maanantai 30. huhtikuun 2018

Iloista vappua! (+ piirakkavinkki vappupiknikille)

4

MOIMOI!

Ja hei ihanaa vappuaaton iltapäivää 🙂 Onko siellä jo kannat katossa? En ole oikeastaan koskaan ollut vappuihminen. Tämäkin vappu menee hyvästä ruoasta ja ystävien seurasta nauttien, mutta sen kummempia vapputraditioita meillä ei ole. Silloin kun lapset olivat pieniä, kävimme vappupäivänä vapputorilla. Nyt kun lapset eivät sinne juuri hinkua, niin jätämme vapputorin suosiolla väliin. Ihmismassat vaihtunevat mökin talviteloista poislaittoon, suomeksi sanottuna kesäkuntoon laittamiseen siis. Sillä edellytyksellä toki, että järvi on sulanut!

Huomista vuoden ekaa mökkipäivää (huomaatteko, että joku on vähän optimistinen? :D) ajatellen leivoin suolaisen piirakan. Otamme sen mukaan saareen lounaaksi. Piirakassa maistuu mehukas tomaatti, vuohenjuusto ja valkosipuli. Tuoreet yrtit ja lähestyvä kesä. Vappupiknikillä en ole ollut sitten opiskeluvuosien, mutta ehkä huomenna sään niin salliessa voisimme virittää mökin terassille viltin ja nauttia lounaan siellä.

VAPPUPIKNIKIN MEHEVÄ PIIRAKKA

1 suolainen piirakkapohja

3 tomaattia
100 g vuohenjuustoa
puolikas punasipuli
2 valkosipulin kynttä
2 dl kermaa
2 munaa
ruohosipulia
suolaa & mustapippuria
päälle tuoretta basilikaa

-levitä piirakka pohja piirakkavuokaan
-siivuta sen päälle tomaatit
-murustele vuohenjuusto kerman sekaan ja lisää pienistellyt valkosipulin kynnet, punasipuli, ruohosipuli, suola ja mustapippuri
-paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia

Tämä piirakka muuten maistuu hyvälle kylmänäkin. Tai jopa paremmalle kuin lämpimänä.Tarjolle lisäksi salaattia ja ehkä jotain kylmää ja kuplivaa! Huomaan, että mitä lähemmäs kesää mennään, ruokavaliooni tupsahtelee salaattiannoksia. Jotenkin tekee mieli kaikkea raikasta ja kevyttä. Heh, ainakin näin juhlaviikonlopun jäljiltä. Vieläkin olen ihan fiiliksissä tuosta viikonlopusta. Eilen illalla sohvalla kynttilänvalossa mietiskellessäni tulin tulokseen, että enpäs ihan heti muista, että olisin ollut noin paljon tyttöjen kanssa kuin viikonloppuna. Koska kumpikaan ei huidellut ystävillään kylässä vaan olivat kotona, tuntui tuo yhdessäolo vallan ihanalle. Eilinen shoppailupäiväkin sai hymyn kaikkien huulille, ja jalat maitohapoille. Itse en juurikaan mitään ostanut, lukuunottamatta IG storiesiessa vilauttamaani BB-voidetta, mutta tytöille ostettiin muutamia vaatteita. Jos tuo vappupiknikin mehevä piirakka vie kielen mennessään, niin sitä vei kyllä eilinen kylmä lounaspitsanikin. Paistetun pitsapohjan päällä oli wasabituorejuustoa, kylmäsavulohta, kapriksia, punasipulia ja sitruunamehua. Avot!

Mutta nyt pikainen siivous ja sitten hakemaan reissumiestäni lentokentältä. Jonka kone muuten laskeutuu reilun puolen tunnin päästä ja täällä mä vielä kökin, koti siivoamatta. Kodin siisteyden viis, kuinka ihanaa saada taas koko perhe kokoon…ainakin seuraavaksi 24 tunniksi, ennen kuin lentokenttä kutsuu jälleen ♥ Mutta ei ajatella tulevaa vielä. Nyt keskitytään nauttimaan kevään juhlasta, ystävistä, toisistamme ja huomenna – mökkikauden korkkauksesta! Näiden puheiden jälkeen voipi olla pienoinen pettymys, jos sieltä häntä koipien välissä kotiin palaamme. Tosin vaihtoehto b eli leffamaratonia koko päivä ei kuulosta sekään hassummalta! 🙂

ILOISTA VAPPUA! 🎈


keskiviikko 18. huhtikuun 2018

Koko perheen lemppariarkiruoka

8

HEIPPAHEI!

Johan oli kuulkaas Suomen kevät tänään arvaamaton; töissä ihasteltiin varsin aurinkoista keliä ja nautittiin lämmöstä kävellessämme läheiseen lounasravintolaan. Töistä kotiin tultuani valmistin supernopeasti koko perheen lemppariarkiruokaa ja sitten lähdimme noiden kahden elämäni miehen kanssa vähän pidemmälle lenkille. Toinen näistä elämäni miehistä on karvaisempi ja toinen vähemmän karvainen 🙂 Eikö mitä, jossain vaiheessa lenkkiä tummat pilvet valtasivat taivaan ja kotiin palattiin enemmän tai vähemmän kevätsateen kastelemina.

Onneksi ei olla sokerista. Paitsi ehkä tuo karvaisin kaveri.

Tässä saunan lämpiämistä odotellessani oli pakko tulla heti kertomaan teille tuo meidän perheen yksi lemppariarkiruoista. Jos esikoinen saisi päättää niin meillä olisi joka ilta kanaceasarsalaattia. Ja jos esikoinen saisi päättää, niin meillä olisi aina sitä valkoista kastiketta sen kanssa. Eli sitä, minkä teen turkkilaiseen jugurttiin. Tänään ko. jugurtti oli päässyt loppumaan jääkaapista, joten turvauduin tuohon tuttuun ja turvalliseen sinappipohjaiseen sitruunaöljyyn, johon tuli ehkä yksi valkosipulin kynsi liikaa. Mutta hajuhaitoista viis, kastikkeesta tuli (omasta mielestäni, heh) aivan täydellinen.

HELPPO KANACEASARSALAATTI

1 grillibroileri

Salaatti
1 romainesalaatti
1 salaattisekoituspussi
parmesania juustohöylällä lastuiksi veistettynä
krutonkeja
-revi salaatti kulhoon
-lisää kastike
-lisää parmesanit, krutongit ja broileri (meillä oli tällä kertaa broileri erillisessä kipossa)

Kastike
öljyä n. puoli desiä
reilu teelusikallinen dijon sinappia
puolikkaan sitruunan mehu
pari valkosipulin kynttä
loraus hunajaa
mustapippuria
-sekoita sauvasekottimella sekaisin

Tiedän, että on välillä vähän noloa paljastaa tällaisia juttuja, mutta arvatkaas mikä on yksi inhokkihommistani keittiössä? Grillibroitsun perkaaminen. Tai se lihojen sieltä erottelu. Silloin jos mies on reissussa ja tekee grillibroileria mieli, niin saamme tyttöjen kanssa siitä lihaa just sen verran, mitä valkoista lihaa löytyy. Nyt kun mies on kotona, niin lihaa tuli triplasti enemmän koko broitsusta. Ei sillä, en pysty siihen tummaan lihaan koskemaan enkä kyllä tykkää sitä syödäkään. Vaikka kuulemma mehevintä onkin!

Tänään tapahtui jotain niin kivaa ja piristävää; kiertelin tuossa ihanassa uusitussa ruokakaupassa, joka sijaitsee työmatkani varrella (Tesomalla Westeri). Jonne en oikeastaan juuri eksy, sillä kerään toisen kauppaketjun bonuksia ja tykkään käyttää sitä viikottaista kauppakassipalvelua. Huomasin erään naisen hymyilevän minulle ja mietin mielessäni, että mistähän me tunnetaan. Tunsin, että jossain ollaan nähty. Sillä se lämmin hymy kertoi omalla tavallaan, että ollaan tuttuja. Kävi ilmi, että ollaan blogin kautta tuttuja. Hän siis tunsi minut, mutta minä en häntä. Teitä lukijoita on aina niin ihana tavata ja vaihtaa muutama sana. Muuten kun tämä bloggaaminen on vähän sellaista touhua, että sitä vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia kommenttiboksissa ihmisten kanssa, joille ei ole kasvoja ♥ Ei sillä, monelle teistä olen kasvot kuvitellut. Sielukkaat silmät ja lämpimän hymyn. 

Nyt minua tuijotetaan sielukkailla silmillä siihen malliin, että on varmaan pakko hipsiä saunan puolelle. Toinen on nimensä mukaisesti uitettu koira 😀 Hei, palaan tänään vielä myöhemmin edellisten postausten kommentteihin!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,


maanantai 16. huhtikuun 2018

Juhlatarjoilut vm. 2018 (+ juhlatarjoilut neljältä muulta vuodelta)

7

NO MOIKKELISTA VAAN HEI!

On tiettyjä asioita, joita ei saisi sanoa ääneen. Yksi niistä on itse aiheutetusta väsymyksestä valittaminen tai ylipäätään sen sanominen ääneen, että ei jaksa. Että on väsynyt. Mutta sanon silti; miten voi ihmisen lapsi olla näin väsynyt? 😀 Aikamoinen rupeama tuli vedettyä tänä viikonloppuna. Polttareista tuli kotiuduttua aikaisin vaikka ystiksen kanssa vielä taksissa mietittiin, että pitäisiköhän sittenkin jatkaa kaupungin humuun. Onneksi, onneksi oltiin kaukaa viisaita! Lauantaiaamuna tuli herättyä aikaisin ja sain ne pari kakkua eilisiä synttäreitä varten leivottua. Ne, joista kieltämättä kiireen keskellä vähän stressasin. Appiukon 70 v-kemut kuluivat hyvän ruoan ja jutustelun parissa ja lauantai-iltana tultiin taas ajoissa kotiin naapurista synttäreiltä. Tuntuu, muuten että koko viikonloppu tuli käännyttyä tuolla vaatehuoneessa ja vaihdettua vaatteita. Makepeacen asusta virallisempaan pikkumustaan ja jakkuun, siitä juhlaviin haaremihousuihin ja leppoisaan yläosaan. Eilen juhlitiin capripituisilla juhlahousuilla ja kullankimalteisella paidalla. Juhlien jälkeen olen viihtynyt kotiasussa. Kyllä, tänä kotitoimistopäivänäkin.

Ja ne eiliset, meidän tyttöjen synttäri onnistuivat yli odotusten. En nimittäin uskaltanut juuri mitään odottaa, sillä olin varautunut kurvaamaan sunnuntaina pakastealtaan kakkuosaston kautta. Silti, tarjottavaa riitti ja sitä jopa vähän jäi. Vaikka miehelle lupasin, ettei mopo lähde käsistä, niin kyllä se taisi pikkuisen lähteä. Alakerran jääkaapista löytyy herkkuja, mutta ne jääkööt muulle perheelle. Kuten eilen kerroin, niin itse palasin tänään ruotuun ruokavalion kanssa. Jälleen kerran huomasin, että sokeri ei sovi minulle. Olo on plääh. Plääh -oloa tulei korjattua yliherkullisella ja ravitsevalla lounassalaatilla ja myöhemmin iltapäivällä juoksulenkin merkeissä!

Tapanani on joka vuosi tyttöjen sukulaissynttäreiden jäljiltä tallentaa tänne sähköiseen päiväkirjaani tarjoilut. Tämä vuosi ei tuo poikkeusta tähän. Vaikkakin tarjoiluissa nähtiin osin niitä tuttuja vanhoja juttuja. Uutena makeana oli tänä vuonna tyttöjen toiveista kinderkakku. Se olikin kuulkaas hyvää. Ihan pienenpieni pala riitti 🙂

 Kinkkupaprikapiirakka
 Metwurstiminipizzat
Savulohiruisnapit
Pähkinöitä, sipsejä, suolakaloja, riisipiirakoita
Kasvisdippi
Mangojugurttikakku
Kinderkakku
Vadelmarahkabritakakku
Minituulihattuja

 Vuosi 2016, Vuosi 2015, Vuosi 2014, Vuosi 2013

Ylläolevista linkeistä löytyvät edellisten vuosien tarjoiluja. Tosin vuosi 2017 hypättiin välistä yhteistuumin tyttöjen kanssa remppakiiruiden takia. Missä välissä teillä on muuten lopetettu kaverisynttärien pitäminen? Meillä pienempi pitää vielä 11-vuotissynttärit ystäville, mutta tuo 13-vuotta täyttävä sanoi, että kuittaa synttärit sillä että kutsuu muutaman hyvän ystävän kesällä mökille. Vaikka niin ihanalta tuokin kuulostaa, niin äitinä koen hieman haikeutta. Enkö saa enää askarrella pompomeja tai liottaa pikkuisista pulloista etikettejä hello kitty -etikettejen tieltä? Enkö saa enää piirtää aarrekartaa ja keksiä voittajalle mieluista yllätystä? 😀

Olette muuten kyselleet meidän piharempasta; torstaina palaveerataan piharemppafirman kanssa ja sitten laitetaan toivottavasti jo pian hihat heilumana. He tekevät pohjatyöt, kiveykset, terassit ja nurmikot. Meidän harteille jää sitten istutukset. Mitään suunnitelmaa emme ole tilanneet, vaikka piti. Alkujaan pitää istuttaa muutamaan kohtaan jotain nopeasti kasvavaa näkösuojaa sekä ostaa isoja ruukkuja terassille. Katsoa sitten kesän kuluessa, että mitä muuta pihaan voisi istutella. Ehkä tosiaan olisi järkevintä jo kustannustenkin kannalta teettää puutarhasuunnitelma istutusten osalta. Vaikken mikään multapeukalo olekaan, niin joka vuosi tähän aikaan puutarhahommat alkavat kiinnostaa. Tämän tästä käyn katsomassa Emilian kauniita kuvia kevätmessuilta! Sellainen lasinen huvimaja olisi ihana. Kuten myös pieni palsta, jossa kasvattaa vähän siikliä ja yrttejä. Iskän perunamaan möyhennyskonekin näyttää kököttävän tuolla pihan perukoilla.

Tästä työhuoneen ikkunasta ulos katsoessani en voi kuin pudistella päätäni näille puutarhahaaveilleni; näkymä on kuin trampoliinien hautausmaalta. Kuraiselta sellaiselta. Kolme erikokoista trampoliinia odottaa sijoitusta toisaalle. Niistä yhden ehkä pidämme itsellämme. Muut joutavat kiertoon. Mutta kaiken mudan ja hiekan seasta näkyy jo vähän vihreääkin. Se ilostuttaa ja antaa toivoa tulevasta. Taidankin mennä tänään katsomaan olisiko pari vuotta sitten äiskän kanssa istuttamani pensasmustikat niin sitkeää sorttia, että tuolta ylös puskisivat ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 11. huhtikuun 2018

Ylihyvät sokerittomat muffinssit

17

ID

HEIPPAHEI!

Se on kuulkaas se balanssi, mikä pitää elämänsyrjässä kiinni. Mikä tekee elämästä juuri niin suloista. Se, että arjessa eletään terveellisen ruokavalion mukaan ja viikonloppuisin sallitaan hieman herkkuja. Se, että lepäillään yksi ilta sohvalla ja toisena juostaan koira kirittäjänä tiukka puolen tunnin juoksutreeni keskisykkeellä 172. Se, että eilen täällä blogissa vilahti kuvia syntisen hyvästä valkosuklaamustikkajuustokakusta, johon tuli valkosuklaata yllin kyllin ja tänään täällä herkutellaan sokerittomilla muffinsseilla, jotka eivät makunsa puolesta häviä lainkaan eiliselle makeuden huipentumalle.

Banaanileipä on yleensä se kohde, mihin tuppaan laittaa nuo ruskistuneet banaanit. Elleivät ne ole sitten menneet smoothien sekaan. Nyt mieleni teki banaanileipää, mutta koska jotenkin se leipä on niin nähty, niin päätin muokata hieman tuota reseptiäni ja tehdä vuokaleivän sijaan muffinsseja. Koska en ole ikinä mihinkään makeisiin juttuihin käyttänyt ruisjauhoja, niin päätin koklata niitä näihin banaanimuffinsseihin. Ja hei, hienosti toimi. Näistä tuli rakenteeltaan ja maultaan kyllä niin hyviä, että en olisi odottanut 🙂 Jäivät vahingossa (siis ne kaksi mitä jäi jäljelle) keittiön työtasolle yöksi ja edelleen olivat seuraavana päivänä erittäin mehukkaita ja hyviä.

SOKERITTOMAT BANAANIMUFFINSSIT

4 ylikypsää banaania (saa olla reilun kokoisia)
1 kananmuna
vajaa desi leivontaöljyä
2 dl ruisjauhoja
0,5 dl kaurarouhetta
1 dl kaurajauhoja
2 tl ruokasoodaa
hyppysellinen suolaa

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita haarukalla muussatut banaanit, kananmuna ja leivontaöljy ja lisää ne kuivien aineiden sekaan
-kaada kuuteen isoon muffinssivuokaan ja paista 180 asteessa noin 30-35 minuuttia
-anna jäähtyä hieman

Kuten huomaatte, niin ohje ei sisällä myöskään valkoista jauhoa. Mä ostin taannoin putelin sellaista kaurapuuteria tai -jauhetta, jota tähän kokeilin. Toimi oikein hyvin! Mutta mielestäni kaurarouheen ja -jauhon voi tarvittaessa korvata vehnäjauholla. Kaurarouhe toi muffinsseihin kuitenkin kivasti rakennetta. Kuten toi nuo siemenetkin, mitä muffareiden päälle ripottelin!

Balanssia edustaa myös se, että nyt kahvitaukoni loppuu ja on aika siirtyä blogitöistä toisiin töihin. Joten ei muuta kuin ostolaskujen kirjaamiseen koneelle! 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,


perjantai 23. maaliskuun 2018

Yhden naisen varietee a.k.a fredagsmys

11

HEI HELLUREI!

Kuvissa yhden naisen varietee, tuttavallisemmin perjantaimyyssit. Piti muuten oikein googlettaa, että mitä tuo varietee oikeastaan tarkoittaa 😀 Wikipedia sanoo, että ”Varietee on näyttämö, jolla esitetään hilpeitä laulu-, tanssi-, ilveily-, kabaree– tms. esityksiä tai siksi kutsutaan sellaisen sisältöistä esitystä.”. No juu, näyttämönä Marian keittiö ja kukaan muu ei laula kuin Kelly Clarkson. Sitä samaa ihanaa Radioheadin biisiä, joka on soinut meillä koko päivän. En tiedä, miksi tuo Creep ottaa jotenkin otteeseensa. Sitä on vain pakko kuunnella uudelleen ja uudelleen. Mitä tuohon tanssiosuuteen tulee, niin kyllä sitä tuli ruoanlaiton ohessa hiukka tapailtua askeleita 😉

Ennen kuin käyn kommenttien kimppuun, niin oli pakko tulla vilauttamaan meidän tai siis minun, iltaruokaa. Mies kotiutuu puolenyön tietämillä, joten saa tästä sitten yöpalaa. Onhan näitä salaattipiirakoita tullut täällä blogissa ennenkin esiteltyä, mutta nyt jotenkin maistui erityisen hyvälle. Ehkä sen takia, että viikko oli, jälleen kerran, älyttömän kiireinen ja ehkä sekin vaikutti asiaan, että tämä perjantai-iltapäivä ja -ilta on tullut suhailtua sinne sun tänne. Hyvän ruoan äärelle sitä tulee rauhoituttua. Eikä siinä mitään, tykkään kuskailla tyttöjä kavereineen. Niin muakin kuskattiin tuossa iässä 🙂 Toby on ollut meiningeissä mukana, sillä edelleen pelkää kovin autossa. Pikkuhiljaa näyttäisi, että alkaa tottumaan autossa olemiseen, vaikka vielä vähän läähättääkin.

Salaattipiirakkaan palatakseni; se koostui valmiista piirakkapohjasta (itsetehtynä toki parempi!), lehtikaalista, salaattisekoituksesta, kurkusta, fetajuustosta, oliiveista ja punasipulista. Ja itse asiassa lorautin päälle vielä balsamicoakin ennen kuin söin. Lehtikaalilla ja minulla on ollut jotenkin kinkkinen suhde. Ensin oltiin liian tiivisti vuoden päivät ja sitten tehtiin bänksit. Viime aikoina olen pikkuhiljaa ottanut lehtikaalin jälleen valikoimiin. Nauttinut siitä oliiviöljyllä pehmennettynä. Välillä myös pannun kautta pyöritettynä tai uunissa rapsakoituna.ID

Kuohuviinihammasta on kolottanut koko viikon, joten pakkohan se oli vaimentaa. Nyt ongelmana on vain se, että millä sulkea tuo pullo, ettei kuplat haihdu? Pitäisi alkaa ostamaan piccolopulloja, sillä nuo isot ovat vähän ongelmallisia juuri sen takia, että yleensä se lasillinen riittää! Tänä perjantaina iski yhtäkkiä ikävä jälleen mökille. Niitä perjantai-iltoja kun kurvataan venerantaan ja hurautetaan saareen. Tietkin näyttivät siltä, että kevät on täällä. Vaikkei nuo lumipenkat ihan vielä keväästä vakuutakaan. Kyllä se siitä! ♥

PERJANTAI-ILTATERKKUSIN,

PS. uutta ruokatilaa esittelyssä näillä näkymin sunnuntaina. Onko antaa vinkkiä, millä rullalla olleet julisteet saa suoristettua? Ne ovat olleet painavien kirjojen alla nyt viitisen tuntia ja vieläkin käpristyvät.


« Vanhemmat
Uudemmat »