keskiviikko 23. heinäkuun 2014

Kesäinen Koiramäki & arvonta

Hei huomenta!

Meidän perhe sai blogiyhteistyön merkeissä tutustua Särkänniemen Elämyspuiston huvituksiin; niin huvilaitteisiin kuin ihastuttavaan Koiramäkeenkin. Ennen jouluahan tutustuimme Koiramäen Jouluun ja se jäi kyllä tunnelmallisena kokemuksena mieleen, eikä vähiten sen takia, että vierailumme aikana taivaalta tuprutteli isoja lumihiutaleita. Täältä (klik) löytyy tuo jouluinen postaus Koiramäestä. 
Joten innolla suuntasimme katsomaan kesäistä Koiramäkeä, joka ei suinkaan jäänyt jouluisen tunnelmallisen Koiramäen varjoon vaan päinvastoin; helteinen heinäkuun päivä 1800-luvun maalaismiljöössä Mauri Kunnaksen satuhahmojen, heinäseipäiden ja eläimien keskellä toi elävästi mieleen lapsuuteni kesät maalla mummulassa. Tuolla muistelin lapsille sitä, kun veimme mummuni kanssa heinätöissä olleille isälleni ja papalleni iltapäiväkahvit termarissa pellolle. Tai kun yritin leikkiä, että pihassa ollut lammas olisi hevoseni ja kerta kerran jälkeen tipuin sen selästä. Hetken aikaa saatoin jopa kuulla puukenkien kopinan, joka kuului veljeni ja minun puukengistä, kun kopistelimme mummulan naapuriin lypsylle. 

Koiramäki on jaettu Maatilaan, Käpälämäkeen ja Kaupunkiin. Kiersimme alueen myös tässä järjestyksessä ja matkan varrella löytyi lapsille paljon mielekästä tekemistä ja katselemista. Myös me aikuiset jäimme ihastelemaan kauniita yksityiskohtia ja satuhahmoja. Aktiviteetteja löytyi sekä ilmaisia että maksullisia. Heti alueelle saapuessamme lapset halusivat lossin kyytiin ja olivatkin hetken aikaa sitä mieltä, että ottavat siitä oikoreitin Mummula-rakennukseen. Maatilan puolella oli tarjolla myös poniratsastusta ja kärryajelua pientä maksua vastaan ja ainakaan meidän aikana jonoja ei juurikaan ollut.

Ruukin Patruuna von Töttermanin tallissa oli helteisenä päivänä kovin hiljaista, eläimetkin taisivat nauttia kesäpäivistä ulkosalla. Tallia vastapäätä olevan navetan takana oli mahdollista ottaa kisa keppihevosilla esteradalla. Huh, kuumaa touhua oli helteellä. Sisällä navetassa sai kokeilla lehmän lypsämistä. Maatilan pihapiiristä navetan lisäksi löytyi Mummula, jossa kokeilimme valmistaa juustoa taikahiekasta oikein aidolla juustomuotilla.

Vanhan ajan pihapiiristä löytyi myös pöytiä ja tuoleja, jossa voi nauttia kahvila Prännäristä ostamiaan herkkuja ja viilentäviä juomia. Koiramäen talossa ihastelimme entisajan ruokia (tytöt tosin hieman varauksella :), laskimme liukumäkeä ja leikimme. Kokeilimme myös onneamme pallon heittämisessä maitotonkkaan, mutta olimme kaikki sitä mieltä, että se oli varmastikin tuo helle joka vaikutti osumistarkkuuteen; viidestä pallosta yksikään ei mennyt tonkkaan.

Käpälämäessä ihastelimme monenlaisia kotielämiä ja monipuolista yrttitarhaa. Käpälämäestä löytyy myös Tassuteatteri ja Matu-rengin maalitaulut, Drakkulan linnaa unohtamatta. Tassuteatterissa voit ihastella näytöksiä useamman kerran päivässä. Matu-rengin maalitaulu taas sai lasten luovuuden ja värittämisinnostuksen uusiin ulottuvuuksiin. Drakkula-linnaan ei meidän tytöt uskaltautuneet, mutta kuulopuheiden mukaan tuolla puuhalinnassa voi jopa törmätä oikeaan kreivi Drakkulaan. Hui!

Lapset taisivat ihastua eniten tuohon Maatilaan, mutta itse himoshoppajana tykästyin Kaupunkiin. Ihanan idyllinen minikaupunki, jossa sijaitsi vanhan ajan puoteja, mm. M Gunnaksen kirjakauppa ja Tropin ja Nekun Apteekki. Raatihuoneella sai ihastella M. Gunnaksen taidetta. Mikäli nälkä tai jano yllättää, niin suosittelen tuota kahvila von Guggelböötä. Aivan mieletön sisustus! Silmänruokaa siis myös saatavilla 🙂 Kahvilan yhteydessä sijaitsi myös kauppa ja perällä Kimnaasi, luokkahuone, jossa oli ihanat vanhat pulpetit ja jossa oli mahdollisuus kirjoitella liitutauluihin.

Olipahan kuvapläjäys! Toivottavasti viihdyitte kuvien välityksellä yhtä hyvin kuin me. Kaikista parastahan taas tässäkin blogiyhteistyössä on se, että saan arpoa teidän ihanien lukijoiden kesken yhdelle perheelle, koosta riippumatta, sisäänpääsyliput suloiseen ja mukaansatempaavaan Koiramäkeen. Huisia, eikö?!
Arvontaan osallistuminen on taas äärimmäisen helppoa:
Jättämällä kommentin tähän postaukseen olet mukana arvonnassa. Anonyymit, jätättehän nimimerkin kommentoidessanne.
Arvonta-aika loppuu sunnuntaina 27.7.2014 klo 23.59.
Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti! 
Nyt kiireen vilkkaa kohti rautatieasemaa ja helteistä Helsinkiä. Kesälomapäivä, here I come 🙂 Kiitos kaunis kommenteistanne edelliseen postaukseen, vastailen niistä junasta tai yhteyden tökkiessä viimeistään illalla kotikoneelta.
Aurinkoisin keskiviikkoterkuin,
*postaus on tehty yhteistyössä Särkänniemen Elämyspuiston kanssa ja sisältää mainoslinkkejä

tiistai 22. heinäkuun 2014

Minä rakastan sua…

…yhä totta on tänään, vaan enemmän enemmän se tarkoittaa.
Minä rakastan sua, sulle kaikkeni annan ja elämä vie meitä päin parempaa.

Huomenta rakkaat lukijat!

…ja Hyvää hääpäivää kulta  Tasan kahdeksan vuotta sitten tuo Minä rakastan sua soi häävalssinamme. Sanat pitävät paikkansa. Rakkaus senkus vain kasvaa vuosien saatossa. Sanonta ”minä rakastan sua” ei ole meidän perheessä kulunut fraasi. Se tarkoittaa ihan hirmuisen paljon ja sen merkitys kasvaa vuosi vuodelta. Rakkaus kasvaa vuosi vuodelta. Päivä päivältä. Hetki hetkeltä. Ollakin, että elämän ruuhkavuodet ovat niin kiireiset juuri nyt, että ne meinaavat välillä imaista mukanaan. Uskallan tosin väittää, että meidän perhe selviää näistä vuosista loistavasti. Ehkä syynä on se, että siellä pohjalla on vain se tajuttoman suuri rakkaus ja kunniotus toista kohtaan, joka pitää vaikeinakin aikoina paletin kasassa. Tietoisuus siitä, että mikään pikkuinen myrsky ei tätä paattia kaada. Onneksi isommilta myrskyiltä on vältytty, niin suhteessa kuin muutenkin. Viime talvena tapahtuvat surulliset asiat (rakkaan isäni poismeno) vain vahvistavat tätä liittoa. Toisesta löytyy surun hetkelläkin se tuki ja turva.
Mä olen vanhanaikainen, sillä olen sitä mieltä, että papin aamen pitää loppuun saakka. Alttarilla olen tuota parasta ystävääni luvannut loppuelämäni rakastaa ja näin tulen tekemään. Kunnes kuolema meidät erottaa. Saatan sohaista ampiaispesään, kun sanon, että mielestäni tuo Jumalan kasvojen edessä tehty lupaus otetaan nykyaikana liian kevyesti. Ehkä annetaan periksi liian helposti. Ei kestetä ristiriitoja eikä olla välttämättä halukkaita ratkaisemaan erimielisyyksiä. Tulemaan vastaan puoliväliin. Meillä tehdään kompromissejä ja välillä luovitaan kiireessä. Otetaan yhteistä aikaa ja vastaavasti annetaan toisille omaa aikaa. Nauretaan yhdessä ja nautitaan niistä hetkistä, kun on koko perhe koolla. Osataan antaa tarvittaessa myös anteeksi. Älkää unohtako sitä! Välillä niellään ne pahat sanat, joita ehkä pyrkii lipsahtamaan ulos suusta. Mietitään hetki, ennen kuin sanotaan. Taidan olla jotensakin vähän liian pehmo, mutta mähän vältän sanomasta pahasti. Niin tuolle rakkaalle kuin muillekin ihmisille. Tekishän se kieltämättä aika gutaa välillä ladella kaikki maailman kirosanat pihalle 😀
Onnellinen olen myös siitä, että meillä lapset eivät ole joutuneet kärsimään äidin ja isin tappeluista. Meillä ei huudeta tai tiuskita. Lapset näkevät paljon  haleja ja toivottavasti myös sitä rakkautta ja keskinäistä yhteyttä. Toivoa sopii, että nuo pikkuiset prinsessat löytävät joskus aviomiehikseen yhtä mahtavan ja kiltin ihmisen kuin mä olen löytänyt. 
No mutta, siirappiset ja hunajaiset jaarittelut on syytä päättää ja suunnata pyörännokka kohti töitä.
Eilen pyöräilin innolla töihin ja totesin, että kellohelmainen kesämekko ei ole paras vaihtoehto 😉 Töiden pihassa napsautin pyörän kiinni ja huomasin, että lukossa ei ole avainta! Siis kysyn vain, että millaisen pyörän saa lukkoon ilman avainta? Tiirikoimistaidot olivat ruosteessa, joten ei auttanut kuin lähteä äidin kyydillä töistä kotiin jo kahden jälkeen. Ja kas, kotona se avain oli paikassa nimeltä jemma. Sitten taas veljen kauppareissukyydillä takaisin töihin ja pyöräillen kotiin. Josko tänään selviäisi ilman sen suurempaa draamaa? 😉
Ihanaa tiistaita
vaaleanpunaisten lasien läpi maailmaa tänään katsova,
PS. huomen aamulla juttua suloisesta Koiramäestä ja arvonta! Stay tuned 🙂

perjantai 11. heinäkuun 2014

Cheeseburger in paradise (+kevennetty coleslaw)

Heippa ihanat!!!
Mulla on kuulkaas ollut teitä ihan ikävä – kesäloma onneksi loppuu viikon päästä ja palaillaan siitä sitten taas postaus per päivä -tahtiin 😀 Plus normaaliin kommentteihin vastaamisrytmiin. Mä tiedän, kommentteja on tullut ihan ihanan paljon ja mä en ole ehtinyt niihin vastaamaan. Hävettää. Mutta tänä iltana, kun mies menee kalaan (ja värittämään maailmaa) äijäporukalla, niin mä avaan punaviinipullon, kaadan itselleni lasillisen, laitan lapset nukkumaan ja istun tähän keittiönpöydän ääreen vastaamaan kommentteihin.
Viikko takaperin vietettiin pienimuotoista 4th of Julya. Mies ehti kuuden jenkkivuoden aikana tottua ko.juhlaan, joten mikäs siinä, kyllä mulle aina hampparit ja grillatut vaahtokarkit kelpaa (älkää edes kyselkö muuten loma-ajan liikunnasta ;). Eniten luetuin postaukseni on tuo bbq-kastikkeen tekopostaus, joten laitetaan tuo resepti vielä tähänkin. Se on alunperin Sara la Fountainin Passion for Food kirjasta:
Taivaallinen BBQ-kastike
4 rkl ketsuppia
4 rkl ananasmehua
3 1/2 rkl muscovadosokeria 
(alkuperäisen reseptin mukaan fariinisokeria)
1 rkl tomaattipyreetä
2 1/2 tl Chipotle Tabasco maustekastiketta
Aineet sekoitetaan kattilassa ja keitetään hieman kasaan. Yleensä teen tätä tuplasetin, sillä me syödään tätä ihan pihvien ja ribsienkin kanssa. Musta tosin tuntuu, että tässä ajan saatossa tuo tabascon määrä on lisääntynyt. Mitä tulisempaa niin sen parempi! Kyytipojaksi tehtiin ihan ranskalaisia perunoita (pussista) ja coleslawta. Mä en ihan hirmuisesti majoneesista perusta, joten en sitä coleslawiinkaan käytä.:

Coleslaw

varhaiskaalia suikaleina
porkkanaa raastettuna
(säilykeananasta)

kastike
1 prk kermaviiliä
hunajaa loraus
1 tl viinietikkaa
1 tl sinappia
mustapippuria 
suolaa
Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja lisää kaaliporkkana-ananasseokseen. Anna maustua jääkaapissa pari tuntia. Mun mielestä coleslaw on ehkä parhaimmillaan seuraavana päivänä! 

Nyt vastaanottamaan uusia vieraita – just tunti takaperin heitettiin äiti ja lasten serkut vastarannalle. Pari päivää lapset pulikoivat serkkujensa kanssa ja tänä aamuna käytiin samoilemassa taas Seitsemisessä. Jotenkin me ollaan sen sortin sakkia, että vieraat mökillä ovat se mökkeilyn suola. Toki välillä on hyvä olla omalla porukallakin, mutta tykätään, että täällä saa olla elämää. Seuraavaksi siis saarelle tulee pari miehen ystävää (ja munkin). Ja taas tehdään hamppareita ja parannetaan maailmaa 😀

Kesä on sitten ihmisen parasta aikaa…syksyn talven ja kevään kanssa. 
Mikä onni, että meillä on neljä vuodenaikaa!

Viikonlopputerkuin,
PS. meillä mökkimusiikkina toimii tällä hetkellä Jimmy Buffett. 
Kuunnelkaas esim; Desperation Samba, Come Monday, Son of a Sailor jne!





keskiviikko 09. heinäkuun 2014

Aurinkorasva-addikti & kesän luottorasvat

Heippahei ihanaiset!

Ihan ekaksi; kiitos kaunis kommenteistanne pariin edelliseen postaukseen. Mua oikein hävettää, että helteiden myötä niihin vastaaminen laahaa. Mutta lupaan palata niihin asap. Päivät kuluu aamusta iltaan ulkosalla. Eilen illalla tultiin kotiin ja tänään illalla suunnataan taas mökille. Tulin vain varoittamaan teitä tuosta ihanasta auringosta, joka meitä hellii. 
Kymmenisen vuotta sitten olin vielä sitä mieltä, että kotimaassa mitään aurinkokertoimia tarvitse. Kunnes tuossa noin viisi vuotta sitten ihan lähipiiristä löytyi melanoomatapaus. ”Harmiton” luomi selässä, joka loppujen lopuksi oli jotain aivan muuta. Onneksi se tuli löydettyä tarpeeksi ajoissa. Nyt tuosta muistuttaa vielä lukuiset tikit selässä (ihoa poistettiin aikalailla) ja loppuelämän varovaisuus aurinkoa kohtaan. Itse marssin seuraavana päivänä diagnoosin kuultuamme ihotautilääkäriin tutkituttamaan luomeni. Joita oli siunaantunut aika monta. Yhden ihotautilääkäri suositteli poistamaan, mutta poistatin kuusi luomea. Nyt selässä on yhteensä yhdestätoista tikistä pikkuiset arvet, mutta pieni hinta tuo on siitä, että luomet ovat nyt pois. Omaan selkään on hirmuisen hankala nähdä, joten suosittelen että pyydätte miestä tai vaikka kaveria välillä tarkistamaan luomitilanteen!

Nykyään myös minä, entinen auringonpalvoja, käytän Suomessakin kesäkeleillä suojakerrointa 30. Ulkomaanreissuilla mennään samoilla aurinkorasvoilla lasten kanssa pääosin 🙂 Siellä suojakerroin 50 on ihan pakollinen ainakin ekojen päivien ajan. Näppyihin taipuvaiset kasvoni ei sulata mitä tahansa rasvoja. Ihan perusaurinkovoiteet saavat aikaan mannaryynirykelmän otsalle ja ohimoille. Aikapäiviä sitten ostamani Sothysin aurinkorasva ei tätä tee. Päinvastoin, tämän ansiosta ihoni voi auringossa paremmin. Tämän vuoden Thaimaan reissua varten ostin L’orealin aurinkovoiteen, johon olen ihan koukussa. Tuota laitan kaulalle, olkapäille ja dekolteelle. Siinä on mukana pikkuisen helmiäistä, joten saa ihon hehkumaan. Välillä sipaisen tuota kosteusvoiteenkin sekaan.

 

Silloin maksimekkopostauksessahan valittelin kiiltäviä kasvoja (kiitos hormonihäiriöiden) ja testasin paperilaput sun muut. Mutta nyt olen löytänyt tuotteen, joka ihollani toimii. Cliniquen pore refining solutions pitää ihoni pisimpään mattapintaisena. Saahan se iho näin kesällä vähän hehkuakin, mutta mulla se tuppaa hehkumaan ja kiiltämään vähän liikaakin ilman tätä voidetta. Kesällä ei tulisi mieleenikään taputella puuteria ihoon, joten laitan alle tuon Sothysin aurinkorasvan ja poskille, nenään, otsaan ja leukaan tuota Cliniquen voidetta. Yllättävän hyvin kyllä auttaa. Ihan tuossa ylimmässä kuvassa sen vaikutus näkyy; ylähuulen yläpuolelle sitä en laittanut, joten se helmeilee hikipalleroista 😀 Tuota voi toki myös lisätä meikin päälle päivittäin. 
Jos on jotain menoa tai haluan hieman säväyttää ihoa niin, kesäisin puuterin ja meikkivoiteen sijaan käytän Estee Lauderin Day Wearia. Sitä olen käyttänyt jo pian kymmenen vuotta. Siinä itsessäänkin on suojakerroin, mutta päivällä tuon alle lisään myös aurinkorasvaa. Iltaisin tuon alle laitan Cliniquen tuubista hieman mattavoidetta ja tuon päälle taas sipaisen vähän aurinkopuuteria. Joskus, kun kaipaan hieman peittävämpää lopputulosta, niin sekoitan tuohon Day Weariin hieman CC-voidetta (mä olen tykästynyt Lumeneen). 

Sitten kun on päivän d-vitamiinitankkaukset tehty ja illalla tuntuu iho vähän kiristelevältä, lutraan vähän lisää rasvojen kanssa 😀 Thaimaan tuliaisina tuli aikoinaan ostettua tuollainen Smooth E, jota sieltä palaneeseen ihoon apteekista haettiin. Nyt hamstrailen näitä E-vitamiinirasvatuubeja, sillä auringon ruskettaman ihon lisäksi tämä on ihan ässätuote talvella pakkasen kuivattamaan ihoon. Ja niitä harvoja tuotteita, joka sopii myös mun kasvoille ilman, että iho ottaa siitä nokkiinsa ja alkaa puskemaan epäpuhtauksia ulos. Toimii sata kertaa paremmin kuin mitkään after sunit ja on edullista. Muistaakseni tämä tuuli on jotain viiden euron luokkaa paikallisesta apteekista. Joten jos teillä on menoa Aasian suuntaan, niin kysykäähän tätä erittäin riittoisaa voidetta apteekista!

No nyt tuli niin paljon merkkejä ja mainosta, mutta belive you in me ihanat, tämä ei ollut maksettu mainospostaus vaan mun hyväntahtoinen ele auttaa teitä samojen asioiden kanssa painivia 🙂
Käytätkö sä aurinkorasvoja kotimaassa? Jos et niin suosittelen käyttämään. Tänäänkin toi UV-arvo on ollut ihan kamalan korkealla täällä meillä pohjolassa.
Loppuviikko mökillä ja ensi viikko kuluu vieraita kestiten (ihanaa!), joten voipi olla ruokapainotteisia postauksia tulossa. Lisäksi liikunnasta saaressa on juttu tekeillä. Sen loppuun saattamiseen vain tarvitaan eka se inspiraatio ja motivaatio liikkua. Se on viikon verran ollut kadoksissa. Ehkä näiden helteiden ansiosta. Mutta en jaksa stressata, liikutaan ja huhkitaan sitten syksyn sateilla senkin edestä!
Aurinkoisia päiviä
toivottelee
PS. vaikka blogissa ei joka päivä tapahdukaan, niin muistakaa tuo Instagram (atmarias), johon tulee päivittäin kuvattua tunnelmia (ja sorry niistä lukuisista auringonlaskukuvista…auringonlaskut on vaan ehkä parasta, mitä mä kesäiltaisin tiedän :)!

perjantai 04. heinäkuun 2014

Samoilemassa

Moikkamoi!

Vaikka me illat kukutaankin ja aamut nukutaan, niin ollaan me ehditty sentäs poistua saarestakin. Tänä aamuna miehen kanssa kaksistaan mökkikaupunkiin täydentämään ruokavarastoja ja eilen lasten (+pari ystävää) kanssa parin kilometrin päähän Seitsemisen kansallispuistoon. Kameraa en jaksanut ottaa mukaan tuonne, mutta hyvin kännykkäkameralla näemmä pärjättiin 🙂
Suosittelen ihan jok’ikiselle metsäretkeilyä. Itse ainakin saan voimaa metsästä ihan tuhottomasti. Se tuoksu ja kaikki ne äänet. Akut latautuvat. Me etsittiin pari geokätköä tuolta Seitsemisen alueelta ja sitten päätettiin vielä lähteä pienelle patikkaretkelle. Lähdimme Koverosta (punaiset rakennukset ja lampaat) kohti Haukilampea, jonne oli noin 1,3 kilometrin patikkamatka. Välillä kuljimme pitkospuita pitkin ja välillä ihan metsäpolkua. Määränpäässä paistoimme makkarat ja ihastelimme Suomen suvea. Ja yllättävää kyllä, pikkujalat jaksoivat mukisematta vielä matkan takaisin autollekin 🙂 Joten teille, jotka pienten lasten kanssa täällä meidän mökkihuudseilla liikutte, niin suosittelen heittämään tuon Haukilammen reitin. Uskoisin, että kaikki yli 5-vuotiaat sen jaksavat tallustaa. Maasto vaihtelee hurjasti, joten näkemistä on koko ajan. Itselläni oli juoksuvaatteet päällä, joten vähän siinä lenkkeilin samalla. Joku päivä käyn heittämässä tuolla ihan kunnon lenkin!
Mulla piippas eilen puhelin sen merkiksi, että Adlibrikselta tilaamani kirjalähetys on saapunut postiin. Ei tarvinnut miestä kauaa houkutella tänään kavereidensa kanssa iltapäivägolfkiepille. Saanpahan ihan rauhassa ottaa aurinkoa sen ajan ja tuliaisina kaupungista vielä kesälukemista 😀 Tänä iltana meillä pidetään 4th of July bbq-bileet. En mä niinkään tästä päivästä perusta, mutta tuo rakas oppi juhlistamaan sitä kuuden jenkkivuotensa aikana. Budweiseria ei mökkikaupungista löytynyt, mutta hamppareita, maissia ja ranskalaisia kylläkin. Jälkkäriksi grillataan vaahtokarkkeja. Mikäli saan tuon meidän uuden takka/grillisysteemin koottua. Ostin Kodin1:sestä tunnelmatulisijan alennusmyynneistä (klik) tuohon terassille. Saas nähdä saako alle neljällä kympillä tunnelmaa…tai vaahtokarkkeja tehtyä 🙂
Meillä on muutenkin täällä keskitytty luonnon tarkkailuun; toissa päivänä esikoisen kanssa kikateltiin laiturilla, kun pääskysen poikaset tekivät haparoivia lentoharjoituksia. Varpunen, joka on tehnyt pesän meidän makuuhuoneen ikkunan ylläolevaan räystääseen kuikistelee aina ohi mennen. Neljä pientä munaa pesässä on ja innolla odotamme, koska sieltä alkaa kuulumaan pientä piipitystä. Aamulla miehen käydessä mökin takana lähti pöllö humisten kuusien keskeltä lentoon. Aurinko on näyttäytynyt nyt jo toista päivää peräkkäin ja kelit on varsin kesäiset. Kyllä nyt kelpaa! 
Aurinkoisin viikonlopputerkuin,