keskiviikko 14. kesäkuun 2017

Puutarhaunelmia ❀

HEISSULIVEI,

kiirettä on pitänyt ja blogi ollut täysin hunningolla. Pahoitteluni 🙂 Välillä tulee vaan niitä päiviä, että pitää priorisoida. Vaikka tämä päätyöni tällä hetkellä onkin, niin silti eilen illalla vei laatuaika tyttöjen kanssa ohi blogin. Treenattiin vähän golfetikettiä ja pelattiin lautapeliä. Chillailtiin, niin kuin nuo kullannuppuset totesivat.

Siinä missä mummulan sisätilat alkavat valmistumaan, on aika siirtää katseet jo ulkopuolelle. Puutarhaan. Ikinä aiemmin en olisi kuvitellut tekeväni postausta puutarhaunelmistani. Näin se maailma muuttuu. Vanha puutalo kaipaa ympärilleen vehreyttä. Varsinkin nyt kun omenapuut ovat vähentyneet puoleen, luumupuu olkkarin ikkunan alta pois ja angervot kulkuväylän vierestä kadonneet. En tiennytkään, että salaojien kaivaminen ja maalämmön poraaminen saa koko pihan hyrskynmyrskyn. Siitäkin huolimatta raparperit jaksavat puskea multa- ja kivikasojen läpi. Ne täytyy sijoittaa vain uuteen paikkaan.

Alunperin suunnittelimme palkkaavamme jonkun tekemään pihasuunnitelman ja toteuttamaan sen. Nyt kun budjetti on vähän venynyt ja paukkunut, niin tämä ei tällä hetkellä ole mahdollista. Sen takia mietin, että josko sitä itse suunnittelisi pihan. Aikoinaan tähän taloonhan suunnittelimme etu- ja takapihan yhdessä. Mies teki takapihan ison terassin ja yhdessä laitoimme etupihan kiveyksen altaineen. Josko sitä tämän rempparutistuksen jälkeen jaksaisi vielä ryhtyä pihahommiin.

Haaveissa on sellainen piha kuin tuolla ihanalla Emilialla. Sellainen, joka antaa maljakkoon kaunistusta keväästä syksyyn. Dollarinkuvat kiiltelevät silmissäni, kun jo ajattelenkin rahansäästöä, jonka saan kun en osta joka viikko leikkokukkia 😀 Eli tulossa on ainakin syreeniä ja lisäksi ajattelin lumipalloheisiä. Mutta jonkinlainen kukkapenkki vissiin tarvitsee perustaa myös ja siihen lajikkeita, jotka ovat monivuotisia ja pysyvät hengissä tällaisen Mrs Multasormi wannaben käsittelyssä. Vanhan luumupuun tilalle olkkarin ikkunan eteen suojaa tuomaan haaveilen uudesta luumupuusta. Vaikka itse olenkin allerginen luumuille, niin se on niin kovin kaunis kukkiessaan. Syreenien ja lumipalloheisien lisäksi kukkivaa tulee pionipuskien muodossa. Siihen sitten minun ammattitaitoni (joka siis ei ole kovin rautainen ;)) loppuukin. Onko suositella jotain muuta vanhaan pihapiiriin sopivaa kukkivaa pensasta/puuta? 

Meille tulee kivetys ajoväylälle (tai miksikäs sitä nyt kutsutaan) aina autokatokseen saakka. Lisäksi kiveys jatkaa kulkuaan polkuna ulko-ovelle. Ulko-oven edestä lähtee iiiiiso terassi. Terassille pitäisi mahtua tuo meidän kahdeksan hengen ruokapöytä, sohvaryhmä ja auringonottotuolit. Hieman viime aikoina olen tosin alkanut miettimään, että tehdäkö perinteinen terassi vai sellainen liuskekivistä tai muusta kivestä oleva terassi. Jotenkin talon ilmeeseen voisi sopia myös kivipatio 🙂

Terassin taakse jää iso takapiha, jonne perustamme yhteen kulmaan perunamaan. Toivottavasti löydämme jostain kivi- ja multakasojen alta iskän aikoinaan Irgutskista tuomat valkosipulit. Myös muutama viinimarjapensas olisi tarkoitus laittaa pensasmustikkapensaan lisäksi. Onko muuten tietoa saako syreeneitä sun muita pensaita ja puskia jo valmiiksi isokokoisena jostain? Tuntuu, että ei jaksa odottaa montaa vuotta, että saa pihan vehreäksi 😀

Mutta nyt hösseliksi ja katsomaan, josko putkimies olisi saanut asennettua kellarikerroksen wc:n wc-istuimen ja lavuaarin hanoineen. Sitten pikaista siivousta, stailausta ja kuvausta. Ilta kuluu kuvankäsittelyn merkeissä ja hei huomenna aamusta esittelyssä uuden kodin kylppärit 🙂

AURINKOISTA KESKIVIIKKOILTAA,

PS. Photos from my Pinterest album ”Garden” – from here.


maanantai 12. kesäkuun 2017

Suloisen sadepäivän mustikkapannukakku

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja hei oikein ihanaa alkanutta viikkoa. Niin sitä taas ollaan vähän lähempänä juhannusta. En halua spoilata kenenkään kesäfiilistä, mutta tiedättekö mikä juhannuksesta alkaa? No joulun odotus tietenkin ;D Jep. Viikonlopun kesäiset kelit kantavat pitkälle. Niin pitkälle, että tämän maanantain synkkä ilmakaan ei haittaa lainkaan. Ainakaan meitä, ketkä saamme sisätiloissa sadepäivää viettää. Pikkuisemmalla alkoi tänään golfkurssi, joten sinänsä hieman kökkö juttu tuo sade. Vietellään täällä isomman pikkuisen kanssa laatuaikaa. Leivontapäivän merkeissä. Toki muutto- ja remppahommat on visusti mielessä ja osin työn allakin, mutta siinä sivussa uuni käy kuumana.

Se taisi olla viime viikolla, kun lasten yksi ystävä sanoi, että heillä on mustikkapannukakku uunissa. Siitä lähtien olen himoinnut mustikkapannaria. Omenapannukakkua on tullut tehtyä, mutta mustikkapannukakkua ei ikinä. Tästä tuli kyllä niin maukasta, että varmasti tehdään sitä toistekin!

MUSTIKKAPANNUKAKKU

7 dl maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 rkl sulatettua voita

jäisiä mustikoita
kanelia
sokeria
-sekoita maito ja munat
-lisää suola ja sokeri
-sekoita joukkoon pienissä erissä vehnäjauhokaurahiutaleseos
-lisää sulatettu voi ja anna taikinan turvota noin puoli tuntia
-kaada taikina leivinpaperin päälle pellille
-ripottele päälle mustikoita, kanelia ja sokeria
-paista 225 asteessa noin 30 minuuttia

Ja hei, kuinka kauniisti sopii nuo sireenit (vai syreenit?) mustikkapannukakkukattaukseen? Meillä ei ole vielä omia sireenejä niin käytin jokamiehen oikeuttani ja napsin muutaman oksan kauppareissulla mukaani. Se ehkä ei ole rikoksista pahin, eihän?  Nyt hakemaan pienempää sieltä golfleiriltä. Saas nähdä onko tälläkin kertaa golfauton kyydissä matkustaminen se kivoin juttu, niin kuin viimeksi 😉 Sen jälkeen mulla on treffit teidän kanssanne tuolla edellisten postausten kommenttiosioissa!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. olen saanut jonkin verran kyselyitä siitä, että mitä mun Snapchatille on tapahtunut. Sille on tapahtunut asia nimeltä kiire. Instan puolella kyllä tulee päiviteltyä tarinoita, mutta valitettavasti snäppi on nyt määrittelemättömällä tauolla 🙂


sunnuntai 11. kesäkuun 2017

Leikitäänkö?

HEI SULOISTA SUNNUNTAIHUOMENTA!

Me täällä mökillä vasta aloitellaan aamupalaa, mutta sitä ennen tulin kertomaan teille kuinka tärkeää on leikkiä. Muistissa on ne nappisilmät, jotka tapittivat tuonne syvälle ja kysyivät: leikitäänkö? Leikki on lasten työtä, mutta kuinka ihana sitä on itsekin välillä leikkiä lasten kanssa. Ne ajat ovat takanapäin, kun istuin päivät pitkät lattialla pienten taaperoiden kanssa puuhastelemassa milloin mitäkin. Ja näin jälkikäteen täytyy myöntää, että en ole mikään sellainen äiti, joka tykkäisi leikkiä nukeilla tai muovieläimillä. Mutta palapelien tekeminen, muovaileminen ja askarteleminen on lähellä sydäntäni. Senpä takia olin aivan innoissani, kun sain kaupallisen yhteistyön myötä Hasbron kanssa istua alas ja leikkiä. Siitä onkin kauan, kun olemme lasten kanssa yhdessä leikkineet. Meidän leikkihetkeä varten pääsimme kokeilemaan, miten syntyy kolmen ruokalajin illallinen Play-Doh Kitchen Creation -tuotteiden avulla. Pikkuisemman lisäksi leikkien tiimellykseen pääsi suloinen veljen tyttö, kummilapsemme. Alunperin piti muovailevamme keittiön pöydän äärellä, sillä tämä on sellaista ruoanlaittoa, joka ei juuri sotke. Viime tipassa tytöt saivat päähänsä, että leikitäänkin leikkimökissä. Mikäs siinä! Pääsi leikkimökkikin pitkästä aikaa käyttöön. Pienen kevätsiivouksen jälkeen aloimme suunnittelemaan, että mitä näistä Kitchen Creations -tuotteista valmistaisimme. Saimme päähämme valmistaa kolmen ruokalajin illallisen. Jokainen meistä kokki kolmosista sai päättää yhden annoksen.

Paketeista löytyi ihanien väristen (ja -tuoksuisten!) muovailuvahojen lisäksi pastakonetta, hellaa, muotteja, leikkuulautoja, työvälineitä ja vaikka mitä. Niin fiksusti oli nuo työvälineet suunniteltu, että esimerkiksi pastakoneesta itsestään löytyi kasapäin muotteja. Kuten myös leikkuulaudoista. Tuolla pikkuisessa leikkimökissämme oli tunnelmaa kuin italialaisessa keittiössä konsanaan. Puheensorinaa ja naurua. Ihmettelyä ja ihastelua. Vain punavalkoruudullinen pöytäliina puuttui.

MENU

Primi Piatti
Pihvi con broccoli
Sunny side up con frutti di mare
Secondi Piatti
Los italianos á la mamma Maria
Dolci
Tutti Frutti

Alkuun tarjoilimme hieman vähähiilaripitoista ruokaa eli pihviä parsakaalin ja porkkanoiden kera. Sunny side up -paistettu kananmuna sai seurakseen katkarapuja (katsokaa nyt, kuinka suloisia!) ja herkkusieniä. Pääruoaksi valmistimme tomaattitäytteisiä ravioleja, spagettia ja penne rigatea mamma Marian tomaattisella lihapullakastikkeella. Jälkkäri kruunasi aterian ja sen tytöt suunnittelivat ihan kaksistaan. Jälkiruokakulho oli vuorattu salaatilla ja sieltä löytyi vadelmia, mustikoita ja ananasta. Päälle raastivat vielä sitruunaraastetta tuomaan hapokkuutta.

Tiedättekö mitä? Tästä lähtien täytyy leikkiä useammin. Tuo reilu parituntinen kului kuin siivillä ja tuollainen näpertely oli varsin ihanaa. Yhdessä lasten kanssa. Lopputulemaan olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Meillä muovailuvahoja on nyt kuskattu myös mökillekin ja kivointa näissä on se, että niitä pystyy käyttämään aina uudelleen ja uudelleen. Lapset ovat usein leikkiensä jälkeen lajitelleet muovailuvahat takaisin omiin kippoihinsa. Aluksi kävin tarkistamassa, että ovat sulkeneet nuo kipot huolella, mutta eipäs olisi tarvinnut taas huolta kantaa. Niin ovat säilyneet pehmeinä.

Omasta lapsuudestani muistan muovailuvahat hyvin. Muistan niiden tuoksunkin ihan tarkalleen. Jopa sen punaisen vahapöytäliinan, joka pöytään levitettiin muovailuhetkien ajaksi. Jotenkin saimme aina veljen kanssa sotkettua muovailuvahat keskenään niin, että lopputuloksena oli iso klöntti ruskeaa muovailuvahaa. Tämä ei ole näemmä periytynyt noille lapsille. Onneksi 🙂

SULOISTA KESÄSUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


lauantai 10. kesäkuun 2017

Lauantai-illan semisyvälliset

”Enjoy the little things in life because one day
you`ll look back and realize they were the big things.”

”Great things are done by a series of small things brought together.”

”Joy comes in sips. Not gulps.”

…pieni muistutus taas siitä, että ei siihen iloon ja onneen paljoa tarvita. Yksi mato-onki ja ilta-auringossa hymyilevä pikkuinen. Lasi kuplivaa auringonlaskussa. Vapaudesta nauttiva karvakorva. Vähän sisältä lötköksi jäänyt marenkipohja. Suussasulava mansikka. Astiapesukoneen hurina. Ystävät. Sukulaiset. Perhe. Varvikkoon puhjenneet lehdet. Mustikan kukat. Täydellinen hiillos iltanuotiolla. Villasukat ja mökkisänky. Iltakahvit silläkin uhalla, että menettää yöunet. Päiväunet. Iltauinti. Märät jalanjäljet laiturilla.

Olen tänään miettinyt paljon sitä, että osaako elämästä nauttia täysin, jos katkeroituu? Näkeekö silloin niitä pieniä juttuja ympärillä? Miksi jotkut katkeroituvat ja toiset eivät? Miksei meillä kaikilla ole kykyä unohtaa ja jatkaa eteenpäin? Kuinka helpompi silloin olisi hengittää. Ajatella, että tietyt tapahtumat ovat tapahtuneet, eikä niille mitään voi. Miksei ihmiset vaan uskoisi siihen, että elämä kantaa? Uskoisi hyvään?

Luottaisi elämään, vaikka se välillä vetää maton alta. Olisi onnellisia siitä, mitä on. Ilman kateellisuutta. Joskus saavuttaakseen jotain joutuu maksamaan kovan hinnan. Sitä välillä ulkopuoliset eivät tiedä. Tai näe. Tai halua nähdä. Eletään kaikki omaa täydellistä elämäämme niillä kriteereillä, jotka itse määrittelemme. Ilman huolta siitä, että joku tuomitsee sinut niiden takia.

En tiedä mistä nämä tällaiset ajatukset ovat tänään kummunneet, mutta oli pakko jäsentää ajatuksiani hieman alas. Ja hei, kiitos teille  – heti helpotti 🙂

NAUTITAAN 


perjantai 09. kesäkuun 2017

20 x ennen/nyt

Mitä pidempi lentomatka niin sen ihanampaa.
Kun ei siellä koneessa jaksaisi istua pätkänkään vertaa. 

Ruskeaa puuta olevat vanhat huonekalut ovat jotenkin tunkkasia.
Eikä ole vaan just ihania ja sopii yhdistellen vähän modernimpaan lookkiin.

Yölennot on ihan must.
Ei todellakaan, päivälennot rules – jaksaa katsoa leffoja paremmin.

Kalalle valkoviini, lihalle punaviini.
Höpsis, menee myös ristiin. Riippuen viinistä.

Mitä pidempään saan olla lentokentällä fiilistelemässä ennen lentoa sen parempi.
Tää vaihtelee, kotiin päin tullessa haluan kävellä suoraan koneeseen.

En voi mennä nukkumaan ellei keittiö ole tiptop.
Noooo, kunhan sen kahvinkeittimen sieltä löytää 😀

Herätessäni petaan eka sängyn, muuten ihistää (ahistaa).
Ei se nyt ole niin justiinsa. Laittaa vaan makkarin oven kiinni.

Lomamatka ei ole lomamatka ellei saa löhötä auringossa.
Kaupunkilomat on antoisia!

Ellei siellä lomakohteessa ole mittarissa vähintään +35, niin en ala.
Nääh, tuskaisen kuumia vaan tollaiset lämpötilat.

Paras auringonottoaika on puolenpäivän tietämillä.
Se on paras aika vetäytyä päikkäreille viileiden lakanoiden väliin.

En ole sitten lainkaan mekkoihmisiä.
Voisin kulkea mekossa läpi vuoden.

Aamulla pitää syödä kaurapuuroa.
Niin, jos haluaa, mutta voi syödä myös vaikka paahtoleipää hunajalla.

Mun on pakko päästä urheilemaan vähintään kolme kertaa viikossa, muuten hajoo pää.
Ei hajoo, nimimerkillä kokemusta on 😉

Parrakkaat miehet on jotenkin epäsiistejä.
Siis whaaat, nehän on hottiksia!

Puku miehen tekee.
No revityt farkut ja kesäsänki miehen tekee.

Kirja ei ole kirja, jos ei se ole paperia kansien välissä.
FYI: e-kirjat rules.

Lapset pitää saada nukkumaan viimeistään puoli ysi, että saa pari tuntia omaa aikaa.
No eipä noista nyt hereilläkään haittaa ole…illan tunnit on parhaita esim. koko perheen yatzy-turnaukselle

En katso ruotsalaisia sarjoja, koska…en tiedä, miksi.
Vad? Ruotsalaiset telkkarisarjat on ihan parhaita!

Olen armoton illan torkku, aamun virkku.
Höpöhöpö, lähellä puolta yötä on päivän tehokkaimmat tunnit.

Jos meille joskus tulee koira, niin se ei sitten todellakaan hypi sohvalle eikä nuku sängyssä.
Onko mitään ihanampaa kuin pieni tuhiseva karvainen kaveri sohvalla sylissä tai sängyssä jalkopäässä?

Hei, niin ne mielipiteet muuttuvat. Ja sehän on vain ihana juttu, eikö? Huomaa olevansa kehityskykyinen ja -kelpoinen 😀 Meillä herättiin tänään kukonlaulun aikaan pikkuisemman hammaslääkärikäynnin takia. Just kun pääsin sanomasta, että meillä hampaidenhoito on prioriteetti nro 1, niin eikö siellä vikassa poskihampaassa ollut kipuileva reikä. No enää ei kipuile. Mutta harmittaa. Niin kyllä pikkuistakin. Veikkaanpa, että tästä lähtien meillä otetaan karkkipäivä käyttöön ja äiskä saa tarkistaa hampaidenpesun lopputuleman.

Me odotellaan täällä, että josko keittiön työtaso saapuisi. Ellei sitä ala näkymään, niin iltapäivästä suunnataan viimeistään mökille tyttöjen kanssa. Onkin ollut hirrrrmuinen ikävä mökille. Mies tulee sitten illalla perässä. Huomenna saadaan saareen vieraita ja sitä varten ajattelin leipoa sillä keittiön pikkujättiläisellä taas jotain. Onneksi vieraat ovat sellaisia, ettei turhaa tarvitse säätää. Nimittäin maailman parhain anoppi ja appiukko 🙂

IHANAA PERJANTAITA,
NAUTITAAN (ei ole Suomen kesän voittanutta)