perjantai 10. elokuun 2018

Pikkuisen aihetta juhlaan – fredagsmys

26

HIPSULIHEI VAAN IHANAT!

Ja oikein tunnelmallista perjantai-iltaa  ♥ Näin ekan arkiviikon jälkeen perjantai-ilta tuntuu niin ihanalle! Oletteko samaa mieltä? Parasta tässä on se, kun saa huomen aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Esikoinen on ystävällään yökylässä, joten suuntaamme vasta huomenna mökille. Mikäs siinä, ihana olla perjantai-ilta kotona!

Olen odottanut ukkosta koko iltapäivän ja illan. Tuloksetta. Nyt siellä näyttäisi siltä, että ukkonen voisi tulla. Ilma on nimittäin niin kostea ja painostava, että ellen tietäisi paremmin, niin voisin kuvitella vaihdevuosien alkaneen 😀 Soijaa pukkaa niin maan kamalasti! Ehkä se ikä tekee tehtävänsä, tiedä häntä. Tänään tuli jälleen yksi kynttilä lisää kakkuun. Nyt niitä on jo 43. Toistan itseäni kun sanon, että elän elämäni parasta aikaa. Huomasin jossain vaiheessa, ehkä noin kymmenen vuotta sitten, että elämä paranee vuosi vuodelta. Juu, välillä on niitä varjopuolia ja kuoppaisia teitä, mutta se henkinen minä – se kasvaa vuosi vuodelta. Se osaa nauttia elämästä just sellaisena kuin se on. 

Tänään sain rakkaankin työreissusta kotiin ja tein pientä iltapalaa. Pitkästä aikaa focacciaa. Onneksi on tämä sähköinen päiväkirjani, joka tiesi kertoa, että viime kerrasta on viisi vuotta. Huh ja aivan kuin se olisi ollut viime vuonna. Olen joskus ottanut Jamie Oliverin focaccia ohjeen ja antanut sille jälleen oman kosketukseni. Alkuperäistä ohjetta en enää muista, mutta omani menee näin:

FOCACCIA

1 pss kuivahiivaa
2 rkl hunajaa
3 dl haaleaa vettä
8 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
loraus oliiviöljyä

tuoretta rosmariinia tai timjamia
kirsikkatomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

1. Lisää kuivahiiva ja suola vehnäjauhoihin. Sekoita.
2. Lämmitä vesi ja liota siihen hunaja. Lisää vesihunajaseos jauhoseokseen.
3. Vaivaa niin, että taikinasta tulee kimmoisa. Anna kohota tunnin verran.
4. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse pellille (tai voideltuun astiaan) noin 1,5 cm korkea leipä.
5. Öljyä leivän pinta ja ripsottele päälle merisuolaa. Leikkaa tuoretta rosmariinia/timjamia silppuna leivän päälle. Painele leipään sormella ”reikiä”. Täytä reiät kirsikkatomaatin puolikkailla.
6. Anna leivän kohota vielä noin parikymmentä minuuttia.
7. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.
8. Öljyä pinta vielä uudelleen ja lisää tarvittaessa merisuolaa.

Tällä kertaa söimme focacciaa oliiviöljy-balsamico-sormisuoladipin kanssa ja ai että tuo suolaisuus tekee mannaa. Ai niin, tällä kertaa laitoin muuten focacciaan kapriksiakin. En tiedä, mistä tämä yhtäkkinen suolan himo johtuu…ehkä hellesään lenkistä, joka sai voimat aivan minimiin. Anyways, nyt on suolatankkaus tehty ja nestetankkaus myös 😉 Meidän piti olla nenänvalkaisuelokuulla, mutta kerranhan sitä nyt synttäreitä vietetään, joten lasi proseccoa ei ole pahitteksi.

Lisäksi valmistin jälleen tuollaisen ”all in” salaatin. Eli erilaisia salaatteja ja siihen lisäksi mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa löytyi parsakaalia, ituja, pensasmustikoita, ilmakuivattua kinkkua ja punasipulia. Kastikkeena toimi Hellmann’sin sitruunavinagrette. Olen aivan koukussa siihen. Ostin litran pullon summa mutikassa ajatuksella, että ei tämä voi itse tekemää vinagrettea päihittää. Ja niin vain kuulkaa kävi!

Nyt vielä räväytysturnausta ja sitten ehkä leffailtaa! Tosin nämä loman jälkeen ekan työviikon jälkeiset perjantai-illat on niin nähty…ei ehkä kannata haaveilla mistään leffaillasta, kun olisi valmista kauraa unten maille jo nyt 🙂

TUNNELMALLISTA ILTAA! ♥


lauantai 28. heinäkuun 2018

Mike’s Diner // Kokkaavat miehet ♥

12

HELLOU HANIT!

Tänään on ollut helppo hymyillä. Heti aamusta alkaen. Eikä vähiten sen takia, että henki kulkee 😀 Josko tämä flunssa tästä talttuisi. Koska aamulla oli jo niin paljon parempi olo, niin päätettiin lähteä koko perheen voimin juhlistamaan rakkautta. 20 vuotta kestänyttä rakkautta. Siinä samalla treffaamaan miehen puolen sukua ja vaihtamaan kuulumisia. Kiireen vilkkaa kurvattiin takaisin mökille, jossa mökkikoira oli ensimmäistä kertaa yksikseen pidemmän ajan. Hyvin oli mennyt. Nukkuessa, ainakin painaumasta päiväpeitossa päätellen.

Kokkaako teillä miehet? Meillä on mies yleensä kokannut pääasiallisesti kesäisin. Grillihommat kun häneltä onnistuu aivan mielettömän hyvin. Mutta viime aikoina hän on tehnyt ruokaa myös kotikeittiössä. Ilman sitä grilliä. Muun muassa tätä suussa sulavaa rakkauspastaansa. Ei sillä, itsekin tykkään ruoanlaitosta, mutta kun on oikein kiire, niin helpottaa jakaa myös sitä ruoanlaittovastuuta. Mun mies tekee ihan älyttömän hyvää ruokaa. Saisi tehdä ruokaa vielä useamminkin. Mielelläni sitä söisin. Tänään Mike’s Dinerissa tarjoiltiin jälleen grillihamppareita. Asiakkaiden pyynnöstä.

Joku noissa kokkaavissa miehissä saa sukat pyörimään jaloissa. En tiedä onko se se maskuliinen ote ruoanlaittoon vai se, että saa itse istua valmiiseen pöytään. Parastahan ruoanlaitto on silloin, kun sitä laitetaan yhdessä. Koko perheen voimin. Tänään itse tein hampurilaisiin tuollaisen coleslaw-tyyppisen salaatin ja pilkoin tomaatit sekä kurkut. Kaadoin valmiin bbq-kastikkeen kippoon ja veistin muutaman palan cheddaria.

Grillissä paistui tabascolla ja suolalla maustetut jauhelihapihvit, ananasrenkaat sekä ylälämmöllä hampurilaisten sämpylät. Hei onko teillä muuten vinkata hyviä hampparisämpylöitä? Jotenkin nuo liian pullamössömäiset sämpylät eivät nyt enää mene. Sämpylät voisin itse tehdäkin, jos jostain takuuvarman ja hyvän reseptin löytäisin! Nyt vatsan viereen makoilemaan ulkosohvalle tuon kokki kolmosen kanssa. Netflixistä The Affair (mä olen niiiin koukussa, kiitos Anu suosituksesta) ja ehkä kylmää vissyä lasiin. Elämän pieniä iloja 🙂

LEPPOISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,


torstai 19. heinäkuun 2018

Supermaukkaat ja helpot mojo rojo -perunat

8

MOIKKULIMOI!

Se on ollut mielessä tasan kaksi viikkoa. Jota kuinkin kellon lyömälleen nyt. Pieni savinen astia ja sen sisällä oleva punainen kastike. Johon kehitin viikon Espanjan reissulla aika vahvan siteen. Syöden sitä lounaalla ja illallisella. Grillikasvisten, lihan, perunoiden salaatin ja you name it -ruokien kanssa. Pelkältäänkin se maistui taivaalliselle ja kovakuorisen vaalean leivän kanssa sitä tuli käytettyä dippinä. Mojo rojo ♥ Punainen kastike. Siitä olen haaveillut nyt nämä 14 pitkää vuorokautta. Miettinyt, että koska ehtisin kokeilemaan. Tänään töissä päätin, että tänään on se ilta. Olenko ainoa, kenen lomamuistot kulminoituvat yleensä ruokakokemuksiin? 🙂

Vikana päivänä lomalla kysyin charmantilta vanhemmalta kokilta nimeltä Alfredo, että suostuisikohan hän kertomaan, mitä tuossa kastikkeessa on. Puoliksi englanniksi, puoliksi espanjan kielellä luetteli ainesosia. Vähän nettailin, että mitenköhän mittasuhteet oikein menisivät. Lopulta sovelsin. Ja onneksi sovelsin. Tästä tuli kertaheitolla niin hyvää. Liki yhtä hyvää kuin Alfredon tekemänä. Tosin tuolla reissulla kastike ikään kuin lillui enemmän oliiviöljyssä. Siinä kehitettävää ensi kokeiluun.

Luin tässä joku päivä iltapäivälehdistä siitä ihanasta ideasta, että uudet perunat voisi laittaa kylpyyn. Kyllä, luitte oikein – kastikekylpyyn nimittäin! Vähän samalla idealla kuin se kesäinen herkkuresepti, jonka esittelin täällä. Nyt perunat pääsivät mojo rojo kylpyyn. Ja ah, miten ne siitä nauttivatkaan. Kastiketta tuli niin paljon, että siitä riitti reilun desin verran jääkaappiinkin. Leipädippauksiin, katsokaas. Ja hei, takuuvarmasti tätä kastiketta nähdään myös hyvin grillatun pihvin seuralaisena mökillä parin seuraavan viikon sisään. Huomisen jälkeen kun alkaa viimeinen kesälomapätkä. Kaksi viikkoa pelkkää lepoa!

MOJO ROJO -KASTIKE

3 suippopaprikaa
2 punaista mietoa chiliä
3 paahtoleipää
1 solovalkosipuli
ripaus suolaa
ripsaus sokeria
oliiviöljyä iiiiso loraus
ja noin puolet siitä omenaviinietikkaa

-pienistele paprikat ja chilit (siemet eka pois!) sekä paahdettu ja pienistelty paahtoleipä
-lisää kaikki ns. kuivat ainekset tehosekoittimeen
-lisää noin vajaa desi oliiviöljyä
-lorauta maun mukaan joukkoon omenaviinietikkaa
-sekoita keitettyjen uusien perunoiden kanssa
(lisää yrttejä)

Tästä haaveilin tänään töissätöissä ja voitte vain kuvitella, kuinka ihana se olotila on, kun massu on täynnä mojo rojoa. Niin ihana, että nyt on pakko mennä ulkoiluttamaan sitä massua 😀 Sekä tuota eilen kesätukan by Maria saanutta karvaista hurmuria (IG Storyssa kuva!).

TORSTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 11. heinäkuun 2018

Kevyesti keventäen kesäpäivään & rouskuva detox-salaatti

0

MOIKKULIMOI!

Aiettä. Oletteko katsoneet ensi viikon sääennustetta? Eilen illalla siellä vielä keikkui lukema 31 tänne Tampereelle ensi keskiviikoksi, mutta ei tuo 29 astettakaan huono ole, mikä tänä aamuna oli ennuste 😀 Kunnon talvi takana ja nyt kunnon kesä. Meillä on kuulkaas käynyt hyvä säkä. Nautitaan tästä!

Kun on kovin lämmin, itselläni ei ole juurikaan nälkä. Siis kunnon ruoka nälkä. Mutta napostelunälkä, siitä olen tänä kesänä kärsinyt. Varsinkin viimeisen viikon aikana. Juuri, kun sain itseni alkutalvesta vieroitettua napostelusta. Kesällä kuuluukin napostella eikä siinä mitään, jos naposteltavat olisivat kotimaisten mansikoiden ja jätskien muodossa. Satunnaisesti myös viilentävien jätskien muodossa. Mutta kuulkaas, kun mun naposteltavat ovat nyt viikon ajan olleet 99% jotain aivan muuta kuin terveellisiä herkkuja. Jätskiä suoraan pakkasesta lusikalla. Työpaikan kahvihuoneen pöydälle jätetystä suklaalevystä palan napsaisua ohi kävellessäni. Ja kun mä en edes ole suklaan ystävä. Viikossa olen koukuttunut jälleen sokeriin. Se tuntuu ka-ma-lal-ta.

Sanomattakin selvää, että kroppa ei voi hyvin. Olo on ollut vähän turvonnut ja nuutunut. Lenkillekään ei ole ehtinyt. Kyllä te tiedätte sen tunteen, kun on sellainen plääh-olo. Eilen otin itseäni niskasta kiinni. Stoppi (jatkuvalle napostelulle) ja sokeriherkutteluille. Aloitin 10 päivää kestävän Detox -juomakuurin (*Detox Express saatu Lifestä), jota otan joka aamu tyhjään vatsaan. Kävin työpäivän lomassa hakemassa kahvihuoneen pöydälle herneitä ja mansikoita. Töistä kotiin kurvasin kotikaupan kautta ja ostoskoriin eksyi vain hevi-osaston tuotteita. Illalla tein nopeasti tuollaisen rouskuvan, maistuvan ja oikeasti täyttävän salaatin. Itse pärjäsin pelkästään salaatilla ilman lisukkeita, mies söi salaatin kanssa lohta. Jääkaappiin laitoin vesipullon, johon ujutin sitruunaa ja persiljaa makua tuomaan. Tuota täytän vedellä aina kun sen pinta laskee. Kyllä tämä tästä!

ROUSKUVA DETOX-SALAATTI

lehtikaalia
parsakaalia
kukkakaalia
pinaattia
porkkanaa
kesäsipulia
persiljaa (paljon persiljaa)
punaista omenaa
avokadoa
chiansiemeniä
pellavansiemeniä

Kastike
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl luomuomenaviinietikkaa
vettä (laimenna seos sopivaksi vedellä)
suolaa
mustapippuria

-pienistele kaalit ja porkkana
-sekoita kastikkeen aineet ja lisää kastike kaaliporkkanaseokseen
-laita jääkaappiin tekeytymään n. puoleksi tunniksi
-sekoita joukkoon muut salaatin aineet
-koristele chiansiemillä ja pellavansiemenillä
-nauti

Tein salaattia isomman erän kerralla. Salaatti paranee vain jääkaapissa köllötellessään. Kukka- ja parsakaaleista tulee pehmeän rouskuvia. Tämä kotitoimistopäivä siis syödään kevyesti ja hellitään kroppaa. Sillä…illalla kutsuu laivan buffet. Elämä on valintoja täynnä. Myös tuolla buffetissa 😉 Edessä on miniristeily meidän minin ja hänen ystävänsä ja ystävän äidin kanssa.

Eilen illalla tein työtyöpäivän jälkeen vielä blogityöpäivän sisään huomista risteilypäivää ajatellen. Jos eilisessä postauksessa vähän kritisoin sitä, että yrittäjä ei 100% lomaa tunne, niin tässä taas yksi yrittäjyyden niistä puolista, minkä takia se tuntuu just omalta jutulta! Vapaus tehdä asioita osin oman aikataulun mukaan (puhun nyt blogitöistä, en töistätöistä :)). Varsinkin näin kesällä ihan ykkösjuttu ♥

KEPEIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. muistattehan että sitruunavesi kantsii juoda pillillä, ettei hampaiden kiille vaurioidu!


tiistai 26. kesäkuun 2018

Ihanan helppo & kesäinen arkiruoka

8

ILTAA IHANAT!

Miten musta tuntuu, että nämä vuodenajat rytmittävät myös ruoanlaittoani ja siinä samalla blogipostauksen otsikoita. Kaikki tuntuu olleen viimeisen reilun kuukauden aikana ah niin kesäistä 😀 No mutta minkäs sille mahtaa. Kesäistä ruokaa kun tulee tuutin täydeltä tehtyä. Näin kesällä, luonnollisesti. Yleensä meillä tuo sana kesäinen liittyy jotenkin grilliruokaan, mutta koska tuo meidän piha ei ole vielä otollinen grillaukselle, niin kesäistä ruokaa tulee tehtyä sisätiloissa.

Varhaisperunat ovat mulle se kesäruoka, joka tuo kesän maun suuhun kaikista vahvimmin. Mummulan perunamaasta juuri nostettu siikli. Sellainen, jota vähän huiluttaa veden alla ja hento multakerros lähtee pois. Keittää suolatussa vedessä just oikean kypsyiseksi ja nauttii voin ja tillin kanssa. Muistan molempien tyttöjen koliikkiaikoina varhaisperunan olleen yksi pahimmista vatsaväänteiden aiheuttajista. Silloin meni kaksi kesää, ettei varhaisperunoita juuri tullut syötyä. Olen kuronnut noita menetettyjä peruna-aikoja oikein urakalla takaisin.

Sain reilut kymmenen vuotta sitten työkaveriltani ihanan ohjeen. Reseptin, jonka luulin jakaneeni täällä blogissa, mutta en sitä itse löytänyt. Liikaa reseptejä, heh. Joten tänään töiden jälkeen kurvasin maitokauppaan ja sovelsin. Jos työkaveri ei olisi ollut tätä viikkoa lomalla, niin ei olisi tarvinnut kuulkaa soveltaa. Eipä siinä, soveltamallakin tästä kesäisestä herkkuruoasta tuli aivan älyttömän hyvä. Arkiruoka, joka tekee arjestakin juhlaa.

KESÄINEN LOHIPERUNASALAATTI

iso kattilallinen varhaisperunoita
1 prk yrttituorejuustoa
1 pkt graavilohta
puntti tuoretta tilliä
sitruuna
suolaa

-pese perunat ja keitä niitä suolatussa vedessä, kunnes kypsiä
-anna hieman jäähtyä (mutta ei liikaa!)
-sekoita perunoiden joukkoon yrttituorejuusto, pienistelty graavilohi sekä suurin osa tuoreesta tillistä
-purista koko komeuden päälle puolikkaan sitruunan mehu ja koristele tillillä
-nauti (tähän tekisi mieli kirjoittaa, että jonkun hyvän ja kylmän rieslingin kanssa, mutta kylmä vesi toimi myös loistavasti ;))

Ja vaikka sanonkin arkiruoka, niin mikä ettei etteikö tämä herkku menisi myös juhlaan. Niin helposti saa hyvää aikaan ja isolle porukalle aineksien määrät on helppo justeerata. Sen lisäksi, että tämä on lämpimänä älyttömän hyvää, on tämä myös jääkaappikylmänä varsin herkullista. Pian ajattelin mennä kokeilemaan, miltä salaatin loppu maistuu noin pari tuntia huoneenlämmössä seisseenä. Toivotaan, ettei ole ehtinyt keräämään mitään pöpöjä 😉

AURINKOISIN TIISTAI-ILTATERKUIN,

PS. voisin muuten kuvitella, että tähän salaattiin sopisi kaprikset todella hyvin! Täytyykin koklata seuraavan kerran.


« Vanhemmat
Uudemmat »