lauantai 16. joulukuun 2017

Lauantain leppoisat & uusvanha ruokapöytä

8

MORO VAAN HEI!

Tiedättekö kun on niitä päiviä, että tuntuu siltä että paletti ei ihan pysy kasassa. Sillain hyvällä tavalla. Tänään on sellainen päivä. Aamusta pari tiukkaa työtuntia ja sadan kirjoitusvirheen korjauksen jälkeen lopulta tehty työ. Just ennen h-hetkeä. Hervoton stressinpurkukikatuskohtaus ja sitten kohti kuusimetsää. Kikatusta, kun kuuset (veljen perheen kuusi ja meidän) sidottiin auton katolle. Hurmurikummipojan kanssa takapenkillä jänskätystä, että tippuukohan ne tielle. Kananmunan valkuaisten erottelua niin, että sydän meinaa pysähtyä kesken kaiken. Kulhoon valuvan keltuaisvanan pelastamista viime hetkellä ja täydellisen marenkikranssin laittamista uuniin. Have a holly jolly Christmas -biisin laulamista Michael Bublen kanssa ja yksi keittiön työtasolla päätään touhuilleni pyörittelevä pyjamapäiväläinen. Miehen kanssa kikatellen sohvalla nautitut päiväsumpit samalla Netflix-sarjaa katsellen.

Ihana, ihana, ihana lauantai, joka vain paranee iltaa kohden. Pian kohti ihania ystäviä ja glögittelyä. Illalla kuusen koristelua ja kodin koristelemista kohti joulua. Ja hei, mikäs tässä koristellessa nyt kun viimeinenkin väreiltään epäsopiva huonekalu on verhoutunut mustaan. Eilen käsittelin tuon ruokapöydän. Kerran tartuntapohjamaalilla ja kaksi kertaa mustalla kalustemaalilla. Nyt kelpaa. Senkki ja pöytä mätsää toisiinsa. Toinen vähän himmeämpi kuin toinen, mutta tuo kivaa jännitettä, kun eivät ole samasta puusta veistetty. Pöydän alle sopii tuo äipän aikoinaan ostama itämainen matto erittäin hyvin. Tuo pehmeyttä ja kotoisuutta. Vielä pitäisi ostaa pari taljaa tuoleille, joilla taljoja ei ole.ID

En halua sanoa, että koti on nyt valmis, sillä eihän se koskaan sitä tule olemaan 🙂 Mutta nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että ei tarvitse heilutella maalisutia vähään aikaan. Tänä iltana, jos vain saadaan aikaiseksi, niin vaihdetaan olohuoneen sohviin päälliset. Jos ei jakseta, niin sitten käännetään tyynyt vain puhdas puoli ylöspäin.

Nyt marenkikranssi pois uunista ja rocky roadin tekoon. Mä niin rakastan tätä joulunalusaikaa ♥ Vaikka niin pimeää onkin, että kuvaustaidot ovat koetuksella (varsinkin, kun ei jaksa käyttää jalustaa). Saa kuulkaas kääntää valotus- ja kirkkauspykälät kuvankäsittelyohjelmassa kaakkoon 😀

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. jep, kyllä se valkoinen pötkylä pöydän alla on meidän Tobyn luu. Tuo on hänen salainen piilopaikkansa, minne roudaa kaikki herkut ♥


tiistai 12. joulukuun 2017

Jouluista silmänruokaa

2

HEI HUOMENTA BLOGISTANIA!

Nämä varhaisaamujen tunnit ennen töihin lähtöä ovat kultaakin kalliimpia. Usein olen ihan tekemättä mitään, mutta tänään olen viettänyt aikaa puhelin kädessä. Jep, paha tapa. Mutta tarkoitus hyvä. Sillä, annoin aivojeni lepuuttaa kauniissa jouluisissa kuvissa. Pitkästä aikaa löysin itseni Pinterestin salaisesta maailmasta. Vie mukanaan, eikö? 🙂 Vaikka meillä joulun kattaus on kokolailla suunniteltu, niin mikään ei estä vielä jatkojalostaa kattausta. Tällä hetkellä haaveilen tummansinisen ja kullan lisäksi luumun- ja vihreänsävyistä. Mausteisista sävyistä.

Mustat huonekalut, rustiikkiset pinnat, rouhea keramiikka, ryppyinen pellava – kaikki tämä hämyinen tuntuu olevan nyt niin mieleeni. Se on jännä, miten se mieltymys muuttuu myös vuodenaikojen mukaan. Keväällä sitä kaipaa taas mustien huonekalujen rinnalle vaaleanvihreää, hempeän vaaleansinistä ja hailakan keltaista. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tunnistin kolme väriä eli mustan, valkoisen ja harmaan, olen tullut pitkän harppauksen eteenpäin. Noiden kolmen värin lisäksi vuoden sisään omaan värirepertuaariini on tullut ruskean sävyjä ja puuteriroosaa, hailakkaa liilaa ja jopa ripaus punaista. Isoja edistysaskeleita, etten sanoisi 🙂

Mitään perinteisiä jouluisia kattauksia ei näissäkään kuvissa ole, mutta silti ne ovat omalla tavallaan kovin juhlavia. Sehän se onkin, mikä tekee joulun; juhlan tuntu. Tai se omanlaisensa juhlan tuntu. Jollekin juhlaa on ne nisset ja nasset pöydällä, toiselle kristallit ja kultaiset kynttilänjalat. Yhtäkaikki, kenenkään tapaa ei sovi väheksyä. Joulu on sen verran intiimi juhla ja jokaisella on ne omat mieltymykset, että olisi väärin sanoa, mikä on oikea tapa sitä juhlistaa ja mikä väärä.

Mutta sen kyllä sanon, että meiltä löytyy yksi tuosta alakuvasta oleva joulukoristeen kaltainen valkoinen hirmu kita auki. Ei toivottavasti joulupöydästä, mutta sieltä jaloista pyörimästä 😀 Se on taas sitten erillisen postauksen arvoinen asia tuo koiran ruoan kinuamisen lopettaminen. Veikkaan, että joku meillä sitä ruokaa ruokapöydästä salaa antaa, sillä eihän toinen osaisi sitä pyytää ellei tietäisi…

Photos with links via my Pinterest

Hei, nyt koiran kanssa ulos ja sitten autonnokka kohti töitä! Ajelkaahan varovasti, on luvattu hurrrrjia lumisateita ainakin tänne meidän suunnalle.
Ihanaa, toivottavasti nyt jäisi maahan asti ♥

TUISKUISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 30. marraskuun 2017

Keittiössä tuoksuu joulu & muita joulunalusmuistoja

29

MOIKKAMOI IHANAT! ♥

En ole yleensä se näpertelijätyyppi tai se, joka sommittelee asetelmia sivutasoille ja pöydille. Aikalailla samat kynttilänjalat ja sisustusesineet koristavat kotiamme ympäri vuoden. Paitsi näin joulun lähestyessä. Silloin huomaan tekeväni silmälle kauniita sommitelmia. Yleensä tuon sommitelmiin myös ripauksen vihreää, mutta eilen kun tuo pipertelyvaihe iski en enää jaksanut lähteä metsään. Ehkä tänään päivännäöllä pitää käydä tuossa työpaikan takana havumetsällä 🙂

Elviksen ja Carolan joululaulut soivat taustalla ja laitoin riisipuuron hautumaan. Palasin hetkeksi miettimään, että millaisia nämä joulunalusajat olivat täällä lapsuudenkodissani aikoinaan. Silloin kun itselläni se tärkein jouluun valmisteleva tehtävä oli kirjoittaa kilometrin pituinen joululahjatoivelista ja nuuskia kaikki nurkat pakettien löytymisen toivossa.

Meillä äiti ja isä molemmat tekivät pitkiä päiviä töissä, myös joulunalusaikana. Yleensä meillä jouluvalmistelut aloitettiin tästä syystä vasta 23.12. äidin tullessa iltapäivällä kotiin töistä. Silloin vietiin matot hangille tuulettumaan ja pian koko koti tuoksui Ajaxille. Tuotiin kuusi sisään sulamaan illan koristelua varten ja en tiedä miten tuo äiti sai kaiken tehtyä, mutta yllättäen jouluaattoaamuna, kun hipsin hiljaa alakertaan olisi kuin joulun ihmemaahan olisi saapunut. Kauniit joulukukka-asetelmat tuoksuivat siellä täällä ohi kävellessäni ja kuusen valot välkehtivät. Eteisen lipaston päälle oli kaadettu uusi pussillinen pähkinöitä ja pähkinänsärkijän metalliosat oli kiillotettu. Kuusen alle oli paketoitu jossain ihmeen välissä kauniita paketteja.ID

Vaikka koti koristeltiin jouluun vasta h-hetkellä, niin silti muistan, että lähestyvästä joulusta oli viitteitä jo aiemminkin. Tuoksujen muodossa. Ensimmäisenä adventtina paistettiin ekat piparkakut Paula Mamsellin ohjeella. Ja siitä tasaisin väliajoin meillä tuoksui joulu. Vaikka meillä riisipuuroa tätä nykyä syödäänkin ympäri vuoden, niin minulle se tuoksu, joka puuron keittämisestä tulee liittyy vahvasti jouluun. Lapsuudenkodissa kun riisipuuroa oli tarjolla vain jouluaattoaamuna. Eilen illalla koiran kanssa lenkiltä tullessani ja oven avattuani tulvahti eteeni joulun tuoksu. Se kertoi siitä, että riisipuuro oli hautunut tarpeeksi kauan.Ripsottelimme päälle kanelia ja itse lorautin sekaan kaupan valmista luumukiisseliä. Jouluaattoaamun puurolle valmistan  sekametelisopan (kutsuuko kukaan muu sekahedelmäsoppaa sekametelisopaksi kuin mä…? :D) itse. 
Ai että, ei haittaa vaikka ulkona vähän mustaa ja synkkää onkin; kyllä se joulumieli tulee, kun antaa sille mahdollisuuden tulla ♥

TORSTAITERKUIN,


torstai 23. marraskuun 2017

Tunnelmallinen joulukattaus

8

HEIPPAHEI IHANAT!

Saahan jo pikkuisen joulustella, saahan? 🙂 Tottakai tähän aikaan vuodesta se jo sallitaan. Kaupallisen yhteistyön myötä Ellos:n kanssa pääsin fiilistelemään joulun tunnelmaa jouluisen kattauksen myötä.

Olen yllättänyt itseni sillä, että tänä vuonna olen ottanut joulua vastaan varsin maltillisesti. Maltillisemmin kuin aiempina vuosina. Kerroinkin teille, että yleensä tähän mennessä olen vähintäänkin tehnyt jo koeversiot jouluaaton jälkiruokapöydän herkuista. Suunnitellut joulun väripalettia ja koostanut ensimmäisen version jouluaaton menusuunnitelmasta paperille. Tänä vuonna olen kuitenkin ajatuksen tasolla valmistellut joulua, vaikken niin ole vielä ehtinyt essuni kanssa keittiössä joulun herkkujen parissa puuhastelemaankaan. Lukuunottamatta muutamia jouluisia herkkuja.

Tänä vuonna vietämme joulun Lapissa, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö laittaisi uutta kotia joulukuntoon. Joulua edeltävänä viikonloppuna koristelemme kodin jouluun. Tuomme kuusen sisälle, koristelemme sen ja katamme joulupöydän kauniisti. Syömme ensimmäiset jouluruoat ja nautimme. Ruokahuoneen ja olohuoneen väliin sijoitetaan perinteisesti joulukuusi, jonka oksilla lepäävät tuikkivat kynttilät tuovat ihanaa joulun tunnelmaa myös ruokahuoneen puolelle.

Siinä missä joinain vuosina joulumme oli hyvinkin valkoinen, niin juhlimme joulua tänä vuonna tunnelmallisen tummissa sävyissä. Tummansinistä, kultaa, ripaus vihreää. Pienesti vaaleilla sävyillä piristettynä. Voipi olla, että kuuseen pääsee myös muitakin palloja kuin niitä valkoisia ja hopeisia. Löysin nimittäin mummun kätköistä tummansinisiä ja kullanvärisiä palloja.

Mutta se joulukattaus, se näyttää tänä vuonna kutsuvan hämyisältä ja kotoisalta. Sellaiselta, että kun pöydän keskelle kattaa jouluiset ruoat ja kaataa lasiin hieman hyvää juotavaa, niin pöytä kutsuu istumaan äärelleen pitkän kaavan mukaan. Pöytäliinaksi joulupöytään pääsee jo tuo aiemmin Ellokselta ostamani tummansininen Pembroke -pöytäliina. Ei huolta kuulkaas silittämisestä, sillä se saa luvan kanssa olla ryppyinen. Meillä äidillä oli tapana käyttää joulupöydässä tärkättyä valkoista joululiinaa. Me luomme lapsuudenkodissani uusia jouluperinteitä ja ainakaan toistaiseksi niihin ei kuulu tärkättyä pöytäliinaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä 🙂 

Yhtä viehättävän ryppyisenä näyttäytyvät juhlapöydässä lautasliinat. Pembroke -pellavalautasliinat ovat pestyä pellavaa ja ostin nekin jo aiemmin syksyllä. Harmillisesti niitä ei tällä hetkellä näyttäisi tummansinisenä olevan, monissa muissa kauniissa väreissä kuitenkin. Lautasliinarenkaiden virkaa ajaa hamppunaru sekä koristeena toimii eukalyptusoksa. Samaa eukalyptusta löytyy myös kauniista kullanvärisestä Glänta -lasilaatikosta.  Joulupöydässä ruoka nautitaan kauniista Svala -lautasista sekä Svala -kulhoista.

Koristeita ei sen liiemmin joulupöytään tarvita, vaan ilme saa olla tavallaan pelkistetty. Kattaukseen sopivat vaaleat Juvel -paperikoristeet ja pöydältä saa löytyä muutama Spira -paperikoriste. Kullanvärisiin Dorri -kynttilänjalkoihin täytyy ostaa joulupöytään arvoisensa antiikkikynttilät. Taljat tuolin selkämyksillä tuovat lämpöä ja pehmeyttä, kuten tuo myös tuo varsin kaunis ja jouluinen Elsa -tyynynpäällinenkin.

Kotona mennään vahvasti siis tummien sävyjen saattelemana jouluun, mutta uskonpa, että nämä samat kattauksen kaunistajat matkaavat kanssamme viettämään joulua mökille Pyhälle. Tunnelmalliset keloseinät yhdistettynä rouheaan pellavaan luovat ympärilleen tunnelman, jollaisen voi kokea vain Lapissa. Jouluaattoa ja sinistä hetkeä odotellen.

Tässä syksyn ja alkutalven kuluessa olen tutustunut Elloksen monipuoliseen tuotevalikoimaan. Niin sisustuksen kuin vaatteidenkin suhteen. Joka ikinen kokemus on aina ostotilanteesta tuotteiden toimittamiseen on ollut positiivinen. Siitä kertoo jo sekin, että olen kampanjan ulkopuolella asioinut tuolla Elloksen nettikaupassa usein. Hups, vaikka pienimuotoisessa ostokiellossa olenkin 🙂

Jokos siellä on joulukattaus suunniteltu?

TUNNELMAA TORSTAIHIN TOIVOTELLEN,


sunnuntai 03. syyskuun 2017

Kuvatulvaa kellarista (sis. ennen kuvia)

15

HEIPPAHEI IHANAT

ja anteeksi pieni blogihiljaisuuteni. Kellari saatiin remontin osalta perjantaina valmiiksi (ja sitä myötä siis koko talo) ja siitä lähtien on roudattu tavaroita, siivottu, järjestelty, käyty peräkärryn kanssa eräässä ruotsalaisessa huonekaluliikkeessä ja istuttu sohvalla ihmettelemässä. Avattu vihdosta viimein eilen illalla se kupliva ja kippistelty. We made it. Nämä on jälleen niitä hetkiä, kun miettii, että kunpa äiskä ja iskä näkisi… Kunnes päätän jälleen kerran uskoa siihen, että kyllä he näkevätkin ♥ Tämän ajatuksen voimalla sitä pääsee eteenpäin. 

Mancavesta tuli omasta mielestämme ihan superhieno. Eihän se vielä valmis ole; baaritiskin eteen tulee kolme baarijakkaraa (ei todellakaan ne, mitä Insta Storyssä näkyi 😉  ja seinälle dartsitaulu. Bistron puolelle on tilattu Cheers-kyltti ja ehkä vielä jostain löydetään se käytetty surffilautakin seinälle. Liikaa tavaraa emme tänne halua. Tämä on just hyvä ja tyylikäs näin. Jukeboxin ajaa allekirjoittaneen spotify-soittolistat ja kaihoisat countrybiisit 🙂

Keskikerroksesta rappuset alas tultuaan on pieni aula, josta on käynti saunaosastolle. Vasemmalle kädelle jää tekninen tila ja huone, joka toimii tällä hetkellä varastona. Jonain päivänä saamme siitä kuntosalihuoneen. Oikealle astuttaessa näkyy tuo uusi suosikkitilamme koko kodissa. Vasemmalla siellä telkkarin katselupaikka ja oikealla bistro aka apukeittiö. Apukeittiöön tuli mattamustat ovet ja työtasot. Rungot otimme kustannussyistä valkoisena, mutta se tekee sitä että tiettyjä kohtia pitää vielä joko maalata tai laittaa mustaksi dc fixillä. Apukeittiöstä löytyy tason alta jääkaappi ja pakastin. Apukeittiöstä on myös käynti pikkuvessaan.

Tuo bistron tai apukeittiön puoli on vielä vaiheessa sisustamisen kanssa. Miehen vanha kehystetty pelipaita lähtee sieltä kuntosaliin, jahka sen saamme valmiiksi. Seinälle on tulossa joku valaisin, kunhan keksisi mikä 🙂 Lisäksi kaipaisin ehkä hyllyä tai jotain sellaista baariin sopivaa lasitelinettä tuohon korkealle seinälle, M&M -kirjaimien yläpuolelle. Nuo M&M’sit on odottaneet oikeaa paikkaa ostamisesta lähtien. Katsotaan, minne ne tilassa asettuu. Baaritiskin päälle on tilattu lasi ja lasin alle baaritiskiin on ensi viikolla tulossa neljän miehelle tärkeän urheilujoukkueen logot. Bostonilaisia kaikki. Halusimme tilaan pieniä juttuja, jotka ovat tärkeitä meidän perheelle. Happy placesta eli Pyhästä muistuttavat nuo baaritiskin molemmilla puolin olevat kelot. New York taulu tuo muistoja mieleen ja vielä pitää saada mökiltä tänne yksi juttu.

Telkkarin katselutilassa on vanha tv-tasomme, jonka ajattelin aluksi maalata mustaksi. Nyt mietin, että olkoon. Josko niihin baarijakkaroihin (nahkapallit :D) saisi ruskeaa nahkaa niin mätsäisi tv-tason kanssa. Jossain vaiheessa puntaroimme television sijaan tykki+kangas -vaihtoehtoa, mutta päädyimme kuitenkin televisioon. Nahkasohva oli myös haaveena jossain vaiheessa, mutta budjetti ei antanut myöden. Tummanharmaa kangassohva ajaa asiansa loistavasti. Sohvan takanahan oli alunperin autotallin ovi, jonka muurasimme umpeen. Koska tilassa on kivilattia, niin halusimme maton tuomaan pehmeyttä. Harmaa nukkamatto on tarpeeksi iso ja siinä on ihana köllötellä. Muutama iso lattiatyyny pitää vielä hankkia. Mistäköhän sellaisia saisi? Alunperin piti tuoda se musta arkkupöytä tänne, mutta jotenkin tykättiinkin tästä arkkupöydättömästä vaihtoehdosta enemmän.

Eilen kampesimme miehen kanssa kellarista yläkertaan nukkumaan vasta yhden jälkeen. Ei tuolta malta lähteä pois. Tänäänkin olen viettänyt baarin puolella liki koko päivän. Aika huolestuttavaa näin sunnuntaina, eikö? 😉

Vilkaistaan vielä mikä oli lähtötilanne. Alla olevissa kuvissa on toki siivottu suurin osa rojuista jo pois. Autotalli ja sen takana ollut varastotila olivat aivan täynnä tavaraa. Siis ääriään myöten. Televisioseinä näytti vielä viime lokakuussa tältä:

Baaritiskille päin katsottaessa näkymä oli tämä:

Apukeittiö tila oli aiemmin varasto. Huomatkaa kuinka veikka on saanut toteuttaa teini-ikäisenä luovuuttaan 😉

Ja kellarikerroksen vessa oli aiemmin perunavarasto. Sisäänkäynti siihen muutettiin toiselle seinälle, sillä muuten olisi mennyt liian ahtaaksi.

Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa, että onneksi ei tiedostettu remontin laajuutta etukäteen. Mutta kyllä se kannatti. Koko kellarikerros rakennettiin uudestaan. Purettiin lattia ja vaihdettiin sorat, piikattiin seinät ja tehtiin ulkopuolelle salaojat tarvittavine lämmöneristyksineen. Tilassa lämpöä tuo lattialämmitys tällä hetkellä. Mutta hei, nyt sunnuntain lempparipuuhaan eli koiran pesemiseen (joka ei todellakaan ole lempparipuuhaa Tobyn mielestä). Palaan illalla edellisten postausten kommentteihin! Ja hei sähköposteihin myös, kiitos niistäkin 🙂

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


« Vanhemmat
Uudemmat »