perjantai 07. elokuun 2015

Ajatuksia hyvinvoinnista

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEISSULIVEI,

ei, nyt ei tullut ruokavinkkiä viikonlopulle, vaikka eilen sellaista taisin luvata. Marian keittiössä oli kovin hiljaista eilen illalla, mutta takkahuoneen sohvalta kuului Subway -pussien rapistelua ja tyytyväistä mussutusta 🙂 Päässäni muhinut resepti pääsee testiin ehkä viikonloppuna mökillä. Joten laitetaan tähän väliin vähän hyvinvointijuttuja. Ihana Ansku Peace&Style -blogista otti yhteyttä minuun ja kysyi haluaisinko osallistua hänen upeaan hyvinvointipostaussarjaansa. Kiitos kaunokainen ♥ Olin jo aiemmin laittanut merkille, että huikeita henkilöitä on ko. postaussarjassa antanut vinkkejä hyvinvointiin. Inspiraatiota vaikka muille jakaa! Aluksi mietin, että huh näinköhän meikäläinen sopii joukon jatkoksi…ilman mitään sen kummempaa fitnesstaustaa tai raakaruokahifistelyä. Mutta hei, nyt Anskun blogista löytyy vinkit hyvinvointiin kotikuntoilijan ja ruoan sekakäyttäjän näkövinkkelistä, joka on ymmärtänyt sen henkisen hyvinvoinnin tärkeyden viime vuosina. Käykäähän kurkkaamassa täältä!

Vastatessani Anskun kysymyksiin aloin miettimään hyvinvointia vähän laajemmalta näkökantilta. Mitä on hyvinvointi? Nuorempana liitin tuon sanan automaattisesti liikuntaan. Siihen, että ramppaa ryhmäjumppatunneilla tämän tästä, on slimmissä kunnossa ja tarkkailee ruokailujaan. Tänä päivänä (en tohtinut kirjoittaa sanaa vanhemmiten, sillä se kuulostaa kamalalta ;), hyvinvointi merkitsee pääosin henkistä hyvinvointia. Omalla kohdallani ilman liikuntaa, lepoa ja terveellistä ruokavaliota henkinen hyvinvointi kärsii. Niin se kyllä totta totisesti kärsisi silloinkin, jos joutuisin laskemaan kaloreita, punnitsemaan ruokia tai kieltäytymään jatkuvasti herkuista.

Ihan parin vuoden sisään sitä on tullut lempeämmäksi itselleen. Ymmärtänyt sen, että kokonaisuus ratkaisee. Ei huhaalaihdutuskuureja tai jojoilua. Been there, done that. Vaikka aina ei syytä kilojen karistamiseen ole ollutkaan. Terveellä maalaisjärjellä ja kotiruoalla pötkii aika pitkälle. Vaaka oli joskus kaverini, mutta nyt se on pölyttyneenä jossain kaapissa, ilman paristoja. Peili ja vaatteet sekä ihan yleinen olotila kertoo missä mennään. Mä olen niitä ihmisiä, jotka huomaa heti esimerkiksi vireystilassaan liian herkuttelun. Kaikkea siis kohtuudella.

Sitten aloin miettimään sitä, että näinä päivinä, kun lanseerataan jos jonkinlaista dieettiä, että eikös olisi paljon helpompaa ennaltaehkäistä ylipainoa (enkä nyt puhu sairauksien ja/tai lääkityksen aiheuttamasta painon noususta)? Syödä terveellisesti ja liikkua. Pitää itsestään huolta. Rakastaa itseään. Myös niiden kilojen kanssa. Olla onnellinen. Jos kuitenkin tuntee itseinhoa kilojen takia, niin toki kannattaa ryhtyä tuumasta toimeen. Nousta sohvalta ja laittaa jalkaa toisen eteen. Kilojen pois saaminen on kyllä niin paljon työläämpää kuin niiden hankkiminen. Nyt varmaan ajattelette, että miten tuokin tuolla voi sanoa noin 🙂 No varsinaisesta ylipainosta kokemusta ei ole, mutta 18-vuotiaan kropassa vaihto-oppilasvuoden 12 kiloa tuntuivat. Silloin niitä karistettiin ja mentiin sitten taas ääripäähän. Hyvinvoinnin kustannuksella.

Liikunta ja terveellinen ruokavalio ovat kaiken perusta. Kuten myös se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Aina näin ei ole ollut. Ehkä suurimpana tekijänä siihen, että olen onnellinen omassa kropassani on se, että tuo rakas aviomieheni rakastaa mua ehdoitta. Sitä myötä olen oppinut itsekin rakastamaan itseäni. Aloin oikein miettimään, että näiden vuosien varrella en ole kertaakaan kuullut mitään negatiivista hänen suustaan ulkonäkööni liittyen. Toki ajoittaista tuhahtelua tietyistä toimintatavoistani 😉 Kritiikki, se on tärkeää. Aiheesta ja rakentavana. Sitä en ymmärrä, miksi pariskunnat mollaavat toisiaan. Miksi vanhemmat mollaavat lapsiaan. Ja usein vielä julkisesti. Itsetuntoa romutetaan usein tiedostamatta, mutta olen havainnut myös sellaisen seikan, että ne kenellä on huono itsetunto joskus yrittävät nostaa omaa itseään mollaamalla toista. Tietoisesti. Näin nostamalla itsensä jalustalle. Muka. Eihän se näin ole.

Olen oppinut vuosien aikana myös sen, että ainoa kehen kannattaa verrata itseään (jos ylipäätään sellaista harrastaa) on oma itsensä. Millainen olin ennen ja millainen olen nyt. Eikä verrata itseään bestikseensä Tiinaan, joka käyttää skinny jeanseja koossa 34 tai Tainaan, puhdasihoiseen kuvankauniiseen XL-malliin. Mieluummin huomaa itsessään sen muutoksen, että hei – on tultu aimo askel eteenpäin; mä näytän omaan silmään peilin kautta ihan hyvältä ja mulla on hyvä olla. Viihdyn kropassani. Ihmisistä, jotka on sinut itsensä kanssa, huokuu se ulospäin. Hyvinvointi lähtee sisältäpäin. Näin se on. Ihan turha kituutta ananasdieetillä, jos se aiheuttaa mielipahaa ja tuskaa. Parempi syödä ja liikkua järkevästi. Nauttia elämästä.

Nimenomaan, elämästä nauttiminen. Se voisikin olla tämän sekalaisen sepustuksen johtopäätös 😀 Mä lähden tänä iltana nauttimaan kauniista kesäilmasta työkavereiden kanssa. Käydään hyvin syömässä ja vähän kuuntelemassa musiikkia. Vaihtamassa kuulumisia. Huomen aamulla olisi tarkoitus herätä mökillä. Nauttia viikonlopusta perheen kanssa. Mutta nyt takaisin töiden pariin, niistäkin kun voi nauttia. Asennekysymyksiä nämä 😉

RENTOUTTAVAA, AURINKOISTA & SUPERIHANAA VIIKONLOPPUA,
VOIKAAHAN HYVIN 

alle