lauantai 24. marraskuun 2018

Kolmen aineksen piparkakkukupit

HEIPSUNHEI

ja hei toivottavasti siellä, missä ikinä olettekin, paistaa myös aurinko ja pikkupakkanen on tehnyt luonnon kauniiksi ♥ Nopeasti ennen lauantaipuuhia tulin jakamaan teille reseptin helpostakin helppoihin joulunajan leivonnaisiin. Muistaakseni olen joku vuosi ennenkin tehnyt vastaavanlaisia piparkakkukuppeja, mutta enpäs löytänyt enää täältä blogista, että millä ne silloin täytin. Jos en väärin muista niin vaniljajädellä, johon olin murskannut pipareita. Tällä kertaa täytteeksi pääsi luumu-kanelirahka. Simppeliä, mutta ah niin syntisen hyvää 🙂

PIPARKAKKUKUPIT
6 isoa tai 12 pientä

250 g piparitaikinaa
2 dl kuohukermaa
1 luumu-kanelirahkapurkki

– kauli piparitaikina levyksi ja ota siitä lasilla pyöreitä muotteja
– kaulitse piparipyörylöitä isommaksi ja asettele voideltuun muffinsivuokaan (pohjaan ja reunalle)
– paista 200 asteessa, kunnes piparkakkukupit ovat kauniin ruskeita
– vaahdota kerma ja lisää siihen rahkapurkki
– lusikoi jäähtyneisiin piparikuppeihin
– koristele kanelilla ja tähtianiksella

Itse tein kuusi isoa piparkakkukuppia, mutta suosittelen tekemään pieniä. Nimittäin yksi pieni herkku riittää helposti tainnuttamaan jouluisen makeannälän 🙂 Näistä saisi helposti näyttävän jälkkärin esimerkiksi jouluaaton ruokapöytään. Pohjanhan voi tehdä piparinmuotoiseksi muottia käyttämällä!

Tänään jatketaan piparkakkujen huumaavassa tuoksussa, sillä tytsyt leipovat illalla serkkujensa kanssa piparkakkutalot. Sen verran tosin taidan oikaista, että ostan valmiit rakennuskappaleet kaupasta, jotka vain liimataan yhteen. Paistetaan niihin sitten vähän pihamaata ja kuusia piparitaikinasta, jotta saadaan sitä jouluista tuoksua! Mutta ennen piparkakkutalotalkoita vähän sushia ja superparkkia. Toivottavasti myös ulkoiluakin. Muistetaan nauttia 

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

 


perjantai 23. marraskuun 2018

Jouluinen mocktail

*postaus sisältää yhden saadun tuotteen

HEI HUOMENTA IHANAT!

Blogitehtaalla on tehty taas töitä urakalla ja postauksia odottelee jonossa julkaisua. Postausideoita sikiää kuin sieniä sateella. Mikä siinä onkaan, että tämä joulunodotus on saanut työn tuottavuuden kasvamaan…olisikohan mahdollista aloittaa joulunodotus ensi vuonna vaikka jo elokuussa tai ihan viimeistään syyskuussa, kun hetkellisesti tuntuu että pimeys vie kaikki mehut? ;D

Koska on perjantai, niin sopii drinksutella heti aamusta, eikö? En ole juurikaan ollut aiemmin mocktailejen ystävä. Enkä kyllä liiemmin cocktailienkaan, sillä tuntuu että aika monet niistä ovat olleet sen verran makeita, että ovat tökänneet samantien. Tallinnassa ihanat sielunsiskot tutustuttivat mut omenamojitojen maailmaan. Ihanan hapan, olematta liian makea. Tykästyin heti. Poissa oli se ysäreiden sininen enkeli -efekti. Päätin alkaa ottamaan selvää eri cocktaileista. Drinksuista, joita voisi tehdä ihan kotioloissakin. Cocktailien suhteen meillä ei olla vielä kovin edistytty, ellei satunnaisis GT:tä oteta huomioon (eikä sekään ole kyllä edes cocktail), mutta mocktailien maailmaan olen pikkuhiljaa päässyt sisään.

Selasin tuossa Virpi Mikkosen Joulukirjaa ja siellä näin jouluisen mocktail-reseptin.  Sen myötä tajusin, että mocktaileihin voi totta tosiaan käyttää hedelmiä ja muita aineksia soseuttamalla ne. Ei tarvitse aina mehustaa omppua tai inkivääriä ennen mocktailia. Se, että jätin omenat hieman rouheaksi toi itse asiassa mocktailiin kivaa rakennetta. Kuten myös granaattiomenan siemenet. Alkuperäinen resepti siis tuosta Joulukirjasta. Hiukka sitä tuunasin oman maun mukaan. Kuten tapanani on 🙂

Jouluinen mocktail
2:lle

2 pientä omenaa tai 1 iso omena
2 cm pätkä inkivääriä
2 tl Ceyloninkanelia*
luomukookossokeria makeutukseen
kivennäisvettä
1/4 granaattiomena
jäämurskaa

-pese ja kuori omena sekä inkivääri
-sekoita omenat, inkiväärit, kaneli ja hunaja sauvasekoittimella sekaisin
-jaa kahteen lasiin ja kaada päälle kivennäisvettä
-lisää jäämurska ja granaattiomenan siemenet

ID

Tekisi mieleni kokeilla kivennäisveden tilalla kuohuviiniä. Veikkaan, että se sopisi tähän drinksuun oikein hyvin. Pohjalle vielä luraus kanelin makuista kultahippujuomaa (sitä sellaista likööriä, jossa kultahippuja), niin jouluinen fiilis ja maku nousisi sfääreihin. Ah, ehkä viikonloppuna kokeilen 🙂

Mutta nyt drinksuttelut sikseen ja herättelemään pikkusia. Toinen heistä lähtee tänään töihin kanssani. Ota lapsi mukaan töihin -päivän aikana hän saa serkkujensa kanssa tutustua puolen päivän ajan työn tekemiseen. Leppoisasti. Aamukahville on tehtävälistalla joulutorttujen paistamista, mutta ehkä ehditään tuotantoon myös etikettaamaan muutama maalipurkki aamupäivän kuluessa. Perjantain kunniaksi lounaaksi nautitaan pitsaa, mites muutenkaan 

PIRTSAKKAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

*Ceyloninkaneli saatu: Life


torstai 22. marraskuun 2018

Varastinko sinulta tunteja omaan kalenteriini?

HEIPSUTIRALLAA!

Olitko se sinä, keneltä varastin tunteja viikosta? Siitä kiireisestä viikosta, jossa muutenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään? Oletko huomannut, että yhtäkkiä kiire painaa päälle ja täytyy tehdä työt tuplanopeudella? Jos näin tein, niin en tehnyt sitä tarkoituksella. Aikavaras, siksi en suostuisi ihan hevillä itseäni tituleeraamaan. Mutta tämä on kyllä mysteeri sinänsä. Mistä olen saanut viikkooni keskimäärin 15 ylimääräistä tuntia?

Miten minulla, jolla vielä reilu pari vuotta sitten arjen askareiden mahduttaminen työpäivien ulkopuolelle tuotti vaikeuksia, on yhtäkkiä aikaa. Laskin, että jostain minulle on suotu yhtäkkiä jopa 15 tuntia lisää aikaa viikkoon. Silti viikkoni koostuu seitsemästä vuorokaudesta ja sama aikajärjestelmä on käytössä kuin kaikilla muillakin. Käsittääkseni.

Mitä sitten tapahtui? Koira tapahtui. Koira, jonka turkki on sen ylpeys. Koira, joka vaatii energian purkamista lenkeillä. Koira, jonka kanssa tulee konttailtua lattialla ja heitettyä kumipossua. Minuuttitolkulla päivittäin. Tehtyä nuuskutteluharjoituksia. Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että mulla menee koiran parissa noin 15 tuntia viikossa. Noin neljä tuntia turkinhoitoon, monta monituista tuntia lenkkeilyihin ja leikkeihin. Mistä ihmeestä mun kalenteriini ilmestyi yhtäkkiä kaikki tuo ylimääräinen aika? 🙂

Sillä koen, että en ole joutunut luopumaan mistään. Päinvastoin, ne muutkin askareet tuntuvat mahtuvan kalenteriini nyt paremmin. Voiko se vain olla sen ansiota, että tuo pieni karvainen otus on tuonut elämääni jotain, mistä en osannut edes haaveilla? Turkkiterapiaa nyt ainakin, mutta myös tietynlaista rytmiä ja järjestystä. Säännöllisyyttä ja rutiineja. Silti en ole joutunut kokonaan luopumana ex tempore -elämästä.

Jos multa olisi reilu pari vuotta sitten kysytty, että mistä asioista suostun luopumaan, jotta saisin kalenteriini 15 tuntia tyhjää tilaa viikottain, niin en olisi ehkä suostunut luopumaan mistään. Olisin vain pudistellut päätäni ja ollut sitä mieltä, että tyhjästä on paha nyhjästä. Tämä on siis taas osoitus siitä, että kun arjen organisoi, niin ei tunne käsitettä kiire. Kiire on korvien välissä, sanotaan.

KIIREETÖNTÄ JA IHANAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,


keskiviikko 21. marraskuun 2018

Jouluhullun joulukirjakokoelma v. 2018

HEIPPAHEI

ja ai vitsit! Aamulla koiran kanssa lenkillä fiilistelin tuota pikkupakkasta ja kuuraa. Pimeässä aamussa kuuran peittämä nurmikko kimalteli kuin timanttisateessa. Jos emme ole niin onnekkaita, että saamme lunta, niin olisimmepa edes niin onnekkaita, että saisimme nämä pikkupakkaset ja timanttipellot. Aurinko nousi Pyhäjärven takaa aivan oranssina ja järven päällä leijaili sumua. Maailma on niin kaunis 

Pidempään mukana olleet lukijat siellä ruutujen toisella puolella muistanevat sen, että tuppaan ostamaan itselleni joka joulu kirjalahjoja. Meillä äiti oli se, joka osti aina kirjoja ja viis veisasi mahdollisista e-kirjalahjoista. Kyllä kirjan pitää kirjan muodossa olla 😉 Tänä päivänä, kun kuuntelen kaikki kirjani BookBeatin kautta, taidan ostaa sen perinteisen Danielle Steelen myös sieltä. Mutta on kirjoja, joita haluan ostaa perinteisiä kirjoina. Näihin kuuluvat keittokirjat. Sellaiset, joita haluaa selata. Joissa on kenties tarinoitakin mukana. Voiko reseptejä sisältäviä kirjoja lukea? Kyllä voi, luottakaa muhun. Reseptit aukeavat ihan erilailla inspiroidakseen, kun niitä lueskelee. Vaikka reseptit löytyvät aika kattavasti nykyään netistä, niin silti keittokirjat ovat mun heikkouteni.

Tänä vuonna olen ollut kovin kiltti, jälleen kerran. Mikäli se mitataan itse itselleni ostamilla joululahjakirjoilla. Niitä nimittäin tupsahti postista eilen viisi kappaletta. Ja kaikki täynnä reseptejä. Jouluisia reseptejä, mutta myös sellaisia vuoden varrella tehtäviä ruokareseptejä. Ja koska olen nyt niin innostunut niistä smørrebrödeistä, niin ilokseni huomasin, että ostamistani kirjoista löytyy monen monta uutta reseptiä voileipien päällysiin. Nämä joululahjakirjat eroavat aiempien vuosien joululahjakirjoistani siinä, että näitä en paketoi kuusen alle. Ne pääsivät nimittäin samantien sohvapöydälle ja iltaisin niitä selailen sohvannurkassa. Ensin selailen, sitten kun on aikaa, luen. Sanasta sanaan. Katson kuvat ja fiilistelen.

Brontë Aurell: Scandikitchen Christmas; recipes and traditions from Scandinavia

Jouluisia perinteitä, sahramintuoksuisia ruokia. Ja nei, niitä voileipäreseptejä. Sekä reseptejä syötävistä lahjoista. Itselläni on aina vakaa aikomus tehdä syötäviä lahjoja, mutta viime aikoina on ollut vähän hiljaista syötävien lahjojen suhteen. Ehkä tänä vuonna korjaan asian?

Lisa Nieschlag, Lars Wentrup: New York Christmas; recipes and stories

Kirjan myötä kävelin pitkin New Yorkin katuja. Jouluisia New Yorkin katuja. Meillä oli tarkoitus tehdä tyttöjen reissu NYCiin joulukuussa, mutta se peruuntui. Tästä kirjasta ammennan kuitenkin joulumieltä ison omenan tyyliin, ihastelen Rockefeller Centerin joulukuusta ja isoja havukransseja ikkunoissa. Ja hei nuo reseptit…saako linnottautua loppuvuodeksi keittöön?

Trine Hahnemann: Scandinavian Christmas

Jouluisia brunssiherkkuja, coctaileja ja lounaita. Unohtamatta jouluisia dinnereitä. Paljon hyggeä ja lämpimiä juomia. Tässä kirjassa juhlitaan adventti alusta loppuun. Mukana myös suomalaista, nimittäin yhdenkin reseptin nimi on Open salmon sandwich on ruis bread!

Leila Lindholm: Leilan makea joulu

Tykkään Leilan kirjoista. Meillä tykkää kaikki perheen naiset, myös siis nuo pikkunaiset, Leilan kirjoista. Ja useasti niistä leivotaankin. Tämä jouluinen leivontakirja antaa silmänruokaa ja ah niin ihania reseptejä. Myös niitä helppoja, lasten kanssa toteutettavia reseptejä. Toki meillä tytöt ovat jo siinä iässä, että usein leipovat itsekseenkin, mutta mikään ei voita heidän kanssa yhdessä koettua leivontahetkeä. Ja mikä parasta, olen huomannut että varsinkin esikoinen seuraa äitinsä jalanjälkiä; ei se niin justiinsa ole määrien kanssa. Leipoi viime lauantaina ystävänsä kanssa browniestyyppisen levyn ilman reseptiä ja voi jösses miten hyvää se oli…tosin huomasin, että voi- ja sokeripaketti olivat tainneet kulua loppuun tuon myötä! 😀

Riikka Kantinkoski, Virpi Mikkonen: Joulukirja

Jouluna voi herkutella myös vähän terveellisemmin. Kuten todettua, niin balanssi elämässä on tärkeää. Itse vältän valkoista sokeria arjessa, mutta jouluna sokeria saa olla. Tämä kirja on täynnä hyvää tekeviä reseptejä ja ah niin ihania kuvia. Helppoja askarteluja ja mielenrauhaa. Tykkään rauhoittua tämän kirjan myötä. Siinä on jotain tuttua ja turvallista. Sellaista rehellistä ja rehtiä joulunviettoa. Ilman turhaa blingblingiä.

Onko siellä muita (joulu)keittokirjafanaatikkoja? Moni kyselee, että mistä saan inspiraation ruoanlaittoon ja resepteihin. Tuossa yllä luettelin viisi niistä monesta inspiraation lähteestäni. Eli jos haluatte kasvattaa ruoanlaittoinspiratzionea, niin suosittelen syventymään keittokirjoihin. Vaikka välillä tuntuu, että reseptit ovat liian pitkiä omaan makuunne, niin kyllä sieltä aina jotain vinkkejä mukaan tarttuu 🙂 Mitä enemmän näitä kirjoja olen nyt selaillut, niin sitä  enemmän alan odottamaan niitä päiviä, kun saan viettää aikaa keittiössä. Tällä viikolla se ei vielä toteudu, mutta ensi viikolle yhdelle kotitoimistopäivälle olen suunnitellut leivontaprojektia. Reseptejä teille ja hyvää mieltä itselle 

KAUNISTA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

 


lauantai 17. marraskuun 2018

Olettamuksia & totuuksia

HEIPS JA HUOMENTA IHANAT!

Olen tainnut täällä bloginkin puolella kertoa, että en yleensä pidä olettamuksista. Erityisesti, kun joku olettaa jostain toisesta jotain negatiivista. Tietämättä asioista sen syvemmin. Mieluummin perustan mielipiteet faktoihin. Välttämättä faktoja ei ole aina saatavilla ja väistämättä sitä tulee tehtyä olettamuksia 🙂

Varsinkin meistä, ketkä esiintyvässä somessa (työkseen) on varmastikin vaikea tietää sitä koko totuutta. Kun välissä on bittiavaruus. Uskon kuitenkin, että jos tätä tekee täydestä sydämestä ja omana itsenään, niin kuin itse teen, niin saa välitettyä seuraajilleen varmastikin totuudenmukaisimman kuvan. Olemme tainneet yhden blogipostauksenkin verran jutella siitä, kuinka tärkeää minulle on se, että se olen niin täällä blogissa kuin IG:ssä ja FB:ssä aito oma itseni. Ollakin, että olen välillä se vähän blondahtava hössö hassuine juttuineni. Tai sitten toisinaan maailmanmenoa liikaa pohtiva ja analysoiva herkkis. Mutta minä se olen.

Kyselin teiltä IG Storyn puolella olettamuksia minusta. Näitä on meinaan ollut muiden bloggaajien kohdalla tosi kiva lukea. Siinä on tutustunut muihinkin bloggaajiin paremmin. Sain hurjan paljon vastauksia, kiitos kaunis vielä niistä ♥ Alla olettamukset sekä oma kommenttini. Täytyy kyllä sanoa, että aika hyvin te minut tunnette 🙂 (pahoitteluni muuten etten voi blogiin laittaa ihania emojeita, joita olettamuksiin liititte…) 

”Oot lempeä leijonaemo. Et varmaankaan stressaa turhasta ja olet nautiskelija. Harmooninen”
Olen horoskoopiltanikin leijona ja taidan kyllä olla aikamoinen leijonaemo tarpeen tullen myös. En stressaa enää turhaan ja kyllä, nautiskelen elämästä. Elämä on myös balanssissa 🙂

”Olet rauhallinen ja lempeä.”
Hei tää on hauska, tosi moni on kuvaillut minua aiemminkin rauhalliseksi. Ne, jotka tuntevat mut paremmin, tietävät että varsinkin aiemmin olin varsinainen duracell-pupu ja rauhallisuus on tullut vasta iän myötä 🙂 Lempeys on yksi suurimmista haaveistani!

”Rehellinen, sosiaalinen, perhe tärkein.”
Välillä ehkä liiankin rehellinen, mutta en koskaan satuttaisi ketään tuolla rehellisyydelläni. Sosiaalinen olen kyllä, mutta iän myötä olen oppinut nauttimaan myös yksinolosta. Perhe on kaikki kaikessa!

”Lämmin, huumorintajuinen, syvällinen. Perhekeskeinen.”
Joskus muinoin eräs entinen työkaveri sanoi, että olen niin kova, että sopisin verotarkastajaksi 😀 Hän ei tainnut tuntea minua hyvin. Sinä tunnet. Olen mielelläni lämmin kuin kova ja kylmä. Syvällisyys vaihtelee, välillä on kausia, että syvällisyyteni hieman ihistää itseäni.

”Olet ihana ja rakastava äiti!”
Tätä pitäisi kysyä lapsilta ja mieheltä, mutta kyllä, rakastan lapsia suuresti ja täydellä sydämellä 🙂

”Tää perustuu faktaan: oot sydämellinen ja ihana ihminen.”
Saatiin väliin vähän tälläistä ihanan sielunsiskon tuntemusta! 🙂

”Niin tunteella ja positiivisella ajattelulla varustettu Maria! Olet todella hyvä ja ihmeelline…(tähän pätkäsi puhelimessani kommentti)”
Tunteikas, se olen sekä positiivinen. Tämäkin osui ja upposi!

”Olet järkevä ja viisas. Et suutu helposti etkä rähise kotona.”
Välillä tuntuu, että on hyvä, että olen naimisissa noinkin järkevän miehen kanssa kuin olen, sillä tuppaan ajattelemaan asioita enemmän tunteella kuin järjellä. Mutta olen mä toisinaan myös rationaalinen ja viisaskin. Vaikka meidän perheessä Mensan jäsenlehti ei valitettavasti tule minun nimelläni 😉 Totta, minua on vaikea saada suuttumaan enkä juurikaan rähise kotona!

”Olet huippu!”
Tämäkin tuli tuosta vierestä, ei olettamus vaan mielipide irl 😉

”Ekan kerran osuin tiliisi jollain osumalla ja joulukorttitarina oli ihana. Ei whatsupp-korteille.”
Ihanaa, kun saatiin ekakertalaiseltakin kommenttia! Tykkään tarinoida. Se ehkä näkyy teksteistäni teille 🙂

”Olet aina iloinen, urheilullinen, hyvä äiti ja erinomainen kokki!”
99,8% ajasta olen iloinen, mutta kyllä mullakin huonoja hetkiä on. Ei huonoja päiviä, vaan sellaisia ohimeneviä hetkiä, kun tuntuu vähän ikävältä. Mutta yleensä ne hetket menee nopsaa ohi. Juoksuun olen hurahtanut (tasapainona ruokahurahdus :D), äitiys on tärkeintä elämässä ja ah, ruokakuvat onnistuvat aina…usein myös makukin 😉ID

”Olet lempeä, mutta tarkka.”
Olen lempeä ympärillä olevia ihmisiä kohtaan ollut aina ja viimeisten vuosien aikaan olen onneksi oppinut olemaan lempeä myös itselleni. Tietyissä asioissa olen tarkka, mutta jos mieheltäni kysytään, niin hän voisi sanoa minua hiukka suurpiirteiseksi (ainakin mitä astianpesukoneen täyttämiseen tulee ;D).

”Olet sympaattinen ja sydämellinen, jalat maassa oleva tyyppi.”
Sympaattisuus ja empaattisuus ovat sellaisia juttuja, joista olen hirmuisen ylpeä. Olen huomannut, että niiden avulla pääsee pitkälle elämässä. Jalat on maassa ja pää usein pilvissä 😉

”Tienaat paremmin kuin keskituloiset.”
Tienaan ihan hyvin, mutta koulutukseeni ja työkokemukseeni nähden noin puolet mediaanista. Teen kahta työtä, enkä tee kumpaakaan täysin rahan takia 🙂

”Olet positiivinen, sydämellinen.”
Niin ihanaa, että se positiivisuus on paistanut läpi blogissa ja somessa. Sydämeni on myös suuren suuri!

”Olet lämmin ja hyväsydäminen ihminen.”
Awws, mä en oikeasti kestä näitä teidän kommenttejanne. Se, että monessa kehutaan minua hyväsydämiseksi saa kyynelen silmäkulmaan. Olen otettu.

”Rikas.”
Riippuen miten rikkaus määritellään. Jos ei oteta huomioon materialistista rikkautta tunnen olevani miljonääri. Mitä rahaan ja omaisuuteen muuten tulee, niin täytyy sanoa, että kovasti olen tehnyt töitä, jotta olen saanut elintason tälle tolalle. Mutta se ei tarkoita silti sitä, ettenkö välillä viivyttäisi laskujen maksuja palkkapäivään.

”Olet huipputyyppi!”
Täytyy myöntää, että mä perisuomalaisena vaatimattomana ihmisenä punastelen välillä teidän kommenteille. Te olette huippytyyppejä! 🙂

”Vahva persoona. Pomolady.”
Täytyy sanoa, että musta on tullut vahva. Tiedän, että selviän mistä vain. Mutta harmi, että se vahvuus on tullut vain kivisen tien kautta. Eli menetyksistä ja kurjista asioista, joita on tapahtunut. Hih, pomolady omasta mielestäni (kotona), mutta kyllä se taitaa olla mies, joka meillä määrää kaapin paikan 😀 Töissä olen monien pomo, mutta totta puhuen en osaa käyttäytyä pomon tavalla. Työyhteisössä me ollaan kaikki samalla viivalla. Kunnes jonkun täytyy ottaa vastuu ja olla se pomo.

”Tyylikäs, ahkera, hyvä kokki.”
Oih, en pidä itseäni juuri tyylikkäänä (jos siis on kyse pukeutumisesta), sillä en seuraa trendejä. Luotan klassikkoihin, ehkä tyylikkyys tulee siitä 🙂 Ahkera olen. Tykkään saada asioita aikaan. Kokkikolmonen minussa rakastaa asua keittiössä lieden äärellä.

”Mun olettamus on, et olet työpaikallakin sellainen kaikki huomioonottava ja kiltti ihminen.”
Kuten tuossa ylläkin sanoin, niin vaikka se on kaikkia johtajuusteorioita vastaan, niin olen töissäkin lempeä ja hyväsydäminen. Luotan sympaattiseen johtotapaan enemmän kuin auktoritääriseen natsimeininkiin 😉

Hei kiitos kaunis vielä teille jokaiselle ♥ Jos joku haluaa vielä heittää olettamuksia, niin kommenttiboksi on sitä varten. Vastailen niihin sitten 🙂 Huomenna opitte tuntemaan minua vielä paremmin, sillä tuo paras kaverini on vastaillut kiperiin kysymyksiin minusta. 

Nyt vielä kolmas kuppi kahvia ja sitten autonnokka kohti Turkkusta. Tänään taidamme saada ensimmäisen kerran jouluruokaa. Namskis!

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,