lauantai 22. syyskuun 2018

Myrskytunnelmia mökiltä

HEIPSUNSAA IHANAT

ja terveisiä varsin tuulisesta saaresta! Toivottavasti siellä ollaan säästytty myrskytuhoilta  Reilun kymmenen tunnin yöunien jälkeen olo on raukea. Sellainen, että kolmaskaan kahvikuppi ei juuri tuonut herätystä tähän päivään. Ja arvatkaas mikä on ihaninta? Ei sitä tarvitsekaan koko päivänä herätä kokonaan, sillä suunnitelmissa on päikkäreitä päikkäreitten jälkeen. Saunomista ja syömistä. Sekä sänkyhommia.

Sänkyhommilla tarkoitan sitä, että tänään rakennamme tytöille parisängyn tai sen pohjan tuonne tyttöjen huoneeseen. Insta storyssa taannoin kerroinkin, että eivät enää suostu nukkumaan kerrossängyssä, sillä tappelevat alasänkypaikasta. Purimme kerrossängyn osiin ja levitimme patjat lattialle. Rauha maassa, samantien. Kuitenkin nyt syksyllä aloin miettimään, että tuohon lattianrajaan voi helposti vetää viima hirsien välistä. Mies ehdotti sängyn rakentamista, joten mikäs siinä.

Aamulla tuulen huminaan herätessäni olin aivan varma, että vesi lyö vaahtopäitä tuohon meidän lahdelle. Mutta ei onneksi. Onneksi tuulee etelästä, joten vaahtopäitä ei ehdi muodostumaan muuta kuin vasta saaren toiselle puolelle. Uskalsin päästää esikoisen ja miehen veneellä vastarannalle ja siitä mökkikaupunkiin sänkymateriaaleja ostamaan. Jotenkin myrskyävä järvi on kiehtova, mutta omalla tavallaan pelottava, eikä todellakaan riskejä kannata ottaa. Sängyn olisi ehtinyt rakentaa myöhemminkin, mikäli veneellä yli meneminen olisi ollut riskialtista.

Pikkuisen ja koiran kanssa pitelemme siis myrskyä sisätiloissa tällä hetkellä. Koira on kaivautunut vällyjen väliin ja esikoinen katsomaan piirrettyjä myöskin vällyjen alle. Itse vedän villatakkia tiukemmalle ja fiilistelen tässä keittiön pöydän ääressä. Vaikka kesähelteillä mökkeily on ihanaa, on tässä syksyn mökkeilyssä myös ihan omanlaisensa taika 

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. tuli paistettua eilen ekat ”kausileivonnaiset”, kun mökkikylän kaupassa viime vuoden luumuhillot ja torttutaikinalevyt olivat alennuksessa 😀


sunnuntai 26. elokuun 2018

Rapurallaata, haikeutta & hävyttömän hyvää tomaattikeittoa

MOIKKAMOI!

Tiedättekö, että mulla on ollut koko päivän jotenkin sellainen haikea fiilis. Vähän sellainen höhlä olo. Ei nyt ihan sellainen kuin hautajaisten jälkeen, mutta jotenkin sellainen olo, että tietty aikakausi on nyt taputeltu loppuun. Pitkään mietin, että onko se eilisten mökkikauden päättäjäisten takia (vaikka meillä kyllä mökkikausi jatkuu), kunnes keksin että ei se ole. Se on kuulkaas taas tämä empatia, myötäeläminen mikä nostaa päätään. Tämä haikeus johtuu täysin tuon yhden maamme suurimman artistin lopettamiskeikasta ja tästä viikonlopusta, kun meillä on luukutettu Cheekiä lasten toimesta. Esikoinen on vähän myös allapäin, ehkä osin flunssan ansioista, mutta kysyi tuossa, että ”ketä mä nyt sit fanitan?” 

Eiliset rapurallaatkin tuli syötyä, harvinaista kyllä, valoisalla. Yleensä ollaan odotettu pimeän tuloa, jotta kesähuone kynttilälyhtyineen pääsee oikeuksiinsa. Nyt syötiin niin, että kun keikka alkoi televisiosta, meillä oli mukavat oltavat töllöttimen ääressä. Itse olen nähnyt Cheekin vain kaksi kertaa livenä ja molemmat keikat oli erinomaisia. Eilisen keikan tunnelman saattoi tuntea tv:n kautta. Mitä nyt sumusilmiltään telkkarista mitään näki. Superherkkänä herkistyin heti, kun lähetys alkoi.

Tiedän, että niin kuin kaikkia julkkiksia, niin myös tätä herraa kohtaan on jollain jotain hampaankolossa. Tiedän, että ei kaikkien tarvitse tykätä musiikista tai tyylistä, mutta joskus tuntuu että se on se kateus, mikä saa negatiiviset fiilikset vellomaan jonkun ihmisen ympärillä. On pakko tuoda julki, että ei arvosta eikä pidä minään. Kuka tahansa meistä voisi koittaa saavuttaa samanlaista hypeä kuin tuo vauvasta vaareihin ja mummoihin iskevä stadionit vallannut, eikö? Itse ainakin nostan hattua. Kovalla työllähän tuohon asemaan pääsee. Itse nostan hattua myös sille, että osaa viheltää pelin poikki kun on sen aika. Kun on huipulla.

Mutta hei, niihin eilisiin rapujuhliin palatakseni. Tein alkuun aivan hävyttömän hyvää tomaattikeittoa. Vaikka itse sanonkin 😀 Tätä täytyy tehdä myös jonain arki-iltana töiden jälkeen. Sen verran nopeaa valmistui!

HELPPO TOMAATTIKEITTO
4-6:lle

3 purkkia tomaattimurskaa (käytin Muttia)
1 punasipuli
(2 valkosipulin kynttä)
1 prk aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa
1 kasvisliemikuutio
mustapippuria
vettä
tuoretta oreganoa puoli nippua

-kuori sipulit ja pilko ne
-kuullota oliiviöljyssä noin viisi minuuttia
-lisää tomaatimurskat, reilu desi vettä ja tuoretta oreganoa
-anna porista kymmenisen minuuttia
-lisää tuorejuusto ja maun mukaan mustapippuria
-anna porista vielä muutama minuutti ja passaa vedellä koostumus sopivan keittomaiseksi
-surauta sileäksi sauvasekoittimella ja nauti

Sitten vielä vähän töitä tähän sunnuntai-iltaan, juoksulenkkiä ja saunaa. Onneksi sitä on näin vanhemmiten tullut sen verran viisaaksi, että edes rapujuhlien jälkeen ei ole estettä kunnon hikilenkille. Niin hyvää kuin tuo kuvissa näkyvä akvavit onkin, niin puolikas snapsilasillinen riitti 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 24. elokuun 2018

Fredagsmys goes mökki!

JUHUU

kauan kaivattu perjantai-ilta on taas täällä! Suunnattiin heti töiden jälkeen kohti mökkiä. Tuntuu, että siitä on pitkä aika, kun ollaan viimeksi saatu olla täällä koko viikonloppu. Se tuoksu, kun mökin oven avaa saa aina yhtä ihanat fiilikset pintaan. Se tuoksu kertoo leppoisista illoista, luonnon rauhasta ja pitkään nukutuista aamuista. Se tuoksu kertoo tuossa päämökin vanhassa osassa, jonne astutaan ulko-ovesta suoraan, ihanista muistoista, joita seinät ovat kätkeneet sisäänsä sitten rakentamisvuoden 1963. Aina silloin tällöin haaveilemme tuon vanhan osan pyöröhirsien käsittelemisestä valkoiseksi. Mutta hei, se on niin kovin lämmin ja kutsuva noin. Joten olkoon ainakin toistaiseksi puulla.

Tänään, venetsialaisten ja rapujuhlien aattona, meillä nautittiin älyttömän pikaisesti valmistuvasta herkusta. Niin kuin näin perjantaisin on tapana. Mätimoussepiirakka voisi mennä rapujuhlien alkupalastakin. Huomiselle tosin valmistan itse samettista tomaattikeittoa alkupalaksi, mutta täytyy muistaa tämä piirakka seuraavilla rapukekkereillä. Piirakan pohjaan käytin kotipakkasesta yhden viime jouluisista torttutaikinapakkauksista. Niitä kun kuulkaas saa taas kohta sulatella torttuja vartenkin 

MÄTIMOUSSEPIIRAKKA

3 torttutaikinalevyä

2 rs kirjolohen mätiä
1 prk Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit
1 prk ranskankermaa
sitruunapippuria
suolaa
tilliä
sitruunaa

-sulata torttutaikinalevyt ja painele ne yhteen pitkältä sivulta
-voitele reunoista noin 2 cm leveydeltä kananmunalla
-levitä pohjan päälle ohuelti Créme Fraichea
-paista uunissa 200 asteessa noin 12 minuuttia
-anna jäähtyä hieman
-sekoita mätirasiat, ranskankerma, loppu Créme Fraiche Valkosipuli & Yrtit keskenään
-mausta sitruunapippurilla, suolalla ja tuoreella tillillä
-levitä piirakkapohjan päälle ja koristele tillillä ja sitruunaviipaleilla.

Mikäli tykkäätte mädistä ja vaikkei nyt niin blinikausi olekaan, niin myös tuo aiemmin esittelemäni blinipannukakku menisi hienosti rapujuhlien alkuruokana! Itse voisin elää mädillä, smetanalla, punasipulilla ja tillillä 😀

Hei, nyt korttipelit käyntiin sillä aikaa kun palju lämpiää. Eipä ole tänä kesänä tullut paljua juuri käytettyä. Etelästä nousee sen näköisiä pilviä vaahtopäitä nostattavan puhurin kera, että kohta alkaa satamaan. Kesähuoneessa on kuitenkin lämmintä tuulensuojassa. Veikkaan, että tänä iltana (kuten myös huomennakin) kesähuoneessa istutaan pitkään iltaa ja parannetaan maailmaa 

IHANAA VENETSIALAISVIIKONLOPPUA!


maanantai 30. heinäkuun 2018

Kylässä kotona & vierasmökkiä

HEIPSULIHEI!

Me tultiin jälleen kyläilemään kaupunkiin. Tähän ihanaan taloon, jota kyllä kodiksikin kutsutaan. Mutta joka tällä hetkellä näyttää sellaiselta, että täällä on käyty tekemässä vain pikaisia varikkopysähdyksiä. Huomenna on pakko siivota, jotta perjantaina mökiltä lopullisesti loman vietosta kotiutuessamme olisi mukavampi tulla kotiin 🙂 Kuten vissiin kaikki ilmalämpöpumputtomat talot, niin myös tämä meidän vanha omakotitalo kärsii tällä hetkellä helteestä. Läpitalon tuuletus ei ole oikein auttanut. Mutta hei, onneksi hiffasin tuoda mökiltä vierasmökin jalallisen tuulettimen kaupunkiin ja vaikkei ilma varsinaisesti viilene, niin ainakin tuo ilmavirta tuntuu mukavalle!

Tuon avulla ehkä ensi yöksi tarkenee mennä yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. Saa kellarinkin siivottua sitten patjoista, peitoista ja tyynyistä. Hei, kuulostaa siltä arki alkaa asettumaan uomiinsa pikkuhiljaa, vaikka lomaa on vielä tämä viikko jäljellä. Itse asiassa, ajatukset ovat olleet jo tänään töissä. Sähköposteja kirjoittelin muutaman ja buukkasin työpalaverin vikalle lomapäivälle. Kuten aina tässä vaiheessa kesää, niin myös tänäkin kesänä odotan niitä arkiviikkoja, joissa on joku roti. Jotka rytmittyvät koulun ja töiden myötä. Aika pitkäänhän tänä kesänä tässä ollaankin jo ”pellossa” eletty 😀

Olen saanut muutamia pyyntöjä esitellä meidän mökkiä ja mökkikylämme rakennuksia. Pidempään mukana olleet lukijat varmasti ovat jo esittelynsä saaneet, mutta uudemmille lukijoille tulin nyt vilauttamaan tuota meidän mökkikylän yhtä mökkiä eli vierasmökkiä. Joka on pitkospuiden varrella saunaan päämökistä kävellessä. Sen seinät sutaisimme muutama vuosi takaperin valkoiseksi. Koko mökki raikastui. Parisänky ja kerrossänky ovat majoittaneet parhaimmillaan viisi yöpyjää. Mökki kaipasi jotenkin lisäfreesausta ja valoa, niin ripustin eilen sisustuspuuskissani järvestä joskus noukkimani karahkan seinälle ja siihen valosarjan. Tuon avulla näkee lukeakin sängyssä ihan kivasti!

Mökkiarkistoista löytyy lisää mökkiturinoita teille jotka niitä haluatte vuosien varrelta lukea. Mökin ostimme viisi vuotta sitten kesäkuun alussa ja kuten niin monta kertaa todettu; paras investointi hyvinvointiin ikinä! Mutta hei, nyt järjestelemään kotia siihen malliin, että se on valmiina ottamaan viikon päästä alkavan arjen vastaan. Perjantai-iltapäivälle teinkin jo viikon ruokalistan mukaisen kauppakassitilauksen, joten yksi huoli ekan arkiviikon osalta on poistettu. Arkiruokailut, vaikka ne joskus niin tuskaisilta tuntuukin, otetaan haltuun heti tähän alkuun. Pikkuisen pehmeämpi lasku arkeen sen myötä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


maanantai 07. toukokuun 2018

Kesän ekat mökkikuulumiset

HEI HELLUREI MAANANTAIHIN!

Jotenkin voisi kuvitella, että puiden lehtitilanteen puolesta on kevät, mutta kyllä koiran kanssa aamulenkillä ollessani tulin siihen tulokseen, että ihan kesäistähän siellä on; aurinkokin lämmitti niin, ettei juuri olisi takkia tarvinnut 🙂 Ihanaa!

Se säästä, nyt niihin tämän vuoden ekoihin mökkiterkkuihin. En kestä, mökkikausi on nyt oikeasti alkanut. Kyllä odottavan aika oli jälleen kerran pitkä. Vielä lauantaiaamuna ajellessamme mietimme, että näinköhän järvi on kolmessa päivässä ehtinyt sulaa. Venerantaan päästyämme tuli melkein helpotuksen itku. Vesi oli niin korkealla, ettei mitään sen kummempia kommervenkkejä tarvittu, jotta saimme veneen laskettua venekatoksesta. Saareen päästyämme totesimme helpottuneina myös sen, että laituri oli pysynyt kuosissa. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.

Aina jännityksellä sitä avaa mökin oven. Mielessään miettii kauhuskenaarioita hiirien tuhoamasta mökistä. Mutta ehei, ei tälläkään kertaa. Aika hyvin ollaan kyllä aina putsattu kaikki ruoat talveksi pois. Lisäksi sellaisia hiirien suosimia pesäpaikkoja ei jätetä. Eli kaikki tyynyt, peitot, täkit, viltit ja muu irtoava pehmeä tekstiili laitetaan talveksi ilmatiiviisiin muovilaatikoihin. Petauspatjat myös rullataan pystyasentoon.

Meillä on muodostunut jo tietyt rutiinit, joiden mukaan toimitaan mökin kesäkuntoon laittamisen yhteydessä. Mies menee virittelemään päämökin ja saunamökin vesipumput kuntoon ja itse imuroin, pyyhin pölyt ja laitan pedit kuntoon. Ojentelen sohvatyynyt ja heittelen koristeviltit sinne sun tänne tuoleille. Viime vuonna taisteltiin vähän toisen vesipumpun kanssa ja lopulta vaihdettiin suodatin järvessä olevan putken päähän. Takaiskuventtiili ei toiminut eikä painetta muodostunut.

Tänä vuonna molemmat pumput lähtivät käyntiin kertalaakista. Samoin lämminvesivaraajat. Veneen moottorin kanssa ollaan joku vuosi taisteltu myös. Tai lähinnä sen, että miten saa tuon liki sata kiloa painavan moottorin nostettua laitskalta veneeseen niin, ettei se tipu järveen 😀 Tänä vuonna siinäkin onnistuttiin kyllä jotenkin tosi joutuisasti. Ainoa vaan, että veneen moottorin akku sanoi trööts ja lopetti toimimisen. Nyt se on täällä kaupungissa latingissa ja uusi yritys torstaina.

Tytöistäkin alkaa olemaan hirmuisesti apua. He lakaisivat terassin ja keräilivät risuja. Risuja olikin yllättävän paljon tippunut talven aikana. Lopulta kaikki oli valmista ja oli aika rojahtaa mökkisänkyyn päikkäreille kirjan kanssa. Se on joka ikinen kerta yhtä ihanaa! Melkein yhtä ihanaa kuin mökkisaunan kosteat löylyt. Vilvoitteluhetket saunamökin terassilla ja hiljaisuuden kuunteleminen.

Vuoden ekaa mökkiviikonloppua vietettiin ihanan lämpimissä keleissä. En edes ihan heti muista, että viime kesänä olisi saaressa ollut yhtä lämmin. Kuten viime vuonna niin tänäkin vuonna vuoden ekalle mökkiviikonlopulle osui myös miehen synttärit. Niitäkin juhlistimme pienimuotoisesti. Jopa se meidän joutsenpariskunta teki näyttävän paluun lahdelle mökkikauden aloituksen kunniaksi. Tai toisen heistä näimme, mutta myös toisen kuulimme. Nyt kun sinne mökille on kerran päästy, niin ei millään malttaisi pysyä pois. Onneksi tällä viikolla on tuo yksi arkipyhä helpottamassa mökkikaipuuta. Vaikkemme silloinkaan möksälle ehdi kuin iltapäivästä muutamaksi tunniksi, niin sekin jo riittää 

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,