sunnuntai 27. lokakuu 2019

Tunti lisää vuorokauteen vai…

…pitkän ja pimeän kauden tuskainen aloitus?

MOIKKAMOI!

Aamulla somekierroksen päätteeksi mietin, että olipas harvinaisen paljon itkuvirsiä somessa :D Siitä, että nyt se sit on lopun alkua; pimeys lankeaa yhä aikaisemmin. Ja taas tunsin itseni vastarannan kiiskeksi. Mä katsokaas koen saaneeni vuorokauteen yhden ylimääräisen tunnin kellojen siirtämisen myötä. Saa nukkua tunnin myöhempään. Jos haluaa. Itse heräsin sunnuntaiaamuksi harvinaisen aikaisin ja ennen rakkaiden kanssa brunssille suuntaamista ehdin jo häärätä tunnin verran keittiössä ruokavalmistelujen parissa.

Nyt kun kello lähenee neljää alkaa päivä jo pikkuhiljaa hämärtymään, mutta mulla ei ole mitään sitä vastaan, että vaikka iltaviideltä olisi pilkkopimeää. Toki se haittaa blogityötä siinä määrin, että töiden jälkeen ei enää ehdi valoisalla kuvata. Mutta muuten mulla ei ole mitään sellaista harrastusta tai muuta toimintaa elämässäni, mikä niin kovasti tuosta aiemmin tulevasta pimeydestä kärsisi. Silloin kun lapset olivat pienempiä muistan ehkä olleeni toista mieltä; eihän niitä naperoita edes erottanut pimeydessä sieltä hiekkalaatikon syövereistä ;)

Niin kuin olen tainnut aiemminkin kertoa, niin marraskuu on yksi suosikkikuukausistani. Joulunodotuskuukausi, jolloin tuntuu että kaikki muut maailman ihmiset ovat hautautuneet vällyjen alle. Kyllähän mäkin siellä vällyjen alla viihdyn, mutta vielä enemmän viihdyn marraskuun loskamoskassa juoksulenkeillä. Voi mennä montakin iltaa, että vastaan ei tulee yh-tään ihmistä. Ei sitten ainuttakaan. Mutta ne rohkeat, jotka ovat lenkille pimeyteen lähteneet ovat sellaisia sanattomia hengenheimolaisia. Sellaisia, joiden kanssa tekisi mieli heittää yläfemmat…kato säkin oot uskaltautunut ulos.

Ja hei, jälleen ollaan kuitenkin niiden kysymysten äärellä. Niiden ”accept the things you can not change”. Eli niin kauan kuin meillä siirretään kelloja kaksi kertaa vuodessa, niin eipäs tuolle ystävät rakkaat mitään voi. Sitäpaitsi, vajaan kahden kuukauden päästä alkaakin jo päivä pitenemään. Nopeaahan tämä loppuvuosi tästä hujahtaa.

Varsinkin, kun keskittyy manaamisen sijaan vaikka tuohon lähestyvään jouluun. Me oltiin vähän aikaa iltapäivästä haravoimassa ja kun päästiin sisään näkyi ikkunasta näky, joka sai sen ihanan kutkuttavan olotilan jonnekin tuonne sielun syövereihin. Ulkona nimittäin leijaili isoja valkoisia lumihiutaleita. Hetken aikaa toki vain, mutta se riitti. Nyt lähden kaivamaan kellarista joulutähdet olohuoneen ikkunoihin. Josko sitä laittaisi glögitkin tulille 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

 


5 Responses to “Tunti lisää vuorokauteen vai…”

  1. Avatar Seija sanoo:

    Kiitos! ❤️ Laitoitko jo tähdet? Minulla on mh lattialla iso tähti, ei vielä ikkunassa. Joitakin kausivaloja olen laittanut ulos. Kirjoitat taas niin oikein tunnen hengen heimolaisuutta. Me asutaan niin maalla ettei ole katuvaloja , muta nykypäivänä saa sellaisia otsa lamppuja että näkee. Lähdin kerran lenkille tehokkaan otsalampun kera, auto melkein pysähty ja ne oli poliisit. Jatkoivat matkaa. Nautitaan tästäkin vuodenajasta, ihanaa jouluun saa alkaa valmistautua🎄

    • Maria Maria sanoo:

      Huomenta Seija

      ja hei olehan hyvä ♥

      Juu, toisen tähden laitoin…toista en löytänyt mistään. Pitää etsiä vielä tänään lisää :)

      Kuulostaa kuules ihanalta sinun otsalamppukävelysi. Maalla tuo pimeys vielä korostuu. Muistathan mennä turvallisesti, täällä kaupungissa osalla ihmisiä ei ole lainkaan heijastimia ja se tuottaa ongelmia.

      Nautitaan – ihanaa alkanutta viikkoa ♥

  2. […] Maria kirjoitteli tänään aiheesta juuri päinvastaisen postauksen – siitä kuinka talviaika ja […]

  3. Avatar Tuija sanoo:

    Tänä aamuna ajellessani ajattelin, että olipa hyvä, kun kelloja siirrettiin niin voi hetken nauttia aamun valosta. Olen herännyt virkeämpänä jopa ennen kellon soittoa ja illalla tämä pimeä maalaismaisema tuo rauhaa ja levollisuutta. Onneksi koti tarjoaa keitaan toteuttaa itseään. Valojen virittelyä harkitsen jo minäkin.
    Tunnelmallista marraskuuta ja mukavia lenkkeilyjä! Tuija

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Tuija

      ja samoilla linjoilla ollaan :)

      Ihanaa, kun aamulla on valoisampaa. Mulla sama, että olen herännyt ihan ilman kelloa!

      Oih, pimeä maalaismaisema kuulostaa myös ihanalle :)

      Tunnelmallista marraskuuta sinnekin ♥

Kommentoi