HEIPPAHEI!
Mä olen tässä jo tovin odottanut, että koska se jokavuotinen ikävä mökille iskee. Toissa yönä näin unta mökistä. Kesäilloista saaresta ja eilen aamulla oli pakko selata puhelimen mökkikuvakansiota läpi. Vaikka olen erittäin hyvä elämään hetkessä, niin silti ajatus karkaa välillä tuleviin kesäiltoihin. Joista povaan erittäin lämpimiä ja leppoisia 🙂 Jotkut teistä muistavatkin meidän murikkatestit viime keväältä. Ne huhtikuun lopun / toukokuun alun tuskaiset ajelumatkat mökille tai ei niinkään tuskaiset ajelumatkat vaan sen tuskan venesatamaan päästessämme; järvi ei sulanut ei sitten mitenkään. Mutta niinhän se on, että kun jotain oikein kovin odottaa ja kun odotus palkitaan, niin se on sen väärti. 
Miehen kanssa usein mietimme, että jos mökille pääsisimme ympäri vuoden, niin tuntuisiko se samalta. Näin kun laitamme mökin lokakuussa talviteloille ja aloittelemme kauden huhtikuulla (kyllä, tänä vuonna ne jäät saavat luvan sulaa huhtikuussa), niin on jotain mitä odottaa. Mökkeilyä ei pidä itsestäänselvyytenä, osin sen takia että ollaan luonnon armoilla. Osin sen takia, että ollaan tässä vuosien mittaan ymmärretty millainen kultakimpale me löydettiin. Ja miten kohtalolla oli näppinsä pelissä. Kesäkuussa viitisen vuotta sitten ensimmäisen mökkiviikonlopun jäljiltä kirjoitin näin:
”Monta viikonlopun varrella esiintullutta asiaa on saanut suun auki ja hiljentymään hetkeksi. Yrittäen ymmärtää sitä, että millainen onni on ollut matkassa ja miten meidät, jotka aina vannoivat, että saarimökkiä ei osteta, tämä ensimmäinen ja ainoa saarimökki sai aivan haltioihinsa. Miettimään, että jollain suuremmalla taitaa olla tässä näppinsä mukana ♥ Ikinä en kuvitellut omistavani mökkiä, johon on 80-luvun puolivälissä mennyt ihka ensimmäinen labraerä isäni v.1985 perustaman maalitehtaan kuultavan puunsuojan sävyä, jonka mökin omistajapariskunnan rouvan äiti oli käynyt isäni maalitehtaassa yhdessä isäni ja silloisen pääkemistin kanssa kehittelemässä. Rakkaudesta lappiin ja kelomökkeihin. Kelon sävyä, josta myöhemmin tuli hitti. Mutta jonka ensimmäiset versiot siveltiin tuohon mökkimme alkuperäisosan ulkoseiniin.
Istuimme myyjäpariskunnan rouvan kanssa tuossa saunan terassilla valkoisilla tuoleilla ja hän kertoi tarinaa, kun äitinsä oli tullut sydän pakahtuen kotiin 1980-luvun puolivälissä ja kertonut saaneensa palvelua, jota ei ikinä osannut odottaa. Ja kera puunsuojan, joka pääsi veneen kyydissä saareen. Rouva mainitsi paikkakunnan, jossa tuo maalitehdas silloin oli ja sitten palaset loksahtivat kohdilleen… Pieni ihminen kyllä hiljentyy kohtalon edessä.”
Tuo yhtymäkohta historiaan merkitsee tänä päivänä vielä enemmän kuin tuolloin. Nyt meillä on palanen iskää ja iskän työhistoriaa mökin myötä mukana. Onko siinä se syy, minkä takia emme ole saaneet aikaiseksi käsitellä tuota päämökin vanhaa osaa uudelleen? Tiedä häntä, mutta aika hyvin tuo vanha kuultava puunsuoja on mökin ulkoseinässä kestänyt.
Eniten mökiltä kaipaan mökkisänkyä ja saunaa. Sitä hiljaisuutta. Niitä aamuja, kun hipsii aamupissalle ulkohuussiin, jättää oven auki ja yrittää laskea kuinka monen eri linnun äänen kuulee. Sitä olotilaa, kun ollaan ainoana saaressa. Hiljaisuutta. Ohi lipuvien veneiden bongailua. Rauhaa. Nämä pari päivää olen miettynyt kesän tulevia projekteja mökillä. Ei mitään suurta, mutta vähän sisustukseen liittyvää. Keittiötä voisi vähän freesata, samoin ruokailutilaa. Haaveissa on niin iso ruokapöytä ruokatilaan, että kylmillä keleillä mahdutaan siihen isolla porukalla syömään. Niinä päivinä, kun kesähuoneen lämppärit eivät jaksa lämmittää tarpeeksi.
Rakastan meidän mökkiä sen takia, että se on just meidän näköinen. Ei liian fiini, vaan kodikas. Sillain, että puitteet kertovat, että mökillä ollaan. Vaikkakin meillä sieltä aika paljon löytyykin mukavuuksia, niin silti olo ja elo on kovin mökkimäistä. Sellaista, johon höperöityy ♥
Ihanaa, että talvi olet täällä, mutta kerro sille kesälle että sekin on kovin tervetullut! Nyt (ilta)päiväsaunaan ja sitten kommenttien pariin. Toivotaan, että tämä koko päivän vallinnut syvähorkka ei kieli lähestyvästä flunssasta vaan siitä, että vanha talo hengittää hyvin kovilla pakkasilla ;D Mites muut kesämökkiläiset, joko on kova kaipuu mökille?
LEPPOISAA LAUANTAITA,
