Nämä pitkät viikonloput ovat niin mannaa; eilen oli lauantaiolo ja tänään on, kappaskappas, lauantaiolo 🙂 Lauantaiolo jatkuvana ei ole lainkaan hassumpi olotila! Lupasin palata teille reseptin kanssa, mikäli tuo viikolla kehittelemäni ja eilen tekemäni Mama Maria’s meatball stew on syötävää. Ja pahus vie, sitähän se oli. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan oli lasi oikein hyvää punaviiniä. Sitä olisi voinut lurauttaa myös kastikkeeseenkin. Mutta tipaton on tipaton ja siitä ei tingitä (muuta kuin silloin ensi viikonloppuna, kun menemme ystäväpariskunnan kanssa syömään).
Reseptin kehittelin jälleen mutu-tuntumalla, joten määrät ovat noin määriä. Maistakaa, kyseenalaistakaa resepti, soveltakaa ja taas maistakaa. Tuo on ohjenuora, jota käytän ruoanlaitossa. Harvoin sitä tulee valmistakaan reseptiä ihan orjallisesti noudatettua. Sieluni silmin näin italialaisen nonna Marian keittiöpadan äärellä hääräilemässä, huitomassa sinne tänne, huutamassa mamma miaa, valkopunaruutuinen essu pehmeän massun ympärillä. Tämän nonna Marian jaloissa pyöri yksi yli-innokas jauhelihan tuoksusta sekaisin menevä valkoinen karvainen kaveri, joka tällä hetkellä tekee kokkauksesta hieman haastavaa. Pitänee ottaa järeät keinot käyttöön ja koira muualle kuin keittiöön ruoanlaiton ajaksi. Tai jos suostuu olemaan vinkumatta hellan äärellä, niin sitten saa olla 🙂
Aloittakaahan tomaattikastikkeesta ja sen tekeytymisen aikana tehkää lihapullat 🙂
MAMA’S MEATBALL STEW
Lihapullat 700 g nautasikajauhelihaa puolikas puntti persiljaa raastettua parmesanjuustoa 1 muna n. 0,5 dl korppujauhoja suolaa myllystä pippuria
-sekoita muna, korppujauhot, suola ja pippuri ja anna tekeytyä hetken
-lisää jauheliha, juusto ja pienistelty persilja
-vaivaa ainekset sekaisin ja pyörittele palloja
HUOM! Mä tykkään isoista lihapullista ja tästä taikinasta niitä tuli 16 kpl
-paista pannulla voissa ruskeaksi (saa jäädä hieman al denteksi)
Tomaattikastike oliiviöljyä 1 solovalkosipulikynsi 2 punasipulia kuorittuna ja lohkottuna 2 prk Mutti tomaattisosetta 7-8 tomaattia pienistelynä ripaus oreganoa tuoretta persiljaa puolikas puntti sormisuolaa mustapippuria
-kuullota pienisteltyjä sipuleita oliiviöljyssä viiden minuutin ajan.
-lisää muut aineet ja anna porista kannen alla 30 minuuttia
-lisää lihapullat ja anna porista 10 minuuttia lisää
-lisää al denteksi keitetyt pastat, sekoita ja anna tekeytyä vielä viisi minuuttia
Meillä käytettiin tuollaista tuorepastaa (tai siis tuorespagettia)
Niin ja päälle sitten reilusti raastettua parmesania sekä tuoretta persiljaa. Avot! Me käytiin tänään anoppilassa lounaalla ja ette ikinä arvaa, mitä syötiin? No jouluruokaa. Viimeistä kertaa tänä jouluna tai ekaa kertaa tulevana jouluna. Miten sen nyt ottaa 😀 Nyt siivoustalkoisiin. Pari päivää vaivannut alaselkä on onneksi siinä kunnossa, että pystyy jo kyykkimään ja noukkimaan.
ja hrrr! Meillä on mittarissa -16 astetta. Arska paistaa ja lumikiteet kimaltaa. Ihan täydellinen talvipäivä. Koiraystäväni oli sitä mieltä ekaa kertaa, että oli vähän liian kylmä olla ulkona. Lenkit ovat tänään olleet lyhyempiä, mutta eipä tuo haittaa. Huomaan, että tämä tammikuun eka viikko on omistettu monessa blogissa hyvinvoinnille. Niin myös minun blogissanikin, ainakin ravinnon myötä. Toivottavasti osaan pitää sen hyvinvoinnin mukana koko vuoden. Se on teema, joka on kovin lähellä sydäntäni. Käsi ylös, kuka ei kevennä ruokavaliotaan tai ala liikkumaan enemmän tammikuun alussa. Mun täytyy myöntää, että itse kuulun niihin, jotka joka ikinen vuosi päättää ottaa itseään niskasta kiinni vuoden vaihteessa. Ja jos oikein muistan, niin tämä tarve keventää ja muuttaa elämäntapoja juontaa juurensa jo parinkymmenen vuoden takaiseen aikaan. Aimo askel on kuitenkin tultu eteenpäin. Marian evoluutio tässä vuodenvaihteen skarppauksessa on ollut huikea. Huomioittehan, että alla olevat tekstit olen kirjoittanut pilke silmäkulmassa ja hieman kärjistäen 🙂
20-VUOTIAANA
1.1. paino 51,2 kg. Tavoite 49,5 kg. Hirmuinen kiire jumppiin, rasvanpolttoa, spinningiä, muokkausta. Peppulihakset näkyviin nopsaa ja six pack pöhötyksen alta esiin. Jos jossain välissä ehdin syödä itutonnikalasalaatin niin hyvä niin. Jos en, niin paastotaan. Se laihduttaa. Kavereiden kanssa vietettyjä baari-iltoja ei lasketa. Sidukkahan on nestemäistä. Vähän niin kuin vettä joisi. Ja se Big Mac -ateria tuli ihan tarpeeseen, sillä en taas muistanut syödä päivällä mitään. Aamupalankin vetäisin kiireessä; kolme kuppia kahvia ja 10 appelsiini Pims keksiä. Ja koska en sitten syö juuri päivisin mitään, niin iltapalaksi menee helpostikin pussi Makuunin irttareita, jotka haen minuuttia ennen sulkemisaikaa alakerrasta yöpuku päällä. Onneksi yliopistolla avattiin pastabaari, sillä olen niin kiireinen, etten ehdi tekemään kotona ruokaa. Olen syönyt siellä pastabaarissa muutamana päivänä pelkästään kasviksia; tomaattia pasta bolognesen muodossa. Tammikuun lopussa olen jo unohtanut koko hyvinvointiprojektin ja päätän aloittaa uudestaan vuoden päästä.
30-VUOTIAANA
1.1. paino 56,7 kg. Tavoite 49,5 kg. Siitähän lähdetään, että synnytykset levensi lantiota niin paljon, että ne vielä ennen joulua päälle mahtuneet farkut puristavat tällä hetkellä. Lantion leventynyt muoto tuli viiveellä, noin vuosi pari synnytyksestä. Ehkä se oli se kinkun suola, mikä sai tämä aikaan. Hiilaritkin on sitten niin kökköjä. Syön pelkkää parsakaalia ja savulohta. Pekonia, munia ja turkkilaista jugurttia. 24/7, päivästä iltaan ja taas seuraavana päivänä samalla kaavalla. Tuskastun, jos en juokse vähintään puoltatoista tuntia putkeen. Hengästymättä ja punastumatta. 15 kilometriä nyt ainakin tulee juosta tuohon aikaan. Ostan myös salikortin pitkästä aikaa ja käyn joka toinen päivä bodypumpissa. Viikossa kroppa on huomattavasti slimmimpi. Ainakin omasta mielestä. Lasten päikkäriajan leikin olohuoneessa Jane Fondaa. Ne hirmuisen pahat hiilarit jätän loppuelämäkseni. Parsakaalia alkaa kyllä tulemaan jo vähän korvista ulos. Kroppa kaipaa aamupuuroa. Koko ajan on nälkä ja se salikorttikin jää loppujen lopuksi pölyttymään salikassiin aina huhtikuuhun saakka. Kunnes alkaa armoton bikinikunnon metsästys.
40-VUOTIAANA
1.1. paino…? En omista vaakaa. Tavoite: voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Joululomalla nautitut minttukaakaot saavat aikaan sen, että tekee mieli pitää tipaton tammikuu. Vaikka ruokavalio on perusarjessa erittäinkin terveellinen, niin joulukonvehtien yliannostus ajaa myös karkittomaan ja herkuttomaan tammikuuhun. Piilosokereita en suurennuslasin kanssa kyttää, mutta kaikki maalaisjärjellä sokeriksi luokiteltava saa jäädä. Jo kolmantena päivänä huomaan ihon kunnossa muutoksen, se on kimmoisampi ja tasaisempi väriltään. Olo on hyvä. Peruskotiruoalla mennään. Vältän ääripäitä. Järki pysyy kädessä myös liikunnan suhteen. Jatkan siitä, mihin ennen joululomaa jäin. Repivät ja kovalla temmolla juostut lenkit ovat vaihtuneet hölköttelyyn ja maisemista nauttimiseen. Pitkät kävelylenkit koiran kanssa ja illan venyttelyt takkatulen ääressä on just sitä, mitä kaipaan. Tiedän, että tämä on elämäntapa, johon olen sitoutunut. Ei mikään väliaikainen projekti, jossa jojoillaan ja voidaan huonosti. Vihdosta viimein olen oppinut lempeän tavan elää.
Kyllä, oppia ikä kaikki! Ihan viimeisen kolmen vuoden aikana on tapahtunut muutos tammikuun osalta. Sitä ei jaksa enää näännyttää itseään ruuan suhteen, vaan päinvastoin. Tulee syötyä useammin, mutta pienempiä annoksia. Kismetin sijaan välipalaksi nappaan usein omenan ja pähkinöitä. Liikunta on osa elämää, osa rutiineita kuten nukkuminen ja syöminenkin. Pieni masupömppö ei haittaa eikä enää aja kolmen päivän ananaskuurille. Onneksi on vyötäröstä joustavia housuja 😉
Ja jotta postauksesta katoaisi kokonaan se punainen lanka, niin hypätään takaisin tuohon eilen esittelemääni viikon ruokalistaan 😀 Jonna (toivottavasti George on jo häipännyt!) toivoi reseptiä tämän päiväiselle sitruunaiselle kanacouscoussalaatille. Joten postauksen kuvat siitä ja alla resepti:
SITRUUNAINEN KANACOUSCOUSSALAATTI
3 ohuen ohutta broilerin filettä marinadi: 0,5 dl oliiviöljyä puolikkaan sitruunan mehu 2 tl broilermaustetta tuoretta minttua pienisteltynä sormisuolaa
-sekoita marinadin ainekset keskenään ja laita kanat marinoitumaan noin tunniksi jääkaappiin
-pyyhi ylimääräiset marinadit pois ja pienistele kanat
-paista ne kypsiksi (lisäsin pannulle loppuvaiheessa cashew-pähkinöitä) ja valmista sillä aikaa couscous:
4 dl täysjyväcouscousia 4 dl vettä ripaus suolaa 0,5 g sahramia loraus öljyä
-kiehauta vesi, lisää siihen suola, sahrami ja öljy
-lisää couscous ja ota kattila pois liedeltä
-sekoita haarukalla ja anna tekeytyä viitisen minuuttia. Valmista sillä aikaa salaatti:
kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
2 tl dijon-sinappia
-sekoita keskenään ja sekoita couscoussalaattiin
Kaada salaatin päälle kananpalat. Ripottele salaatin päälle runsaasti tuoretta minttua. Mä lisäsin jääkaapista vielä puolikkkaan avokadon salaattiin sekä jälleen sitä jugurttikastiketta. Tosin nyt tein jugurttikastikkeen kookoksella maustetusta soijajugurttivalmisteesta, johon lisäsin mustapippuria ja hunajaa. Hyvää oli ja lapsetkin söivät mukisematta 😉 Alunperin olin suunnitellut, että nuo listaamani ruoat olisivat iltaruokia, mutta lasten loman aikana, meillä on syöty lounas vasta tosi myöhään ja iltaruoan asemasta ollaan syöty täyttävämpi iltapala. Meneehän se näinkin. Pääasia, että syödään!
Huomaatteko muuten, että meillä on teemaväri tämän ekan viikon ruoissa? Jep, sattumalta itse huomasin, että oranssi/keltainen on vallitseva väri. No, huomenna se vaihtuu borssikeiton myös kirkuvan punajuurenpunaiseeen 🙂
ILOISTA PAKKASPÄIVÄÄ,
PS. muistatteko, kun kerroin että mun uusista luisteluhiihtosuksista hajosi side heti tokalla hiihtolenkillä? No juu, oli unohtunut kaupassa pari ruuvia laittaa siteeseen. Hmph. Josko pakkanen vähän hellittäisi niin pääsisi taas hiihtämään!
ja hei kiitos ♥ Kiitos ihanista viesteistänne eiliseen postaukseen (ja kaikkiin postauksiin ikinä), sillä kuten olen täällä aiemminkin maininnut, niin te olette myös suuri osa tätä surutyötä ja paranemisprosessia. Oma perhe, läheiset, ystävät (luen teidät tähän joukkoon) ja tämä blogi on ollut niitä, jotka ovat pitäneet elämänsyrjässä kiinni, silloinkin kun ei jaksaisi. Silloin kun hengityskin tuntuu liian vaivalloiselta. Silloin olen tullut tänne ja antanut sormien näpytellä. Paennut pahaa oloa vastaamalla kommentteihinne. Tekemällä postauksen. Saanut muuta ajateltavaa ja hei nauttinut siitä ihan suunnattomasti! Palaan kommentteihinne viikonlopun aikana, mutta niitä on tullut luettua monen monta kertaa viimeisen 24 h:n aikana. Saan niistä älyttömän paljon voimia!
Kelpaiskos ruokavinkki viikonlopulle? Aina siitä lähtien, kun katsoimme eilen Tomi Björckin Huippukokki landella on mieleni tehnyt ihan älyttömästi kimchiä. Sitten jotain hieman makeaa ja täyteläistä kastiketta. Marinoituja punasipuleita. Tulisen makeaa lihaa ja avotulella paistettuja leipiä. Pitkän kaavan mukaan Marian keittiössä ei kimchiä tehty eikä leipiä paistettu avotulella, mutta hit the spot. Kovin odottelin koko päivän, josko reseptit eiliseen ohjelmaan olisi tullut eetteriin, mutta eivät tulleet. Joten sovelsin. Senpä takia mulla ei ole valitettavasti antaa teille tarkkoja mittoja ja määriä, vaan homman nimi meni tänään näin:
Klo 11.00 Ota 800 g naudanjauhelihaa huoneenlämpöön (tai jos löytyy lampaan tai hirven jauhelihaa niin aina parempi). Klo 11.30 Surauta jauheliha sauvasekoittimella sileäksi. Mausta pippurilla ja suolalla. Pienistele sekaan tuoretta minttua. Muotoile jauhelihasta pari pötköä ja kiedo pötköt tiiviisti folioon. Paista 100 asteessa 4,5 tuntia.
Tässä välissä istu sohvannurkassa ja mieti, miten luotiin silmukoita puikoille. Jep, tästä lisää maanantaina 😀 Kun saat silmukat luotua niin pura ne kolme kertaa vain ihan varmuuden varalta. Lopulta ala kutomaan kaksi oikein kaksi nurin joustinneuletta. Kunnes tulee aika vaihtaa langansävyä ja mietit, että miten se nyt tehtiinkään. Tässä vaiheessa huomaat myös että se takka, joka aiemmin toi niin paljon tunnelmaa tuntuu nyt tuskaisen kuumalta. Taistele, taistele. Ja loppujen lopuksi ole onnellinen, että sait pariin tuntiin kudottua noin 20 cm joustinneulosta.
Klo 15.30 Suikaloi kaali ohuiksi siivuiksi. Lisää kulhoon. Lorauta päälle valkoviinietikkaa, srirachaa, hunajaa, kalakastiketta ja lopuksi murskaa mukaan yksi solovalkosipuli. Ai niin ja ripsottele reilusti mukaan chilirouhetta. Sekoita hyvin ja anna tekeytyä huoneenlämmössä. Klo 15.40 Pienistele yksi punasipuli ja lorauta sekaan omenaviinietikkaa ja hunajaa. Jätä sipulisuikalekaverukset tekeytymään. Klo 15.45 Sekoita 200 g ranskankermaa, loraus soijaa sekä hunajaa. Laita tekeytymään jääkaappiin. Klo 16.00 Ota jauhelihapötköt viilentymään huoneenlämpöön.
Tässä vaiheessa voisit käydä vaihtamassa juoksuvaatteet, sillä mikään ei uhmaa paremmin marraskuun kökköä ja sateista iltaa kuin kunnon Volbeat ja volat kaakkoon lenkki. Mieti etukäteen jo juoksulenkkisi ja valitse sellainen lenkki, jossa on mahdollisimman paljon ylämäkiä. Tsemppaa itseäsi ja vaimenna jo edeltä se ääni olkapäältäsi. Se, joka kuiskii vienolla äänellä ”kävele, kävele, et jaksa juosta, kävele”.
Klo 16.45 Sekoita kulhossa vehnäjauhoja, kuivahiivaa, kädenlämpöistä vettä, suolaa, hunajaa ja öljyä, kunnes sinulla on sellainen pitsataikinaa muistuttava pohja. Anna tekeytyä huoneenlämmössä siihen asti kun palaat lenkiltä. Mutta ennen lenkille lähtemistä laita viilenneet jauhelihapötköt viilentymään vielä lisää pakastimeen.
Tarkista heijastinvarustelusi ja laita Spotifysta soittolista päälle. Huikkaa lapsille moikat ja lähde uhmaamaan ulkoilmaa. Kotiin saaavuttuasi juokse suoraan suihkuun ja heitä likomärät vaatteet päältäsi. Ota kuuma suihku, mutta ei liian kuuma, sillä keittiössä on ihan älyttömän kuuma. Kiitos uunin, joka on pauhannut koko päivän.
Klo 18.20 Ota toinen jauhelihapötkö pakkasesta, kuori se foliosta ja raasta juustohöylällä lihasuikaleita. Asettele ne leivinpaperin päälle ja laita 200 asteeseen vartiksi. Klo 18.30 Muotoile taikinasta noin 20 cm halkaisijaltaan olevia ohuita ”lättyjä” ja paista ne molemmin puolin valurautapannulla runsaassa öljyssä. Paiston aikana voit kattaa kimchin, sipulin ja kastikkeen tarjoiluastioihin. Kun liha on valmis voit asetella senkin nätisti kulhoon ja sprayata päälle vähän oliiviöljyä.
TARJOILU: aseta täytteet leivän päälle, taita leipä kahtia ja syö käsin. Hyvä seura ja lasi punaviiniä kruunaavat ruokakokemuksen. Sekä se, että on viikonloppuilta.
Pidempään mukana olleet lukijat ehkä muistavatkin sen parin vuoden takaisen kotona tekemäni kebabin. Tämä muistutti etäisesti sitä, mutta tykkäsin, että nämä tekemäni leivät ja tuo kovin himoitsemani kimchi veivät voiton yksi nolla. Mutta nyt taitaa takkahuoneen sohva viedä voiton. Maailman paras tunne on se, kun tietää että huomen aamulla saa nukkua. Ennen kuin härdelli taas alkaa. Sunnuntaista näyttöä varten täytyy taas puunata. En tiedä kuka täällä sotkee, mutta ei tietoakaan siitä siisteystasosta, joka vielä alkuviikosta vallitsi kuvaajan käydessä 😀
Ja tunnelmallista lauantai-iltaa sinne ruutujen toiselle puolelle. Meillä lauantai-ilta kului tähän asti rakkaan ystäväperheen kanssa ruokapöydän äärellä istuen, syöden ja rupatellen. Ihana ilta, ihanassa seurassa ♥ Ei ehkä ole parempaa tapaa viettää lauantaita. Tai mitään iltaa 🙂 Eilen kerroinkin, että sain idean tarjottavista kesken autolla ajon. Jostain tuli mieleeni aina silloin tällöin tekemäni taateli-serranonkinkku-vuohenjuustonaposteltavat ja sitä myötä niihin ihan hirmuinen himo. Serranonkinkku korvautui pekonilla tämän iltaisessa piirakassani, mutta hei, ei hävinnyt maussa lainkaan. Päinvastoin, makukombo oli just eikä melkein. Sen lisäksi oli kyllä pakko tehdä toinenkin piirakka, sillä en ollut ihan varma, miten tuo pekonitaatelivuohenjuusto paiston jälkeen toimii 😉 En muistaakseni ole aiemmin käyttänyt tuollaisia isoja lehtitaikinalevyjä, mutta nehän ajoivat asiansa ihan loistavasti. Pakkauksessa oli kaksi lehtitaikinalevyä, jotka sulatin. Päälle täytteet ja eikun uuniin. Helppoa ja herkullista. Ja niin ah, omanlaistani. Eli ei miljoonaa ainesosaa vaan kiss-menetelmää käyttäen.
Taatelipekonivuohenjuustopiirakkaan tuli medjool-taateleita pienisteltynä (kivet pois toki ensin), pekoni paistettuna ja pienisteltynä sekä vuohenjuustoa palasteltuna. Vähäsen pippuria ja rakuunaa. Nämä kaikki tuollaisen lehtitaikinalevyn päälle ja sitten reunat sisäänpäin taitellen. Koko komeuden päälle vähäsen seosta, jossa maustamatonta tuorejuustoa ja kananmunaa. Uunin alatasolla 225 asteessa piirakka valmistui noin 15-18 minuutissa. Toisen lehtitaikinalevyn ”voitelin” aurinkokuivattutomaattituorejuustolla, päälliseksi pääsi tomaattia, punasipulia, tapenadea ja parmesania raastettuna. Myös tämän päälle muutama nokare tuota tuorejuustomunasekoitusta. Onnistui kuulkaas yli odotusten.
Ja hei, huomasitteko mitä salaatin päällä oli? Juu, granaattiomenan siemeniä, vaikka viimeksi vannoin että never again! Kiitos teidän vinkkien, löysin lähikaupan pakastealtaasta siemenet valmiiksi. Keittiö säästyi sotkuilta. Sen osalta 🙂 Salaatissa oli lisäksi rucolaa ja viinisuolaheinää, fetaa, cashewpähkinää ja balsamicoa. Oikein raikas ja hyvä salaatti tuollaisen vähän tuhdimman piirakan seuraksi. Musta tuntuu, että meillä on pöydässä aivan liian usein mutakakkua. Mutta kun se on vaan niin helppo tehdä. Tällä kertaa tein mutakakusta mututuntumalla jouluisen version. Murustelin taikinan sisään piparia ja lisäsin jouluisia mausteita (neilikka, inkivääri, kaneli).
Huomen aamulle jäikin sitten aamupalaksi mutakakkua ja torttua. Eiköhän niiden ympärille saada jonkinlainen brunssi rakennettua tuolle isukille 🙂 Kävimme tänään jo hieman etuajassa onnittelemassa omaa isukkiani. Haudalla ♥ Jännä juttu, miten aiemmin haudalla käydessä yli on pyyhkäissyt ihan älytön suru ja ahdistus, mutta tänään suru oli muuttanut muotoaan ja tuli jotenkin rauhallinen olo. Tunne, jota en osaa selittää. Siellä käytyämme saavutin sen jonkun sisäisen rauhan, joka on loistanut poissaolollaan äidin uurnan laskun jälkeen. Valtakunnassa on kuitenkin kaikki niin kovin hyvin. Elämän pelikortit ovat nyt nämä ja niiden kanssa pelataan ♥
Nyt koirulin kanssa vielä ulos sulattelemaan piirakoita sun muita. Sitten jos pysyy hereillä voisi parkkeerata miehen viereen katsomaan leffaa. Palataan huomenissa isänpäivätunnelmissa, mutta toivottelen nyt jo teille sinne Ihanaa isänpäivää. Isit on aika ihania, eikö? 🙂
Voi että kuinka onnellinen olinkaan päästessäni mukaan Santa Marian & Risentan yhteistyökampanjaan, sillä homman nimi oli valmistaa minulle toimitetun paketin sisällöstä brunssi. Eikä mikä tahansa brunssi vaan brunssi, jonka teemana on New York. Terveellisyys ja herkullisuus edellä lähdin rakentamaan brunssia tietäen, että Amerikassa on kaikki suurempaa. Ennen menun suunnittelua matkasin mielessäni vielä tallaamaan tuonne New Yorkin kaduille. Niihin lempeän lämpimiin lokakuun aamuihin, kun Broadway oli vielä vailla vilinää. Niihin, kun etsimme kortteli kerrallaan houkuttelevaa aamiaispaikkaa. Annoimme nälän kasvaa ja lopulta istuimme alas hymyilevän tarjoilijan saattelemina ja perehdyimme ruokalistaan.
New Yorkista löytyi perinteistä munakas- ja pekonilinjaa, mutta sitäkin enemmän ihania kahviloita, joissa tarjottiin laajempaa ja terveellisempää valikoimaa. Vihermehuja ja -smoothieita huomasin monen kiireisen businessnaisen ja -miehen nappaavan lennosta mukaan pienistä kojuista. Kyllähän nekin kiireessä aamiaisesta menevät, mutta me yleensä yhdistimme aamupalan ja lounaan (brunsseilimme :), joten kaipasimme pöydän täydeltä ruokaa. Usein otimme listalta monta pientä ruokaa ja jaoimme ne perheen kesken. Siltä pohjalta lähdin rakentamaan tämänkin brunssin.
Minulle toimitetusta tuotepaketista paljastui Risentalta riisijauhoja, mantelijauhoja, mustapapuja, granolaa, paahdettuja auringonkukansiemeniä ja kuorittuja seesaminsiemeniä. Santa Marialta mukaan oli pakattu kookosmaitoa, luomukardemummaa, vaniljatanko, maustepippuria, laakerinlehtiä, luomu chili flakesejä, pehmeitä minitortilloja, guacamole-mausteseos sekä taco tubs-kuoria. Heti paketin avattuani tiesin, että tästä tulee niin hyvä juttu! Ja täytyy sanoa, että tämä yhteistyö on ollut pelkkää ilotulitusta. Eikä vähiten onnistuneiden brunssiherkkujen takia. Se hyvä fiilis, joka paketin avattuani alkoi jatkui myös koko keittiössä viettämäni ajan. Kun ruokaa tekee hyvillä mielin, siihen saa ihan uudenlaista potkua. Kannattaa kokeilla! 🙂
Keittiössä hääräily sujui mutkattomasti ja monta rautaa oli tulessa samaan aikaan. Välillä keittiö näytti hävityksen kauhistukselta, mutta aina siinä vaiheessa otin siivoustauon. Siisti keittiö on osa ruoanlaittoa. Vaikka keittiön puolella välillä kaaosta olikin, niin ruokatilan puolella päästiin varsin silmää hivelevään ja seesteiseen lopputulemaan vai mitä mieltä olette? Värikästä, herkullista ja terveellistä!
Tykkään valmistella tarjottavia jo hieman etukäteen ja tässäkin tapauksessa olin tehnyt taivaallisen Vaniljaisen N.Y. Cheesecaken jo jääkaappiin tekeytymään edellisenä iltana. Juustoahan tuo melkein raakakakuksi luokiteltava kakku ei ole nähnytkään, mutta pehmeän samettisella cashew-vaahdolla ja kermaisella kookosmaidolla siihen sai ihanasti kuohkeutta. Teille, ketkä olette yhtä huonoja liottelemaan cashewpähkinöitä kuin allekirjoittanut, vinkkaan puolta helpomman tavan. Kiireessä ne saa liotettua vartissa kuumaksi keitetyssä vedessä. Huom! Raakakakkuihin tämä ei sovi.
Täyte 1 dl Santa Maria Extra Creamy kookosmaitoa 2 dl cashewpähkinöitä liotettuna 1 sitruunanmehu 0,5 dl kookosöljyä sulatettuna 0,5 dl hunajaa
-sekoita sekaisin blenderissä ja kaada pohjan päälle
-anna tekeytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia, mieluiten seuraavaan päivään
Koristeluun pistaasipähkinöitä vadelmia
Lisäksi mustapaputortillojen rouheaa mustapaputahnaa varten olin liottanut papuja yön yli runsaassa vedessä. En olekaan aiemmin mitään valmistanut mustapavuista, mutta sen verran maukkaita olivat, että pääsevät uudelleenkin meidän ruokapöytään 🙂
ROUHEA MUSTAPAPUTAHNA
3 dl Risenta mustapapuja yön yli liotettuna vettä
-valuta mustapavut ja huuhtele kylmän veden alla
-lisää kattilaan mustapavut sekä vettä niin, että pavut peittyvät
-kiehuta noin 45 minuuttia tai kunnes mustapavut ovat kypsiä
-anna jäähtyä
-soseuta hieman haarukalla
loraus vettä suolaa 2 Santa Maria laakerinlehteä
-lisää murskatut mustapavut kattilaan
-lisää pari ruokalusikallista vettä, vähän suolaa ja 2 laakerinlehteä
-anna porista 20 minuuttia, jäähdytä ja poista laakerinlehdet ennen tarjoilua
Tarjoile Santa Marian Minitortillojen, guacamolen ja raejuuston kanssa. Santa Marian Guacamole -mausteseospussi sekoitetaan yhden avokadon kanssa ja meillä meinasi kokki syödä tuon seoksen parempiin suihin ennen tarjolle laittoa. Kiedoin tortillat yhteen cocktail-tikun kanssa ja kohtasin ongelman, jonka kikherneet ratkaisivat. Näin tikku ei lähtenyt valumaan tortilloista.
Tuorepuuro on vanha rakas aamupalasuosikkini. Sitä ei vain ole pitkään aikaan tullut tehtyä. Mutta nyt tuli. Tämänkin tein jo edellisenä iltana jääkaappiin odottelemaan. Risentan valkoiset Chiansiemenet olivat uusi tuttavuus. Tähän mennessä olen käyttänyt vaihtelevissa määrin niitä perinteisiä chiansiemeniä. Tuorepuuroon on aina kiva keksiä joku juju. Tällä kertaa se oli korvapuustimainen vivahde mausteiden ansiosta.
KORVAPUUSTITUOREPUURO
2 rkl Risenta valkoisia chiansiemeniä 1 dl kaurahiutaleita 1,5 dl mantelimaitoa 1 taateli pienisteltynä 1 tl Santa Maria kardemummaa 1 tl kanelia
-sekoita aineet keskenään ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
-nauti mustikoiden kera
New Yorkissa aamiais/brunssipöydästämme taisi löytyä joka aamu muffinssia. Joten olihan sitä pakko löytyä myös omasta NYC-henkisestä brunssistanikin. Granola-banaanimuffinssit olivat niin herkullisia, että eivät edes pikkuiset syöjät arvanneet niiden olevan astetta terveellisempiä. Tuo Risentan Vadelma & Kookos Granola toi muffinsseille varsin ihanan ja rapsakkaan pinnan, kun taas muusattu banaani sulostutti muffinssin sisällä.
-sekoita kuivat aineet keskenään (ei granolaa)
-sekoita banaani ja nestemäiset aineet keskenään
-yhdistä em. aineet ja sekoita
-säätele mantelimaidolla taikinan koostumus sopivaksi
-kaada muffinssivuokiin
-ripottele päälle granolaa
-paista 175 asteessa noin 30 minuuttia
Huom! Mikäli haluat muffinsseista gluteenittomia, niin korvaa granola esimerkiksi pähkinöillä ja siemenillä.
Edellä esiteltyjen herkkujen lisäksi pöydästä löytyi seesamimarjakulhot, granolajogurttimaljat, mangokookossmoothiet ja tuliset scrambled eggsit. Sekä tietysti tarjolla oli myös pannukakkuja. Eihän New York -tyylinen brunssi ole mitään ilman niitä. Tällä kertaa pannarit olivat vain hieman terveellisempiä kuin yleensä ne paikan päällä syödyt. Kardemumma-mustikkapannukakut katosivat lautaselta ensimmäisenä!
Koska Amerikassa on kaikkia isosti ja runsaasti, niin oli myös kuvia tässä postauksessa teeman mukaisesti 😉 Hei, nyt siihen lukijakilpailuun; kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa, millaisia brunssiherkkuja sinä valmistaisit Santa Marian ja Risentan tuotteista, olet mukana 30 euron arvoisen Santa Marian ja Risentan tuotepaketin arvonnassa. Arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu torstaina 24.11.2016 klo 08.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Tykkään valmistella tarjottavia jo hieman etukäteen ja tässäkin tapauksessa olin tehnyt taivaallisen 
Lisäksi 
New Yorkissa aamiais/brunssipöydästämme taisi löytyä joka aamu muffinssia. Joten olihan sitä pakko löytyä myös omasta NYC-henkisestä brunssistanikin. 
