keskiviikko 28. maaliskuun 2018

Hempeissä tunnelmissa aamuauringossa ♥

HEI HYVÄÄ HUOMENTA BLOGISTANIA!

Täällä ollaan lähtövalmiina kohti pohjoista, mutta sitä ennen tulin aamupalaa syödessäni kertomaan teille aamuauringosta. Hempeistä sävyistä, joita silmän on helppo katsella näin kevättalvella. Lapsuusvuosista ja siitä, kuinka kaikella on kuitenkin loppupeleistä tarkoitus. Noh, ainakin sisustusmielessä. Pidetään tämä juttu kevyenä, eikä lähdetä pohtimaan sitä, missä tapauksissa tuo väite ei pitäisi paikkansa. Sisustusmielessä hutiostos voi ollakin loppupeleistä nappivalinta. Sillä on siis tarkoitus.

Kuten näitte, niin tuo kuvankaunis Kate Moss pääsi ilostuttamaan ruokatilan seinää. Ainakin hetkeksi. Seinää, jolle olin alunperin suunnitellut jotain hempeää ja herkkää. Hempeä ja herkkä ei vain yksinkertaisesti sopinut siihen seinälle. Hempeän ja herkän puuteriroosat ja pinkit sävyt riitelivät tuolien puunvärin kanssa. Hempeät ja herkät olivat liian pieniä tuolle seinälle eivätkä päässeet eduksi. Ne saivat paikan olohuoneesta. Isolta seinältä, jossa ne tarvitsivat pari kaveria vierelleen. Olohuoneen ilme muuttui kertaheitolla keväisemmäksi.

”Äiti, miksi meillä on surffari seinällä? Surffari, joka on sitä paitsi eri sävymaailmaa kuin kolme muuta julistetta?” Tarina on pitkä, mutta se juontaa juurensa teiniaikoihin. Niihin muistoihin, joita ystävien kanssa koimme. Niihin muistoihin, joita miettiessä hymyilyttää vieläkin. Kerrotakoon sen verran, että tuon meidän kotikadun nimikyltin päälle oli liimattu moneksi vuodeksi Kaarila Beach Ave -teksti ennen kuin sen joku oli repinyt pois. Kerrotakoon myös se, että yksi meistä koitti tehdä kotitekoisesti rastoja tupeerauskamman ja hiuslakan avulla. Koska jossain surffileffassa niin oli ollut. Noina aikona Myrskyn ratsastajat vhs-kasettini pätki joka ikisessä kohdassa, jossa Keanu Reevesiä näytettiin läheltä. Veikkaanpa, että huoneessani olleessa telkkarissakin oli sormenjälkiä, koska niin pääsimme paljon lähemmäs Keanua 😀

Ne oli niitä aikoja, kun sunnuntaisin katsottiin porukalla huoneeni lattialla Beverly Hills 90210:aa ja unelmoitiin, että kunpa joskus tuonne maisemiin pääsisi. Eipä tainnut tuo 16-kesäinen Maria tietää, että kun kovasti unelmoi, niin unelmat saattavat käydä toteen. Ja niinhän niistä aika moni on käynytkin.

Ihania muistoja jälleen. Täältä minun lapsuudenkodistani. Rakastan kertoa lapsille niistä ajoista. Nyt kun olemme asettuneet kunnolla kodiksi, on kotimme eteinen aika usein kenkävuorella vuorattu. Kengillä joita en edes tunnista. Aika usein myös huomaamme miehen kanssa viettävämme aikaa jossain muualla kuin tuolla alakerrassa, miesluolassa. Ilomielin sitä antaa lasten kutsua kavereita kylään ja pelata lautapelejä alakerrassa. Tuntuu, että hempeyden, aamuauringon ihanuuden ja lasten kikatuksen myötä lapsuudenkotini on herännyt henkiin. Täällä on pitkästä aikaa elämää ♥ Jos seinät osaisivat myhäillä tyytyväisyydestä, niin ne ehkä tekisivät niin.

”Mutta tuo surffari ei edelleenkään kuulu tuohon, sillä on erivärinen kuin muut!” Elämän ihanuus on se, että me kaikki emme ole samasta puusta veistetty. Täydellisessä elämässä saisimme kaikki toteuttaa itseämme niin kuin haluamme. Välittämättä muiden mielipiteistä. Niin kuin se yksi rastapäähihhuli teiniajoilta. Niin kuin tuo surffari tuossa seinällä. Se edustaa sitä osaa elämää, joka tuo elämään särmää. Kaiken ei pidä olla harmoniassa keskenään, jotta elämästä voi nauttia. Ne pienet poikkeavuudet tuovat iloa päivään ja piristävät pimeänäkin päivänä. Mutta myös näin aamuauringon paistaessa.

Nyt koiruus ja lapset autoon. Termari täyteen kuumaa kahvia ja reipasta reissumieltä mukaan!
Palataan illalla Pyhältä erään herrrrkullisen ja helpon pääsiäisjälkkäriehdotuksen kanssa 🙂

HEMPEIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. Instastoriessien puolella voitte seurata matkantekoamme. Jännitysmomentti on edelleen tuo karvakorva, joka stressaa autolla matkustamista. Veikkaanpa, että aika nopsaa siirryn etupenkiltä takapenkille, jotta toinen saa olla sylissäni. Siinä ei läähätä ja tärise niin kovin ♥


tiistai 27. maaliskuun 2018

Laukkurakkautta

ID

HEIPSANKEIPSAN IHANAT

ja pahoitteluni tuosta hieman ehkä ”klikahtavasta otsikosta”. Minulla ei ole tapana sellaisia tehdä, mutta nyt mietin, että olikohan tämä sittenkin vähän harhaanjohtava otsikko…ettei kukaan vaan olettanut näkevänsä täällä kuvia kalliista design-laukusta? 🙂 Sillä sellaisia ei ole luvassa. Olen siinä suhteessa aivan mahdottoman epäkelpo kansalainen, että vaikken paljoa ostelekaan, niin laukkuihin olen hurahtanut. Enkä mihinkään sellaisiin kunnon isoihin laukkuihin vaan näihin clutch -tyylisiin. Tarvitsenko niitä? En. Mutta nämä nyt sattuvat olemaan se minun akilleen kantapääni. Heikkous, josta on vaikea päästä pois. Varsinkin, jos edullisesti saa. Tämän kuvissa näkyvän kaunokaisen ostin Glitteristä 7,5 eurolla.

Ollakin, että laskin omistavani noin 12 clutchiksi luokiteltavaa laukkua ja niitäkin tulee vain harvoin käytettyä. Ei ekologisesti ehkä maailman järkevintä…Kesäaikoina tulee kyllä käytettyä clutcheja, mutta eipä tuollaista kainalokaveria tule juuri toppatakin kanssa kanneltua mukana. Osa clutcheistani on juhlavampia, mutta toisaalta tykkään hirmuisesti näistä ihan perusclutcheista. Tämän kaunokaisen ajattelin kesällä yhdistää bohohippityyliin joko yksivärisen kesämekon ja sandaalien kanssa tai sitten revitteyjen farkkujen seuralaiseksi.

Parhaat clutch-apajat (sekä rahapussiapajat, wink wink) löytyvät ulkomailta surffikaupoista. Niissä suuntaan aina ekana joko laukkuhyllylle tai tiskin äärelle vitriinin antia ihastelemaan. Siinä missä clutchit on mun suuri heikkouteni, niin samaan sarjaan menevät meikkipussit tai toalettipussit. Sellaiset suloiset, kirjaillut ja välillä, varsinkin sinivalkoraitaisissa sellaisissa, saa lukeakin jotain fiksua, kuten ”Gone to the beach” ;D

Onko siellä ruutujen takana muita pikkulaukkuihin hurahtaneita? Laukkurakkaus ei kyllä ole hassumpi tauti niin kauan kuin puhutaan tämän hintaluokan laukuista 😉 Omistan kyllä pari merkkilaukkuakin, mutta jotenkin niiden suhteenkin on viime vuosina tullut ähky. Tuo sama vanha LV:n Noe kulkee mukanani vuodesta toiseen. Koska se on niin huikea ahmatti tavaroiden suhteen, niin tuppaan pitämään sen sisällä pientä pussukkaa tärkeille tavaroille. Ehkä tästä lähtien pitäisi ottaa nuo clutchit käyttöön niin sanottuina apulaukkuina!

Nyt takaisin töiden pariin, palataan illalla kotoa käsin edellisien postausten kommentteihin.
Kiitos niistä ihanat 

TIISTAITERKUIN,

PS. rakas aviomieheni; mikäli luit tämän postauksen ja pyörittelet nyt päätäsi,
niin haluaisin muistuttaa sinua vanhalla sanonnalla ”Happy wife, happy life” 😀


maanantai 26. maaliskuun 2018

Kodin turvallisuus lapsiperheen näkökulmasta

*kaupallinen yhteistyö: Verisure

HEIPPAHEI IHANAT!

Koti on se paikka, jossa itse tunnen tätä nykyä olevani turvassa. Koti on se paikka, jossa haluan, että myös nuo lapsemme tuntevat olevansa turvassa. Kaupallisen yhteistyön myötä Verisuren kanssa pääsin tällä kertaa pohtimaan kodin turvallisuutta lapsiperheen näkökulmasta. Kertomaan teille niitä hyötyjä, joita me olemme kokeneet saavamme Verisuren hälytysjärjestelmän ansiosta lapsiperheenä.

Tiesittekö, että turvabarometrin mukaan joka neljäs suomalainen kokee kotonaan turvattomuutta? Yleensä se ollaan me naiset ja nuoret, jotka turvattomuutta kokevat, mutta yhtälailla myös 17% miehistä tuntee kotonaan turvattomuutta. Se, että jopa 40% nuorista kokee kotonaan olonsa turvattomaksi kuulostaa omaan korvaani huikean suurelta lukemalta. Meillähän tytöt uskalsivat olla yksin kotona edellisessä kodissamme kevät- ja kesäaikaan. Siinä näppärässä yhdessä tilassa sijaitsevassa kodissamme, mutta muutettuamme tähän tien toiselle puolelle, huomasimme että eivät mielellään jääneet kotiin keskenään. Saatikka yksistään. Edes valoisaan vuorokauden aikaan. Ehkä se on tämä kolme kerrosta, joka tuntuu jotenkin pelottavalta hallita.

Kuten viimeksi teille kerroinkin, niin siltä se tuntui itsellenikin. Kolme kerrosta ja vanhan talon narisevat nurkat. Sen takia meillä tehtiin Verisuren maksuton turvakartoitus viime elokuussa, minkä jälkeen ei mennyt montaakaan päivää, kun hälytysjärjestelmä oli asennettu. Sen jälkeen en ole kertaakaan pelännyt omassa kodissani. En ole edes tuntenut oloani turvattomaksi mitä tulee esimerkiksi sairauskohtauksiin tai tulipalovaaraan. Tiedän, että hädän sattuessa apu on erittäin lähellä. Tuo meidän hälytysjärjestelmämme ei ole vain mötikkä seinässä tai kamerat katonrajassa, vaan se on hälytyskeskukseen liitetty järjestelmä, joka näkee, kuulee, puhuu ja tuntee! Suuri osa sitä on myös tuo mobiilisovellus puhelimissamme, jonka avulla pystymme ohjaamaan hälytysjärjestelmää etänä sekä myös valvoa kotiamme, kun emme kotona ole.

Perhe on minulle kaikki kaikessa. Haluan, että niin mies, lapset, koira kuin itsekin saamme elää huoletonta elämää. Ilman pelkoa siitä, että joku murtautuisi kotiimme ja koskisi siihen, mikä on meille erittäin yksityistä ja rakasta. Kun aamulla viimeinen lähtee kotoa kouluun, laittaa hän hälytykset päälle seinässä olevasta käyttönäppäimistöstä. Se tarkoittaa sitä, että kun olemme koko perhe poissa kotoa, vahtii Verisure kotiamme. Se osaa ennakoida tulevan murron, sillä ovi- ja ikkunavahdeissa on tärinäilmaisimet. Murtautumisyritys huomataan siis jo siinä vaiheessa, kun joku on oven tai ikkunan kimpussa. Ei tarvitse odottaa siihen saakka, että tuo joku on ehtinyt hajottamaan ikkunan tai oven.

Kun hälytys laukeaa, menee hälytyssignaali 24/7 palvelevaan Verisuren hälytyskeskukseen, jossa hälytyskeskuspäivystäjä reagoi hälytykseen välittömästi ja alkaa selvittää hälytyksen syytä. Tässä vaiheessa on apua noista kameroista, joita meille on asennettu; hälytyskeskuspäivystäjä näkee kamerailmaisimien avulla, mitä meillä tapahtuu. Tarvittaessa hän voi ottaa puhekeskuksen kautta suoran kuulo- ja puheyhteyden kotiimme ja tarpeen mukaan lähettää paikalle vartijan tai välittää poliisin tai palokunnan

Kun ensimmäinen koulusta palaava lapsi tulee kotiin, tulee sovelluksen @kotona -ominaisuuden kautta meille vanhemmille tieto. Tuo sovellus on myös siitä erinomainen, ettän avulla Verisuren hälytyskeskus voi hälytyksen tullessa tarkistaa, keitä meillä on kotona. Tästä on merkittävää apua esimerkiksi tulipalotilanteessa, jossa Verisuren hälytyskeskuspäivystäjät voivat jakaa informaation pelastusviranomaisille. Koululainen avaa ulko-oven ja kuulee piippausääntä, mikä tarkoittaa, että hälytykset ovat päällä. Hälytyksen saa laitettua päälle ja pois kätevästi joko yksilöidyllä numerokoodilla tai avaimenperällä. Aika usein meillä tytöt koulusta kotiin tullessaan ottavat hälytyksen pois päältä, mutta asentavat samantien hälytyksen, joka meillä laitetaan myös joka ilta päälle, kun koira on käytetty viimeisellä lenkillään. Hälytystoiminto, joka suojaa kotiamme ja perhettä silloin kun olemme itse kotona.

Vaikken juuri hälytyksiä itse pidäkään päällä yksin kotona ollessani, paitsi yöaikaan, niin silti tuossa kipeänä ollessani tein poikkeuksen; olin juuri lukenut lehdistä, että murtovarkaat ovat innokkaita naamioitumaan esimerkiksi remonttimiehiksi ja käyvät päivisin kolkuttelemassa ovien takana. Kuulin yläkerran makkariin, kun ovikello soi ja olen aivan varma, että kyseessä oli joku harmiton vieras, mutta silti tuossa hetkessä olin onnellinen, että olin asentanut hälytykset päälle etänä puhelimestani. Tunne siitä, että on turvassa on yksi ihanimmista tunteista!

Ulko-oven vieressä sijaitsevassa käyttönäppäimistössä on kaksi SOS-painiketta. Näitä yhtäaikaa painettaessa saa välittömästi tehtyä hälytyksen Verisuren hälytyskeskukseen. Lasten kannalta ajateltuna tämä toiminto on kultaakin kalliimpi esimerkiksi silloin, kun he menevät avaamaan oven yksin kotona ollessaan ja kokevat tilanteen jollain tavoin uhkaavaksi. Hälytyskeskuspäivystäjä ottaa samantien puheyhteyden puhekeskuksen kautta ja selvittää tilanteen vakavuuden. Myös kameroista on tässäkin tapauksessa apua. Toivottavasti koskaan emme joudu sellaisen tilanteen eteen, että SOS-painikkeita tarvitsisi painaa, mutta ne ovat turvana silloinkin, jos esimerkiksi kotona oleva vanhempi saisi sairauskohtauksen eivätkä lapset muistaisi hätäkeskuksen puhelinnumeroa.

Täältä viime postauksestani löytyy tarina siitä, mikä loppujen lopuksi sai meidät päätymään Verisuren kokonaisvaltaiseen hälytysjärjestelmään. Kertaakaan emme ole hälytysjärjestelmän hankkimista katuneet. Päinvastoin; näin paljon reissaavanakin perheenjä se tuo suunnatonta turvaa tietää, että koti on turvassa. Verisuren mobiilisovelluksen kautta laitamme lomalle lähtiessä loma-asetukset päälle, jotta hälytyskeskuspäivystäjäkin tietää, että meille on ehkä turha hälytyksen sattuessa soitella, sillä useimmiten olemme aivan eri aikavyöhykkeellä. Lomalla ollessamme tarkkailemme myös päivittäin kotiamme; kovien pakkasten aikaan viime reissulla tarkastelimme etänä huonekohtaisia lämpötiloja ja kosteusprosentteja.

Aiemmin sitä tuli mietittyä, miten lapset pärjäävät kotona meidän ollessa töissä, mutta tätä nykyä sitä osaa olla asian suhteen rauhallisemmin. Toki kodin turvallisuuteen näin lapsiperheen näkökulmasta liittyy paljon muutakin kuin kattavan hälytysjärjestelmän käyttöönotto; tulee huolehtia siitä, että lapset osaavat toimia esimerkiksi vesivuodon tai tulipalon sattuessa. Tietävät missä veden pääsulkuventtiili sijaitsee. Osaavat ripeäsi kaivaa esiin sammutuspeitteen tai vaahtosammuttimen. Varsinkin itseäni välillä huolestuttaa se, kun meidän tytöt ovat iässä, jossa ovat innokaita leipojia ja ruoanlaittajia. Niin ihanaa kuin se  onkin, niin harvoin annan tähän lupaa ellei jompi kumpi aikuisista ole kotona. Se tieto helpottaa hieman, että mikäli palohälyttimet havaitsevat savua menee siitä välittömästi tieto Verisuren hälytyskeskukseen ja tämän myötä päivystäjä ottaa puhe- ja kuuloyhteyden kotiimme ja pystyy ohjeistamaan tyttöjä toimimaan tilanteessa.

Arki on elämän parasta aikaa ja jo ihan arjen sujuvuudenkin kannalta Verisuren hälytysjärjestelmä on ollut paras hankintamme ikinä. En näe itse asiassa yhtään syytä olla hankkimatta Verisuren hälytysjärjestelmää. Tämän totesin ääneen jo viime syksynä ennen kuin koko yhteistyön blogissani alkoi 🙂 Tuo meidän kattava hälytysjärjestelmä maksaa reilun neljäkymmentä euroa kuussa. Mielestäni pieni hinta siitä, mitä saamme vastineeksi. Voitte tilata maksuttoman kodin turvakartoituksen sekä tutustua eri hälytysjärjestelmäpaketteihin Verisuren kotisivuilla!

TURVALLISTA ALKANUTTA VIIKKOA,


sunnuntai 25. maaliskuun 2018

Kotikutoinen sunnuntai & uusi ruokatilamme (+ huikea alekoodi)

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPAHEI,

ja suloista palmusunnuntaita! Tunsitteko sen tänään? Nimittäin sen, että aurinko lämmitti ihan todenteolla! Oltiin Tobyn kanssa virpojia etsimässä ulkona, kun ei oikein meinannut ovikello soida ja hikinoro valui selkää pitkin toppatakin alla. Sen muutaman kerran, kun ovikello soi, niin toinen ryntäsi vastaanottamaan noitia haukun kera. Pääsiäistipu ponnarissa kiinni 😀

Sunnuntaissa on jälleen tänään ollut sitä sellaista rauhallisuutta, jota sunnuntailta kaipaankin. Leppoisuutta ja ripaus kotikutoisuutta. Keittelin meidän pikkuvirpojille riisipuuroa lounaaksi ja paistoin aamuisesta kaurapuurosta rieskoja. Sellainen kotikutoinen meininki on ollut tänään ja hyvä niin.

Olenkin tainnut kertoa teille, että meillä kotona oli sunnuntai-iltana usein puuroa ruoaksi. Mannapuuroa tai riisipuuroa. Sunnuntaipuurosta on tullut myös meidän perheemme yhteinen juttu. Sitä ei välttämättä nautita iltaisin vaan juuri sunnuntaipäivisin. Tietyt rutiinit ja muistot omasta lapsuudesta ovat omiaan tuomaan varsinkin sunnuntaihin sen suloisen olotilan. Itse rakastin sitä ääntä, joka kuului kun äiti hääräsi keittiössä. Mieli oli levollinen silloin, kun näin äiskän essu päällä puuhastelemassa sunnuntaipuuhastelujaan. Olen huomannut, että meidän lapset ovat tulleet äitiinsä; silloin on hyvä olla kotona, kun äiti ei suhaile paikasta toiseen, vaan puuhailee keittiössä. 

Tänä sunnuntaina aikaa on vietetty tuossa uudessa ruokatilassamme. Ja hei, te ketkä ette tuosta Katesta tykkää, niin lohdutuksen sanana; Kate on vain pikaisella visiitillä ruokatilan seinällä 😉 Ne pari ihanaa julistetta, joita tuohon haaveilin olivat seinälle armottoman liian pieniä. Arviointivirhe itseltäni. Nyt nuo julisteet ovat olohuoneessa muutaman muun julisteen kanssa. Tuo ruokatilan seinä kaipaa ison taulun tai julisteen. Haaveissa olisi joku väritön abstraktimaalaus, mutta omista kätköistä sellaista ei löydy tähän hätään. Vanhoja kunnon öljyvärimaalauksia maalaismaisemista löytyy sitten senkin edestä 😀

Pöydäksi ruokatilaan päätyi suorakaiteen muotoinen pyöreän sijaan ja näin jälkikäteen ajateltuna teimme oikean ratkaisun. Rakastan istua ihan ikkunan vieressä ja katsella ulos kadulle. Pöytä on myös jatkettava molemmista päistä, joten siihen mahtuu enimmillään 10 henkilöä. Nuo ruokailuhuoneessamme vuorokauden ajan olleet Jotexin Nattavaara -tuolit sopivat valkoisen pöydän kanssa kuin nenä päähän. Ne ovat kyllä niin mahdottoman kauniit tuolit, että en ole vähään aikaan nähnyt noin kauniita tuoleja! Edes se seikka, ettei niitä saa täysin pöydän alle, ei haittaa käytännössä laisinkaan. Molemmilla puolin pöytää on riittävästi tilaa, että tuolit saa vedettyä riittävästi taaksepäin istuutumisen hetkellä.

ID

Harmi, ettei tuota ruokapöytäämme ole enää saatavilla Jotexilla, mutta tuo Townsville -valaisin sieltä vielä löytyy! Myös valaisimeen olen erittäin tyytyväinen. Aluksi mietin kuparista, mutta kyllä musta sopii tuohon tilaan sittenkin paremmin.

Sain jaettavaksi teille lukijoille 20% alennuksen Jotexin verkkokauppaan! Alekoodi on voimassa huomisesta maanantaista lähtien eli ajalla 26.3.-1.4. Koodi on: JOTEXALL20 (alennusta ei voi yhdistää muihin alennuksiin, tilaajaetuihin tai alehintaisiin tuotteisiin)

Voi kun tämä alennuskoodi olisi ollut silloin käytössä, kun itse kävin huonekalu- ja valaisinostoksilla 🙂 Tosin tuon alennuksen turvin saisi nytkin esimerkiksi noista tuolikaunokaisista niin hyvän alennuksen, että tekisi mieleni tilata niitä muutama lisää. Tai käydä katsomassa muuten Jotexin ruokatuolivalikomaa. Kuten totesin, niin jotenkin nuo meidän Vitran valkoiset DSR:t eivät natsaa tuonne tummanpuhuvaan ruokahuoneeseen. Tila tarvitsisi lämpimän puun kosketusta.

Lämpimän puun kosketusta tarvitsisi nyt tuo meidän takkammekin. En ymmärrä, miksen saa puita palamaan. Toinen pikkuisista virpojistamme kehitti itselleen tähän hätään kuumeen ja kovin kylmä kuulemma on. Takan lämpöä kaivattaisiin. Toivottavasti tämä on sitä lyhyempää taudin sorttia eikä sitä viikon kestävää. Pääsiäinen ja pohjoinen kutsuu viikon puolivälissä, joten nyt ei olisi oikein aikaa sairastella 

SULOISTA SUNNUNTAITA TOIVOTELLEN,


lauantai 24. maaliskuun 2018

Pääsiäiskotimme

HEI HYVÄÄ LAUANTAIHUOMENTA IHANAT!

Täällä ollaan herätty jo kukonlaulun aikaan. Mikä siinä onkaan, että viikolla joka aamu herätyskellon soidessa sitä päättää, että viikonloppuna nukutaan pitkään. Ja aika usein näin viikonloppuna se sisäinen kello herättää kuudelta. Tänään nyt onneksi ei ihan niin aikaisin herätty, mutta sillain, että herättiin hyvissä ajoin ennen formulan aika-ajoja 🙂 Eilen kotitoimistopäivää aloitellessani oli pakko siivota. En pysty toimimaan sotkuisessa kodissa. Siinä siivouksen lomassa laittelin pääsiäistä. Niin vain kuin meillä on yleensä tapana pääsiäistä laitella.

Eli ei mitään tipunkeltaisen ja rairuohon vihreän ilotulitusta. Tätä ihanaa juhlaa juhlitaan tänäkin vuonna toisaalla, joten turhia en panosta kodin koristelemiseen. Maanläheisillä sävyillä mennään ja oikeastaan ainoa väripilkku on tuo rairuoho. Ellei tulppaanien vihreyttä oteta huomioon. Olin ostanut hyvissä ajoin ohransiemeniä, mutta en saanut aikaiseksi ostaa multaa. Joten se projekti tyssäsi heti alkuunsa. Onneksi eilen maitokaupassa huomasin, että siellä myytiin tuollaisia söpöjä valmisrairuohoja ja ihan muutamalla eurolla. Heh, kiireisen ruuhkavuosiäidin pelastus, etten sanoisi!

Meillä olohuone sai jälleen tämän tutun vanhan järjestyksen, kun harmaa nojatuoli tuotiin tänne ruokailuryhmän tieltä pois. Alunperin oli tarkoituksemme kääntää tuo toinen sohva vitriiniseinälle, jotta näky olisi olohuoneeseen harmonisempi (vaikka sieltä sitten ehkä tuijottaisi tuo Kate heti ensikättelyssä ;)), mutta vielä emme ole saaneet aikaiseksi rymsteerata. Ehkä sekin auttaisi asiaa, että siivoisin tuon vitriinin. Muutama kaunis asia per hylly ja näky olisi ihan erilainen. Ongelmaksi vain muodostuisi se, että mihin  nuo loput kyntteliköt sun muut sitten säilöisi!

Pääsiäiskotimme näyttää siis jälleen tänäkin vuonna aika värittömältä. Mutta sitten aloin miettimään, että pitääkö pääsiäiskodin olla värikäs? Ei kai… Pääsiäinen on muuten joulun ohella yksi suosikkijuhlani. Rakastan sitä orastavan kevään tuntua ja sitä, että on monta päivää vapaata. Uunissa paistettua lammasta, täyteläistä punaviiniä ja ulkoilua auringonpaisteessa. Pekka Pouta oli jossain haastattelussa sanonut, että tänä vuonna pääsiäisloma on uusi hiihtoloma. Niinhän se taitaa olla, mutta kyllä täällä meillä Tampereella ainakin on selvästi kevättä havaittavissa; aamulenkillä koiran kanssa linnut visersivät ja lumipenkat valuivat vettä tielle.

Mutta nyt hiihtämään. Pitkästä pitkästä aikaa. Näinköhän on, että meikäläisen kunnolla jaksaa vielä hiihtää. Liki kuukauden tauko hikitreenistä ja tuntuu, että paluu ruotuun on kahta kauheampi 😀

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. ruokailutilaa vilautinkin eilen Instastoriesissa ja ne on vielä siellä katsottavana parin tunnin ajan nuo videot. Toivottavasti saan huomiselle jo blogiinkin materiaalia tuosta tilasta, josta on tullut yllättäen koko perheen suosikkitila!