Unen Hetki
Kultaseni, pupuseni, anna unen tulla.
Unen jälkeen on taas kivat leikkihetket sulla.
Unen jälkeen on taas kivat leikkihetket sulla.
Kun uni tulee, nukahdat ja torkkumaahan matkustat.
Saat seuraksesi ihanimmat keijut sekä haltijat.
Maailmaan niin ihanaan se uni sinut johdattaa,
mukanansa kuljettaa ja takaisinkin kantaa.
mukanansa kuljettaa ja takaisinkin kantaa.
Tartu kiinni unen helmaan, silkkiseen ja hentoon.
Ihan pian unessasi pääset mukaan lentoon.
Ihan pian unessasi pääset mukaan lentoon.
Kultaseni, pupuseni, anna unen tulla.
Unen jälkeen on taas kivat leikkihetket sulla.
–Terhi Iivanainen-
♥
Siirsimme ennen joulua Julian katossängyn Lilialle. Julialla on väliaikaisesti Lilian vanha valkoinen jatkettava sänky. Lasten huoneiden remonttikin on vielä vaiheessa; seinät ja lattiat odottavat maalausta. Veljeni tulee ne maalaamaan, kun työkiireiltään ehtii.
Julian tuleva sänky aiheuttaa päänvaivaa; toisaalta haluaisin Ikea Minnenin tai Elloksen vastaavan rautasängyn. Mutta sitten taas toisaalta pelkistetty valkoinen sänky alasäilytyslaatikoilla houkuttelee myös. Mietitään rauhassa, eihän tässä ole mihinkään kiire. (Lue: aika saisi pysähtyä tähän ♥ )
Tänään havahduin jälleen siihen, kuinka paljon omaa aikaa meillä vanhemmilla nykyään on. Töistä tullessani molemmat tytöt lähtivät naapurin tyttöjen kanssa naapuriin leikkimään. Kaksi tuntia pyörin ympyrää, yritin keksiä järkevää tekemistä, selasin puolihuolimattomasti Avotakan. Ja tunsin oloni aivan tyhjäksi. Ensin tätä omaa aikaa odottaa ja nyt kun sitä alkaa olemaan niin ei osaa nauttia siitä. Sitäpä tämä äitiys taitaa olla – riippuvuutta lapsista ja olonsa tarpeelliseksi tuntemisesta 🙂
Ihanaa viikonloppua ja kauniita (prinsessa)unia ♥ !
Ihana postaus!!
Sitähän tämä elämä on, juuri nyt huomaan kaipaavani edes hetkeä omaa rauhaa. Mutta kun lapsi päivällä tai illalla nukahtaa, huomaan hetken päästä että minulla on ikävä häntä! Ikävä sitä jaloissa roikkumista, syliin kinuamista joka siis vielä paria tuntia ennen on hiukan käynyt hermoon 🙂
Lapsi on kuitenkin kirkkaasti elämäni ihanin ja eniten onnea tuova asia!
Ihanaa viikonloppua sinnekin 🙂
Kiitos <3! Nautihan vielä pikkuisestasi ja siitä, ettei oma aikaa ole. Pian sitä nimittäin on. Ja riittämiin 🙂 Onneksi meilläkin tytsyt (varsinkin pikkuinen) on vielä ihan sylivauvojakin välillä, etteivät ole ihan irtautuneet äidistä :)Nythän sitä omaa aikaa olisi esim. harrastuksille. Mutta enhän mä nyt voi keskittyä mihinkään, kun ei lapset ole kotona. Millastakohan tää murrosiässä tulee olemaan?
Kivaa viikonloppua! 🙂
” Syvä huokaus..” näin se on. On ristiriitaisia tunteita, samalla iloitsee siitä että lapset kasvavat ja arki helpottuu mutta tuota tyhjän sylin syndroomaa-saa luultavasti käydä läpi vielä pitkään..
Iso hali sinne ja kiitos kauniista postauksesta. Hyvää viikonloppua ja enkelimäisiä unia!
Oi, mitä vaalenanpunaisia unelmia. Upea huone. Itsekin haikeudella välillä mietin kun tyttäreni kasvaa niin hurjaa vauhtia. Tänäänkin hän lähti eskariin, puki vaatteet päälle, pakkasi repun ja laittoi kypärän päähän. Ei pikkuinen ymmärtänyt, että eskari on kiinni ja sinne on vielä monta vuotta aikaa kun sinne pääsee. Mutta lujantahtoinen tyttö marssi ulos ja lähti eskaria etsimään ( isänsä onneksi lähti mukaan. Kohta tulivat takasin ja meidän neiti, että ei sitä eskaria löytynyt ja itkeä tihrautti. Mutta kova hinku siis jo 3 vuotiaallamme eskariin, jossa kuulemma hänen mukaansa opettajat käskevät olla hiljaa 😉
Oikein ihanaa viikonloppua <3
Ihana postaus hienoinen kuvineen ja tunnelmineen. Sitä aikaa joskus odotellessa, mutta ymmärrän että tyhjältä saattais tuntua 🙂
ps. ihanan kuuloinen pohjoisen loma teillä!
Uuuh…miten ihana postaus, aika tosiaan saisi pysähtyä. Ihana on tämäkin pesä käydä unille näkemään prinsessaunia 🙂
Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle ja alkanutta uutta vuotta!
Beautiful blog, have a nice week end.
Aamunkukka: kiitos ja ole hyvä ihanainen <3 Nimenomaan, sinä tämän puit sanoiksi: tyhjä sylisyndrooma. Huoh, eikä tämä aina tästä helpotu ajan mittaan. Lapset lentävät jossain vaiheessa pois pesästä…pitäisköhän alkaa hankkimaan itselleen elämä ;)? Ihanaa sunnuntaita!
Johanna: kiitos <3! Ihana pikkuinen ”esi”-eskarilainen teillä :)Ihanaa sunnuntaita :)!
Anni: kiitos <3″ Teillä onkin vielä monta vuotta ilman ”tyhjä-syli-syndroomaa”. Itse ainakin myönnän näin jälkeen päin aina välillä toivoneeni, että voi kun lapset kasvaisivat ja saisi hetken huoahtaa. Ja hei, nyt kun mä saisin ”huoahtaa” niin mä en osaa. Oma vika, mutta ehkä siihenkin oppii. Siihen omaan aikaan 🙂 Ihanaa sunnuntai-iltaa!
Marie: kiitos <3! Mäkin välillä pötköttelen tuolla prinsessasängyssä haaveilemassa. Pitäisköhän rakentaa omaan sänkyynkin tuollainen katos ;)? Ihanaa sunnuntai-iltaa!
Ale: Thank You, you too have a nice weekend (or Sunday evening). Thanks for visiting my blog!