maanantai 03. elokuun 2015

Ajatuksia töihinpaluusta

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATÖTTÖRÖÖ 🙂

Valehtelisin, jos väittäisin ettei tänä aamuna olisi edes pikkuisen ottanut päähän, kun joutui heräämään. Ettei olisi ollut ihana kääntää tyynystä viileämpi puoli esiin ja jatkaa unia. Vetää peitto korville ja ignoorata alkava arki. Mutta hei, tämä on sitä elämää! Ja täytyy nyt vielä todeta, että tämä eka töihinpaluuviikko on kuin pehmeä lasku arkeen. Ei tarvitse herätellä lapsia kouluun. Aamulla saa huolehtia vain siitä, että itse pääsee edes jotenkuten työkelpoisen näköisenä ulos ovesta 🙂

Kohti työpaikkaa ajaessani kuuntelin radiota ja kikattelin aamulypsyn jutuille. Hymähtelin liikennevaloissa jalankulkijoille, jotka kulkivat suu väärinpäin kohti bussipysäkkiä. Arkeen paluu ei ole helppoa, sitä en väitä. Mutta jos miettisi asian sitä kautta, että ilman työviikkoa perjantai-iltojen ihanuus jäisi kokematta. Ilman aikaisia herätyksiä tuskin olisi valmis kaatumaan sänkyyn ennen kympin uutisia. Ilman työtä ei olisi loma-aikoja. Ylipäätään tänä päivänä saa olla niin kamalan kiitollinen siitä, että on työpaikka, jonne aamuisin herätä.

Silti purnausta loman loppumisesta kuuluu sieltä sun täältä. Oikeastaan mun mielestä me ihmiset tuhlaamme ihan hirmuisesti aikaa ja energiaa jo siihenkin, että loman ollessa puolivälissä alamme murehtimaan tulevaa töihin paluuta. Miksi?! En tiedä, voi olla että olen jäävi asiasta sanomaan, sillä tykkään tehdä töitä, mutta jos kaikki meistä vain voittaisi eurojackpotissa, niin tuskin tämä yhteiskunta pyörisi. Valehtelisin, jos väittäisin etten tänä aamuna olisi hetkellisesti haaveillut lottovoitosta. Turkoosista merestä ja valkoisesta hiekasta. Sitten ajattelin, että luultavasti heräisin joka tapauksessa töihin. Oli niitä miljoonia tai sitten ei. Nyt on ainakin joku motivaattori herätä aamuisin ja suunnata töihin. Se on joka kuun 15.päivä.

Teenkö töitä pelkästään rahan takia? En. Mulla on maailman parhaimmat työkaverit ja se yhteenkuuluvuuden tunne on jotain ihan käsittämätöntä. On hyvä tuntea kuuluvansa osaksi jotain yhteisöä. Kivojen työkavereiden lisäksi meillä on maan mahtavimmat asiakkaat, tavarantoimittajat sun muut. Töissä kun puhelin soi, niin tietää että siellä on liki aina joku meidän kivoista asiakkaistamme. Monien asiakkaiden kanssa on tullut rupateltua puhelimessa jo reilut 20 vuotta. Sitä oppii tuntemaan asiakkaat, vaikkei face to face -kontaktia olekaan. Tietää laittaa kynän oikean tuotteen kohdalle tilausvihkoon jo puhelinnumeron tunnistaessaan. Aina asiat eivät ole kivoja, mutta myös niitä negatiivisia asioita pitää olla nauttiakseen niistä kivoista jutuista. Ihan pienimmistäkin sellaisista.

Omalla kohdallani arki jatkuu ihanan säännöllisen epäsäännöllisenä. Siitä mihin ennen lomia totuin. Viikko alkaa ja loppuu täydellä työpäivällä ja siinä välissä sovelletaan lasten lukujärjestysten mukaan. Tehdään töitä silloin kun he ovat koulussa ja ollaan kotona vastaanottamassa pienokaisia koulun päätyttyä. Kiitollinen? Voi kyllä, enemmän kuin sanat riittävät kertomaan 

AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKKOA &
ja suuresti tsemppiä arkeen!

alle


sunnuntai 26. heinäkuun 2015

Kun asiat eivät mene putkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHEISSULIVEISSULI!

Pitkästä aikaa 🙂 Tai no, eihän tuosta nyt tunnu niin pitkä aika olevan, mutta kieltämättä siitä, kun tein viimeisimmän postauksen Köpiksestä tuntuu olevan iäisyys. Instagram seuraajat tietävätkin pieniä paloja meidän kotimatkaseikkailusta, mutta valotetaanpas asiaa hieman täälläkin. Joskus asiat eivät vain mene putkeen. Huumorilla niistäkin selviää!

Kaikki alkoi Kööpenhaminan kentällä, kun boardingin yhteydessä meille annettiin uudet istumapaikat. Olimme tehneet check in hommelit jo etukäteen ja varanneet vierekkäiset paikat. Mies kysyi virkailijalta, että ”Are we still sitting together?” Juujuu, ilman muuta. Koneeseen siitä vain. Hurry up. Koneeseen putkea pitkin kävellessämme huomasimme, että istuimme ihan eri puolilla konetta. Kaksi paikkaa oli vierekkäin ja toiset kaksi sitten ihan missä sattui. Kysyimme lentoemänniltä, että kuuluuko meidän oikeasti laittaa lapset istumaan vierekkäin vieraan, samaa kieltä puhumattoman ihmisen viereen ja itse nauttia tyytyväisinä lennosta noin 10 ja 20 rivin päässä. Juu, asialle ei katsokaas voi mitään, kun edellinen lento oli peruttu ja sen matkustajat laitettu meidän lennolle. Ah so, ei muuta kuin menoksi. Onneksi lapsilla oli sen verran tsemppihenkeä, että suostuivat menemään kaksin istumaan. Juuri ennen nousua lentoemäntä puhutti lasten vieressä olevan miehen vaihtamaan paikkoja mieheni kanssa. Jes!

Tukholmassa meillä piti olla nopea vaihto ja juoksimme portille huomataksemme, että kone on puoli tuntia myöhässä. Huh, ehtii siis hengähtää. Puolen tunnin jälkeen portilla kuulutettiin, että ”There’s a crew member missing and we are trying to get a new one”. Tuumattiin, että ihan hyvä, päästään mökille yöksi, sillä tottahan toki tälläkin lentoyhtiöllä on cabin crewta valmiudessa tällaisia tilanteita varten. Sitten sanottiin, että vartin päästä saadaan lisäinfoa. Ei tarvitse odotella portilla, voitte mennä muualle. Tarkistakaa valotaululta tilanne. Tässä vaiheessa alkoi hälytyskellot soida, että kuinka he voivat muka tietää, että vartin päästä ollaan viisaampia. Noh, mehän tarkistettiin valotaululta tilanne ja se vilkutti punaisella ”cancelled” lennon kohdalla. Hah, onneksi oltiin juurikin ko. lentoyhtiön service deskin edessä, joten ei muuta kuin kyselemään, että mitäs nyt.

Siellä oli siis pelattu aikaa tuolla puolella tunnilla ja vartilla. Saatu meille kaikille valmiiksi voucherit sun muut. Henkilöstövajetta tuskin oli. Veikkaanpa, että lento peruttiin sen takia, että Tampereelta ei olisi ollut kovin montaa matkustajaa tulossa Tukholmaan perjantai-iltana myöhään. Tyhjää konetta tuskin olisi kannattanut lentää. Meidät liitettiin puolityhjään seuraavan aamun lentoon. Mies palvelutiskin takana kirkkain silmin sanoi, että ei hätää, saatte yhden ylimääräisen reissuyön ja huomenna lennon Tampereelle. Käykää hakemassa laukut hihnalta ja voucherit alakerran palvelutiskiltä. Alakerran palvelutiskillä nainen kertoi meille hotellin lentokentän läheltä, jonne voimme majoittautua ja antoi voucherit. Saatte sitten syödä hyvin hotellissa meidän piikkiin. Great, ajattelimme. Mikäs tässä…

Kunnes hotellissa kävi ilmi, että nuo voucherit eivät heillä käy. Voucherit kävivät ainoastaan lentokentän ravintoloissa. Tuskanhiki nro 1. Kello oli perjantai-iltana jo sen verran, että lapset alkoivat väsymään. Ei muuta kuin laukut hotellihuoneeseen ja bussi takaisin lentokentälle. Onneksi löydettiin ravintola, joka oli auki! Ravintolasta takaisin bussille mennessäni ihmettelin miehelle, että onpas kyllä kumma, että lauantaiaamuna ei näyttäisi olevan lentoja Tampereelle. Kävimme lentoyhtiön lipputiskillä, joka oli juuri sulkeutumassa, kysymässä asiaa. Juu, seuraava lento Tampereelle on sunnuntai-iltana. Wtf?! Tuskanhiki nro 2. Tuolloin tajusimme, että meidät lennätetään Helsinkiin ja siitä bussilla Tampereelle. Näinhän se sitten menikin.

Just, kun olimme ottaneet lennot sen takia Tampereelta, että säästämme tuon pari tuntia siirtymisaikaa Helsingistä Tampereelle. Eniten harmitti se, että olimme odottaneet pääsyä mökille jo perjantai-iltana. Nyt tuntui, että liki vuorokauden odottelu on tuskaa. Mutta, niin vain sitä sai skarpattua ja ajateltua asian niin, että näitähän sattuu. Ei ole eka kerta (eikä varmastikaan vika), kun Tukholmaan jäädään yöksi. Tästä lähtien tietää, että ei kannata laskea noiden myöhäisiltojen lentojen varaan Tampereelle. Ehkä ajaa sen pari tuntia Helsinkiin kuitenkin. Ja ehkä seuraavan kerran valitsemme taas ne sinivalkoiset siivet, jotka tuovat illaksi kotiin 

Eilen illalla nautittiin mökkioloista seikkailujen jälkeen vielä vahvemmin. Ongittiin tyynessä kesäillassa ja nautittiin. Musta tuntuu, että olen kerrankin saanut lentokentistä vähäksi aikaa tarpeekseni 😉 Palataan Kööpenhaminan rientoihin vielä tulevalla viikolla. Se olis muuten vika lomaviikko. Jokaiselle päivälle on jotakin, joten ihan laakereillaan ei ehdi levätä!

SULOISTA SUNNUNTAITA,

alle

PS. jos ette ole vielä osallistuneet tuohon lukijatutkimukseen, niin käykäähän kipin kapin osallistumassa täällä!

 


keskiviikko 22. heinäkuun 2015

Hääpäivä

IMG_3133kuva Studio Karling

”For all those times you stood by me
For all the truth that you made me see
For all the joy you brought to my life
For all the wrong that you made right
For every dream you made come true
For all the love I found in you
I’ll be forever thankful baby
You’re the one who held me up
Never let me fall
You’re the one who saw me through through it all

You were my strength when I was weak
You were my voice when I couldn’t speak
You were my eyes when I couldn’t see
You saw the best there was in me
Lifted me up when I couldn’t reach
You gave me faith ’coz you believed
I’m everything I am
Because you loved me

You gave me wings and made me fly
You touched my hand I could touch the sky
I lost my faith, you gave it back to me
You said no star was out of reach
You stood by me and I stood tall
I had your love I had it all
I’m grateful for each day you gave me
Maybe I don’t know that much
But I know this much is true
I was blessed because I was loved by you

You were always there for me
The tender wind that carried me
A light in the dark shining your love into my life
You’ve been my inspiration
Through the lies you were the truth
My world is a better place because of you

You were my strength when I was weak
You were my voice when I couldn’t speak
You were my eyes when I couldn’t see
You saw the best there was in me
Lifted me up when I couldn’t reach
You gave me faith ’coz you believed
I’m everything I am
Because you loved me

I’m everything I am
Because you love me”
-Celine Dion

HYVÄÄ HÄÄPÄIVÄÄ RAKAS 

alle


tiistai 21. heinäkuun 2015

Mitä sitä elämällään tekisi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHURLUMHEI IHANAT!

Kuvilla ei ole sitten mitään asiayhteyttä tekstiin. Muuta kuin se, että välillä on mukava poiketa tutuista rutiineista (mansikkapavlova) ja leipaista vaikka bostonkakku 😀 Uskon, että en ole ainoa, joka miettii näin lomalla töihinpaluuta ja sitä, että olisko jotain muuta mitä sitä työkseen voisi tehdä. Mitä sitä elämällään tekisi? Mikä musta tulee isona? Mainittakoon nyt ihan ens alkuun, että rakastan työtäni (niin sitä päätyötä kuin tätä sivutyötäni) ja on kova ikävä jo työkavereita ja asiakkaita. Mutta silti. Jos voittaisi lotossa, niin mitä sitä tekisi? Ehkä ihan laakereillani en pystyisi lepäämään. On muutama haave, joista jotain lähtisin toteuttamaan.

Haaveilen Tampereen keskustassa, Ruuskasen talossa, olevasta pikkuisesta Bistrosta. At Maria’s. Tuolla pikkuisessa bistrossani olisi ihanan hämyinen tunnelma, harmaata, mustaa, puuta, kuparia ja patinoitunutta nahkaa. Open-kyltti ovessa kehottaisi pimeinä syysiltoina ihmisiä astumaan peremmälle. Tiskin takana iloisesti tervehtivä Maria (tai Marian sijainen, joka olisi vähintään yhtä iloinen ;), joka jaksaisi jutella asiakkaiden kanssa. Paikka, jossa ei olisi fiksattua ruokalistaa, vaan jossa tarjottaisiin päivän lounas sen mukaan, mitä torilta ja hallista on tullut mukaan. Kokin fiiliksen mukaan. Illalla tarjottaisiin pikkuisia suolapaloja. Myös makoisia tarjottavia löytyisi. Raakaherkkuja ja kunnon voilla ja kermalla leivottuja syntisiä suussa sulavia kakkuja. Luomuviinejä ja kuplivaa edullisesti lasittain. Paikka, jonne on helppo mennä ja jossa saa rahalleen vastinetta.

Haaveilen putiikista, jossa yhdistyisi sisustus- ja kirjakauppa. Lattiasta kattoon ulottuvat kirjahyllyt kätkisivät sisäänsä sisustus-, keitto- ja hyvinvointikirjoja. Myös satunnaisia matkailukirjoja. Kirjahyllyjen vieressä olisi kutsuvia nojatuoleja, joissa istuen voisi tutustua kirjoihin ja tehdä ostopäätöksen. Kauniita valaisimia, sivupöytiä ja peilejä. Printtejä ja roheita betonikulhoja. Lasikippoja ja nuorien suunnittelijoiden keramiikkaa. Tännekin haaveilen hämyistä olohuonemaista tunnelmaa. Jokainen ostos paketoidaan kauniisti ja loppujen lopuksi sujautetaan katseen kestävään kierrätettyyn paperikassiin. Hinnat olisivat maltilliset.

Haaveilen Fredagsmys at Maria’s keittokirjasta. Kirjasta, johon kokoisin ne parhaimmat fredagsmyspostaukseni blogitekstien kera. Niin, että lukijalle tulisi heti se fiilis, mikä on vallinnut ko.ruokaa tehtäessä. Itse asiassa olen saanut teiltä ihanaisilta toiveen koota nuo reseptit ladattavaan pdf-muotoon tuohon sivupalkkiin. Eihän se kauaa aikaa veisi. Josko aloittaisi siitä 🙂

Minusta ei kyllä olisi ikinä telkkarityöhön (vaikka se Hälsans Kökin videokuvauspäivä olikin ratkiriemukas :D), mutta haaveilen ohjelmasta ”Marian mukana”. Siinä käytäisiin ihan tavallisten suomalaisten kotona. Esiteltäisiin kauniita koteja, tarinoita niiden takana ja kokkailtaisiin yhdessä tuon kodin omistajan kanssa hänen suosikkireseptillään ruokaa. Ei liian fiiniä, ei mitään julkkiksia vaan ihan meidän mattimeikäläisten koteja ja ruokia.

Ja sitten, kun tulisin siihen tulokseen, että meikäläisen työura on tehty, niin haaveilen muuttamisesta meren rannalle. Valkoiseen taloon, jossa makuuhuoneen parvekkeen oven avatessaan voi tuoksuttaa ja kuulla meren. Alakerran pation pariovet avatessaan astua valkoiseen hiekkaan. Illoista, joita voi venyttää huolella aamuun asti. Auringon vaalentamista hiuksista, surffitukasta. BBQ-partyistä ison porukan kesken rannalla. Avo-Jeepistä, jonne mahtuu pari surffilautaa. Jonka ämyreistä pauhaisi Beach Boys.

Uskalla unelmoida, heittäydy haaveisiin. Sen mä osaan. Eikä sen lottovoitonkaan oikeastaan niin väliä. Haaveilu ei maksa mitään 🙂 Katsotaan muuten miten käy blogin loppuviikon aikana – huomenna singahdamme minireissulle, joten voipi olla, että kone pysyy kiinni. Viimeistään viikonloppuna palataan taas normaaliin bloggausrytmiin!

TIISTAI-ILTATERKUIN,

alle

 


lauantai 18. heinäkuun 2015

Lazy summer days

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA…laiskat kesäpäivät 

HEIPPA!

Ihan ensteksi, kuten olette varmaan huomanneet, niin meillä Indiedays-blogeissa on meneillään lukijatutkimus. Blogiini pitäisi aueta ikkuna, jonka kautta osallistua lukijatutkimukseen. Jos se ei aukea, niin tuo lukijatutkimus löytyypi täältä. Käykäähän osallistumassa, sillä kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 3 kpl 100 euron lahjakortteja sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Kiitos osallistumisesta jo etukäteen 🙂

Hei, laiskat kesäpäivät. Sellaisia ei ole montaa tullut tälle kesälle. Kaikki mut tuntevat tietävät, että tuo laiska ei taida ihan kuvata minua. Mutta, mä olen opetellut olemaan laiska. Opetellut tässä loman aikana vain olemisen sietämätöntä keveyttä. Eilen tyttöjen kanssa nautittiin aamusta iltaan laiturilla (jossain välissä mies liittyi seuraan). Vain laiskoteltiin. Ongittiin mato-ongella ja paistateltiin päivää. Vihdosta viimein oikein kesäpäivää isolla koolla! Jopa tuollainen +20 astetta auringon kera tuntui kuulkaas ihan just sopivalta!

Kerroinkin, että tyttöjen kanssa kolmistaan mökillä ollessamme teemme tyttöjen juttuja, lakkaamme kynsiä, inventoimme (lasten) babylipsejä ja sen semmoista. Yhtenä päivänä ostin maitokauppareissulla itselleni Biozellin hopeahoitoainetta (toimii!) ja huomasin, että tuota hoitoainetta on myös vadelmanvärisenä. Sanoin sen ääneen ja ou boy! Tytöthän tästä innostuivat ja nyt on molempien hiusten latvat pinkit 🙂 Tai oli, parissa pesussahan tuo on kokolailla kulunut pois. Tyttöjen juttuja on myös nuo mun uudet ripset; pariin vuoteen en ole ripsipidennyksiä laitattanut. Kyllä tuntuu taas ihanalta, kun on aamulla silmät päässä, kun herää. Tuosta piti kysymäni, että kuinka usein te pidätte taukoa ripsistä? Kun mulla on aina ollut vain max yhden huoltovärin ripset ja sitten olen antanut niiden varista pois. Voiko niitä pitää ihan pidempiäkin aikoja vai kärsiikö omat ripset tästä jotenkin?

Me jatketaan nyt laiskanpulskeaa (ihan tosi, kunnon juoksulenkki tekisi terää ;D) lomailua markkinahumun merkeissä!

LAISKAN LEPPOISAA LAUANTAITA IHANAT!

alle