maanantai 13. elokuun 2018

Koti juuri sellaisena kuin se on

18

HELLUREI IHANAT!

Niin se vain potkaistiin arkiviikko käyntiin. Taas! Hei, huomasin Julia Toivolan blogissa kivan ja hieman erilaisen postauksen siitä, miltä kotona näyttää, kun ei stailaa tai sen kummemmin siivoile ennen kuvien ottamista. Sen jälkeen olen törmännyt monessa eri blogissa tähän haasteeseen. Ja kuolannut kauniita koteja. Jotenkin en ole edes nähnyt kauniiden ja kotoisien kuvien takaa niitä sotkuisuuksia esimerkiksi tuolla Julian tai Saran kotona. Joiden molempien sisustustyyli on kyllä niin tavattoman ihana ja kodit sellaisia, että voisin samantien muuttaa niihin.

Viime perjantai-iltapäivänä kotitoimistopäivänä hiukan ihistelin kotona, kun siellä näytti kuin pommi olisi räjähtänyt. Mietin, että pitäisi siivota heti kun kotitoimistopäivä loppuu. Ikuistin tuolloin tuon pommin räjähdyttämän kodin näihin kuviin. Mutta hei, näin kuvissa se pommi ei näytä lainkaan niin tuhoa tekevältä kuin livenä näytti. Tällä hetkellä ja näin jälkikäteen koti näyttää kodikkaalta ja asutulta 🙂

ID

Mun yksi pahimmista ”sisustusmokistani” on kuivaneet kukat maljakoissa. Ruokahuoneessa niitä löytyy kahden maljakollisen verran. Viime perjantaina siivoilin paikkoja, keskittyen kuitenkin keittiöön. Ja arvatkaas onko noi kuolleet kukat vieläkin maljakoissa? Jep 😀 Käsi ylös, kenen keittiön työtasoille ei koskaan kerry mitään ylimääräistä. Meillä kun ei varsinaisesti ole sitä eteisen lipastoa, niin kaikki postit sun muut kertyvät keittiön työtason nurkkaan. Nyt siellä näytti olevan myös kontaktimuovia ja Menorcalta tuomiamme auringonkukan siemeniä, miehen jalassa olevan haavan paikkausmateriaalia ja pelikortit edellisillan räväytysturnauksen jäljiltä.

Keittiön altaan viereiseltä leikkuulaudalta löytyi varsin pehmennyt Oivariini ja altaasta pesua odottava sauvasekoitin. Tyttöjen huoneet olivat moitteettomassa kunnossa, mutta meidän makkarissa oli pienimuotoinen kaaos. Vaaterekki pursusi vaatteita ja sänky oli hujan hajan. Yläkerran kylppäri eli tuo kodinhoitohuonetilamme jatkoi makuuhuoneen tuttua ja varsin turvallista linjaa. Tuo meidän päiväpeitteen nurjapuoli on muuten ihan hirmuinen koirankarvamagneetti!

Työhuoneen pöytä on sikin sokin, mutta uskokaa, että tiedän tasan tarkkaan, mistä pinosta etsiä mitäkin paperia 😀 Ja kuten työhuoneen peililiukuovesta näkyy, sormenjäljetkin on kotoisasti pyyhkimättä.

Näin jälkikäteen ajateltuna on ihan kiva, että helteet ovat tällä erää ohi; tuo tuuletin olkkarissa kun ei ole ehkä sisustuselementeistä se kaunein 😉 No mutta hei, jos yhtään lohduttaa, niin kotiuduin juuri töistä kaaoksen keskelle. Täällä on näemmä taas räjähtänyt ydinpommi. Vaikka just perjantaina siivottiin. Elämää, sitä se vaan kuulkaas on. Vaikkei sitä aina blogien stailattujen kuvien myötä välitykään se todellinen elämä. Samat pyykkikasat ja maksettavien laskujen pinkat täälläkin on kuin siellä ruutujen toisella puolen ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


perjantai 10. elokuun 2018

Pikkuisen aihetta juhlaan – fredagsmys

26

HIPSULIHEI VAAN IHANAT!

Ja oikein tunnelmallista perjantai-iltaa  ♥ Näin ekan arkiviikon jälkeen perjantai-ilta tuntuu niin ihanalle! Oletteko samaa mieltä? Parasta tässä on se, kun saa huomen aamulla nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Esikoinen on ystävällään yökylässä, joten suuntaamme vasta huomenna mökille. Mikäs siinä, ihana olla perjantai-ilta kotona!

Olen odottanut ukkosta koko iltapäivän ja illan. Tuloksetta. Nyt siellä näyttäisi siltä, että ukkonen voisi tulla. Ilma on nimittäin niin kostea ja painostava, että ellen tietäisi paremmin, niin voisin kuvitella vaihdevuosien alkaneen 😀 Soijaa pukkaa niin maan kamalasti! Ehkä se ikä tekee tehtävänsä, tiedä häntä. Tänään tuli jälleen yksi kynttilä lisää kakkuun. Nyt niitä on jo 43. Toistan itseäni kun sanon, että elän elämäni parasta aikaa. Huomasin jossain vaiheessa, ehkä noin kymmenen vuotta sitten, että elämä paranee vuosi vuodelta. Juu, välillä on niitä varjopuolia ja kuoppaisia teitä, mutta se henkinen minä – se kasvaa vuosi vuodelta. Se osaa nauttia elämästä just sellaisena kuin se on. 

Tänään sain rakkaankin työreissusta kotiin ja tein pientä iltapalaa. Pitkästä aikaa focacciaa. Onneksi on tämä sähköinen päiväkirjani, joka tiesi kertoa, että viime kerrasta on viisi vuotta. Huh ja aivan kuin se olisi ollut viime vuonna. Olen joskus ottanut Jamie Oliverin focaccia ohjeen ja antanut sille jälleen oman kosketukseni. Alkuperäistä ohjetta en enää muista, mutta omani menee näin:

FOCACCIA

1 pss kuivahiivaa
2 rkl hunajaa
3 dl haaleaa vettä
8 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
loraus oliiviöljyä

tuoretta rosmariinia tai timjamia
kirsikkatomaattia
oliiviöljyä
merisuolaa

1. Lisää kuivahiiva ja suola vehnäjauhoihin. Sekoita.
2. Lämmitä vesi ja liota siihen hunaja. Lisää vesihunajaseos jauhoseokseen.
3. Vaivaa niin, että taikinasta tulee kimmoisa. Anna kohota tunnin verran.
4. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse pellille (tai voideltuun astiaan) noin 1,5 cm korkea leipä.
5. Öljyä leivän pinta ja ripsottele päälle merisuolaa. Leikkaa tuoretta rosmariinia/timjamia silppuna leivän päälle. Painele leipään sormella ”reikiä”. Täytä reiät kirsikkatomaatin puolikkailla.
6. Anna leivän kohota vielä noin parikymmentä minuuttia.
7. Paista 250 asteessa 10-15 minuuttia.
8. Öljyä pinta vielä uudelleen ja lisää tarvittaessa merisuolaa.

Tällä kertaa söimme focacciaa oliiviöljy-balsamico-sormisuoladipin kanssa ja ai että tuo suolaisuus tekee mannaa. Ai niin, tällä kertaa laitoin muuten focacciaan kapriksiakin. En tiedä, mistä tämä yhtäkkinen suolan himo johtuu…ehkä hellesään lenkistä, joka sai voimat aivan minimiin. Anyways, nyt on suolatankkaus tehty ja nestetankkaus myös 😉 Meidän piti olla nenänvalkaisuelokuulla, mutta kerranhan sitä nyt synttäreitä vietetään, joten lasi proseccoa ei ole pahitteksi.

Lisäksi valmistin jälleen tuollaisen ”all in” salaatin. Eli erilaisia salaatteja ja siihen lisäksi mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa löytyi parsakaalia, ituja, pensasmustikoita, ilmakuivattua kinkkua ja punasipulia. Kastikkeena toimi Hellmann’sin sitruunavinagrette. Olen aivan koukussa siihen. Ostin litran pullon summa mutikassa ajatuksella, että ei tämä voi itse tekemää vinagrettea päihittää. Ja niin vain kuulkaa kävi!

Nyt vielä räväytysturnausta ja sitten ehkä leffailtaa! Tosin nämä loman jälkeen ekan työviikon jälkeiset perjantai-illat on niin nähty…ei ehkä kannata haaveilla mistään leffaillasta, kun olisi valmista kauraa unten maille jo nyt 🙂

TUNNELMALLISTA ILTAA! ♥


torstai 09. elokuun 2018

Arkiaamujen mantra

0

HELLUREI IHANAT!

Ja hei, niin onnellinen olen, että saatiin taas joku roti elämään koulujen alkamisen myötä. Säännöllinen elämä on kovin tervetullut arkineen ja viikonloppuineen. Jopa aamuherätyksineen. Pikkuisempi tosin oli herännyt jo aamulla viideltä jännityksissään. Reppana ♥ Täytyy kyllä sanoa, että sen jälkeen, kun talo oli tyhjentynyt ja jäin yksin kotitoimistolle, mut valtasi hetkeksi kovin tyhjä olo. Mitäs nyt sitten? Tobykin aisti, että nyt on jotain ihmeellistä meneillään ja oli aivan sylihauvavauvana. Yritä siinä nyt sitten näpytellä tietokonetta tai ottaa kuvia. Onneksi tämä eka päivä oli molemmilla koululaisilla kovin lyhyt. Saatiin taloon elämää ja mun työteho taas normaaliksi 🙂

Olen huomannut hokevani tällä viikolla joka aamu herätyskellon soittaessa kuudelta, että ”tänään mennään sitten aikaisin nukkumaan”. Se on niin jotenkin lohdullista aamulla päättää, että viimeistään kymmeneltä ollaan sängyssä. Ja kun kello lyö kymmenen niin sitä olisi virtaa vaikka kuinka paljon tehdä vaikka sun mitä. Niitä pimeitä iltoja odotellessa.

Säännöllisen elämän kruunasi tänään myös se, että ekaa kertaa kolmeen viikkoon uskaltauduin lenkille. Tosin vasta kävelylenkille, sillä kesäflunssa ei ole vieläkään ihan täysin jättänyt rauhaan. Mutta uskon ja tiedän kokemuksesta, että liikunta auttaa nukahtamaan iltaisin. Ja se, että osaa rauhoittua tarpeeksi ajoissa. Joten nyt tietokone ja mobiililaitteet loppuillaksi kiinni, suihkun kautta sohvalle ja sisustuslehti kauniiseen käteen.  ID

Kiitos jälleen ihanat kommenteistanne edellisiin postauksiin. Palaan niihin heti ensimmäiseksi huomen aamulla. Nyt tuumasta toimeen ja vihdosta viimein aikaisin nukkumaan ♥

TORSTAI-ILTATERKUIN,


keskiviikko 08. elokuun 2018

Pesänrakennusviettiä & kodikkaampaa olohuonetta

12

HIPHEI HELLUREI!

No niin, jokos siellä on huomista koulupäivää varten kaikki hankinnat tehtynä? Tai ainakin meillä täällä Pirkanmaalla alkaa koulut huomenna, toki jossain voi alkaa jonain muuna päivänä 🙂 Tänään haettiin kesken kotitoimistopäivän pikaisesti vielä viimeiset huomiokynät ja lyijyä lyijytäytekyniin. Seiskalle siirtyvän esikoisen lukujärjestyskin oli ilmestynyt Helmiin, joten se on moneen kertaan jo puhtaaksi kirjoitettu. Aika mukavalta tuntuva lukkari, vaikka päivät melko pitkiä ovatkin. Omaksi suosikikseni nousi lukujärjestyksestä kolmen tunnin kotitaloustuntirupeama. 

Pikaisilla koulutarvikeostoksilla käydessämme tein myös pikaisen seitsemän euron löydön. Tuo villatyynynpäällinen toi just sopivasti syksyn tuntua olohuoneeseen. Sohvat kääntyi kuin kääntyikin vastakkain pesänrakennusvietin kourissa, niin kuin taannoisessa postauksessa uumoilin. Olohuoneen sohvaryhmistä muodostui nyt kodikas ja pesämainen paikka missä hyggeillä syysiltoina. Tosin on tässä sohvannurkassa kiva fiilistellä näin kotitoimistopäivänäkin. Läppäri sylissä ja kupissa kuumaa kahvia. Meillä oli tarkoitus vaihtaa sohviin harmaat päälliset, jotka ostimme viime syksynä, mutta ei ole vielä jaksanut ottaa tuota projektia työn alle. Ehkä myöhemmin syksyllä sitten. Harmaiden sohvanpäällisten myötä ajattelin myös tuonnempana mallata olohuoneeseen ruokahuoneen itämaista mattoa. 

Olohuoneesta siirtyi musta sivupöytä ruokahuoneeseen ja kellarista roudattiin vanha musta peili olohuoneeseen. Siinä käy aika usein niin, kun rymsteeraa, että yksi huone tulee kuntoon ja joku toinen huone kärsii rymsteerauksen lopputulemasta. Tällä hetkellä meillä on työhuone se, mikä on aivan hujan hajan. Harmaa nojatuoli olohuoneesta pitäisi sijoittaa työhuoneeseen, mutta sitä ennen työhuoneen lattia pitäisi raivata. Sinne kun on kertynyt kesälomalla jos jonkinlaista pussukkaa ja pahvilaatikkoa. Kunhan mieskin saa työpäivänsä pulkkaan, niin eiköhän me tuo työhuonekin kuntoon saada.

Olohuoneen väritys toimii samana kesät talvet. Aina välillä mietin, että pitäisiköhän sinne ostaa jotain sesonkisävyjä. Sinapinkeltaista ja ihanaa vihreää nyt syksyksi. Mutta itseni tuntien olen oppinut, että kyllästyn väreihin hyvin äkkiä. Tällä hetkellä harmaat ja mustat saavat rinnalleen rusehtavia sävyjä. Ehkä se greigekausikin sieltä nostaa vielä päätään?

Tänä vuonna pesänrakennusvietti tuli hieman ajoissa, ehkä pari viikkoa aikaisemmin kuin yleensä. Mikä on varsin jännä juttu, sillä eihän tuolla ulkona todellakaan ole syksyistä keliä nähtykään. Vaan sellaista keliä, joka saa tänä iltanakin grillin kuumaksi ruishampurilaisia varten. Kesäruokaa ja kesäfiilistä tiedossa. Myöhemmin illalla sitten tunnelmointia kynttilänvalossa siistissä olohuoneessa ♥ 

TUNNELMALLISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,


maanantai 06. elokuun 2018

Kesäyössä kerran ♥

0

”Kesäyössä kerran huomasin hänen nauravat silmänsä. Naurun, joka yhtyi nauruuni. Kesäyössä kerran tanssin ja lauloin yli kaksi tuntia putkeen. Ilman väsyneitä jalkoja. Kesäyössä kerran ihastelin kotikaupunkini valoja. Kotikaupunkini ihania ihmisiä. Meitä tamperelaisia, jotka tunnistamme toisemme katukuvasta. Ja jos emme katukuvasta, niin viimeistään, kun avaamme suumme. Kesäyössä kerran halusin yön jatkuvan loputtomiin. Nostin katseeni kohti taivasta ja tunsin sadepisarat poskillani. Sadepisaroiden muodostamat lätäköt, joista pisarat tunkeutuivat läpi esikoiselta lainattujen tennareiden kastellen sukkani. Kesäyössä kerran kävelin käsi kädessä. Tunsin isomman käden lämmön. Sovitin askeleeni omiani pidemmiksi.

Kesäyössä kerran huomasin olevani valmis. Valmis sanomaan heipat kesälle. Pakkamaan hellemekot laatikkoihin ensi kesää odottamaan. Kesäyössä kerran tunsin suurta kiitollisuutta. Elämäni kesästä. Olin onnellinen siinä hetkessä. Enkä vähiten hänen takiaan, kenen kädessä käteni lepäsi.”

HEIPPATIHEI IHANAT!

Kuinkas se ensimmäinen työpäivä sujui teillä, ketkä tänään töihin palasitte? Vaikka sitä pitäisi olla positiivinen, innostava ja kannustava, niin nyt täytyy sanoa, että täällä sujui työpäivä varsin tahmeasti. Ehkä kesäyössä kerran sattunut vilustuminen painoi päälle. Tai sitten valvominen. Tiedä häntä, mutta joka paikkaa särkee, nenä vuotaa ja pää jyskyttää. Ja ehei, kahden päivän dagen efteriä en myönnä 😉

Mutta olipahan ihana lauantai. Kerta kaikkiaan. Kuten kerroin, niin me käydään miehen kanssa harvoin missään kaksin (siis humputtelemassa). Harvoin pitkän kaavan mukaan. Ja yleensä jompi kumpi on ollut autolla liikenteessä. En edes muista, koska viimeksi oltaisiin seisty taksijonossa aamuyön tunteina. Nyt seistiin kolmessa taksijonossa. Kunnes päätettiin pitää Valopilkku -sovellus aktiivisena ja kävellä kotiin. Pari kilometriä ennen kotikatua saimme taksin. Siinä vaiheessa olo oli ehkä kuin uitetulla koiralla, mutta ei sitä huomannut. Oli ihana kävellä öisen Tampereen katuja. Käsi kädessä ja niitä näitä jutellen.

Postauksen kuvat ovat otettu vajaa viikko takaperin kesäyössä, joka alkoi pikkuhiljaa hämärtymään. Ilma oli keltainen. Viljan keltainen. Jos elokuuta pitäisi kuvailla jollain värillä niin se olisi kenties lakastuvan viljan keltainen. Sellainen kauniin keltainen. Vaikka viikonloppu oli ihana, niin ikävä mökille vaivasi. Onneksi pian tulee jo uusi viikonloppu. Ja onneksi on aina nämä kuvat, joihin palata.

Mutta ennen uutta viikonloppua on vielä jokunen työpäivä kahlattavana ja yksi flunssa parannettavana. Tällä kertaa tämän flunssan kestää paremmin, sillä tietää että se on täysin itse aiheutettu. Kerran kesäyössä, nimittäin ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


« Vanhemmat
Uudemmat »