leivonta Archives - Sivu 14 37:stä - Marian Bistro & Lifestyle

maanantai 11. marraskuun 2019

Lauantai-iltana lautasella

HEISSULI MAANANTAIHIN!

Toivottavasti siellä vietettiin rentouttava ja rakkauden täyttämä isänpäivä ♥ Meillä viikonloppu kului pääosin ruoan merkeissä. Eli ei lainkaan kuulkaas huono viikonloppu 😉 Eilen käytiin perinteitä kunnioittaen syömässä Näsinneulassa ja onhan se hyvä. Vuodesta toiseen. Lauantai-iltana istuttiin pitkään katetun pöydän äärellä ystävien kanssa. Tyttöviisikko sujahti jossain välissä alakertaan kikattelemaan ja me aikuiset jatkoimme juttua. Siitä, mihin se oli jäänyt. Välillä naposteltiin syötäviä ja taas juteltiin. Niin paljon juttua riitti, että kun tuli aika erota, niin teki mieli kääntää kelloja pari tuntia taaksepäin.

Sain kyselyitä Instan puolella, että voisinko laittaa reseptejä lauantain tarjoiluihin. Aluksi mietin, että mitäs nyt noita laittamaan, sillä nämähän ovat niin peruskauraa. Mutta hei, kuten ollaan juteltu, niin se peruskaura on elämässä parasta.

Meitä oli yhdeksän ruokailijaa pöydän ympärillä. Viisi lasta ja neljä aikuista. Toiveissa oli myös tehdä niin simppeliä tarjottavaa, että ne saa vaan nostettua pöytään vieraiden tultua. Mä en ole yleensä sellainen ”emäntä”, joka tykkää häärätä keittiössä kun meillä on vieraita. Ellei sitten häärätä siellä vieraiden kesken. Sen takia olen yleensä näiden helppojen ja ennalta valmistettavien tarjoilujen kannalla. Tarjolla oli savulohisalaattia, ceasarsalaattia, kinkkupaprikapiirakkaa, pekoniavokadoja ja patonkeja. Jälkkäriksi herkkutarjotin joulutortuista, kekseistä, viinirypäleistä, juustoista, suklaasta ja pähkinöistä.

Alla reseptejä salaatteihin ja piirakkaan. Mututuntumalla kun teen, niin määrät ovat itse mukaeltavissa. Maistelkaa, haistelkaa, tutkikaa. Olkaa luovia ja tehkää ruokaa rennolla otteella. Silloin tulee paras lopputulos.

Savulohisalaatti

kartanosalaattia
salaattisekoituspussi
tuoretta tilliä
kurkkua
tomaattia
savulohta
keitettyjä kananmunia
-revi salaatit, pilko kurkku ja tomaatti, sekoita mukaan myös pienistelty tilli
-lisää pienistelty savulohi ja sekoita varovasti
-kaada päälle kastike ja sekoita
-tarjoile keitettyjen kananmunien kanssa

Kastike
oliiviöljyä
vaaleaa balsamicoa
mustapippuria

Kana-ceasarsalaatti

romainesalaattia
broileria (kaupan grillibroilerista)
krutonkeja
parmesania
-revi salaatti kulhoon, lisää pienistelty broileri
-lisää kastike ja sekoita kunnolla
-tarjoile kruntonkien ja raastetun parmesanin kanssa

Kastike
n. 2 dl oliiviöljyä
1 muna (joskus laitan vain keltuaisen)
1 valkosipulin kynsi
1-2 tl dijon-sinappia
puolikkaan sitruunanmehu
pari tl kapriksia
pippuria
-surauta sauvasekoittimella sekaisin ja laita vähäksi aikaa tekeytymään jääkaappiin

Kinkkupiirakka

Pohja
150 g voita
vehnäjauhoja (noin 3-4 dl)
-nypi muruiksi
2-3 rkl jääkylmää vettä
-sekoita taikinana ja vaivaa
-laita taikina jääkaappiin hetkeksi

Täyte
palvikinkkua
punaista suippopaprikaa
persiljaa
2 kananmunaa
3 dl kermaa
juustoraastetta pieni pussillinen (käytin Emmentalia)
pippuria, suolaa

-painele taikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-lisää pienistelty palvikinkku, paprika ja persilja
-sekoita keskenään kananmunat, kerma, juustoraaste ja mausteet
-kaada vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 35-40 mins (tarkkaile, ettei ruskistu liikaa)

Koska yksi vieraamme on ollut on/off -ketodieetillä, niin tein vielä grillattuja pekoniavokadoja (grillivastuksen alla uunissa, kunnes pekoni on rapsakkaa). Usein olen korvannut pekonin myös serranon kinkulla ja sekin toimii hyvin! Pöydässä oli tarjolla myös fetakuutioita, pähkinöitä ja lisäkrutonkeja.

Niin ihana ilta ja jälleen kerran vierailun jälkihehkuissa miehen kanssa juttelimme, että mikä siinä onkaan, että nykyään tulee kutsuttua ystäviä kylään aivan liian harvoin. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni! Tosin nämä loppuvuoden viikonloput on jo myyty, mutta josko sitten tammikuulle sopia jo treffejä 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. patonkeja jäi ihan hirmuisesti. Ajattelin tänään koklata, miten noista (vähän jo kovettuneistakin) patongin käppyröistä saa tehtyä suolaisia köyhiä ritareita!

torstai 31. lokakuun 2019

Suloisen ihana banaanileipä

…ja hei takuuvarma, voisin lisätä!

HELLOU HELLOU!

Mä en ole vielä tähän päivään mennessä oppinut mitoittamaan meidän klaanin banaanitarvetta oikein. Sillä joka ikinen viikko hedelmävadista löytyy yksi jos toinenkin mustunut banaani. Helpointahan on laittaa ne smoothieihin, mutta välillä pilkon reppanat myös pakkaseen. Jos oikein haluan antaa toisille luksuselämänkaaren, niin päästän banskut köllöttelemään banaanileivän päälle. Ne virkeimmät versiot. Ne jotka eivät ole enää köllöttelykelpoisia pääsevät makustamaan banaanileivän.

Tuomaan suloista ja jotenkin jopa lohtua tuovaa makua. Banaanileipä on yksi niistä leipomuksistani, jonka kohdalla sovellan joka ikinen kerta. Aika hyvin (välillä rankastakin) soveltamisesta huolimatta maku pysyy samana. Mä tykkään, että banaanileipä saa olla kosteaa ja mehevää.

Jaan teille nyt ohjeen tähän herkkuun. Tai lähinnä ohjenuoran, jota noudatan banaanileivän kanssa.

Banaanileipä

2-3 mustunutta banaania
2 kananmunaa
1-2 dl turkkilaista jugurttia / kermaviiliä
3-4 dl jauhoja
(mantelijauhoa, kaurajauhoa, vehnäjauhoja – joko yhtä näistä tai yhdistellen)
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
kardemummaa, kanelia, ripaus suolaa
nestettä (esim. kauramaitoa) niin paljon, että koostumuksesta tulee taikinaista
(loraus juoksevaa margariinia)

-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita kaikki aineet blenderissä sekaisin
-kaada uunivuokaan
-paista uunin alatasolla 160 asteessa noin 55-60 minuuttia

Meillä tuollainen vuoka hupenee yleensä yhden illan aikana. On hyvää lämpimänä, mutta menee myös kylmänä. Mitä tummentuneemmat banaanit, sitä makeampaa banaanileivästä tulee. Itse en käytä siihen mitään muuta makeutusta kuin banaanit.

Näin Halloweenin aikaanhan sitä kuuluisi leipoa banaanikakun sijaan kurpitsakakkua. Tuo oli lempparini nro 1 Kanadan ajoilta. Pitkään aikaan ei ole tullut tehtyä perinteistä kurpitsakakkua, mutta paahdettua myskikurpitsakakkua voisi viikonloppuna harkita.

Nyt pienemmän kanssa lukemaan espanjan kokeisiin. Meitsin taannoisien Este Pais -opintojen taidoilla ei ihan nuo perfektit sun muut mene, mutta oppia ikä kaikki, eiks ni? 😉

TUNNELMALLISIN TORSTAITERKUIN,

sunnuntai 06. lokakuun 2019

Syksyn makuja 🍂

HEISSUNHEI IHANAISET

nauravaiset ystävät siellä ruutujen toisella puolella! Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu ihan kivaa. Vähän on vielä haikeutta ilmassa eilisen mökkikauden pakettiin laittamisen johdosta, mutta ihmismieli on jännä; olen keksinyt jo satamiljoonaa kivaa asiaa, jota odottaa loppusyksyltä ja talvelta täällä kotonakin. Ehkä se on taas sitä tiettyä realismia. Perin viisaita sanontoja nuo ”aika aikaansa kutakin” ja ”uusi aika, uudet kujeet”. Ja hei valehtelisin jos väittäisin etteikö tänä aamuna ollut kiva astua sängystä lattialle, jonka lämpötila on himpun verran enemmän kuin mökillä eilen aamulla. Meillä ei ole mökillä minkään sortin eristyksiä lattiassa, joten vaikka mökki lämpenisi, niin lattiasta vetää vimmatusti.

Yksi noista jutuista, mitä odottaa tulevilta kuukausilta on sunnuntait kotona. Se, kun oikeesti saa haahuilla pyjamassa koko päivän. Jos haluaa. Ei tarvitse pakata kamoja ja lähteä huonolla säällä järven yli autolle. Voi olla ihan hyvillä mielin sisällä. Leipoa, polttaa takkaa ja fiilistellä. Sunnuntait ovat myös oivia työpäiviä, kun ei puhelin soi ja sähköpostikin harvoin häiritsee. Tänään ajattelin tehdä ihan vähän töitä ja neljä tuntia myöhemmin huomasin, että olin uppoutunut töihin ihan täysin. Lapset kyselivät ruoan perään ja koirakin vinkui ulos.

Tänään meillä on myös tuoksunut sisällä syksyn maut. Se tuoksu, joka suppilovahveroista tulee pannulla paistettaessa on jotenkin ylivoimainen. Sellainen, jota ei tule tuoksutettua kuin kerran pari vuodessa. Toin mökiltä jääkaapin ja pakasteen sisällön kotiin ja sieltä löytyi mm. kanttarellituorejuustoa, voimakasta juustoraastetta ja yksi valmis ruistaikinapiirakkapohja. Lempparikaupastani löysin suppilovahveroita hyvään hintaan, joten suloisen sunnuntain kruunaa pitkästä aikaa sienipiirakka.

Syksyn sienipiirakka

1 valmis ruispiirakkapohja

1 l suppilovahveroita
1/2 prk kanttarellituorejuustoa
1/2 prk valkosipulituorejuustoa
2 kananmunaa
150 g gouda juustoraastetta
suolaa, mustapippuria
loraus balsamicoa
(persiljaa, timjamia tms)

-levitä piirakkataikina uunivuoan pohjalle ja reunoille
-kuulosta suppiksia pannulla, kunnes vesi on haihtunut
-sekoita keskenään tuorejuustot, kananmuna ja juustoraaste
-mausta suolalla, balsamicolla ja mustapippurilla (ja yrteillä, jos on)
-kaada suppilovahverot piirakkapohjan päälle ja sen päälle juustomunaseos
-paista uunin alatasolla 180 asteessa noin 40 minuuttia, tai kunnes piirakka ottanut kauniisti väriä

Multa aina kysytään, että onko joku ruoka, mitä meidän lapset ei syö. No tässä yksi taas esimerkkinä 😀 En kyllä itsekään muista olleeni sienien ystävä tuossa iässä. Asiasta kolmanteen…onko tänä vuonna ollut lainkaan banaanikärpäsiä? Miehen kanssa tänään havahduttiin asiaan, että eipäs ole näkynyt. Vai onko ne pirulaiset vasta tulossa? Omput ja muut hedelmät on saaneet olla rauhassa keittiön tasolla. Yleensä meillä on syksyn ohjelmistoon kuulunut banaanikärpäsansat eli tänä vuonna on ollut yksi ohjelmanumero vähemmän 😉 En kuitenkaan pane pahakseni.

Nyt jumppavaatteet niskaan ja vähän venyttelemään. Menen tänään ekaa kertaa laitepilateksen jatkotunnille ja koko kroppa on sellaisessa joikkelissa ja jumissa, että ihan hirvittää. Eiköhän se viimeistään tuolla tunnilla sitten aukea!

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

sunnuntai 11. elokuun 2019

Syksyn tuntua & omenakaurapaistosta

HEIPPAHEI!

Oi mikä suloinen sunnuntai saatiinkaan; rakastan sadepäiviä, mutta sadesunnuntait ovat jo ihan lottovoittoja. Ainakin näinä tällaisina päivinä, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kun on saanut nukkua kahdet päikkärit ja vain olla. Siirtyä sohvalta jääkaapille ja takaisin. Täytin eilen 44 vuotta ja en tiedä onko tämä tänään vallinnut vähän raihnainen ja vanha olotila seurausta uusista lukemista iässä vai eilisistä firman kesäjuhlista. Mutta täytyy sanoa, että oli kummin vain tai molemmista johtuvaa, niin olipahan ihana päivä ja ilta.

Vaikken nyt mikään Rammstein -fani ole, niin olihan tuo keikka nyt ihan huikea. Korvatulpille oli käyttöä, mutta silmille oli katseltavaa koko reilun pari tuntia. Onneksi olin tilannut miehen hakemaan meidät keskustasta heti keikan jälkeen kotiin, niin pääsi ajoissa nukkumaankin. Tänä aamuna sitä pienesti kiitti itseään siitä, ettei kuunnellut illalla sisäistä ääntä, joka oli menossa vielä Paapan Kapakkaan 😉

Tein ensimmäistä kertaa tänä vuonna omenakaurapaistosta ja se yhdistettynä ikkunaan ropisevaan sateeseen toi kivan syysfiiliksen kotiinkin. Pitkästä aikaa tein omenakaurapaistoksen ehdalla voilla ja fariinisokerilla. Parina viime vuotena kun olen kokeillut kaiken maailman rasvattomia ja sokerittomia versioita. Mutta ei ole tämän rapean omenakaurapaistoksen voittanutta! Reseptin olin jakanut ekan kerran blogiin vuonna 2012. Sen olen vissiin ottanut Myllyn Paras -sivustolta, mutta en tähän hätään sitä sieltä kyllä löytänyt.

Omenakaurapaistos

10 hapokasta omenaa
kanelia

Päälle:
150 g voita
1,5 dl fariinisokeria
4 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Omenat kuoritaan ja siemenkodat poistetaan. Omenan lohkot asetellaan esim. pyöreään piirakkavuokaan. Päälle ripotellaan kanelia. Voi sulatetaan ja siihen lisätään fariinisokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauho. Tämä seos levitetään omenalohkojen päälle. Kypsennä uunin alatasolla noin puoli tuntia.

Ruokahuoneessa on tullut aiemmin vietettyä hirmuisen vähän aikaa. Mutta nyt kun olkkarin vitriini siirtyi sinne, niin huoneesta tuli jotenkin valoisampi ja sitä myötä viihtyisämpi. Pitäiskin kutsua ystäviä joku sateinen ilta kylään. Kattaa kauniisti ja syödä pitkään hautunutta ruokaa. Ah, tuumasta toimeen!

Mutta nyt vielä yksi kuppi karpalo-kerma rooibosta ja sitten iltaruoan kimppuun. Pitkästä aikaa uuniperunoita lohitäytteellä. Sunnuntait on kyllä tosi jees! ♥

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

torstai 20. kesäkuun 2019

Juhannus maistuu mansikalle! 🍓

MOIKKAMOI IHANAT!

Vuoden yksi ihanimmista juhlista on aivan näppituntuman päässä. Se on jännä, että en ole todellakaan ollut aina juhannusihmisiä. Nuorempana ja jopa teininä pidin juhannusta vähän pakkojuhlana. Ylimääräisinä vapaapäivinä, jolloin äiskä ja iskäkin oli pidempään mökillä meidän kanssa. Juhannus, kuten joulukin, on saavuttanut uuden merkityksen vasta lastensaannin jälkeen.

Sitä haluaa jotenkin välittää juhannusperinteitä eteenpäin lasten myötä. Hakea metsästä juhannuskoivut kuistin pieleen, tehdä saunavihta perinteisten oppien mukaan, laittaa maljakkoon luonnon antimista kukkakimppu, saunoa, uida, pelata pelejä ja syödä. Juhannus maistuu ennen kaikkea mansikalle, on sitä maistunut jo 43 vuotta, mutta myös hitusen uusille perunoille ja sillillekin 🙂 Mansikkakakku on yhtä tärkeä juhannustraditio kuin ne juhannuskoivutkin.

Mansikkakakku vaihtelee vuosittain; milloin on tarjolla mansikkabritakakkua, milloin mansikkapavlovaa. Tänä vuonna teen tarjolle jälleen tuon ihan älyttömän hyvän mansikkakakun, jonka reseptin sain vuosia sitten ihanalta työkaveriltani Jenniltä. Vaikka olen jakanut tuon reseptin täällä blogissa ainakin sata kertaa aiemmin, niin kerta kiellon päälle 😉

Juhannuksen mansikkakakku

1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita
(näitä en ole muuten enää löytänyt kaupasta pariin vuoteen…
olen käyttänyt tavan isoja kaurahiutaleita)
– sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
– yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi
– leikkaa pohja kahteen tai kolmeen osaan
– vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita

Me saadaan saareen vieraita huomenna; maailman paras anoppi ja appiukko tulevat perinteisesti yhdeksi yöksi ja mikäli perinteet jatkuvat, niin saadaan lauantaina rakas ystäväperhe saareen. Ainakin päiväseltään. Teen mansikkakakun pohjan tänään valmiiksi ja täytän sen huomen aamulla. Tämä kakku paranee ajan saatossa, joten mikälisikäli kakkua on jäljellä lauantaina, niin tarjoamme sitä kuplien kanssa.

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa ja ennen kaikkea turvallista juhannusta. Muistakaa nauttia, syödä mansikoita ja levätä. Uida ja saunoa. Tai oikeastaan tehdä just sitä, mikä tuntuu siinä hetkessä hyvältä ♥ Ajattelin pitää kannettavan visusti piilosti sunnuntaihin asti. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, niin viimeistään lauantaina veri vetää kuitenkin blogin puoleen 🙂 IG storyn puolella juhannustunnelmat päivittyvät tasaiseen tahtiin!