sunnuntai 01. joulukuun 2019

Ensimmäinen joulukuun sunnuntaiaamu

2

HEI HUOMENTA IHANAT!

Eikös ennen puolta päivää voi sanoa huomenta? 😉 Täällä on juuri noustu aamupalapöydästä ja ennen rakkaille ystäville lähtemistä ajattelin tulla jakamaan muutaman kuulumisen tähän sunnuntaiaamuun. Ensimmäisen adventtisunnuntain aamuun, joka samalla on ensimmäinen joulukuun sunnuntaiaamu.

Jo jonkin aikaa olen pohtinut tauluhyllyn laittamista sohvan taakse. En ole jaksanut (kyllä!) lähteä Ikeaan, mutta onneksi tuli taannoin puhetta asiasta veljen vaimon kanssa. Heillä oli ylimääräisenä varastossa neljä tauluhyllyä, joista sain kaksi meille kokeiluun. Ja miten paljon voi olkkarin ilme muuttua kotoisammaksi muutaman tauluhyllyn myötä! Mun mielestä nuo tuovat niin paljon lisää kotoisuutta. Ja hyvän mielen siitä, että ”toisen roska on toisen aarre”.

Joulukalentereiden avaamisen lisäki tänä aamuna saatiin sytyttää adventtikynttiläkin. Meillä tänä vuonna perinteisen adventtikynttilän virkaa ajaa tuollainen joulukalenterikynttilä. Sellainen, joka kertaalleen oli jo kirpparilla myynnissä, mutta ei mennyt kaupaksi. Kaikella on tarkoituksensa – poltetaan se nyt tänä vuonna, kun edellisvuosina ollaan unohdettu moinen touhu 🙂

Kovin jouluisissa mietteissä on jälleen ajatukset, sillä tiedättekös mitä meinattiin tänään tehdä? No käydä ostamassa joulukuusi. Mä olen ollut siitä vanhoillinen, että pitkään olin sitä mieltä, että ennen aaton aattoa joulukuusta ei meille tule. Joka vuosi ollaan kuitenkin pikkuisen hilattu joulukuusen laittamista aikaisemmaksi. Ja nyt tuntuu, että tänä vuonna joulukuusi saa tulla kotiin tänään. Ehditään nauttia siitä sitten kolmen viikon ajan, ennen kuin karkaamme pohjoiseen.

Ne työaamut, kun saa sytyttää kuusen kynttilät ja nauttia hiljaisuudessa kahvikupin kuusen kynttilöiden loisteessa ovat aivan voittamattomia. Joten kyllä, nyt on just oikea aika laittaa kuusi. Viime vuonnahan meillä oli kaksi pikkukuusta, mutta tänä vuonna haluan taas tuohon pianon vierelle ison kuusen.

Jos sellaisen ehdimme laittamaan. Mikäli emme, niin kuusi saa odottaa ensi viikonloppuun. Näiden joulujuttujen kanssakin on parasta olla stressaamatta. Hei, nyt suihkuun ja sitten kohti jouluisia kahvitteluita. Palataan illalla edellisen postauksen kommentteihin vastaamisten merkeissä (kiitos kaunis niistä ♥).

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


sunnuntai 24. marraskuun 2019

Joulunaluspuuhia lasten kanssa

0

HEI HELLUREI!

Aamusta mulla piippasi puhelin. (toim. huom. aamusta = klo 10.17 :D) ”Äiti, ookko hereillä?” Ajattelin, että nyt on varmaan flunssa iskenyt tai joku. Miksi muuten pikkuisempi viestittelisi naapurihuoneesta. Vastasin, että hereillä ollaan. Pyysin tulemaan pötköttelemään hetkeksi vielä meidän sänkyyn.  ”Voidaanko alkaa nyt leipomaan niitä pipareita?”

Otettiin eilen illalla piparkakkutaikina pakkasesta sulamaan ja pienempi oli sen ehtinyt jo aamusella käydä ottamassa huoneenlämpöön. Aamukahvi ja -puuro tulille ja piparkakkumuottien metsästykseen. Vaikka sitä välillä tuntuu olevan niin kiireinen arjessa, niin  kun on kyse lasten joulumielen ja siinä samalla oman joulumielen nostattamisesta, niin mä olen valmis. Aina.

Laitettiin joululaulut soimaan taustalle ja mietittiin, millaisia kuvioita pipareihin haluaisimme. Madagasgarin pingviiniä, bambia, enkeleitä ja tähtiä. Yhdessä tekeminen on ihanaa! Kolmas pellillinen oli juuri menossa uuniin, kun esikoinen palasi yökyläreissulta kotiin. Silmät kiiluivat, kun näki missä touhuissa keittiössä ollaan. Nanosekunnissa teinistä sukeutui se äipän pikkuinen, joka nauttii joulunaluspuuhista lapsen lailla ♥

Mulle joulu on aina ollut tärkeä ja ihana juhla, mutta lasten synnyttyä joulu sai jälleen aivan uuden merkityksen. Aina olen tykännyt koristella kotia ja jouluaskarrella, mutta lasten kanssa sekin touhu jotenkin on mielekkäämpää. Saan niin paljon siitä, kun huomaan toisten nauttivan.

Mitä muuta joulunaluspuuhia me tykätään tehdä yhdessä kuin leipoa? Käydä joulutorilla glögillä ja Tallipihalla fiilistelemässä. Varsinkin Tallipihalla leijailee sellainen joulun taika, että oksat pois. Eritoten pimeällä, kun jouluvalot pääsevät oikeuksiinsa. Kun taivaalta leijailee hiljaksiin lunta. 

Se on kuulkaa sellainen juttu, että kun tuo aika menee fast forwardilla eteenpäin, niin kehoittaisin teitä nauttimaan tästä joulunalusajasta nyt ja tässä. Ei vasta ensimmäisen adventin tai itsenäisyyspäivän jälkeen. Me ollaan tänään nautittu jouluisista jutuista, eikä yhtään liian aikaisin. Synnytetty pipareiden koristelun lomassa uusi nisäkäslaji nimeltä seeprabambi. Kuunneltu Maija Vilkkumaan joululaulua repeatilla ja kikatettu. Vietetty aikaa perheenä.

Niin paljon jopa varastoon, että nyt voin ottaa hyvillä mielin parituntisen vain itselleni ja lähteä pikkupakkaseen katsomaan miltä Pispala tänä iltana näyttää ♥ 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


tiistai 19. marraskuun 2019

Joulusiivous helpoimman kautta

4

MOIMOI IHANAT!

Huhheijjakkaa, mitä säätöä ollut tämä päivä. Joskus hihittelin itsekseni sille, kun sain kommentin, että mulla tuntuu olevan aina kaikki niin järjestelmällisesti kohdillaan ja aikataulut sun muut reilassa. No eipä kuulkaas ole, se tuli taas tänään todistettua. Aamun tein töitä ja aikataulutin päivän niin, että mikään homma ei katkea kesken, kun joudun lähtemään Tobyn kanssa kympiltä fyssarille. Niin me lähdettiin ja toinen intoa piukalla kallisteli päätään, kun kerroin, minne mennään. Palataksemme samantien kotiin. Fyssariaika olikin vasta iltapäivällä. Olin siirtänyt sitä kertaalleen ja puhelimen kalenterin merkinnän siirsin kyllä oikein tälle päivälle. Kellon aikaa vaan en tajunnut siirtää. No mutta, näin meillä – mites teillä? 😀

Hei nyt kun on reilu kuukausi jouluun ajattelin itse ottaa uudenlaisen lähestymistavan joulusiivoukseen. Kerroinkin, että meillä ei sen kummemmin puunata, mutta on paikkoja, joita tekee näin loppuvuonna mieli siivota. Sellaisia, joihin harvemmin viikkosiivouksessa kiinnittää huomiota. Tai mä en ainakaan kiinnitä. Mun viikkosiivous kun käsittää tavallisimmin vain imuroimisen, pölyjen pyyhkimisen ja vessojen siivoamisen. Noin lyhykäisyydessään. Meillä käy siivoajat kyllä kerran kuussa, mutta silti tarvetta on viikkosiivouksellekin. En tiedä kuka meillä sotkee, mutta olen tullut tulokseen että meidän ei ulkopuoliselle siistijälle välttämättä kannata maksaa, sillä pari päivää tuosta siivouskerrasta eteenpäin pitää jo imuroida ja pyyhkiä pölyt.

Ajattelin aloittaa joulukuun ekana päivänä joulua valmistelevat (vai omaa mieltä selkeyttävät?) järjestely- ja siivouspuuhat. Sellaiset pienet jutut, joita ehtii tehdä töiden jälkeen illalla ja joista saa hyvän sysäyksen jo alkuvuodellekin. Alkuvuonna kun poikkeuksetta mut valtaa ihan hirmuinen konmaritusvillitys. Vaatteeni (pl. alusvaatteet) olen juuri läpikäynyt, mikä helpottaa projektia. Kirjaan nuo nyt tänne teidänkin nähtäville ja samalla tämä lista toimii omana tehtävälistanani. Toivottavasti saatte myös siitä inspiraatiota ja apua joulusiivoukseen 🙂 Tehtävät olen ajoittanut joulukuun 1. ja joulukuun 20. päivän välille. 21.12. menee koulun joulujuhlassa ja haudoilla käymiseen.

1. Siivoa alusvaate- ja sukkalaatikot
2. Pese ikkunoiden karmit
3. Järjestele keittiön kattiloita yms. leivontatavaraa sisältävät kulmakaapit
4. Pyyhi valonkatkaisijat
5. Käy läpi mustan lipaston ylälaatikon rojut
6. Pidä vapaapäivä ja nauti
7. Järjestele astiakaapit
8. Siivoa liinavaatekaappi
9. Käy läpi kellarin lautapelit
10. Siivoa keittiön aterin-, kauha- ja sekalaislaatikot
11. Pese jäteastiakaappi
12. Vie sohvatyynyt ulos ja imuroi sohva
13. Siivoa tyttöjen vaatekaapit tyttöjen avustuksella
14. Vie matot tuulettumaan ja tamppaa ne
15. Käy läpi Lappiin otettavat talvikamppeet ja pakkaa ne!
16. Pese sisäovet ja karmit
17. Järjestele kuivamuonakaappi
18. Pese jääkaappi
19. Siivoa vessan laatikot
20. Pese uuni & mikroaaltouuni

Joka päivälle jotain pientä puuhaa. Ei mitään yhden päivän isoa joulusiivousprojektia. Jotenkin tuntuu, että näin pääsee helpoimman kautta. Jos vietettäisiin joulu kotona, niin tuohon vielä parille päivälle imurointi, pölyjen pyyhintä ja lakanoiden vaihto. Se olisi siinä – koti joulukunnossa. Jotenkin voisi myös kuvitella, että on kiva palata joulunvietosta kotiin, kun on siistiä. Mutta sieluni silmin näen kaaoksen tuossa eteisaulassa lauantaina ennen lähtöä. Ja ne tavarat, jotka eivät autoon tai suksiboxiin mahdu jäänevät siihen paikoilleen vastaanottamaan meitä, kun tullaan kotiin. Mutta hei, ainakin jääkaapissa, uunissa ja mikrossa on siistiä kun tullaan takaisin ;D

Kävin läpi vanhoja joulukuvia ja postauksen kuvissa meidän joulua vanhassa kodissa vm. 2014. Huomaatteko muuten kuinka valoisaa silloin on joulukuussa ollut?
Jep, tuo lumi ikkunan takana teki taikojaan ♥ 

TIISTAITERKUIN,


lauantai 09. marraskuun 2019

Marraskuun hämyiset päivät ♥

8

MOIKKAMOI IHANAT

ja hei nähtiinkö siellä teilläkin eilen illalla kunnon winter wonderland -maisemia? Oli kyllä niin tajuttoman kaunista, että meinasi sielu pakahtua. Tänä aamuna avasin sälekaihtimet (10,5 tunnin unien jälkeen 🙏🏼) ja ihan ekana totesin miehelle, että onpas marraskuinen keli. Siellä täällä näkyi vielä vähän lunta, mutta muuten sade piiskasi armottomasti lumitöppöjä olemattomiin.

Tuohon hetkeen pysähdyin ja mietin, että hei – nyt pieni asenteen muutos ja päivä näyttäytyy paljon paremmalta. Omalla asenteella, kun pystyy vaikuttamaan ihan järkyttävän paljon näihin juttuihin. Jopa marraskuun pimeisiin päiviin suhtautumiseen. Itselläni tänään on ollut hymy herkässä, sillä saamme tuossa parin tunnin päästä ihanat ystävät kylään. Kotkasta asti. Kinkkupiirakka on paistettu, ceasarsalaatin kastike tehty, lämminsavulohisalaatti ajatuksen asteella ja jälkkäritarjotin koristeltu.

Kuohuviinikin on pitkästä aikaa kylmässä. Ulkona ei ole juuri tilanne aamusta muuttunut. Mitä nyt sade on tehnyt lumelle tehtävänsä. Olen ottanut hämyisestä päivästä kaiken irti. Viettänyt suurimman osan siitä keittiöstä. Pitkästä aikaa sitäkin.

Pieni huoli pikkuisesta karvaisesta kaverista on kalvanut muutaman päivän takaraivossa; vein aamulla pissanäytteen ja se oli onneksi puhdas. Vahinkopisuja on alkanut tulla sisälle ja vielä yleensä sen jälkeen, kun ollaan oltu ulkona. Ihan kuin ei osaisi pidätellä. Protestipissoiltakaan nuo ei vaikuta, kun ei toinen ole sellaista kovin protestoivaa tyyppiä. Paitsi, jos häntä komennetaan 😉 Katsotaan, josko ensi viikolla tilanne ei parane, niin käydään ultraamassa virtsarakko. Se on jännä, että tuo jollekin ”se on vaan koira” on meille rakas perheenjäsen. Sellainen, josta kannetaan huolta ja jonka terveydestä huolehditaan yhtä paljon kuin meidän ihmistenkin.

Mutta nyt kuulkaas vielä vessan siivous, suihku ja sitten – ihanaa iltaa viettämään. Huomisellekin on suunnitelmissa mukavia vierailuja; maailman parasta taataa menemme onnittelemaan anoppilaan, siinä sivussa näemme pitkästä aikaa miehen muutakin sukua ja sitten illalla vielä oman perheen kesken syömään. Mikäli en huomenna ennätä koneelle, niin toivotetaan nyt jo hieman etuajassa…

RAKKAUDENTÄYTEISTÄ ISÄNPÄIVÄÄ &
SITÄ ENNEN LEPPOISAA LAUANTAITA ♥


sunnuntai 27. lokakuun 2019

Tunti lisää vuorokauteen vai…

5

…pitkän ja pimeän kauden tuskainen aloitus?

MOIKKAMOI!

Aamulla somekierroksen päätteeksi mietin, että olipas harvinaisen paljon itkuvirsiä somessa 😀 Siitä, että nyt se sit on lopun alkua; pimeys lankeaa yhä aikaisemmin. Ja taas tunsin itseni vastarannan kiiskeksi. Mä katsokaas koen saaneeni vuorokauteen yhden ylimääräisen tunnin kellojen siirtämisen myötä. Saa nukkua tunnin myöhempään. Jos haluaa. Itse heräsin sunnuntaiaamuksi harvinaisen aikaisin ja ennen rakkaiden kanssa brunssille suuntaamista ehdin jo häärätä tunnin verran keittiössä ruokavalmistelujen parissa.

Nyt kun kello lähenee neljää alkaa päivä jo pikkuhiljaa hämärtymään, mutta mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vaikka iltaviideltä olisi pilkkopimeää. Toki se haittaa blogityötä siinä määrin, että töiden jälkeen ei enää ehdi valoisalla kuvata. Mutta muuten mulla ei ole mitään sellaista harrastusta tai muuta toimintaa elämässäni, mikä niin kovasti tuosta aiemmin tulevasta pimeydestä kärsisi. Silloin kun lapset olivat pienempiä muistan ehkä olleeni toista mieltä; eihän niitä naperoita edes erottanut pimeydessä sieltä hiekkalaatikon syövereistä 😉

Niin kuin olen tainnut aiemminkin kertoa, niin marraskuu on yksi suosikkikuukausistani. Joulunodotuskuukausi, jolloin tuntuu että kaikki muut maailman ihmiset ovat hautautuneet vällyjen alle. Kyllähän mäkin siellä vällyjen alla viihdyn, mutta vielä enemmän viihdyn marraskuun loskamoskassa juoksulenkeillä. Voi mennä montakin iltaa, että vastaan ei tulee yh-tään ihmistä. Ei sitten ainuttakaan. Mutta ne rohkeat, jotka ovat lenkille pimeyteen lähteneet ovat sellaisia sanattomia hengenheimolaisia. Sellaisia, joiden kanssa tekisi mieli heittää yläfemmat…kato säkin oot uskaltautunut ulos.

Ja hei, jälleen ollaan kuitenkin niiden kysymysten äärellä. Niiden ”accept the things you can not change”. Eli niin kauan kuin meillä siirretään kelloja kaksi kertaa vuodessa, niin eipäs tuolle ystävät rakkaat mitään voi. Sitäpaitsi, vajaan kahden kuukauden päästä alkaakin jo päivä pitenemään. Nopeaahan tämä loppuvuosi tästä hujahtaa.

Varsinkin, kun keskittyy manaamisen sijaan vaikka tuohon lähestyvään jouluun. Me oltiin vähän aikaa iltapäivästä haravoimassa ja kun päästiin sisään näkyi ikkunasta näky, joka sai sen ihanan kutkuttavan olotilan jonnekin tuonne sielun syövereihin. Ulkona nimittäin leijaili isoja valkoisia lumihiutaleita. Hetken aikaa toki vain, mutta se riitti. Nyt lähden kaivamaan kellarista joulutähdet olohuoneen ikkunoihin. Josko sitä laittaisi glögitkin tulille ♥

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


« Vanhemmat
Uudemmat »