torstai 29. marraskuun 2018

Ihanan tavallinen torstai-ilta Marian bistrossa & superhyvä salaatti

2

HELLOU

ja superihanaa torstai-iltaa ♥ Tavallisen ihanaa sellaista. Koska kaikki tavallinenhan tässä elämässä on sitä elämän eliittiä. Myös marraskuun viimeinen torstai. Hei olenko ainoa, jonka mielestä marraskuu livahti ohi nopeasti? Marraskuun vikaa iltaa, kuten niin montaa muutakin arki-iltaa ilman ohjelmaa vietämme kellarissa. Siinä entisessä miesluolassa (ja sitä ennen autotallina toimineessa tilassa), joka on kuin varkain tämän viikon aikana muuttunut tyttöluolaksi. Joululeffoja ja saunan jälkeisiä lötköttelyjä sohvalla. Niistä on ollut pari iltaa tehty.

Tänä iltana kellari kutsui myös iltaruokailemaan. Tytöt olivat saaneet jo syötyä omat ruokansa, joten sytytin kynttilät ja nautin oman iltaruokani Marian bistron baaritiskillä. Tuossa on ihana istuskella. Tarvittaessa näkee telkkarinkin, kun kääntää tuolia 🙂 Tyttöluolassa (heh, voi olla että tästä käydään neuvotteluja ja nimeen tulee muutos tänä iltana, kun mies saapuu kotiin…) on varsin jouluinen meininki. Mies ja lapset koristelivat kuusen viikonloppuna punaisin ja kultaisin palloin. Joulutähti arkkupöydän päällä jaksaa ilahduttaa vieläkin, vaikka tuskin se hirmuisesti valoa tuolla kellarissa saa.

Hei, piti vinkkaamani parista jutusta, joiden avulla tämän iltainen salaattini nousi aivan sfääreihin. Siis uskomattoman hyviä lisiä salaatteihin molemmat. Ensinnäkin ihanan Kokkipottisen Hannelen uunissa paahdetut viinirypäleet. Uuh, oletteko koskaan maistaneet? Itse en ollut, mutta ei vitsit, että näihin tuli himo. Toisena uusimman Glorian Ruoka & Viini -lehden innoittamana uunissa paahdetut punaiset linssit. Linssit ja viinirypäleet paahtuivat samassa ajassa, joten sain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tai oikeastaan kolme, sillä viinirypäleiden paistumisen aikana valunut nektari toimi oivana salaatinkastikkeena!

SUPERHYVÄ LINSSISALAATTI

erilaisia salaatteja

230 gr punaisia linssejä
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
1 tl juustokuminaa
1 tl chiliä
(ripaus suolaa)
fetajuustoa
ituja

viinirypäleterttu

Huuhtele punaiset linssit kylmässä vedessä ja valuta ylimääräinen vesi pois. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa viisi minuuttia. Sekoita oliiviöljy, vaahterasiirappi, juustokumina ja chili keskenään. Pyörittele linsseihin ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia. Tässä vaiheessa myös pesty viinirypäleterttu pääsee pellille paahtumaan linssien kanssa. Revi sillä aikaa salaatti lautaselle. Kun linssit ovat paahtuneet, lisää niitä salaattipedille. Tarvittaessa lisää suolaa. Itse en lisännyt, sillä murustelin linssien päälle fetajuustoa. Lusikoi viinirypäleistä leivinpaperille valunut neste salaatinkastikkeeksi ja lisää idut koko komeuden päälle. Tarjoile paahdettujen viinirypäleiden kanssa.

Hämyinen kellari saa pian kolme joululeffan katsojaa. Heti, kun olen ensin vähän kuulustellut bilsaa ja espanjaa…Veikkaanpa, että ehditään katsomaan muutama leffa ennen kuin mies pitää hakea lentokentältä. Mikäli sinne asti koko porukalla jaksetaan valvoa. Tavallisen ihana torstai-ilta. Kaikin tavoin ♥ 

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos ihanat kommenteistanne eiliseen postaukseen ♥ Palaan niihin vielä myöhemmin tänään, nyt netti tökkii taas vaihteeksi niin paljon, että menee hermot! 😀


perjantai 23. marraskuun 2018

Jouluinen mocktail

12

*postaus sisältää yhden saadun tuotteen

HEI HUOMENTA IHANAT!

Blogitehtaalla on tehty taas töitä urakalla ja postauksia odottelee jonossa julkaisua. Postausideoita sikiää kuin sieniä sateella. Mikä siinä onkaan, että tämä joulunodotus on saanut työn tuottavuuden kasvamaan…olisikohan mahdollista aloittaa joulunodotus ensi vuonna vaikka jo elokuussa tai ihan viimeistään syyskuussa, kun hetkellisesti tuntuu että pimeys vie kaikki mehut? ;D

Koska on perjantai, niin sopii drinksutella heti aamusta, eikö? En ole juurikaan ollut aiemmin mocktailejen ystävä. Enkä kyllä liiemmin cocktailienkaan, sillä tuntuu että aika monet niistä ovat olleet sen verran makeita, että ovat tökänneet samantien. Tallinnassa ihanat sielunsiskot tutustuttivat mut omenamojitojen maailmaan. Ihanan hapan, olematta liian makea. Tykästyin heti. Poissa oli se ysäreiden sininen enkeli -efekti. Päätin alkaa ottamaan selvää eri cocktaileista. Drinksuista, joita voisi tehdä ihan kotioloissakin. Cocktailien suhteen meillä ei olla vielä kovin edistytty, ellei satunnaisis GT:tä oteta huomioon (eikä sekään ole kyllä edes cocktail), mutta mocktailien maailmaan olen pikkuhiljaa päässyt sisään.

Selasin tuossa Virpi Mikkosen Joulukirjaa ja siellä näin jouluisen mocktail-reseptin.  Sen myötä tajusin, että mocktaileihin voi totta tosiaan käyttää hedelmiä ja muita aineksia soseuttamalla ne. Ei tarvitse aina mehustaa omppua tai inkivääriä ennen mocktailia. Se, että jätin omenat hieman rouheaksi toi itse asiassa mocktailiin kivaa rakennetta. Kuten myös granaattiomenan siemenet. Alkuperäinen resepti siis tuosta Joulukirjasta. Hiukka sitä tuunasin oman maun mukaan. Kuten tapanani on 🙂

Jouluinen mocktail
2:lle

2 pientä omenaa tai 1 iso omena
2 cm pätkä inkivääriä
2 tl Ceyloninkanelia*
luomukookossokeria makeutukseen
kivennäisvettä
1/4 granaattiomena
jäämurskaa

-pese ja kuori omena sekä inkivääri
-sekoita omenat, inkiväärit, kaneli ja hunaja sauvasekoittimella sekaisin
-jaa kahteen lasiin ja kaada päälle kivennäisvettä
-lisää jäämurska ja granaattiomenan siemenet

ID

Tekisi mieleni kokeilla kivennäisveden tilalla kuohuviiniä. Veikkaan, että se sopisi tähän drinksuun oikein hyvin. Pohjalle vielä luraus kanelin makuista kultahippujuomaa (sitä sellaista likööriä, jossa kultahippuja), niin jouluinen fiilis ja maku nousisi sfääreihin. Ah, ehkä viikonloppuna kokeilen 🙂

Mutta nyt drinksuttelut sikseen ja herättelemään pikkusia. Toinen heistä lähtee tänään töihin kanssani. Ota lapsi mukaan töihin -päivän aikana hän saa serkkujensa kanssa tutustua puolen päivän ajan työn tekemiseen. Leppoisasti. Aamukahville on tehtävälistalla joulutorttujen paistamista, mutta ehkä ehditään tuotantoon myös etikettaamaan muutama maalipurkki aamupäivän kuluessa. Perjantain kunniaksi lounaaksi nautitaan pitsaa, mites muutenkaan ♥

PIRTSAKKAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

*Ceyloninkaneli saatu: Life


tiistai 20. marraskuun 2018

Samettiset kanelifudget

2

MMM…

mmmoikka ja hei ihanaa tiistaita! Eilinen tuli väännettyä exceleitä, tänään vuorossa taas kirjoituspuuhia. Huominen kuvaillaan. Saa olla jälleen kiitollinen vaihtelevasta viikko-ohjelmasta. Tuossa viikonloppuna, kun mies vastaili 33 kysymykseen musta, niin teki mieli itse vastata tuohon ”Millaiseen työhön et minua laittaisi?” -kysymykseen, että itse en itseäni laittaisi 08-16.00 monotoniseen työhön. Vaan musta tuntuu, että työn vaihtelevuus on just se, joka itselläni näyttelee suurta osaa työn mielekkyyden kannalta. Sopivasti aivotyöskentelyä, ripaus luovuutta, hurjasti haasteita ja osaltaan omaehtoinen aikataulu. Ne on ne jutut, mistä tykkään näissä töissäni. Jotka ovat kuitenkin kaksi ihan ääripäätä, mutta jotka kuitenkin tasapainottaa toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Elämän balanssista aasinsiltana herkutteluun. Joka sekin on syytä pitää balanssissa. Kuukausi sitten valmistin aikamoisen määrän herkkuja pakkaseen. Pakkaslaatikkomme herkkuosastolla alkoi kuitenkin tuntumaan siltä, että käsi koskettaa tuota pikaa pussin pohjaa, joten oli pakko korjata tilanne asap ja tehdä sinne pakkaseen uusia herkkuja. Jos sokerisista makeisista puhutaan, niin fudge on yksi niistä herkuista, joista en yleensä kieltäydy. Sokerittomasti (lisätty valkoinen sokeri kuuluu tähän) kun arjessa pyrin elämään, niin arkiherkuiksi valmistin fudgeja, joissa sokeria ei ole. Mutta rasvaa kylläkin eli ei näitäkään sovi napsia ihan mielin määrin. Yksi pala kahvin kanssa tyrehdyttää kyllä oikein hyvin makeannälän.

KANELIFUDGE

1 dl maapähkinävoita (mä käytin Urtekramin crunchya)
2 dl kookoshiutaleita
0,5 dl sulatettua kookosöljyä
1 banaani
2 tl ceylonin kanelia
ripaus sormisuolaa

-sekoita aineita blenderissä niin kauan, että saat koostumuksesta kuohkeaa ja vaahtomaista
-vuoraa leipävuoka (suorakaiteen muotoinen) leivinpaperilla ja lusikoi massa sen pohjalle
-laita pakkaseen noin puoleksi tunniksi ja leikkaa veitsellä paloiki
-ripottele päälle kanelia

Huom! Säilytä pakkasessa.

Saan hirmuisesti kyselyitä tuosta meidän blenderistä. Se on Wilfa ja on ajanut asiansa oikein hyvin. Tosin, nyt vihdosta viimein olen alkanut kaipaamaan hiljempaa ja tehokkaampaa laitetta. Esimerkiksi kookoshiutaleita ei jauhanut niin hienoksi, kuin mitä olisin halunnut. Lisäksi ääni on niin kova, että smoothien teon muun perheen vielä nukkuessa saa unohtaa. Tänään tosin tehosekoittimen ääni on ollut pientä; meillä on jyrätty etupihan kiveyksen pohjat sellaisella lätkällä. Tiedättekö sillä, joka tärisyttää koko talon ja saa tärykalvot soimaan?

Jep, onneksi nyt on hetken hiljaista, niin kuulee omat ajatuksensakin. Veikkaanpa, että kun jatkavat taas töitään ja jos omat työni sallivat, niin meillä on edessä koiran kanssa piiitkä iltapäivälenkki. Toinen raasu kun ei tunnu melulta löytävän mieluisaa nukkumapaikkaakaan ♥

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


lauantai 10. marraskuun 2018

Omenavaniljavoi – ehkä parasta, mitä maa päällään kantaa!

6

HEI SULOISTA HUOMENTA IHANAT!

Tiedän, että suustani kuuluu usein ylistyssanoja. Rakkauteni varsinkin ruokaa kohti on sellaista, jonka ääneensanomista en kaihda. Elämää kohden myös. Mutta kuulkaas, nyt tuli tehtyä sellaista elämänsulostuttajaa, että voin sanoa, että tällä hetkellä tämä on parasta, mitä maa päällään kantaa. Jos makuasioista jutellaan.

Omenavaniljavoi on  (valkoinen) sokeritonta ja vegaanista. Niin täyteläistä ja raikasta. Suloisen vaniljaista ja kivan kanelista. Kyllä, tämä lukeutuu niihin asioihin, joita voi ja saa syödä suoraan purkista lusikalla. Kuvausta varten laitoin säilöön yhden purkin. Muuten sekin olisi mennyt.

Meillä tätä syötiin rapeakuorisen leivän kanssa (siis sen lisäksi, että söin tätä suoraan purkista välipalaksi), mutta sopisi kivasti myös esimerkiksi juustopöytään hillojen kaveriksi. Ja hei, huomenna kun valmistatte isukeille brunssin, niin sinne brunssipöytään tämä vasta sopiikin!

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty myös macaa, mutta sitä en tähän omaani laittanut, sillä en tiedä miten se soveltuu lapsille. Mutta voisin kuvitella, että tuo maca voisi tuoda tähän superhyvään levitteeseen aika pikantin kosketuksen. Kunhan ei vain liikaa laita 🙂

OMENAVANILJAVOI

viisi pientä / kolme isoa omenaa lohkottuna (kuorineen)
2 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua
1 kanelitanko
1 dl cashewpähkinöitä (pari tuntia liotettuna)
1 tl kanelia
1 vaniljatangon siemenet
2 rkl vaahterasiirappia
0,5 tl merisuolaa

-laita omenat, kanelitanko, sitruunamehu ja 2 rkl vettä kattilaan
-keitä noin 10 minuuttia, kunnes omenat on kypsiä
-kunhan omenat ovat jäähtyneet kunnolla, niin laita ne + muut aineet blenderiin ja surauta sileäksi
-säilytä jääkaapissa

Omenavaniljavoita tuli vähän vajaa kolme desiä.  Tuo sana ”voi” tuossa perässä on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä tämä käyttäytyy enemmänkin levitteen tavoin. Mutta koska alkuperäisessä respassa luki voi, niin kuuliaisesti sitä samaa käytin minäkin. Meillä vietetään tänään jo ennalta taatan ja mummun kanssa isänpäivää. Nostetaan pöytään suklaakakku ja laitetaan kahvipannu kuumaksi. Ehkä leikkaan vähän lisää leipää ja nostan lopun omenavaniljavoinkin pöytään.

Sitten kun vieraat lähtevät, niin paplarit pois päästä, juhlahaalari päälle ja punaa huuliin. Meillä on tänään töiden pikkujoulut ja samalla juhlitaan meidän työpaikan kuopuksen 40 -vuotispäivää. Tuo kuopus palkattiin vuonna 2005 minun äitiysloman sijaisuutta tekemään ja niin vain emme ole päästäneet toista otteestamme. Osin hänen ansiostaan pystyn tänä päivänä tekemään osa-aikaista viikkoa töissä ja keskittymään myös tähän blogityöhönikin.

Oletteko muuten koskaan olleet tango milongassa? Jep, en minäkään, mutta kerta se on ensimmäinen. Tuo ihana työkaverimme tutustuttaa meidät illalla tangon saloihin. Vieraita nelikymppisille on tulossa ympäri maapallon. Olen huomannut, että tango yhdistää.  Ennen virallisia nelikymppisiä ja tangoiluja menemme tutustumaan ylämaan karjaan, kippistelemään ja hohtokeilaamaan. Paljon kivoja juttuja yhdelle päivälle, mutta kun aikaisin aloittaa niin ehtii ajoissa kotiinkin. Jotta on sitten skarppina huomen aamulla tekemässä sitä brunssia. Tai jos ei nyt ihan brunssia, niin aamupalaa ainakin 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. voi olla, että Insta Storyn (atmarias) puolella näette tangon saloja. Tai sitten ette. Riippuen vähän, miten se tango sujuu 😉


perjantai 09. marraskuun 2018

Fredagsmys goes galette!

0

IHANAA ILTAA

sinne ruutujen toiselle puolelle! Tukkatuulispäänä kun on painanut päivän menemään, niin nyt tekee hyvää istua koneen äärelle. Käsitellä kuvia ja kirjoitella. Vieressä lautasella palanen tuosta viime aikojen trendiruoasta eli galettesta. Vai galetesta…tippuuko siitä taivutettaessa toinen t-kirjain? Yhtä kaikki, ruoasta johon liki meiltä kaikilta löytyy aina aineet kotoa kaapeista. Tällä kertaa oikaisin ja tein pohjan valmistaikinasta, mutta se on helppo tehdä itsekin, jos vain kaapista löytyy vehnäjauhoja, öljyä ja suolaa. Vettä tietääkseni kaikilla meillä tulee hanasta 🙂 Joskus olen tehnyt pohjan niin, että olen korvannut osan vehnäjauhoista ruisjauhoilla. Rouheasta galettesta tulee silloin vielä rouheampi.

Tiedättekö, kun tulee aina niitä kausia, että joku yrtti on pop? Milloin olen huomannut laittavani timjamia joka paikkaan, milloin korianteria. Nyt on salvian vuoro. Salvia on mulle uusi tuttavuus, mutta silti se on kiilannut jo vähässä ajassa yrttisuosikkieni kärkeen. Maku on voimakas ja muuttuu kypsennettäessä. Salvia, puolikas Syrjähyppy ja hunajalla makeutetut tomaatit. Voin sanoa, että tämän kertainen galette on ehkä maukkain, minkä olen ikinä leiponut. Hetkinen…Syrjähyppy? Kyllä, luitte oikein, Syrjähyppy.

Viikko takaperin lähimaitokaupassa oli juustomaistiaiset. Juustot veivät kielen mennessään, niin hyviä ne olivat. Kun konsulentti alkoi kertomaan Saloniemen Juustolan perheyrityksestä ja pyrkimyksestä luonnonmukaiseen ruoanvalmistukseen sekä kestävään maatalouteen näin onnelliset eläimet laitumella. Se yhdistettynä juustojen täyteläiseen ja hyvään makuun – olin myyty. Se pieni Maria minussa kirmasi muistoissaan jälleen niillä kopisevilla puukengillä Oriveden mummun perässä navettaan lypsylle. Nostalgiaa. Ostoskoriin päätyi Syrjähyppy -chevrejuuston lisäksi muutama muukin juusto. Jos tunteisiini ja ostokäyttäytymiseeni haluaa vedota, niin näemmä perheyritys ja onnelliset eläimet ovat avainsanoja 😉 (välihuomatus: muistattehan, että kaupalliset yhteistyö on merkitty blogissani erittäin selvästi heti blogipostauksen otsikon jälkeen, joten merkinnän puuttuessa kyseessä ei ole kaupallinen yhteistyö…niin kuin ei nytkään)

TOMAATTIVUOHENJUUSTOGALETTE

1 valmispiirakkapohja suolaiseen leivontaan

Täyte
erivärisiä kirsikkatomaatteja puolitettuna
puolikas Syrjähyppy -chevrejuustopaketti
puolikas Philadelphia -tuorejuustopaketti
mustapippuria myllystä

Salviaöljy
puolikas solovalkosipuli
tuoretta salviaa
5 rkl oliiviöljyä
loraus hunajaa
ripaus sormisuolaa

– kauli piirakkapohja leivinpaperin päälle suuremmaksi
– sekoita juustot keskenään ja lisää mustapippuria
– levitä juustoa veitsellä pohjan päälle, mutta jätä n. 3 cm reunoilta tyhjäksi
– asettele puolitetut tomaatit pohjan päälle
– surauta salviaöljyn aineet sauvasekoittimella sekaisin ja lisää tomaattien päälle
– käännä piirakkapohjan reunat piirakan päälle ja ”rypytä”
– voitele reunat kananmunalla
– paista galettea 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia

Koska galette on niin tuhtia tavaraa, niin seuralaiseksi sille riittää silmuitusalaatti. Lapsille on tulossa ystäviä kylään ja aikovat kuulemma paistaa tämän vuoden ekat piparkakut! Itse lösähdän sohvalle lukemaan pari lukematonta joululehteä ja jos ehdin ennen miehen kotiutumista, niin katson joululeffan. Viikonloppu tulee olemaan aika touhua täynnä, joten tämä ilta relataan ♥

IHANAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »