Tiedättekö tunteen, kun ensin on aivan mieletön (työ)stressi ja sitten yhtäkkiä asiat tuntuvat loksahtavan paikoilleen? Sitten huomaa jälleen stressanneensa turhaa. Viimeiset pari kuukautta (tai no, puoli vuotta) ovat olleet elämäni kiireisimmät. Monta mietittävää juttua ja monta päätöstä. Päätöstä, joiden takia tulevaisuus töiden osalta voisi näyttää erilaiselta. Mutta onneksi ei näytä. Kaipaan tietynlaista turvallisuuden tunnetta ja osaltaan sitä tuo töiden osalta tieto huomisesta ja tieto, että huomennakin on mukava herätä töihin. Suurimman osan tästä tekee toki työympäristö; meillä on aivan mielettömän hauskaa töissä. Melkein aina 🙂 Silti työt tulee tehtyä ja kaikki antaa oman panoksensa. Ei ole akkalaumoja, jotka juoruaisivat selän takana. Johtuen ehkä siitä, että meitä on vain kolme naispuolista työntekijää miesvaltaisessa työpaikassa. Kyllä, tänään kivi vierähti sydämeltäni ja myös töiden osalta tuli juhlafiilis. Se on oikein kiva tunne 🙂
Juhlahumua oli myös eilen tyttöjen serkkupojan ristiäisissä, vaikka Lilialla aika kului välillä paremmin iskän puhelimella pelaten kuin muiden lasten kanssa leikkiessä 🙂
Ristiäisten jälkeen menimme vielä mummulaan naapuriin syömään hiukan joulusuklaita ja leikkimään toisten serkkujen kanssa 🙂
En tiedä johtuiko tuosta yhtäkkisestä stressivapaasta tilasta vai mistä, mutta tänään töistä kotiin lähtiessäni oli aivan keväinen fiilis! Päiväkin alkaa pidentymään ja neljän jälkeen oli valoisaa 🙂
Stressivapaata iltaa toivotellen,
