen mukaan myös lomalla avata tietokoneen, jos siltä tuntuu.

Yhtäkkiä kotiin tullessani se valtasi mut. Sellainen suunnaton mielihyvä. Ajatus siitä, että tästä eteenpäin saa luvan kanssa nauttia reilut pari viikkoa. Arjessa nautin toki myös, mutta myönnän, että minussa itsessäni asuu ihan inasen pieni kontrollifriikki. Sellainen, joka välttelee valkoista sokeria viikolla ja joka kuuliaisesti tottelee sykemittarikellon urheilumuistutuksia. Mutta paljon olen päässyt asiassa eteenpäin. Tänä päivänä osaan olla rankaisematta itseäni siitä, jos en jaksakaan lähteä kuluttamaan juoksukenkää tai jos suuhun lipsahtaa dominokeksi kahvihuoneen pöydältä. Aina ei näin ole ollut, joten suuresti saan olla kiitollinen tästä henkisestä kasvusta.

Lööpit alkavat pian pursuilemaan ohjeita siitä, miten sulattaa joulukilot. Sieltä iltapäivälehtien sivuilta saattaa istahtaa sinunkin olkapäällesi pikkuinen piru, joka kurottelee kohti masun seutua. Puristelee jenkkakahvoja ja pudistelee päätään. Kuiskailee korvaasi, että kjähkjäh, nyt lenkille. Ja aina, kun kurotat ottamaan suklaarasiasta suklaata tunnet tuon pienen pirulaisen olkapäälläsi. Mulla on yksi neuvo; huitaiskaa se ilkikurinen inisijä siitä olkapäältä takavasemmalle. Ja nauttikaa elämästä hyvällä omalla tunnolla ♥  Arki alkaa loppiaisen jälkeen ja silloin palataan ruotuun. Siihen asti olen ainakin itselleni antanut luvan herkutella. Tietäen, että en sitä liikaa pysty kuitenkaan tekemään. On jotenkin surullista, että joulun ajan syömisiin kiinnitetään medioissa niin paljon huomiota. Mielestäni, kun olisi tärkeämpää kiinnittää terveellisiin elintapoihin mieluummin huomio vuoden muina 51 viikkona.

Tuossa kenkiä jalkaan laittaessani ja kumartuessani tunsin aamulla syödyt puurot, limput ja piparkakkusuklaat vyötärölläni. Sain hervottoman kikatuskohtauksen. Mietin itsekseni, että olipa hyvä, että saimme veljen perheeltä tuon meidän yhteisomistajuustaulun kotiin juuri tähän hetkeen. Tuo taulu on ihana. Sitä vain mietin, että mitäköhän äiti ja iskä ovat sitä ostaessaan ajatelleet? Onkohan tällä yritetty karistaa äidin teini-iässä sairastaman anoreksian ajatusmaailmaan jättämiä jälkiä vai onko iskä tykännyt katsella vähän muodokkaampaa, tavallisen ihanaa naiskauneutta?

Oli mikä oli, niin tuo taulu pääsi paraatipaikalle takan viereen. Se muistuttaa siitä, että jokainen meistä on kaunis. Ikään, näköön ja kokoon katsomatta.
Muistetaan antaa itsellemme lupa nauttia ♥ Myös joulukiireiden keskellä…joohan?

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

PS. huomenna voisi olla vuoro tämän vuoden vimpoille perjantaimyysseille 🙂


« Vanhemmat
Uudemmat »