ILTAA IHANAISET!

Meillä on täällä parhaillaan Emma-gaalastudio tyttöjen kanssa, mutta perinteisten perjantaimyyssiruokien äärelle kokoonnuttiin vähän isommalla porukalla. Tyttöporukalla (+ yks hurmurikummipoika). Lapsille tein kinkkuananaspizzaa ja meille aikuisille kahta erilaista pizzaa. Toiseen päälle tuli tomaattipyreen lisäksi fetaa murusteltuna, parman kinkkua ja sitten uunista tulon jälkeen rucolaa ja balsamicoa. Toiseen tuli mozzarellaa, kirsikkatomaattia, pestoa ja uunista tulon jälkeen basilikaa ja balsamicoa. Instan puolella seuraavat tietävätkin, että mä vaivasin pizzataikinan aamulla ennen töihin menoa jääkaappiin tekeytyyn. Koska siitä on jo reilu pari vuotta, kun olen tämän täällä viimeksi jakanut, niin jaetaan uudelleen. Eli maailman parhaimman pizzapohjan resepti, olkaahan hyvä 🙂

PIZZAN POHJATAIKINA
1 kg vehnäjauhoja
5 dl kädenlämpöistä vettä
5-8 gr hiivaa (juu, eli sellainen pikkuinen nirhama kulmasta 🙂
0,250 dl oliiviöljyä
10 gr suolaa

Sekoita pienessä kupissa suolasta, öljystä, hiivasta ja parista ruokalusikallisesta lämpimää vettä juokseva seos. Kaada seos ja loput vedet venhäjauhojen sekaan ja sekoita ensin puuhaarukalla ja sitten käsin, kunnes taikina ei enää tartu sormiin. Kaada taikina sitten leivinpöydälle ja vaivaa siitä joustava.

Anna taikinan kehkeytyä jääkaapissa 8-9 tuntia (tai huoneenlämmössä pari tuntia). Tee taikinasta viisi palleroa ja anna kohota vartin verran. Kaulitse pallerot ohuiksi ympyröiksija (tässä välissä niitä voi heitellä ilmaan niin kuin elokuvissa…onnistui hyvin tällä reseptillä) laita mieleisesi täytteet. Paista uunin keskitasolla 250 asteessa noin 8-10 minuuttia.

*****************************

Meillä on tänään aihetta juhlaan. Äiskän reilun kuuden viikon sädehoidot on nyt loppu! 33 kertaa eli joka arkipäivä ja käsittääkseni maksimitehoilla. Huh, veikkaan että raskainta tämä oli äiskälle itselleen, mutta kyllä iso hatunnosto myös veljen vaimolle, joka on pitänyt lääkityksen suhteen minuuttiaikataulua. Tuo sädehoidon yhteydessä aloitettu sytostaattihoito on ollut sellainen aikataulutettava juttu; tunti ennen sädehoitoa, mutta kaksi tuntia ruokailun jälkeen ja puolitoista tuntia ennen seuraavaa ruokailua. Lisäksi tunti ennen sytoa on pitänyt ottaa pahoinvointilääke. Meillä on ollut käytössä excel-taulukko joka päivälle aina sädehoidon mukaan tehtynä, että lääkkeet on ajoitettu oikein 😀 Ihan kiva itsellenikin, että tästä lähtien on täysiä työpäiviä. Vaikkei tuo itse sädehoito tapahtumana olekaan kestänyt kuin pari minuuttia, niin kaikki ajomatkat sun muut ovat sitten vieneet aikaa. Ollaan hoidettu äidin kuljetukset lähipiirin voimin ja loppujen lopuksi saatiin lutviutumaan ne oikein mukavasti. Nyt huilataan kuukauden verran, sitten jatketaan sytostaatteja ainakin puolen vuoden verran.

Aihetta iloon on myös sen tiimoilta, että lääkäri oli tänään ihan yllättynyt äidin voinnista ja varsin toiveikas tulevaisuuden suhteen. Tässä ajan saatossa on oppinut tuntemaan lääkäreitä sen verran, että yksikään lääkäri ei turhaa anna toivoa. Täytyy sanoa, että tuossa sädehoidon aloittamisen jälkeen itse olin jo valmis ehkä heittämään pyyhkeen kehään…sen verran huonossa kunnossa äiti reilun viikon verran makoili sairaalassa. Mutta näkisitte äiskän nyt; on alkanut olemaan päivisin omassa kodissaan yksin. Osaa keittää kahvia, lämmittää ruokaa, kävellä puuskuttamatta vaikka kuinka pitkän lenkin, vastata puhelimeen, soittaa sillä, jaksaa katsoa telkkaria, tietää taas kaiken urheilusta (kiitos Eurosportin ;)), on läsnä, hössöttää lasten kanssa ja mitä vielä. Ai niin ja osaa puhua. Asioita, jotka ehkä me ollaan otettu aiemmin itsestäänselvyytenä. Asioita, joiden tekemisen voi unohtaa ihan yhdessä yössä. Ei sitä tajuakaan, kuinka syvältä tää tauti on, ennen kuin se osuu kohdalle. Oltiin yhtä mieltä lääkärin kanssa siitä, että se huikea peruskunto siellä taustalla on auttanut. Se, että ei ole ylipainoa ja se, että ei ole muita sairauksia. Lisäksi se tahtotila ja suunnaton motivaatio kuntoutua edesauttaa ihan huikean paljon. Näillä kasvaimilla on suuri uusiutumisriski, mutta sellaisia me ei suostuta edes vielä murehtimaan. Nautitaan jokaisesta hyvin menneestä päivästä ja mennään hiljalleen eteenpäin ♥ 

Sellaisia täällä meillä tänään! Odotetaan miestä yöllä kotiin ja päästään nauttimaan sitten viikonlopusta koko perheen voimin. Huomenna juhlitaan taas, sillä suuntaamme naapuriin 15-vuotiaan prinsessan synttäreille. Tietää taas ähkypuhkumeininkiä ruokien kanssa, joten päivällä on pakko ehtiä juoksemaan 😉

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA,
muistetaan nauttia joka hetkestä ♥