sunnuntai 23. elokuun 2015

Weekend photos (kuvatulvavaroitus!)

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

MOIKKAMOI!

Ehdottomasti kesän kaunein viikonloppu takana. No doubt about that. Sen kunniaksi kuvatulvaa 😀 Kuvia kerrakseen pimeiden talvi-iltojen varalle. Silloin näihin tulee palattua. Muisteltua kesää. Sellaista kesää, johon tämä kesä päättyi. Helteineen, pitkine iltoineen, veneretkineen, savustettuine kaloineen ja ah, kaikkine ihanine kesäjuttuineen! Olinkin jo kokonaan unohtanut millaista kesällä on. Tyytynyt jo kertaalleen siihen, että lomasäät olivat mitä olivat. Nauttinut silloin sateista ja kylmyydestä. Muistamatta, mitä olisi voinut olla. Mutta voi jumpe, kyllä kesä on just tätä. Peilityyntä järveä ja sitä, kun elämä muuttaa koko päiväksi laiturille.

Lapset ovat polskineet vedessä siinä mittakaavassa, että iltaisin on kaaduttu suorin jaloin sänkyyn. Pyysivät uida vastarannalle pelastusliivit päällä. Matkaa on vajaa 300 metriä ja mies meni veneellä vieressä. Hienosti jaksoivat uida vielä takaisinkin. Tänä aamuna mun puuhastellessa blogijuttujen parissa, mies ja tytöt päättivät kokeilla kumirenkaalla vetoa. Huisia, kuulemma! Hui kamalaa, tykkään mä 😉 Pitää hommata oikein kunnon rengas. Eihän tuon leikkirenkaan kanssa menty kuin hissunkissun. Ihanaa, että lapset ovat tuollaisia vesipetoja. Mä kun olen ollut pienestä pitäen ihan arkajalka veden suhteen!

Kyllä kuulkaas jaksaa taas tulevan viikon! Työkaverini on ansaitusti lomalla, joten allekirjoittanut pääsee taas maistamaan klo 8-16 arkea. Ja hei, tiedättekös mitä? Ensi viikonloppuna ei mennä mökille, vaan nautitaan pitkästä aikaa fredagsmysistä kotosalla. Ruokineen päivineen. Monta ideaa on jo hautumassa ruoan suhteen, saas nähdä mihin päädytään! Nyt kommenttien pariin ja sitten lenkille. Kyllä tarkenee 😀

SULOISTA SUNNUNTAITA,

alle

PS. ja ei, tuo kala, joka tuossa yhdessä kuvassa möllöttää ei ole kuha. Se on siika, suoraan kauppahallin tiskistä 😀 Siitä juttua myöhemmin…


sunnuntai 16. elokuun 2015

Viikonloppu, iloineen ja suruineen

P8153195 (2)OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI VAAN IHANAISET!

Ihan ekaksi täytyy sanoa, että ei vitsit, mitkä kesäkelit meillä on! Enpä muista toista tällaista elokuuta – aivan mahtavaa 🙂 Instan puolella seuraavat tietävätkin, että niin ihana kuin meidän viikonloppu olikin, niin siihen mahtui paljon suruakin. Eilen saatoimme isomummun (mun mummuni) viimeiselle matkalle. Silloin taannoin, hieman epäonnisen lentomatkan jälkeen, saimme suru-uutisen Helsinki-Vantaalle. Olihan sitä jo osannut odottaa, mutta silti läheisen kuolema pysäyttää. Saa ajattelemaan sitä, kuinka onnekas sitä onkaan ympärillä olevista ihmisistä. Kuinka onnekas on omien lapsiensakin puolesta, että he saivat isomummuun tutustua. Perinteiseen isomummuun, jonka luona herkuteltiin jätskillä. Toisaalta, he näkivät myös sen, mitä käy joskus kun ihminen vanhenee. Kun toinen ei enää tunne ja lipuu hiljalleen pois. Arvokkaita hetkiä kuitenkin kaikki, iloineen ja suruineen. Vaikka meillä kaikilla on kova ikävä, niin silti muistot elää. 90-vuotta on kunnioitettava ikä. Siihen tähdätään!

Viikonloppu aloitettiin ja lopetettiin mökillä. Paljon tuli miehen kanssa puhuttua maailmanmenosta, syvällisiäkin. Siitä, kuinka oikeasti olisi tärkeää, että kuljettu tie ei olisi vain pitkä, mutta myös leveä. Ja jos jostain syystä tie olisi lyhyt, niin voisi olla ainakin onnellinen siitä, että tuli tehtyä ja nähtyä paljon. Hyvänä esimerkkinä tästä on edesmennyt isäni. Vaikka elämä yllättäen loppui 65-vuotiaana (klik), niin jaksoi usein mainita siitä, että onneksi on tullut reissattua, nähtyä maailmaa ja tutustuttua ihmisiin. Mitään hetkeä pois jättämättä, mitään katumatta. Nämä tällaiset tapahtumat muistuttavat aina siitä, kuinka tärkeää se hetkessä eläminen on. Jokaisesta hetkestä nauttiminen. Se, ettei anna vastoinkäymisten katkeroittaa tai jäädä suruun rypemään. Päästä yli vaikeuksista ja elää astetta vahvempana.

Vaikka viikonloppu oli haikea, niin se oli omalla tavallaan ilon pilkahduksia täynnä. Mökillä pysähdyttiin tuijottelemaan muurinpohjalettujen paiston aikana nousevaa savua. Maistelemaan savulta maistuvia lettuja. Vähän irvistellen 😉 Kuuntelemaan lokkien kirkunaa. Lasten kikatusta. Välillä oli ihan hyvä olla hiljaa. Tuijotella järven pintaa ja miettiä, kuinka onnellinen sitä on. Onni voi piillä esimerkiksi siinä, kun näkee raskaan päivän jälkeen lapsen nukahtavan nojatuoliin pieni hymyn kare huulillaan. Unilelu kainalossa. Tai siinä, että ehkä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen päästiin miehen kanssa kaksin iltasaunaan. Sai heittää löylyä juuri niin paljon kuin sielu sieti. Ei ollut kiire minnekään.

Taas jaksaa uuden viikon! Ja vielä paremmin kuulkaas sen jaksaisi jos saisi alkuunlaitetun vaatehuoneen siivouksen päätökseen…miten se voikaan olla niin vaikeaa? Helppohan ne vaatteet on sieltä pois levitellä, mutta että niiden takaisin laitto. Huh 😀 Hautajaisvaatteita etsiessäni totesin omistavani vaatteita, joita en edes muistanut. Totesin myös sen, että mulla on totaalinen vaatteiden ostokielto. Pitäisi varmaan viedä taas kirpparille kuorma. Kunhan saa siivottua nuo takaisin tuonne vaatehuoneeseen siististi, niin aamuisin töihin lähteminenkin on astetta helpompaa. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,
NAUTITAAN 

alle


lauantai 20. kesäkuun 2015

Mittumaari ♥

0P62008280P6190721 0P61907240P62008250P62007840P6200829 0P6190729 0P61907320P6200771P6200789 0P61907530P62007850P6200830 0P61907570P6200787 0P6200768 0P6200791 0P6200813 0P6200839 0P6200858HEIPPAHEI IHANAT!

Voi vitsit, miten onkaan kuulkaas ollut outoa olla liki pari vuorokautta avaamatta konetta! Toisaalta se on tuntunut ihan mielettömän helpottavalta, mutta toisaalta tosi oudolta. On ollut teitä ikävä…tähän bloggaamiseen kun jää koukkuun. Instassa on välähdellyt meidän juhannuskuvia (kyllä, ruokaa ruokaa ruokaa…;), mutta vielä riitti näköjään kuvatulvaa tänne bloginkin puolelle. Olo on kuin uudelleen syntynyt; takana kahdet 11 tuntiset yöunet, parit päikkärit ja vain yhdessäoloa perheen kanssa. Juhannustaiatkin tuli vissiin ihan oikein tehtyä, sillä heräsin tuollaisen hottiksen vierestä tänä aamuna. Muuten ollaan saunottu, kalastettu, saatu tämän kesän eka hauki, käyty juhannusajelulla, etsitty ajelun varrelta pelto, kaivettu ylös matoja (saari on hiekkapohjainen, joten matoja ei ole), ongittu matarilla laiturin nokassa, käyty geokätköilemässä, ikuistettu joutsenpariskunnan lentoon lähtö, herkuteltu mansikkakakulla, poltettu kynttilöitä, naurettu, luettu, fiilistelty, ihasteltu aurinkoa, nautittu tummista pilvistä ja kuunneltu sateenropinaa. Ai niin ja rymsteerattu; mitä olisi juhannut ilman huonekalujen siirelemistä 😉

Kaiken kaikkiaan aivan älyttömän kiva juhannus alkaa pian kääntymään suloiseksi sunnuntaiksi. Positiivisin yllätys tänä juhannuksena on ollut sää. Ne sateet, joita luvattiin, tulivat mutta huomattavasti vähäisimpänä kuin oletettiin. Keli on muutenkin ollut lämmin ja tyyni. Sorsapariskuntaa on ollut myös kiva seurata, kahdeksan pikkuista menee vanhempien vanavedessä. Lokit ja tiirat ovat kulkeneet tuttuja reittejänsä mökin ohi. Täytyy kyllä sanoa jälleen kerran, että ollaan me ihan himskatin onnellisia, kun meillä on tällainen luonto. Suomi-neito on laittanut taas parastaan 

Vielä huominen aikaa köllötellä auringossa ja nauttia yhdessäolosta. Jaksaa kuulkaas painaa pari viikkoa töissä ennen kesälomia. Jihuu! Nyt iltapalapuuhiin; meillä tuo rakas juhannusheilani ja lapset ovat paistaneet lättyjä. Kahvipannukin porisee kotoisasti. Saas nähdä, meneekö yöunet 😀 Ens viikolla ajattelin kyllästyttää teidän ruokapostauksilla, jos ei haittaa? On tullut tehtyä pari niin hyvää ruokasettiä, että ilomielin ne teille jaan!

SULOISTA JUHANNUSPÄIVÄN ILTAA,

alle

PS. kiitos kaunokaiset kommenteistanne, palaan niihin heti, kun mökkikupla halkeaa eli huomen illalla 🙂