perjantai 01. kesäkuun 2018

Kato mua silmiin ja sano mulle mitä sä näät…

6

HELLOU IHANAT!

Olette kauniita ja sisältä kultaa ♥ Vaikken teitä suurinta osaa ole ikinä tavannutkaan. Mutta tähän astisen elämän aikana sitä on tullut tehtyä aika iso poikkileikkaus ihmisistä ja olen tullut siihen tulokseen, että pohjimmiltaan meillä kaikilla on sydän kultaa.  Sen takia tunnen niin suurta ahdistusta, kun kuulen jonkun haukkuvan toista rumaksi tai haukkuvan itseään rumaksi. Jos vedettäisiin mutkat suoriksi, niin se on aivan sama, miltä sä näytät. Koska sun sydän on ihan varmasti kultaa ja se on kauneinta, mitä voi olla. Maailma on voinut kovettaa siihen kuoren, mutta se, mikä siellä kuoren alla on…se on sitä parhainta sinua. 

Vaikka lause ”silmät ovat sielun peili” on jo kovin kokenut inflaatiota, niin se on yksi lempparisanonnoistani. Olen kohdannut katseita, joihin upota. Olen kohdannut katseita, jotka viivähtävät vain hetken ja sitten poistuvat kiireen vilkkaa vältellen katsettani. Olen kohdannut katseita, joihin on pakko vastata hymyllä. Katseita, joissa näkyy nähty maailma ja eletty elämä. Mutta myös katseita, joissa näkyy epätoivo ja pelko. Rakastan katsoa ihmisiä silmiin. Silmät kertovat niin paljon. On uhmakkaita katseita, jotka viestittävät, että peräänny. On katseita, joista näkee suoraan siihen kuoreen, joka sydämen päälle on rakennettu. Niitä katseita, jotka eivät heijasta sitä kantajansa sisintä. Silloin aina ajattelen, että voi kunpa voisin auttaa. Jos olisi edes yksi lause, jonka sanoa, jotta tuo kuori sulaisi…

Siitä lähtien, kun opin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen, olen ottanut tavaksi nähdä ihmisistä ensimmäisenä silmät. Myös itsestäni. Peilistä katsoessani sitä voisi helposti kiinnittää katseensa johonkin muuhun kuin silmiin. Sitä voisi taivastella omaa kuvaa katsoessaan iän tuomia muutoksia. Sitä voisi näissäkin valokuvissa keskittyä käsivarsiin, jotka eivät ole enää timmeimmästä päästä. Vasemman käden arpeen kyynärtaipeessa. Yhdeksän tikin jättämään muistoon. Mutta sen sijaan näitä kuvia katsellessani hain kuvista oman katseeni.

Katseesta huokui onni ja levollisuus. Se tunne, kun vihdosta viimein oli saanut nukuttua sen verran, että silmäpussitkin olivat sulaneet. Katseesta huokui rakkaus. Suuren suuri rakkaus kameraa pitelevää pikkuista kohtaan. Häntä jonka vuoro oli tulla kameran eteen seuraavaksi. Katseesta huokui myös tietyllä tavalla se itsevarmuus. Iän tuoma varmuus siitä, että riitän just tällaisena. Riitän itselleni ja sen myötä riitän ihan varmasti muillekin.

Meillä eletään niitä hetkiä elämässä, kun pienten nuorten naistenalkujen minäkuvaa rakennetaan. Kun kroppa muuttuu sellaisella tahdilla, että tunnepuoli ei oikein pysy perässä. Eletään niitä hetkiä elämässä, kun tämä kunniatehtävä nimeltä äitiys heittää eteen haasteita. Miten luoda pienille, mutta silti jo niin isoille, niin rautainen itsetunto, että hekin uskoisivat siihen, että se on sisin joka merkitsee eniten. Vaikka muu maailma sanoisi mitä. Miten luoda pienille isoille tytöilleni minäkuva, joka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on?

Tie itseni hyväksymiseen tällaisena kuin olen ei ole ollut helppo. Siihen on kuulunut paljon painon kanssa jojoilua alle parikymppisenä, jopa tulella leikkimistä asian suhteen. Monia surkutteluja siitä, että miksei mulla ole vahvempia hiuksia, kuulaampaa ihoa ja miksi olin liki ainoa luokassamme, joka joutui pitämään silmälaseja ja hammasrautoja. Kaikki se itsevarmuuden puute johtui ulkoisista tekijöistä. Mutta ei sitä silloin nuorempana ajatellut, että ne asiat ovat vain sivuseikka. Koska itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on itselläni yksi elämän kantavista voimista, niin palaan asiaan vielä tarkemmin sunnuntai-iltana. Joten pysykäähän kuulolla!

Hei, ihanaa koulujen lopettajaisviikonloppua ♥ Ja tsemppiä juhlavalmisteluihin teille, keillä sellaiset ovat viikonloppuna edessä. Mä lähden nyt kotitoimistopäivän kunniaksi tanssimaan ulos muutaman askeleen sadetanssia; tummat pilvet nimittäin lupaisivat vähän kosteutta maahan, joka jo halkeilee…

KIVAA KESÄKUUN EKAA TOIVOTELLEN,

PS. tuo kuvissa näkyvä valkoinen mekko…tiedättekö, tämä menee siihen samaan sarjaan, että kyllä ihmisillä on kultainen sydän. Reilu viikko takaperin ennen ystävien häitä sain sulhasen äidiltä messengeriin viestin; ”Mulla olisi sulle aivan sun näköinen mekko, huolisitko? ♥


maanantai 28. toukokuun 2018

Suuri kesämekkopostaus

4

*postaus sisältää mainoslinkkejä

MOIKKAMOI MAANANTAI

ja moikkamoi te ihanat!

Koska kysyntä on ollut niin suurta niin täältä pesee. Kysyntä? Jep, kysyntä eli kyselyt noista kesämekoistani, joissa olen viuhahdellut niin blogin puolella kuin instassakin. Mekkotyttöys on piintynyt selkärankaan. Tänä vuonna jotenkin se on saanut lisäpotkua, kiitos näiden supersäiden, jotka huutavat pukeutumaan mekkoihin.

Kesämekkoja mulla on kaapeissa aika paljonkin. Mutta huomaan, että näin iän myötä osa mekoista on jäänyt käyttämättä paristakin eri syystä. Ensimmäinen on helman pituus. Se saa olla reippaasti kyllä polven ylle, mutta sen täytyy olla kuitenkin reippaasti lähempänä polvea kuin vesirajaa 🙂 Toiseksi mekon malli. Sellaiset kokovartalomakkaramekot ovat jääneet liki kokonaan käyttämättä. Pari sellaista joustavaa kaapista vielä löytyy, mutta jotenkin ne eivät vain enää tunnu omilta.ID

Aloitetaan vaaterekin oikealla kädellä olevasta kolmesta mekosta, jotka ovat meidän äidin peruja. Vaikka äiti käytti kokoa 34/36 ja itse käytän lähinnä kokoa 38/40, ovat nuo kolme mekkoa sellaiset, jotka istuvat silti. Kaksi niistä on raidallista ja yksi musta. Vaikka kesäisin tykkään pukeutua myös väreihin, niin kyllähän tuollainen musta ja raita on aina muodissa, eikö? Holly & Whyten sinivalkoraidallinen kellohelmainen mekko on ollut kovalla kulutuksella. Juhlissa, mutta myös arkena. Aivan ihana leikkaus.

Tuo mustavalkoraidallinen napakkaa trikoota oleva mekko on merkiltään sellainen, että en osaa päätellä mistä on ostettu. Ehkä Citymarketista? Mutta yhtäkaikki, aivan älyttömän hyvää tekoa ja lukuisista pesuista huolimatta pitänyt mallinsa. Plussaa taskuista sivuilla. By Pia’sin kokomustan pellavatunikamekon ostoksilla olin äidin mukana ja äiskä piti tuota juhlissa. Itse pidän sitä töissä (kuten tänäänkin), mutta asusteiden kanssa menee hienosti myös juhliin.

Nuo kaksi etualalla näkyvää ihanaa ja monikäyttöistä mekkoa esittelinkin jo täällä postauksessa. Joelle Pansie-maksimekko ja Joelle Alliumx-mekko on saatu kaupallisen yhteistyön myötä Ellokselta. Ihania, nilkkoihin asti ulottuvia mekkoja, jotka eivät hellepäivänäkään tunnu liian kuumalta päällä. Ja hei, kuten silloin taannoin puhuttiin, niin olen pikkuhiljaa lämmennyt punaiselle värille. Jotenkin tänä kesänä näen vain punaista. Hyvässä mielessä 🙂

Mekkohuumassani ostin myös kolme muuta mekkoa Ellokselta, sillä olivat hyvässä alessa (ja näemmä näyttävät olevan vieläkin alessa). Kietaisumallinen Bella-mekko olikin päälläni viime torstain postauksessa. Sininen on punaisen ohella se väri, johon olen tänä kesänä jälleen tykästynyt. Sopii päivettyneelle iholle ihanasti! Tuo kaunis, apilaprintein koristeltu valkoinen Engla-mekko taas kasvoi liki kiinni päälleni tässä taannoin. Riisuin sen iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja aamuisin suihkun jälkeen puin taas päälle. Niin työ- kuin kotitoimistopäivinäkin. Kertakaikkisen ihana päällä ja tuo kuosi…niin kesäisen hurmaava. Sen olette nähneet päälläni esimerkiksi täällä.

Pilkut kuuluvat kesään siinä missä raidat ja kukatkin. Mustavalkopilkullinen ja varsin naisellinen Daisy-mekko on päässyt päälleni vain kerran. Mutta siitä tulee varmastikin luottomekko töissä niinä päivinä, kun haluaa vähän pidempää hihaa. Tällä hetkellä tuntuu, että täällä toimistolla on niin kuuma, että kaipaa hieman vielä lyhyempihihaista ylleen.

Viime viikolla kuvasin tämän postauksen kuvat ja yksi kesän ihanimmista mekoista jäi esittelemättä. InstaStoryssa se vilahtikin lauantaina. Siitä siis juttua myöhemmin. Nyt vielä pari tuntia töitätöitä ja sitten autonnokka kohti mökkiä. Vierotusoireita meinaa pukata, kun emme ole kerenneet yli viikkoon möksälle. Toisaalta, viikonloppu oli kaikessa juhlahumussaan niin ihana, ettei silloin ennättänyt edes mökkikaipuuta kokemaan ♥

MEKKOHÖPERÖITYNEIN MAANANTAITERKUIN,


perjantai 18. toukokuun 2018

Kaksi ihanaa ja monikäyttöistä kesämekkoa

5

*yhteistyössä: Ellos

AURINKOISTA ILTAA IHANAT!

Kuten tuossa aamun postauksessa kerroinkin, niin olen mekkotyttöjä henkeen ja vereen. Talvisin tulee pidettyä neulemekkoja ja hameita sukkisten kanssa ja näin kesällä kevyempiä mekkoja. Mikään ei ole ihanampaa ja nopeampaa kuin sujahtaa kesällä mekkoon. Töihin lähtiessä, vapaapäivänä tai juhlahumua varten. Kaupallisen yhteistyön myötä Elloksen kanssa pääsin tutustumaan kauniiseen Joelle -mallistoon ja valitsemaan sieltä tämän kesän rientoihin pari mekkoa.

Ellos Joelle on naisellinen ja kauniisti laskeutuva mallisto, joka on kehitetty designyhteistyössä Caroline Winbergin kanssa. Se sisältää vaatteita, joiden printeissä näyttäytyvät niin kukat, raidat kuin pilkutkin. Sävymaailma on pääosin mustaa, sinistä ja valkoista, mutta korostusvärinä mallistosta löytyy tehokas punainen.

Tehän tiedätte rakkauteni kukkakuoseja kohtaan. Vaatekaapissa roikkuvien kukkavaatteiden ansiosta joku voisi pitää minua ihan kukkaistyttönä. Myös pilkku- ja raitavaatteita olen suosinut, varsinkin kesäaikaan. 

Valitsin mallistosta kaksi mekkoa, jotka ovat hyvin monikäyttöisiä. Kuten kaikki muutkin asut Joelle -mallistossa. Tykkään vaatteista, joita voi asusteilla ja kengillä muutella. Näitä kahta mekkoa olen pitänyt töissä valkoisten tennareiden kanssa. Illaksi toisen mekon kanssa pääsi kimalletta jalkaan ja toisen mekon kruunasi maltillinen kiilakorko.

Aloitetaan tuosta omasta suosikkimekostani eli kauniin punaisesta Ellos Joelle Alliumx -mekosta. Punaiset vaatekappaleet vaatekaapissani ovat laskettavissa yhden käden sormilla. En tiedä miksi. Jotenkin olen ehkä pelännytkin punaista väriä vaatteissa. Ajatellut, että se on jollain tavalla liian rohkea minulle. Ne punaiset vaatteet, joita minulla on, ovat pääosin sellaisia aurinkomatkoilla mukana matkustavia. Jotka sopivat päivettyneeseen ihooni. Sekä siihen letkeään rytmiin ja värimaailmaan, joka ulkomailla vallitsee.

Nyt tuli kumottua nuo ennakkoluulot, sillä olen aivan rakastunut tähän pirteään Alliumx -mekkoon. Mekko on tuollainen kietaisumekko, jossa on vyötäröllä poikkileikkaus. Solmimisnauhat ovat niin pitkät, että ne riittävät hienosti vyötärön ympäri.  Nuo ihanan leveät hihat sekä röyhelö vyötäröltä helmaan asti on se juju. Kangas on ihanan viileää kreppimateriaalia. Mekko on kyllä todella kaunis, vielä kauniimpi luonnossa kuin kuvissa. Sen verran avonainen se on, että töihin tuli laitettua valkoinen narutoppi alle. Iltaan ja kotioloihin menee loistavasti ilman alustoppeja. 

Mekon kanssa valitsin kauniit Ellos Joelle Heather -korvakorut, jotka ovatkin tismalleen samaa värimaailmaa tuon punaisen kanssa. Ihanan isot ja näyttävät. Nuo itse asiassa menevät hienosti myös tuon toisen mekonkin kanssa. Tuon sinisen, jossa on valkoisia pilkkuja. Mukaan vielä korvisten värinen pieni clutch ja hei kesäillan menolookki on valmis.

Punaisen mekon rinnalle valitsin hieman konservatiisemman, mutta yhtälailla kauniin mekon.

Tuo ihana sininen pilkkumekko on Ellos Joelle Pansie -maksimekko. Sen kuuluisi ehkä olla vielä enemmän vartalonmyötäinen, mutta valitsin varmuuden varalta yhden koon isomman, kuin mitä yleensä käytän, ettei mekko ole liian nafti. Mekossa on poikkileikkaus vyötäröllä ja leveä smokkirypytys takana. Edessä on kaunis V-pääntie ja napillinen tamppi. Jujua tuo silmukkalenkkinapitus.

Vyötäröltä löytyy poimutus ja solmittavat nauhat. Helma on hieman pyöristetty ja sitä koristaa korkea etuhalkio. Kuten punainen Alliumx -mekko niin tämäkin mekko on kauniisti laskeutuvaa kreppimateriaalia. Ihanan viileä kuumina kesäpäivinä.

Kuten olen kertonutkin, niin näin vanhemmiten sitä on alkanut arvostamaan vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä päällä. Eivät purista, eivätkä ahdista. Eivätkä ole liian lyhyellä helmalla varustettuja. Nämä mekot kuuluvat juurikin tähän kategoriaan. Kevyet ja ihanat kesämekot, joista on moneksi. Ajattomat myös. Ellos Joelle -malliston vaatteet ovat muuten täydellisiä myös kesän ulkomaanlomia ajatellen; niiden avulla vaihdat silmänräpäyksessä rantabeibestä bilelookkiin 🙂 Ja hei, tuolla Elloksen sivuilla juuri kävin katsomassa ja huomasin, että Joelle -malliston tuotteet ovat hyvässä alennuksessa! Toimituskin toimii Ellokselta joka kerta yhtä luotettavasti ja nopeasti. Ja mikäli mahdollista, niin musta tuntuu, että valikoima tulee kerta kerralta enemmän itseni näköiseksi. Ei vain vaatteissa vaan myös sisustustavaroissa.

Onko siellä muita mekkotyttöjä tai mekkonaisia? Vaikka nainen olenkin, niin mekkotyttö sanana ehkä kuvaa jotenkin sitä mekkorakkauttani paremmin – sitä että rakkaus mekkoihin on kulkenut jo sieltä tyttöajoista asti mukana 🙂

IHANAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


perjantai 18. toukokuun 2018

Mekkotyttö kesäbyysissa

6

HEI HEI HUOMENTAPÄIVÄÄ!

Tai aamupäivää, pikemminkin 🙂 Onhan tässä jo oltu tovi hereillä! Kesäpukeutumisessa luotan mekkoihin. Olen aina luottanut. Paitsi parina viime kesänä on kuljettu enemmänkin farkuissa. Tänä kesänä aion pukeutua mekkoihin ainakin viitenä päivänä viikossa. Satoi tai paistoi. Niille kahdelle jäljelle jäävälle päivälle pitäisi kaapista löytyä kesähousut. Mutta millaisia kesähousuja teiltä löytyy?

Oli aikoja, että kuljin koko kesän pellavahousuissa. Nehän oli maailman ihanimmat päällä, mutta ah niin kamalan rypistyvää materiaalia. Muistatteko te pellavahousuaikoja? Sellaisia leveälahkeisia pellavahousuja oli kaapit täynnä. Valkoisia, beigejä ja sinisiä. Minnelie vuosien varrella hävinneet. Sitten aloin miettimään, että minkälaiset housut ovat kesähousuja. Joinain kesinä kuljettiin caprihousuissa. Niissä sellaisissa strechmateriaalia olevissa. Sellaisia kesähousuja en enää kaipaa.

Tuossa kuukausi takaperin ostin kuvissa vilahtelevat kesähousut. Ihanan pehmeää materiaalia. Joustovyötärö ja niin mahdottoman mukavat päällä. Tuollaisia jos löytäisi monissa eri väreissä, niin kesä olisi pelastettu. Tosin…perin mummun vanhan ompelukoneen ja eiväthän tuollaiset itse tehtynäkään vissiin vaikeammasta päästä olisi. Varsinkin kun jättäisi taskut pois 😀 Minä ja ompelukone ei kyllä oikein synkata keskenämme, joten ehkä kuitenkin halvemmalla pääsisi, kun kaupasta mieluisia housuja löytäisi.

Ja mitä tulee näihin unelmahousuihini niin olin pitkään sitä mieltä, että löysän alaosan kanssa olisi pakko olla tiukempi yläosa. Höpöhöpö, sanon minä. Hienosti tuollainen liehulaihupaitakin liehulaihulahkeiden kanssa menee. Ainakin kotosalla ja ainakin omasta mielestäni. Se on jännä juttu, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvostaa vaatteiden mukavuutta. Ei saisi yhtään kiristää tai puristaa. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tykkäsin pitää tyköistuvia vaatteita, on enää mustat strech-housut sellaiset piukat vaatekappaleet, jossa viihdyn.

Illemmalla esittelyssä sitten tämän kesän kaksi suosikkimekkoani, joten pysykäähän kuulolla! 🙂

PIRTSAKKAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

PS. tuo ihana vaasi (puuta) ja kynttilä on muuten ostettu Jossulta MoodFactorysta; pakko vinkata vielä tähän väliin, että loppuunmyynnit jatkuvat vielä. Käykäähän moikkaamassa Jossua ♥


tiistai 01. toukokuun 2018

Plan B eli ihana päivä

10

HEIPPAHEI

te ihanat ja heippahei toukokuu! Vitsit, ensi kuun jälkeen on heinäkuu 🙂 Mutta eletään eka tämä yksi lempparikuukauteni ikinä. Vaikka ulkona vihmoo vettä, niin toukokuu tuntuu silti jo niin paljon kesäisemmältä kuin huhtikuu. Vaikka mökkijärvi oli tuosta meidän lahdenpoukamasta vielä jäässä, niin sekään ei haitannut. Koska toukokuu. Vaikka kannettiin mökkitavarat nöyrin mielin takaisin kotiin, niin silti olo on tänä toukokuun ekana jotenkin tosi kepeä ja iloinen.

Tiedän, että jotkut teistä siellä päästelevät ärräpäitä, kun lukevat seuraavan lauseen, mutta silläkin uhalla. Jälleen kerran olen sitä mieltä, että (melkin) kaikella on tarkoituksensa. Sillä että ei tänään päästykään mökille. Päivästä kehkeytyi ihan mielettömän kiva ja onhan tässä vielä tätä päivää jäljellä. Kotimatkalla saatiin miehen kanssa päähämme käydä pikaisesti kauluspaitaostoksilla. Äkkiä mökkirönttöset vaihtoon kotona ja kohti Ratinaa.

Siinä miehen maksaessa kassalla kuulin siniraitaisen paidan huutelevan hiljaa nimeäni. En tiedä oliko se nuo kirjaillut kukat vai mikä, mutta olisittepa nähneet miehen ilmeen, kun noin viidessä sekunnissa palasin paitahyllyn vierestä kassalle hänen taaksensa. Tuo kuvissa näkyvä paita kädessäni. Nosti vain kulmiaan eikä sanonut mitään. Ilmeestä pysyin lukemaan seuraavia asioita: Sullahan on vaikka kuinka monta sinivalkoraitaista paitaa! Kuinka paljon kukkavaatteita meinaat ostaa, nehän on jo kohta pois muodista! Minne ajattelit tuonkin paidan saada mahtumaan? 😀

Ja kas ei sitä paitaa tarvinnut saada mahtumaan mihinkään, sillä otin sen heti käyttöön. Sopii tällaiseen keväiseen olotilaan. Jouduimme tuottamaan tytöille pettymyksen, sillä toivoivat Jungle Juice Barista Pink Panther -smoothieita. Jos viime kerralla tyttöjen kanssa odotettiin niitä reilu vartti, olisi odotusaika nyt ollut ainakin tuplaten. Niin hirmuinen väenpaljous. Kaupan kautta kotiin smoothieainekset kassissa. Ihan hyvältä nuo omatekemät smoothietkin maistui. Raikkailta ja keväisiltä.ID

Tänään on ollut ihana lämmitellä takan lämmössä, lukea sitä ruotsalaista dekkariani (mutta vitsit, että se on raaka!) ja vaan olla möllöttää. Plan B on tässä vaiheessa jo osoittautunut sen pienoisen ketutuksen arvoiseksi. Sen ketutuksen, kun näimme venerannan olevan jäässä. Ketutus kesti pari sekunttia. Siinä vaiheessa, kun mies raahasi laiturille muutaman kiven murikan ja huomasimme tekevämme sitä kuuluisaa murikkatestiä testataksemme jään paksuuden kikattelimme jo asialle. Lähikahvilan, Aurettaren, vappumunkit ja kahvit viimeistään toivat hyvän mielen. Tuo paikka on muuten ihana. Pullollaan myös vanhoja myytäviä astioita ja esineitä. Ihan siinä Seitsemisen kupeessa. Jos ohi ajelette, niin kannattaa piipahtaa 🙂

Mökille varaamani makkarat pääsevät illalla takkaan paistumaan. Mökkitunnelma on kaukana, mutta hei ainakin siitä edes pikkuisen muistuttaa nuo viikko sitten venerannasta kotiin tuomani mustikanvarvut, jotka pukkaavat lehtiä pintaan. Tarinan opetus? Se, että ota elämä sellaisena kuin se tulee. Älä anna mönkään menneiden suunnitelmien pilata päivää, vaan keksi varasuunnitelma. Plan B voi jossain tapauksessa osoittautua jopa sitä alkuperäistä suunnitelmaa kivemmaksi. Olisihan se kurja ollut tällä kelillä laittaa mökkiä kesäkuntoon. Mieluummin teemme sen tulevana lauantaina auringonpaisteessa. Ellei sitten jääkausi ole päättänyt viivästyttää meidän mökkikautta vielä viime vuoden mökkikauden aloitustakin pidemmälle 🙂

IHANAA VAPPUPÄIVÄN ILTAA! ♥

PS. pahoitteluni, että meitsi puokkoilee yhtäkkiä postauksissa. Jotenkin nyt tuntuu, että näiden samojen nurkkien kuvaaminen ei kiinnosta. Varsinkaan kuin sisustuksen suhteen ei ole tapahtunut mitään muutoksia. Joten kuvaillaan sitten vaikka noita ”uusia” hiuksia. Joista kyllä tykkään edelleen ihan himputin paljon!


« Vanhemmat
Uudemmat »