keskiviikko 07. maaliskuun 2018

Umpirakastunut ♥

11

HEISSULIVEISSULI!

Enpäs muista ihan heti, että mikään tai kukaan olisi vienyt multa näin jalkoja alta. Komeudellaan ja karismaattisuudellaan. Lämpöisyydellään ja sillä pienellä rosoisuudellaan, joka tuo särmää. Olemuksellaan, joka vaatii tutustumaan paremmin. Ylväydellään, joka kiehtoo koukuttaen. Erilaisuudellaan, jollaista en ole ennen nähnyt.

Kuten kerroinkin, niin hyvin hitaasti lämpenin, mutta loppujen lopuksi aivan hurahdin. Ne tutustumisemme alussa tuntemani lievät ”epävarmuudet” käänsin positiivisiksi asioiksi. Kokonaisuutta katsoen en voi kuin todeta, että Dubaista joko tykkää tai sitten ei tykkää. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen porukkaan. Sehän näissä matkailuasioissakin on, että mielipide-eroista ei sovi kiistellä. Se mikä sopii jollekin toiselle ei välttämättä sovi muille. Listasin ”muutamia” juttuja alle, mihin Dubaissa rakastuin. Ja ihan vain ”muutamien” kuvien kanssa. Pahoitteluni siis kuvatulvasta.

♥ Lyhyt lentomatka. Mielestäni seitsemän tuntia on lyhyt lentomatka, se soljuu ohi silmänräpäyksessä (paitsi aamuyön lennolla…). Seuraavan kerran ehkä otetaan jokin muu lentoyhtiö. Finnairin huomasin olevan aika tyyris, mutta esimerkiksi Emirates lentää Tukholmasta kohtuuhintaan Dubaihin ja kivoihin lentoaikoihin. Siihen kun saisi vielä hyvät jatkolennot Tampereelta niin säästäisi pysäköintikuluissakin!

♥ Ei juuri aikaeroa! Kun olemme tottuneet reissaamaan joko Aasiassa tai USAssa, niin tämä jet lagin puuttuminen on ihanaa vaihtelua ja helpottaa mennen tullen elämää 🙂 Ainakin näinä päivinä, kun elämä on yhtä exceliä ja rivit vilisee muutenkin silmissä!

♥ Ilmasto. Täytyy myöntää, että aluksi petyin Dubain talven ”kylmyyteen”. Ei tullut sitä tukalaa oloa ulos astuessa. Kosteaa pläjäystä päin pläsiä. Illalla piti kietoa pitkähihaista päälle. Parin pilvisen päivän aikana altailla sai hytistä. Loppujen lopuksi loppuviikon +22 astetta tuntui ihanalle. Ei liian kuumalle vaan just sopivalle. En ole muutenkaan enää se Maria, joka makaa auringossa rusketusraitoja etsien vähintään +35 asteen helteessä, joten tämä lämpötila sopi ihan loistavasti. Tosin kyllä tuolla silti ruskettuu, jos niin haluaa. 

♥ Ruoka. Aika paljon olemme maailmalla reissaneet ja paljon ihania ruokia syöneet. Ikinä ennen ei ole kuitenkaan reissun jälkeen ollut sellaista tunnetta, että joka ikinen ruokailu meni nappiin. Tai rahoilleen sai vastinetta. Dubaissa jokaikinen ruokailu oli kokemus. Maukas sellainen. Söin 10 päivän aikana valehtelematta ainakin kahdeksan fattoush -salaattia. Lisäksi libanonilaisia kylmiä mezejä, mutta myös pitsaa. Minihamppareita ja teriyaki -kanaa. Hummerinacholautasta ja paikallisia jälkiruokaherkkuja. Turkkilaista kunnon kebablautasta ja kuvissakin vilahtelevia pizza/pitaleipien yhdistelmiä. Terveellisiä kvinoasalaatteja. Arabialaista leipää ja suloisen täyteläistä hummusta on kaikista eniten ikävä.

♥ Turvallisuus. Kukaan ei vislaile tai huutele perään. Iltamyöhäänkin saimme kaduilla kävellä ilman tunnetta siitä, että olisi epämiellyttävä olo. Käsilaukusta ei tarvinnut pitää kaksin käsin kiinni varkaiden pelossa. Taksissa ei tullut kertaakaan tunne, että kuski huijaa. 

♥ Hygienisyys. Ruokamyrkytyksenhän voit saada mistä tahansa. Ihan koti-Suomessakin. Meillä kuopus oksensi yhtenä yönä ja esikoinen Atlantiksessa huonetta odotellessamme. Veikkaan, että joku pikkupöpö tytöillä oli, mutta toisaalta kuopuksen äkillisen pahoinvoinnin kuittaisin myös Tim Hortonsin äklömakealla kaakaojuomalla 😀 Tuntui, että oli ruokapaikka mikä tahansa, niin mitä tahansa uskalsi syödä. Tälläkään reissulla emme vältelleet mitään, niin kuin emme ole koskaan vältelleetkään. En voisi kuvitella eläväni lomamatkaani esimerkiksi ilman salaatteja tai muita kypsentämättömiä ruokia.ID

♥ Siisteys. Singapore on siisti, mutta ei kuulkaa Dubai sille paljoa häviä. Oikeastaan voisin sanoa, että katukuva on siisteydessään samaa tasoa. Julkisia veskejä oli runsaasti ja aina ihastelin niiden siisteyttä. 

♥ Ihmiset. Aluksi mietin, että onpa harmi, ettei saa hymyjä samanlailla kuin esimerkiksi Indonesiassa tai Thaimaassa. Kunnes tajusin, että kun ensin hymyilee itse, niin useimmiten dubailaiset hymyilivät takaisin. Muutaman kerran jouduin toteamaan, että vaikka itse olin yliystävällinen ja hymyilin, niin sain hymytöntä palvelua. Mutta hei, kaikillahan meillä on joskus sellainen päivä, ettei hymy irtoa. Sitäpaitsi, ajattelin asian niin, että nuo pari miespuolista henkilöä, ketkä eivät hymyilleet mulle asiakaspalvelutilanteessa omasivat huippuhyvän pelisilmän; kunnioittivat minua naisena sekä sitä, että vieressäni seisoi aviomieheni. Ei siinä sovi lirkutella, eiks niin 🙂 Joten tässä yksi esimerkki, miten negatiivisuudet voi kääntää positiivisuuksiksi!

♥ Hotellin sijainti. Me emme juuri tutkailleet hotelleja varatessamme, mikä on kivaa aluetta ja mikä ei. Ihanalta ystävältä kysäisin sen jälkeen mielipidettä, kun olin jo varannut hotellit ja tulimme tulokseen, että hyviltä paikoilta ovat. Eka hotelli (Hilton Dubai by the walk) sijaitsi JBR:ssä lähellä The Walk:ia. Nappisijainti, lähistöltä löytyi kasapäin ravintoloita ja kauppoja. Toinen hotelli (Atlantis the Palm) sijaitsi Palmusaarella, josta on vähän matkaa Dubain muihin osiin. Nappivalinta tämäkin. 

♥ Hintataso. Taksit olivat ihanan edukkaita verrattuna Suomeen. Niitä oli helposti saatavilla ja olivat luotettavia. Ruoka oli samanhintaista kuin meillä. Vaatteiden hintoja silmäilin pikaisesti Dubai Mall:ssa ja huomasin, että samaan hintatasoon menevät kuin kotonakin. Koska mitään akuuttia shoppailtavaa ei ollut, niin emme juuri kaupoissa kierrelleet. Verrattuna esimerkiksi Aasian lomiin ruokaan kului rahaa rutkasti enemmän, mutta toisaalta kertaakaan emme joutuneet ruoan laatuun pettymään. 

♥ Alkoholittomuus. Tämä! Se, että julkisilla paikoilla ei myydä alkoholia on ihana asia. Ei örveltäviä turisteja tai paikallisia nähtävillä, mikä lisäsi turvallisuuden tunnetta. Itsekin nautin siitä, että ruoan kanssa tuli juotua vettä. Tai sitä Diet Pepsiä (miksei muuten tätä juuri enää saa Suomesta?). Kerran mies ehdotti pihviravintolaan menemistä, mutta niin on makuaisti kehittynyt, että en olisi ehkä pihviä voinut ilman 12 cl punaviiniä syödä ;D Hotellien baareissa on kyllä saatavilla alkoholia, mutta hintataso on aikamoinen. Mielelläni otan sen dieetti Pepsin kuin maksan valkoviinilasista 18 euroa…

♥ Pukeutuminen. Tämäkin seikka aiheutti aluksi hämmennystä; miten me nyt osataan pukeutua maassa maan tavalla. Mutta kun teki pienen kierroksen (ulkopuolella hotellin), niin huomasi että siistit vaatteet on pop. Oikeastaan ihan kiva, että ihmiset pukivat päällensä mennessään syömään esimerkiksi uima-allasosastolla. Aika monessa kohteessa kun näkee hikisiä ihmisiä pikkupikkubikineissään ruokailemassa. Tutkailimme lapsien pukeutumista ja huomasimme, että se on vapaampaa esimerkiksi julkisilla paikoilla; heillä ei tarvitse olla olkapäät ja polvet peitettynä.

Voi voi, että tuli taas ikävä Dubaihin! Mutta olipa ihana palata ruokiksella noihin maisemiin ♥ Nyt takaisin töiden pariin eli ajatukset loppuviikon myyntikokoukseen matkailun sijaan. Helpommin sanottu kuin tehty 😀

KESKIVIIKKOTERKUIN,


lauantai 03. maaliskuun 2018

Koti-ikävä on ihana asia!

10

MOIKKAMOI MURUT!

Ja iloista lauantaiaamua ♥ Olen tässä jo parin päivän ajan matkustanut ajatuksissani sinne koti-Suomeen kotisohvalle. Just tuohon, joka on ikkunan alla. Siinä on mun paikkani mustan jalkalampun alla. Eilen, kun ulkona oli iltapäivästä hurjan kylmä ja taivas vihmoi sadetta toivoin hetken olevani kotona takkatulen äärellä. Viettämässä suloista lauantaiaamua perheen kanssa. Just sellaista kuin teillä siellä toivottavasti tällä hetkellä on meneillään. Tai ei ehkä vielä näin aikaisin, vaan parin tunnin päästä.

Onneksi tuo tunne vaihtui nopeasti hetkessä nauttimisen tunteeseen. Sekin auttoi asiaa, kun katsoin tulevien parin päivän säätä ja siellä näyttäytyi auringon molluska. Joka paistaa jälleen 🙂
Kerroinkin teille taannoin, että aina jossain vaiheessa reissua se koti-ikävä iskee. Joka ikinen kerta. Moni voisi ajatella, että miksi sitten edes reissata, jos on tällainen kotihiiri. Mutta se jutun juoni onkin just siinä; klassinen sanonta ”Joskus täytyy matkustaa kauas nähdäkseen lähelle” pitää kyllä ihan tasan tarkkaan paikkansa. Sitä reissaa ehkä rentoutuakseen. Katkaistakseen arkirutiinit ja ne velvollisuudet, joita kotona on. 

Jotkut viisaat ovat sanoneet, että arjesta pitäisi muodostaa sellainen, että tarvetta lomalle ei ole. En ole koskaan tuntenut olevani varsinaisesti loman tarpeessa, mutta tässä yhtenä iltana jäin tuijottamaan musta ja miehestä otettua kuvaa; vajaan viikon loma oli tehnyt tehtävänsä tietämättäni. Huomasin, että meidän molempien silmät loistivat. Itseltäni tuli pitkästä aikaa kuin luonnostaan hammashymy. Rentous näkyi kuvasta selvästi. Ehkä mä sitten olin kuitenkin loman tarpeessa, vaikken sitä itsessäni tunnistanutkaan.

Tiedä häntä, mutta itse huomaan loman onnistumisen siinä, että alan kelaamaan työjuttuja. Tiedän, että kuulostaa oiken kamalan kivalta lomapuhteelta tuo työasioiden ajatteleminen 😀 Aivokapasiteettiä on vapautunut ihan hirmuisesti työjuttujen suhteen. Blogia ajatellen luonnokset pullistelevat aiheita, joista haluan kirjoittaa. Aiheita, joista tiedän myös teidän tykkäävän.

Maalitehdasta ajatellen olen saanut järjestykseen pääni sisällä pari asiaa, jotka ovat pitkään jo hieman vaivanneet. Tai odottaneet ratkaisua. Intoa puhkuen odotan jopa heti reissun jälkeistä tiukkaakin tiukempaa työviikkoa, joka on omistettu myyntipalaverille.

Joten ehkä tämä koti-ikävä on loppujen lopuksi varsin positiivinen olotila. Koti-ikävä on ihana tunne. Sillä mikä sen parempi paikka kuin oma koti. Huomaa, että etäisyys on tehnyt tehtävänsä. Huomaa, että on saanut ladattua akkuja ja näkee kaiken selvemmin. Jos paljastan teille yhden jutun, niin ettehän kerro kellekään? Koti-ikävissäni olen selannut blogistani kotikuvia (kuten nämä tämän postauksen kuvia viime heinäkuulta) ja mikä ehkä nössöintä niin puhelimen kuvavirrasta tuijottelen ennen nukkumaan menoa Tobyn kuvia. Nössö mikä nössö, mutta ah niin ylpeä siitä 😉

KIVAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,


perjantai 02. maaliskuun 2018

Onni on olla nainen. Onni on olla suomalainen nainen.

18

HEIPPAHEI IHANAT!

Me vietetään tämä perjanti vesipuistossa. Itse en ole vesipuistoihmisiä. Kuten en ole kylpylä- tai uimahalli-ihmisiäkään. Onneksi, mulla on vapaus valita. Hurjien vesilaskujen sijaan valitsin tänään paikan tässä varjon alla. Tukikohdassa, johon muu perhe käy tämän tästä poikkeamassa ja kikattaen kertomassa toinen toistaan hurjemmista vesiseikkailuista 🙂

Kuten kerroinkin, niin tällä lomalla silmäni ovat auenneet monen asian suhteen. Olen pannut merkille, että meitä on moneen junaan. Tarkkaillut ihmisiä ja heidän käytöstään. Nähnyt miten naiset, keltä näkyvät vain silmät kaapujen alta hikoilevat kolmenkymmenen asteen lämpötilassa. Siinä samalla kuin heidän miehensä pikkuisissa tangoissaan ottavat aurinkoa ja käyvät viilentämässä itseään uima-altaassa. Naisilla kun hotellin uima-altaalle ei ole asiaa tuossa asussaan. Olen huomioinut, että vaikka kaapua ei olisikaan päällä, niin joissain kulttuureissa on vain tapana, että mies menee ensiksi ovista. Mies on se, joka hoitaa perheen puhehommat ja nainen jättäytyy sivummalle. Ehkä jopa hieman alistuneen näköisenä.

Eikä siinä mitään, kunnioituksesta ja suvaitsevaisuudesta kaikkien uskontoa kohtaan tämä ei aiheuta minussa hämmennystä tai närää ja uskon, että naiset nauttivat silti ihan varmasti omalla tavallaan elämästään. Toivottavasti. Koska ei ole tietoa/kokemusta muusta. Kuitenkin olen sitä mieltä, että olen suunnattoman onnekas synnyinmaani suhteen. Uskontoni suhteen. Onnekas siitä, että tuo isoin rakkauspakkaus avaa mulle ovet, sallii mun ottaa aurinkoa pikkubikineissä ja jutella uusille tuttavuuksille. Miespuolisillekin sellaisille. Saan juoda hikoilevan kylmän oluen rantatuolissa ja pulahtaa uimaan, kun siltä tuntuu. Suunnattoman onnekas olen, kun meidän perheessä kumpikin saa nauttia niistä elämän pienistä jutuista, joihin meillä on mahdollisuus. 

Mietin tuossa, että osaavatko nuo naiset nauttia niistä naisellisista turhamaisuuksista, joista itse en olisi valmis luopumaan. Kuten sääri- tai kainalokarvojen ajelusta. Tai jos he sen tekevät, niin tekevätkö sen vai miestensä takia vai oman mukavuutensa takia, niin kuin minä teen? Pystyvätkö nuo naiset nauttimaan uuden keväisen pastellivärisen paidan tuomasta säihkeestä katseeseen? Nauttimaan siitä pienestä tyydytyksestä, kun sovittamansa vaate istuu täydellisesti? Pystyvätkö he pitämään kropastaan huolta niin kuin me pystymme? Onko aikaa  urheilla vai meneekö kaikki vapaa-aika miehen onnelliseksi tekemiseen? Yhtä kysymysmerkkiä olen, sillä olen epätietoinen. Näistäkin asioista pitää ottaa selvää. Ylipäätään elämässä on niin paljon asioita, joihin haluaisi perehtyä, etten usko yhden eliniän siihen riittävän.

Kyllä olen sitä mieltä, että meillä Suomessa on naisten asema loppupeleissä aika hyvin. Verrattuna moneen muuhun maahan. Sitä osaa olla onnellinen, että on nainen. Että on suomalainen nainen. Olkaahan tekin, jooko? ♥

PERJANTAITERKUIN,

PS. löysin nämä aiemmin julkaisematta jääneet kuvat koneelta ja ai vitsit, pitäisköhän taas yrittää kasvattaa otsis pois? Vaikka olen onnellinen nainen, niin onhan tämä naiseus (kuten ollaan monet kerrat täälläkin juteltu) välillä ”himppasen” hankalaa 😀 Mutta hei, niin kauan kuin naiseuden hankaluus liittyy ulkonäköön tai hiuksiin, niin meillä on aika hyvin oltavat!


keskiviikko 28. helmikuun 2018

Maassa maan tavalla

10

HEIPSULIHEI VAAN

ihanat ja terkkuja jälleen täältä Dubaista! Tänään vaihdettiin hotellia, JBR:ltä palmusaarelle. Ikinä kuuna päivänä en olisi voinut kuvitella, että asumme tässä legendaarisessa Dubain maamerkissä, nimittäin Atlantis the Palm -hotellissa. Niin vain kävi, että varatessamme tämän reissun hotelleja päätin katsoa ihan piruuttani hinnan viidelle yölle. En ollut uskoa silmiäni, se oli vain himpun verran enemmän kuin tuon Hiltonin hinta, jossa olimme ekat viisi yötä. Varasin huoneen samantien ja sain vahvistuksen.

Aika paljon (lue: liki aina viimeisten vuosien aikana) olemme Booking.comia käyttäneet, joten voi olla, että sillä oli osuutta hinnan ”alhaisuuteen”. Tänään sisään tsekatessamme vastaanottovirkailija meinasi veloittaa meiltä vielä puolet lisää. Ei ollut uskoa, että saimme viisi yötä niin edullisesti. Onneksi olin printannut tuolta Booking.comista varausvahvistuksen, josta näkyi, että heidän mukaansa myös tuo meidän 12 -vuotias meni lapsesta. Saimme siis älyttömän hyvän diilin, sisältäen vielä upgraden Imperial club -huoneeseen, joka tarkoittaa tiettyjä etuja; loungessa on snackseja ja juotavaa tarjolla aamusta iltaan. Siellä kuittasimme lounaankin sandwichien avulla.

Ennen päivällistä oli vielä sellainen pre dinner -tarjoilu, johon sisältyy juomia ja sushia / kanapeita / ruokaisia salaattia. Illalla vielä oli jotain huikopalaa. Eli välttämättä ei tarvitsisi käydä muualla syömässä lainkaan. Siistä yltäkylläisyydestä, mistä ollaan kommenttiboksin puolella puhuttu – täällä sitä näkee. Mutta iloksemme näkee myös ihan meitä tavallisia mattimeikäläisiäkin. Emme erotu niin porukasta 🙂

Mutta aiheeseen palatakseni. Tykkään, että eri kulttuureihin tutustuminen on jo lastenkin kannalta erittäin kannattavaa. On tärkeää, että hekin näkevät, että sitä tulee toimia maassa maan tavalla. Muutamia esimerkkejä mainitakseni niin täällä Dubaissa emme miehen kanssa kävele käsikädekkäin julkisilla paikoilla. Saatikka pussaile tai halaile. Koska niin ei kuulu täällä tehdä. Sen verran pitää kunnioittaa paikallista uskontoa, että hellyydenosoituksia ei jaella julkisesti. Me saadaan sitten hömpsötellä hotellihuoneessa, mikäli lapset sen vaan sallivat…”äiti ja iskä, lopettakaa – tää on noloa meille kaikille ;D”.

Yksi asia, mistä olen ollut kovin iloinen on se, että iltaruokapaikoissa ei edes myydä alkoholia. Helposti lomalla sitä tulisi juotua ruoan kanssa viinilasi tai pari. Nyt se on pari lasia vettä tai sitten, pari vuotta boikotoimani, light limu. Yleensä Diet Pepsi. Tiedän, että se on superkamalaa myrkkyä, mutta olen kehittänyt siihen nyt jo addiktion. Hotellien baareissa ja ravintoloissa myydään alkoholia, mutta hinnat ovat sen verran suolaiset, että ihan mieluusti ottaa sen limun tai vettä. Tosin täällä hotellissa on open bar klo 5-7 ja tänä iltana tuli juotua ensimmäisen kerran kuplivaakin koko reissulla.

Kolmantena maassa maan tavalla -asiana on pukeutuminen. Siinä, missä Aasian rantalomakohteissa on tottunut pukeutumaan hellemekkoihin, pakkasin tänne mukaan peittävämpää vaatetusta. On kuulemma soveliasta, että ainakin joko polvet tai olkapäät ovat peitettynä. Itse olen pitänyt päivisin uima-altailla pitkää kaftaania. Muutenkin esimerkiksi lounaalle mennessä ei ole soveliasta pukeutua rantahepeneisiin. Toisaalta tykkään siitä, että ravintolassa kunnioitetaan muitakin asiakkaita pukeutumalla hyvin, toisin sanoen tarpeeksi peittävästi.

Kuten eilen IG:n puolella totesin, niin tämä kaupunki on niin kreisi. Ex tempore päätimmekin mennä uudelleen Dubai Mall:ille, mutta emme ostoksille vaan valoshowta katsomaan. Se jo itsessään oli upea. Mies bongasi jostain, että Burj Khalifa valaistaan klo 20. Kävimme kahvilla ja suuntasimme jälleen vesilähteiden luokse. Tuo Burj Khalifan valoshow oli sellainen, että jää muistoihin yhtenä hienoimpana tapahtumana reissuilla.

Kaiken tämän luksuksen ja kimalluksen keskellä huomaan, että kuten aina lomilla tähän aikaan lomasta huomaan kaipaavani omaan sohvannurkkaan. Villasukat jalassa ja koissuli kainalossa (kuinka ikävä voikaan toista olla!). Matkustelu on ihanaa ja antoisaa. Eikä vähiten sen takia, että joka ikinen kerta on ihana palata kotiin ♥

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. postauksen kuvat Marinasta sekä Dubai Fountainilta! Niitä olisi ollut paljon enemmän, mutta kone ei suostunut lataamaan kuvia. Pöh, wifi taitaa olla ruuhkaisena näin ilta-aikaan!

 


maanantai 26. helmikuun 2018

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden jäljillä

21

HEISSULIVEI IHANAT

ja mukavaa maanantaita! Aurinko paistaa jälleen täällä Dubaissa. Eilinen sunnuntaipäivä valkeni harmaana ja sateisena. Päätimme ottaa suunnaksi Dubai Mall -ostoskeskuksen. Ja härregud; siinä missä joskus olen rakastanut shoppailua tuntui tuo kauppojen loputon taival aivan mahdottomalta käydä läpi. Ehkä ei ollut tarkoituskaan käydä kaikkia kauppoja läpi, mutta viidessä tunnissa niitä ehti lasten tahtiin kiertämään jonkun verran.

Tarkoituksenamme oli tulla ostoskeskuksesta takaisin hotellin altaille, mutta koska taivas vihmoi pientä vesipisaraa otimme varasuunnitelman käyttöön ja kurvasimme taksilla Souk Madinatiin. Kiitos teidän vinkkien blogissa ja instagramin puolella 🙂

Ai että, mikä paikka! Tiedostan, että se on basaareineen kaikkineen rakennettu pelkästään turisteille, mutta silti annoin haaveiden lentää. Mietin paikallisia nähdessäni, että millaistakohan heidän kotonaan on. Olisi ihana päästä vierailemaan jonkun paikallisen kodissa. Tämä haave ei pidä paikkaansa vain täällä Dubaissa, vaan aika monella reissulla olen huomannut haaveilevani tästä.

Olisi ihana päästä näkemään sitä paikallista asutusta. Enkä tarkoita mitään sheikin hienoa palatsia vaan sellaisen tavallisen dubailaisen kotia. Tavallista arki-iltaa ja sen touhuja. Paikallisia taksikuskeja tykkään myös haastatella. Taksikuski kertoi meille Dubaissa asuvan reilun kolme miljoonaa ihmistä, mutta autoja on kuulemma nelinkertaisesti tuo määrä. Sanoin tänään miehelle altailla, että toisaalta kaipaan niitä ryhmämatkojen tuomia etuja tai lähinnä sitä, että lentokenttäkuljetuksen aikana opas kertoo maan historiasta ja kulttuurista 😀 Mutta sen olisin voinut itsekin selvittää ennen tänne tulemista. Niin monta avointa kysymystä on mielessäni. Niin paljon tiedonjanoa. Tänä iltana ajattelin romaanin sijaan nettailla ja selvittää mm. sen, että miksi osa miehistä kulkee valkoisissa kaapuissa ja miksi niitä päähineitä sanotaan. Paljonko maksaa Maserati ja minkälainen tämä arabikulttuuri pohjimmiltaan on. Mistä saa tuota taivaallista leipää, jota eilisessä fattoush -salaatissani oli. 

Tiedättekö mitä, vaikka aluksi tuntui, että saamme kahlattua Dubain kymmenessä päivässä läpi, niin tällä hetkellä tuntuu, että vaikka saisimmekin (no emme kyllä saa…), niin tänne on silti palattava uudelleen. Niin ristiriitaiselta kuin se tietyiltä osin tuntuukin. Ei sillä, että ihannoisin sitä luksusta ja kultakimallusta, mikä täällä vallitsee. Vaan sen takia, että tämä kulttuuri on alkanut kiehtomaan ihan älyttömän paljon.

Koko Lähi-itä on alkanut houkuttelemaan ja katselin tuossa jo sillä silmällä, paljonko maksaisi lennot Tel Aviviin. Tiedän, että kaikilla ei ole tällaista intohimoa matkustamisen suhteen kuin meillä. Eikä tarvitsekaan olla, mutta suosittelen kaikille hieman matkailua. Sillä se avartaa. Kaikilla ei ole siihen kuitenkaan mahdollisuutta. Sen takia tunnen oloni kyllä niin etuoikeutetuksi, että pystymme näyttämään lapsille maailmaa mahdollisimman monelta eri kantilta. Tosin nämä ovat taas niitä asioita, joista ei sovi kiistellä; meille sopii se, että töitä painetaan arkena niska limassa ilman työaikoja. Sen tuottaa hedelmää, jonka avulla voimme tehdä sitä, mistä koko perhe nautimme. Varsin onnellinen olen myös siitä, että lapsetkin ovat kiinnostuneita jälleen uudesta kulttuurista. Vaikkeivat dyynisafarille suostukaan lähtemään 😀

Nyt pimenevään Marinaan tutkailemaan, miltä se puoli kaupungista näyttää. Huomen illalla on pakko ottaa taksi ja hurauttaa kuvissa näkyviin maisemiin hämärän laskeuduttua. Tuolla kun näytti olevan niin monta ihanaa ravintolaa sen libanonilaisen lisäksi, jossa lounastimme! Tuntuu, että monet kaupungit heräävät loistoonsa vasta pimeän tultua. Niin myös Dubai  ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!

PS. pahoitteluni, että näin lomalla kommentteihin vastaamiset kestää tavanomaista pidempään ♥


« Vanhemmat
Uudemmat »