sunnuntai 20. joulukuun 2015

Jouluisia oivalluksia

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
HELLUREI BLOGISTANIA!

Huh, miten jouluista eiks je? Tässä on kuulkaas rikottu traditioita oikein urakalla. Ikinä, korostan sanaa ikinä, meillä ei ole viittä päivää ennen joulua tehty joulusiivoja saatikka koristeltu kuusta. Tai otettu joulukoristeita esiin. No nyt on sekin tehty ja saa nauttia tulevasta joulusta. Kyllä mä silti olen sitä mieltä, että tiistaina tai keskiviikkona vielä pyyhitään pölyt, imuroidaan ja pestään lattiat. Tuuletetaan petivaatteet ja vaihdetaan lakanat. Että sitten jouluaattona tuntuu joululta. Näin ajoissa joulun aloittaminen on herättänyt muutamia ajatuksia:

– kun nauttii joululaatikot, kinkut sun muut jo viittä päivää ennen joulua, niin ehtii hyvin muuttamaan itse joulun menyyn. Mulla kun yleensä riittää kerta pari noita ihan perinteisiä jouluruokia. Niinpä tänään näpyttelin kauppakassitilauksen uusiksi. Kinkku vaihtui lipeäkalaan ja laatikot salaatteihin 🙂 En tiedä mitä mieltä muu perhe on tästä, mutta senpäs näkee sitten 🙂

– joulukuusen voi ottaa sisään vaikkei joka nurkkaa olekaan nuoltu puhtaaksi. Joulu tulee myös ilman, että keittiön kaapit on siivottu. Tai ovet ja ovenkarmit putsplankko.

– punaiset pallot joulukuusessa on ihan nätit. Eilen toki hetken hyperventiloin, kun olin suunnitellut meidän kuusen olevan tänä vuonna sellainen harmoninen väritykseltään. Lapset halusivat punaisia palloja ja hetken kuusi oli niitä täynnä. Tein pientä karsintaa tuossa iltasella ja nyt kuusessa vallitsee tasapaino kultaisien, punaisien ja hopeisien pallojen välillä. Piti tänään ottamani nuo punaiset pallot kokonaan pois, mutta en raaskinut. Joulu on lasten juhla ja huomasin, että tämä punaisten pallojen vallankumous on lapsille sydämen asia.

– koska koti on nyt valmis jouluun, niin ei jaksa stressata lahjojen paketoimisesta. Nyt voi käyttää sen perinteisen siivouspäivän eli 23.12. tuohon puuhaan. Aikas kätsyä!

– siltä varalta, että päätetäänkin heittää suksiboksi katolle ja suunnata Lappiin joulupäivänä, niin on kiva, että aloitettiin joulu kotona ajoissa. Lapissa ei sitten tarvitse turhaa säätää joulukoristeiden kanssa. Vaan keskittyä olennaiseen eli syömiseen. Noh, lasketteluun.

Joten puolensa tällä aikaisin tulleella joululla. Ja hei, mikä pääasia niin se, että saatiin mummulle joulu. Pian lähdetäänkin viemään mummua sairaalaan ja huomen aamulla sitten leikataan. Jännittävää! Voisin kysäistä mummulta, jos saisin hieman valottaa täällä, mistä on kyse. Me (siis mä ja te) kun hengitetään liki samaa ilmaa ja eletään myötä- ja vastoinkäymisissä ;D Nyt alan vastailemaan kommentteihinne, mutta jos jää vastaamiset kesken niin jatketaan sitten illalla. Kun ollaan saatu mummu sairaalaan niin ajattelin ottaa lasin punaviiniä ja huokaista hetkeksi. Nauttia kuusen tuikkivista kynttilöistä ja taatelikakun tuoksusta 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


lauantai 19. joulukuun 2015

Joulun kukat

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEISSULIVEI!

Jokos siellä on kirmattu joululomille? Täällä ollaan ihan lomatunnelmissa. Vaikka itsellä on vielä pari päivää töitä ennen pientä lomaa, niin lasten lomatunnelmat ovat käsinkosketeltavat 🙂 Isompi sai hyvän todistuksen ja pienempikin jäi joululomalle hyvillä mielillä. Lyhyen koulupäivän jälkeen käytiin perheen kera Escape Roomissa Finlaysonilla ja ei voi kuin suositella. Silloin blogin luokkaretkellä kävimme Helsingissä vastaavassa, joten tiesi vähän mitä odottaa. Vaikka huone oli toki erilainen. Lapset syttyivät suurella sydämellä tuohon touhuun!

Pian alkaa joulusiivoustohinat, mutta koska ei nyt yhtään jaksaisi sellaisia tohinoita, niin päätin ekaksi tulla kertoilemaan joulukukista. Mä olen hyvä keksimään muuta tekemistä siivoamisen sijaan 😉 Meillä joulukukat, yllätys yllätys, noudattaa joka vuosi sitä samaa värimaailmaa eli valkoista ja vihreää. Takkahuoneesta löytyy yksi aukeava amaryllis, joka on punainen.

Joulukukissa mennään vuosi toisensa jälkeen ihan perinteisillä kukilla. Mun suosikkikukkani taitaa olla valkoinen monilatvainen joulutähti. Näyttävä ja pitkäikäinen. Hyasintteja tulee toki ostettua, lähinnä tuoksun takia. Niistä ja amarylliksestä tein jälleen tuollaisen kukka-asetelman. Hiukkasen nyt taas näyttää siltä, että amaryllis ei jouluksi tuosta aukea. Auttaisikohan jos ottaisi sen lauantaisaunaan mukaan? 😀 Uusi tuttavuus mulle oli leikkotulilatva. Olkkarin pöydällä oleva kimppu. Antoivat kaupassa tuolle kolmen viikon kukintatakuun, joten aika varmalla pohjalla ollaan. Sypressi ei nyt varsinaisesti ole joulukukka, mutta joka joulu meiltä yksi pieni sypressi löytyy. Lukunurkkauksen tason päälle ostin liljakimpun. Niissä taas on se tilanne, että aukesivat turhan varhain. Jos nuo vastaavasti heittäisi takapihalle yöksi?

Meillä muuten tuoksuu joulu; nakkasin tuossa tunti sitten pari lanttulaatikkoa ja yhden perunalaatikon uuniin. Niiden jälkeen uuniin menee vajaa kolmen kilon kinkku. Mäti on laitettu jääkaappiin sulamaan ja rosolli ostettu sujuvasti kaupasta. Illalla herkutellaan. Mutta sitä ennen pitää saada koti tuoksumaan puhdistusaineelle. Sen jälkeen kuusi sisään ja valot tuikkimaan. Ihanaa ja tunnelmallista!

LEPPOISAA LAUANTAITA,
muistakaahan kaiken joulutohinan ohella myös nauttia 

alle


keskiviikko 09. joulukuun 2015

Pohjalle ja sieltä ylös

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA MOIMOI IHANAT!

Good to be back ♥ Vaikka blogissa on tapahtunutkin parin päivän aikana (paitsi vielä on kommentteja vastaamatta…), niin täytyy myöntää etten ihan ole ollut läsnä täydellä sydämellä. Vaikka olisin halunnut. Kävin katsokaas eilen aika pohjalla. Voitteko kuvitella, että kortisoniin voi jäädä koukkuun? Superkiitollinen olen, että tuo sudden deafness toisesta korvasta meni pois kortisonilla, mutta voi jösses mikä pari päivää ollut takana! Kuuri loppui sunnuntaina ja maanantaina alkoi pikkuiset pumpsutukset sydämessä. Ma-ti yön hikoilin kuin sika ja sydän sykki ulos rinnasta. Eilen yritin tehdä töitä, mutta silmät menivät kuin hedelmäpelit konsanaan, tietokoneen ruudulta ei muodostunut mitään järkevää luettavaa, ahdisti ja masensi, sydän laukkasi miljoonaa ja lopulta alkoi ihan vippaan päässä niin paljon, että annoin luonteelleni periksi puolen päivän jälkeen ja tilasin työterveyshoitajalle ajan (jep, lääkäriä ei saanut). Mies kiltisti tuli mut sinne kuskaamaan ja saatiinhan me sitten nopsaa lääkärikin huoneeseen, kun leposyke ja verenpaineen alempi numero olivat sitä luokkaa, että oksat pois.

Pitkän tutkimuksen jälkeen lääkäri tuli tulokseen, että täysin tuosta kortisonikuurista johtuva tämä kropan yhtäkkinen adrenaliinin täyttämä tila. Enpäs ole koskaan kokeillut huumeita, mutta veikkaisin että narkkareilla tulee samanlaiset vierotusoireet. Ei kiva. Nyt sitten jatketaan kortisonia laskevin annoksin viikon verran (alkuperäisessä kuurissa oli neljänä päivänä 60 mg ja neljänä 40 mg). Vissiin olen sitten niin herkkä ja hiiri, ettei tuollaiset yhtäkkiset lääkekuurien lopetukset sovi mulle 😉 Kaikki onni ja iso tsemppi heille, kenelle tuo kortisoni lääkkeenä on elintärkeä. Itse syön sitä jatkossa vain äärimmäisessä hädässä. Mutta kuten todettua, sain sillä kuuloni takaisin, joten nämä ohimenevät oireet kyllä sietää! Onneksi ei ole mistään vakavammasta kyse. Vieläkään en tosin saanut lupaa liikkua sykettä nostavalla tempolla. Se jos mikä ärsyttää. Vuodenvaihteen jälkeen laitetaan kyllä taas ruokailut ja liikunnat ruotuun. Vois tehdä vaikka jonkun blogissa aloitettavan kuntokuurin, johon saataisiin tukea toisiltamme!

No niin ja nyt unohdin sitten ihan täysin mitä mun piti teille kirjoittaa. (kortisonin sivuvaikutuksiin lisättäköön omalla kohdallani muistihäiriöt!) No ehkä sitä, että täällä on peurat nostettu esiin ja tänään suunnataan sypressiostoksille. Peurat kaipaavat viereensä pientä metsää. Sitäkin piti kirjoittaa, että saadaan äiskä perjantaina kotiin odottelemaan leikkausta, joka on reilun viikon päästä. Joten blogin kanssa voi tulla hiljaisempia päiviä. Ajattelin katsokaas valjastaa äidin mun kanssa joululeipomisiin, että saa muuta ajateltavaa. Haetaan joulukukkia ja eletään normi arkea. Niin ja autetaan veljen perhettä muuttamaan! Muuttavat tuohon 500 metrin päähän, joten eivät kauas kuitenkaan lähde. Tänään päästäänkin kurkistamaan tuonne uuteen kotiin 🙂

Pikkuinen pohjakosketus ja nyt taas eteenpäin porskuttaen…elämä ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. niin juu, piti vinkata että mikäli löydätte jostain tuollaisen Isabellas -lehden niin napatkaa mukaan! Ostin sen Köpiksen kentältä ja ihan täydellinen pakkaus. Joulujuttuja jokaiseen makuun. Sisutuksessa muutakin kuin vain yhtä sorttia. Lisäksi ihan tosi kivoja kattaus yms. vinkkejä!


lauantai 05. joulukuun 2015

Himmelihommia & arvonta

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
HEI HYVÄÄ HUOMENTA

ajastettuna Kööpenhaminasta 🙂 Nyt on sarjassamme sellainen yhteistyöpostaus, jossa on ihan täysillä sydän mukana. Josta paras palkkio on se, että saan viedä ilosanomaa nuorista kädentaitajista eteenpäin. Välittää sen tekemisen meiningin blogipostauksen kautta. Rakkauden käsillä tekemiseen. Ja jos pystyn edes hieman lisäämään näiden ihanien ihmisten ilosanomaa, niin olen saavuttanut sen, mitä tällä blogipostauksella halusinkin. Sarjassamme anna hyvän kiertää ♥ Kun Anna Himmelihommista otti minuun vuosi takaperin yhteyttä niin jäin hieman harmittelemaan, etten ehtinyt tekemään yhteistyötä. Onneksi tuli uusi vuosi ja uudet kujeet.

Himmelihommia on kahden Kangasalta kotoisin olevan lapsuusystävän idea. Himmeleitä tehdään harrastuspohjalta sekä omaksi iloksi. Aiemminhan himmelit miellettiin vain maalaistaloihin ja maalaisromanttiseen sisustukseen. Nyt himmeilit koristavat kaikista moderneimpien skandinaavikotien tiloja. Itsekin olen tässä vuoden kuluessa syttynyt himmeleihin enemmän. Meillä kotona himmelihommia varjostaa vähän kattolämmitys eli kattoon ei viitsi naulaa/koukkua laittaa. Mutta hei, mä testasin ja himmeli pysyi katossa pienellä palalla teippiä 🙂 Tajusin jossain vaiheessa mummulassa himmeliä mallatessani, että eihän sitä ole pakko ripustaa katosta roikkumaan.

Himmeleitä olen viime aikoina nähnyt tehtävän muovisista valmiiksi värjätyistä pilleistä, mutta Himmelihommissa himmelit tehdään alusta asti itse:

– himmeleitä varten kasvatetaan omalla pellolla perinneruista.
– pitkät, käsin kerätyt oljet sidotaan lyhteiksi ja laitetaan kuivumaan makasiinin seinustalle muutamaksi viikoksi.
– auringon kuimattamat oljet kuoritaan ja leikataan määrämittaan.
– oljet valikodaan yksitellen pituuden ja paksuuden mukaan ja vain parhat oljet päätyvät lopulliseen tuotteeseen.
– olkien maalauksessa käytetään mahdollisimman ekologisia maaleja

Himmeleitä löytyy niin perinteisiä kuin modernejakin malleja. Himmeli ei ole enää vain joulunaikaan liitettävä koriste, vaan niitä näkyy kodeissa ympäri vuoden. Valittavissa on perinteinen olki, musta ja valkoinen. Myös tilaustöitä otetaan vastaan. Meille ja kuten kuvista näkyy, mummulaankin, sopii tuo valkoinen aivan mielettömän hyvin. Taidankin laittaa vielä myöhemmässä vaiheessa kuvia himmelistä (leveä valkoinen timantti) tuolla meidän takkahuoneessa. Himmeli tulee aivan mielettömän kauniisti esiin tuosta liki mustasta seinästä. Ja hei, mikäli sieltä löytyy askarteluihmisiä ja himmelit veivät juuri sydämenne, niin Tee-se-itse -himmeli- ja koristepaketteja on saatavilla myös.

Sain luvan arpoa teidän ihanien kesken yhden Tee-se-itse -himmelipaketin! Oiva joululahja esimerkiksi sille käsistään taitavalle ystävälle. Tai miksei itsellekin. Mä olen kuulkaas viime aikoina alkanut miettimään, että joku tällainen käsillä tehtävä harrastus olisi omiaan ruuhkavuosien keskellä. Arvontaan osallistumisen säännöthän te tiedätte, mutta kerrataan ne varmuuden varalta:

Kommentoimalla tähän postaukseen, olet mukana arvonnassa.

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy reilun viikon päästä eli 13.12. 2015 klo 23.59.

Onnea arvontaan tasapuolisesti kaikille 

LEPPOISIN LAUANTAITERKKUSIN,

alle

PS. käykäähän myös tykkäämässä Himmelihommista facebookissa. Mä ainakin tykkään 🙂 Himmelihommien ihanat naiset tavoittaa sähköpostiosoitteesta himmelihommia@gmail.com.


perjantai 04. joulukuun 2015

Joulu on korvien välissä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
MOIKKAMOI!

Suonette anteeksi, että viime tingassa vaihdoin viikonlopputarjoiluvinkit joulujuttuihin? 🙂 Joulu tulla jolkottaapi ja ihan pikkuinen pakokauhu iskee, sillä en vieläkään saanut niitä lahjalistoja exceliin saatikka edes sille tasolle, että oltaisiin katsottu, että koska lahjaostoksille ehdimme. Huh, mutta hei onhan tässä vielä aikaa 😉 Rohkenen väittää, että joulu on pitkälti korvien välistä kiinni. Vai mitä mieltä olette? Eilen aamuna töihin ajaessani joutui säätämään tuulilasin pyyhkijöitä kovemmalle, kun sade vihmoi ikkunaan. Sateenropinaan sekoittui Jouluradiosta tullut kaunis joululaulu. Hetken aikaa se mieli jo ajatteli, että ei vitsit, tätäkö tämä joulu nyt on. Kunnes päätin muuttaa kertalaakista ajatusmaailmaani. Eihän suuressa osassa maapalloa ole valkoista joulua ja veikkaanpa, että silti rotuun, maantieteelliseen sijaintiin tai sukupuoleen katsomatta, ihmiset tuntevat joulun. Joulun tunne – se ei ole kertaakaan jäänyt tulematta, vaikka täytyy myöntää että meillä viimeiset viisi vuotta on ollut aika ”tapahtumarikkaita” juuri ennen joulua. Eikä näemmä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta.

Mulle itse joulu (eli 24.12. ->) merkitsee kiireettömyyttä. Sitä kun on saanut loppurutistuksen tehtyä ja voi rauhassa ottaa joulun vastaan. Mutta yleensä tämä joulunalusaika on kaikkea muuta. Kiire ei enää yllätä ja jollain käsittämättömällä tavalla olen oppinut nauttimaan kiireestä. Siitä kun Stockan kassajonossa 22.12. tuskanhiki päässä kuuntelee joululauluja ja yrittää epätoivoisesti muistaa, että onko sitä muistanut hankkia kaikki tarvittavat lahjat, ruoista puhumattakaan. Siitä en edelleenkään ole oppinut nauttimaan, kun 23.12. klo 23.47 aloittaa paketoimaan lahjoja ja kun tietää tuon prosessin vievän pari tuntia. Tänä vuonna paketoin lahjat heti, kun ne ostan. Vakaa aikomukseni on ainakin tehdä näin.

Mä olen monesti miettinyt, että millainen olisi unelmien joulu. Joka kerta päädyn siihen, että unelmieni joulu olisi joulu jossain ylhäällä pohjoisessa. Pelkistetyssä kelomökissä, minimalistisesti luonnonantimilla jouluun koristeltuna. Joulukirkko, joulusauna, jouluruoka. Jokaiselle yksi, mutta sitäkin tärkeämpi, paketti. Myös lapsille. Unelmien joulu olisi sellainen, joka ei olisi niin kaupallinen. Jossain vaiheessa joulua päin mentäessä alkaa aina suunnattomasti ärsyttämään tuo lahjarumba. Silti löydän itseni sieltä lelukauppojen kassajonoista. Perin ärsyttävää 😀

Ja juu, sen lisäksi että se joulu löytyy korvien välistä, niin kyllä se löytyy myös sydämestä. Ja kuten Katri Helena laulaa, niin ”Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä. Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.” Jep, asennekysymys osaltaan myös tämä joulukin 🙂 Ei se joulu ainakaan murjottamalla ja negatiivisella ajattelulla tule, se on varma. Niin kuin ei mikään muukaan tässä maailmassa. 

HYMYJÄ PERJANTAIHIN LÄHETTELEE,

alle

PS. tarjoiluvinkki viikonlopulle löytyy täältä!