Turhaa tuulettelin eilen Lilian flunssan loppumista; yöllä viereeni kömpi pienen pieni kekäle. Päivällä onneksi kuume pysytellyt 38 asteessa. Joten kotipäivä (erittäin tehokas sellainen) takana.

Ensin siivotiin kaksi kaappia, jossa on kaikki joulunajan paketointiin liittyvät tavarat. Inventoitiin narut, käärepaperit ja pakettikortit. On muuten tosi kumma, mutta arastelen vihreän ja sinisen narun käyttöä paketeissä. Useimmiten tulee valittua valkoinen, hopea tai shamppanjan värinen naru. Tai sitten ihan vaan juuttinarua.

Joulukäärepapereita oli vaikka kuinka monta rullaa; mutta ne eivät enää miellyttäneet silmää. Joten niitä joutuu ostamaan lisää. Noiden rullien säilöminen onkin muuten vähän hankalaa, kun osa on tosi pitkiä. Missä te säilytätte joulukäärepapereita?

Siivousurakan jälkeen katsoimme Risto Räppääjä ja polkupyörävarkaan. Yllätävän hyvä, en olisi uskonut, että jaksan sen itse kokonaan katsoa.  Suosittelen 🙂

Pipareita ehdittiin myös paistamaan; kolme pellillistä tänään. Yhteensä siis tänä vuonna paistettu jo viisi pellillistä. Viime vuonna muistaakseni paistoimme 17 pellillistä pipareita. Samaan urakkaan en lähde tänä vuonna 🙂

Mä olisin sillä kannalla, että tehdän vain esim. sydämiä ja piparinmuotoisia pipareita. Mutta kun lasten mielestä kaikilla muoteilla pitää tehdä ainakin yksi pipari. Mihinköhän sitä hukkaisi nuo loput muotit :)?

Kerrankin sain napattua olohuoneesta pari kuvaa kirkkaalla ilmalla; tuo pakkaspäivän valo on juuri sitä, mistä mä pidän; valkoista. 

Iltapäivää kohti mentäessä valo alkoi kellertämään:

Sellainen päivä, huomenna lapset jäävätkin mummun hyvään huomaan työpäiväni ajaksi. Nyt menen herättelemään kipuista pikkuista, jotta illallakin maittaa uni. Moikkamoi!