tiistai 06. maaliskuun 2018

5 x helpompi kotiinpaluu

MOIKKAMOI IHANAT

ja hei terkkuja täältä Tampereelta 🙂 Kotona ollaan oltu jo pian kuutisen tuntia ja nyt sinnitellään väkisin hereillä. Vaikkei aikaeroa olekaan kuin pari hassua tuntia, niin tuo aamuyöllä lähtenyt lento oli kyllä eka ja vika laatuaan. Joskus muistan, että miehen kanssa otettiin Bangkokista kotiin lento aamuyöllä (tai sitten kone oli vain reilusti myöhässä), mutta mikään ei ole tuskallisempaa kuin väkisin pysyä hereillä lentoa odotellessa. Mies lähti hiihtämään juuri, mutta ei saanut musta kaveria. Tuntuu, että sydän pamppailee jo väsymyksenkin takia ihan urheilusuorituksen verran 😉

Tänään mua on kotona seurannut tuollainen pieni valkoinen karvapallo, joka ei ole malttanut ennen tätä edes nukkua päiväunia. Ettei vaan kotiväki katoa jonnekin. Onneksi meillä on tuo tuttu ja turvallinen paikka Tobylle reissujen ajaksi. Kasvattaja, kun mielellään ottaa hänet hyvään hoitoon. Mä olen kyllä jälleen sitä mieltä, että kerta kerran jälkeen reissuissa on aina edelliskertaa kovempi ikävä Tobya. Toisaalta kotiinpaluutkin ovat koiran myötä tuntuneet ihanalle. Muutenkin ollaan näiden vuosien varrella omaksuttu muutamia tapoja, jotka helpottavat sitä lomalta kotiin- ja arkeenpaluuta.ID

PALUU SIISTIIN KOTIIN
Yleensä siivotaan ennen reissua, jotta on kiva tulla siistiin kotiin. Nyt ei yksinkertaisesti ehditty. Niinpä miehen lähdettyä töihin aloin itse tuumasta toimeen. Ensin siivosin keittiön, pesin pitkästä aikaa jääkaapin, pyyhin pölyt ja oioin sohvatyynyt. Heti oli mukavampi fiilis olla kotona. Mielellään sitä palaisi siihen siistin kodin tuoksuun reissusta tullessaan, mutta menee se näinkin 🙂

KURVAA KOTIIN KUKKAKAUPAN KAUTTA
Kun se koti, johon palaat on siisti, niin se huutaa pöydilleen leikkokukkia. Itse kävin tosin tänään vasta kukkakaupassa siivousoperaation jälkeen, mutta nyt on kolmessa maljakossa leikkokukkia.

TEE RUOKAKAUPPATILAUS VALMIIKSI
Mä näpyttelin eilen uima-altailla ollessamme valmiiksi kauppakassitilauksen. Otin siihen vähän varoaikaa noudon suhteen, josko lento olisi ollut myöhässä. Mutta mikä ihanuus oli kukkakaupasta kurvata hakemaan kahdeksan kassia ruokatarvikkeita ja latoa ne kaappeihin sekä juuri puunattuun jääkaappiin. Ah autuus! Ellei kauppakassipalvelua ole saatavilla, niin tee ainakin kauppalista valmiiksi reissun aikana.

VARAA EKALLE ILLALLE HELPPOA ARKIRUOKAA
Meinasin tuossa kyllä syödä ennen ruokaa rasiallisen pensasmustikoita ja olisin hyvin voinut kuitata oman iltaruokani niillä. Koska muu perhekin kaipasi ruokaa, niin tehtiin pitkästä aikaa simppeliä pestopastaa. Siihen sivuun rucola-avokado- tomaattisalaattia ja hei, viidessä minuutissa oli iltaruoka valmis!

PURA REISSUKASSIT SAMANTIEN
Ne kun jää helposti lojumaan makkarin lattialle päiviksi. Tai siis mulla jäisi, ellei olisi tuota miestä, joka varsin pedanttina haluaa suorittaa kaikki nämä tällaiset toimenpiteet heti pois alta. Ja tottahan se on, että kotiinpaluu on kivempi, kun purkaa ne reissuvaatteet pois matkalaukusta mitä pikimmin.

Mutta nyt kuulkaas on sauna lämmin, joten sinne pesemään reissussa rähjääntymiset pois. Sen jälkeen luvassa kisakatsomoa (hyvä Tappara!) samalla, kun otan vastaamattomat kommentit haltuun. Kiitos vielä niistä ihanat ♥ Olen ihan älyttömän iloissani, että reissupostaukset sai teiltä niin hyvän vastaanoton. Yleensä kun reissupostaukset tuntuvat olleen vähemmän suosittuja. Mulla olisi vielä muutama Dubai-postaus tulossa…jos ei haittaa ? 🙂

TIISTAITERKUIN,


lauantai 16. joulukuun 2017

Lauantain leppoisat & uusvanha ruokapöytä

MORO VAAN HEI!

Tiedättekö kun on niitä päiviä, että tuntuu siltä että paletti ei ihan pysy kasassa. Sillain hyvällä tavalla. Tänään on sellainen päivä. Aamusta pari tiukkaa työtuntia ja sadan kirjoitusvirheen korjauksen jälkeen lopulta tehty työ. Just ennen h-hetkeä. Hervoton stressinpurkukikatuskohtaus ja sitten kohti kuusimetsää. Kikatusta, kun kuuset (veljen perheen kuusi ja meidän) sidottiin auton katolle. Hurmurikummipojan kanssa takapenkillä jänskätystä, että tippuukohan ne tielle. Kananmunan valkuaisten erottelua niin, että sydän meinaa pysähtyä kesken kaiken. Kulhoon valuvan keltuaisvanan pelastamista viime hetkellä ja täydellisen marenkikranssin laittamista uuniin. Have a holly jolly Christmas -biisin laulamista Michael Bublen kanssa ja yksi keittiön työtasolla päätään touhuilleni pyörittelevä pyjamapäiväläinen. Miehen kanssa kikatellen sohvalla nautitut päiväsumpit samalla Netflix-sarjaa katsellen.

Ihana, ihana, ihana lauantai, joka vain paranee iltaa kohden. Pian kohti ihania ystäviä ja glögittelyä. Illalla kuusen koristelua ja kodin koristelemista kohti joulua. Ja hei, mikäs tässä koristellessa nyt kun viimeinenkin väreiltään epäsopiva huonekalu on verhoutunut mustaan. Eilen käsittelin tuon ruokapöydän. Kerran tartuntapohjamaalilla ja kaksi kertaa mustalla kalustemaalilla. Nyt kelpaa. Senkki ja pöytä mätsää toisiinsa. Toinen vähän himmeämpi kuin toinen, mutta tuo kivaa jännitettä, kun eivät ole samasta puusta veistetty. Pöydän alle sopii tuo äipän aikoinaan ostama itämainen matto erittäin hyvin. Tuo pehmeyttä ja kotoisuutta. Vielä pitäisi ostaa pari taljaa tuoleille, joilla taljoja ei ole.ID

En halua sanoa, että koti on nyt valmis, sillä eihän se koskaan sitä tule olemaan 🙂 Mutta nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että ei tarvitse heilutella maalisutia vähään aikaan. Tänä iltana, jos vain saadaan aikaiseksi, niin vaihdetaan olohuoneen sohviin päälliset. Jos ei jakseta, niin sitten käännetään tyynyt vain puhdas puoli ylöspäin.

Nyt marenkikranssi pois uunista ja rocky roadin tekoon. Mä niin rakastan tätä joulunalusaikaa ♥ Vaikka niin pimeää onkin, että kuvaustaidot ovat koetuksella (varsinkin, kun ei jaksa käyttää jalustaa). Saa kuulkaas kääntää valotus- ja kirkkauspykälät kuvankäsittelyohjelmassa kaakkoon 😀

LEPPOISAA LAUANTAITA,

PS. jep, kyllä se valkoinen pötkylä pöydän alla on meidän Tobyn luu. Tuo on hänen salainen piilopaikkansa, minne roudaa kaikki herkut 


tiistai 12. joulukuun 2017

Jouluista silmänruokaa

HEI HUOMENTA BLOGISTANIA!

Nämä varhaisaamujen tunnit ennen töihin lähtöä ovat kultaakin kalliimpia. Usein olen ihan tekemättä mitään, mutta tänään olen viettänyt aikaa puhelin kädessä. Jep, paha tapa. Mutta tarkoitus hyvä. Sillä, annoin aivojeni lepuuttaa kauniissa jouluisissa kuvissa. Pitkästä aikaa löysin itseni Pinterestin salaisesta maailmasta. Vie mukanaan, eikö? 🙂 Vaikka meillä joulun kattaus on kokolailla suunniteltu, niin mikään ei estä vielä jatkojalostaa kattausta. Tällä hetkellä haaveilen tummansinisen ja kullan lisäksi luumun- ja vihreänsävyistä. Mausteisista sävyistä.

Mustat huonekalut, rustiikkiset pinnat, rouhea keramiikka, ryppyinen pellava – kaikki tämä hämyinen tuntuu olevan nyt niin mieleeni. Se on jännä, miten se mieltymys muuttuu myös vuodenaikojen mukaan. Keväällä sitä kaipaa taas mustien huonekalujen rinnalle vaaleanvihreää, hempeän vaaleansinistä ja hailakan keltaista. Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tunnistin kolme väriä eli mustan, valkoisen ja harmaan, olen tullut pitkän harppauksen eteenpäin. Noiden kolmen värin lisäksi vuoden sisään omaan värirepertuaariini on tullut ruskean sävyjä ja puuteriroosaa, hailakkaa liilaa ja jopa ripaus punaista. Isoja edistysaskeleita, etten sanoisi 🙂

Mitään perinteisiä jouluisia kattauksia ei näissäkään kuvissa ole, mutta silti ne ovat omalla tavallaan kovin juhlavia. Sehän se onkin, mikä tekee joulun; juhlan tuntu. Tai se omanlaisensa juhlan tuntu. Jollekin juhlaa on ne nisset ja nasset pöydällä, toiselle kristallit ja kultaiset kynttilänjalat. Yhtäkaikki, kenenkään tapaa ei sovi väheksyä. Joulu on sen verran intiimi juhla ja jokaisella on ne omat mieltymykset, että olisi väärin sanoa, mikä on oikea tapa sitä juhlistaa ja mikä väärä.

Mutta sen kyllä sanon, että meiltä löytyy yksi tuosta alakuvasta oleva joulukoristeen kaltainen valkoinen hirmu kita auki. Ei toivottavasti joulupöydästä, mutta sieltä jaloista pyörimästä 😀 Se on taas sitten erillisen postauksen arvoinen asia tuo koiran ruoan kinuamisen lopettaminen. Veikkaan, että joku meillä sitä ruokaa ruokapöydästä salaa antaa, sillä eihän toinen osaisi sitä pyytää ellei tietäisi…

Photos with links via my Pinterest

Hei, nyt koiran kanssa ulos ja sitten autonnokka kohti töitä! Ajelkaahan varovasti, on luvattu hurrrrjia lumisateita ainakin tänne meidän suunnalle.
Ihanaa, toivottavasti nyt jäisi maahan asti 

TUISKUISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


torstai 30. marraskuun 2017

Keittiössä tuoksuu joulu & muita joulunalusmuistoja

MOIKKAMOI IHANAT! 

En ole yleensä se näpertelijätyyppi tai se, joka sommittelee asetelmia sivutasoille ja pöydille. Aikalailla samat kynttilänjalat ja sisustusesineet koristavat kotiamme ympäri vuoden. Paitsi näin joulun lähestyessä. Silloin huomaan tekeväni silmälle kauniita sommitelmia. Yleensä tuon sommitelmiin myös ripauksen vihreää, mutta eilen kun tuo pipertelyvaihe iski en enää jaksanut lähteä metsään. Ehkä tänään päivännäöllä pitää käydä tuossa työpaikan takana havumetsällä 🙂

Elviksen ja Carolan joululaulut soivat taustalla ja laitoin riisipuuron hautumaan. Palasin hetkeksi miettimään, että millaisia nämä joulunalusajat olivat täällä lapsuudenkodissani aikoinaan. Silloin kun itselläni se tärkein jouluun valmisteleva tehtävä oli kirjoittaa kilometrin pituinen joululahjatoivelista ja nuuskia kaikki nurkat pakettien löytymisen toivossa.

Meillä äiti ja isä molemmat tekivät pitkiä päiviä töissä, myös joulunalusaikana. Yleensä meillä jouluvalmistelut aloitettiin tästä syystä vasta 23.12. äidin tullessa iltapäivällä kotiin töistä. Silloin vietiin matot hangille tuulettumaan ja pian koko koti tuoksui Ajaxille. Tuotiin kuusi sisään sulamaan illan koristelua varten ja en tiedä miten tuo äiti sai kaiken tehtyä, mutta yllättäen jouluaattoaamuna, kun hipsin hiljaa alakertaan olisi kuin joulun ihmemaahan olisi saapunut. Kauniit joulukukka-asetelmat tuoksuivat siellä täällä ohi kävellessäni ja kuusen valot välkehtivät. Eteisen lipaston päälle oli kaadettu uusi pussillinen pähkinöitä ja pähkinänsärkijän metalliosat oli kiillotettu. Kuusen alle oli paketoitu jossain ihmeen välissä kauniita paketteja.ID

Vaikka koti koristeltiin jouluun vasta h-hetkellä, niin silti muistan, että lähestyvästä joulusta oli viitteitä jo aiemminkin. Tuoksujen muodossa. Ensimmäisenä adventtina paistettiin ekat piparkakut Paula Mamsellin ohjeella. Ja siitä tasaisin väliajoin meillä tuoksui joulu. Vaikka meillä riisipuuroa tätä nykyä syödäänkin ympäri vuoden, niin minulle se tuoksu, joka puuron keittämisestä tulee liittyy vahvasti jouluun. Lapsuudenkodissa kun riisipuuroa oli tarjolla vain jouluaattoaamuna. Eilen illalla koiran kanssa lenkiltä tullessani ja oven avattuani tulvahti eteeni joulun tuoksu. Se kertoi siitä, että riisipuuro oli hautunut tarpeeksi kauan.Ripsottelimme päälle kanelia ja itse lorautin sekaan kaupan valmista luumukiisseliä. Jouluaattoaamun puurolle valmistan  sekametelisopan (kutsuuko kukaan muu sekahedelmäsoppaa sekametelisopaksi kuin mä…? :D) itse. 
Ai että, ei haittaa vaikka ulkona vähän mustaa ja synkkää onkin; kyllä se joulumieli tulee, kun antaa sille mahdollisuuden tulla 

TORSTAITERKUIN,


torstai 23. marraskuun 2017

Tunnelmallinen joulukattaus

HEIPPAHEI IHANAT!

Saahan jo pikkuisen joulustella, saahan? 🙂 Tottakai tähän aikaan vuodesta se jo sallitaan. Kaupallisen yhteistyön myötä Ellos:n kanssa pääsin fiilistelemään joulun tunnelmaa jouluisen kattauksen myötä.

Olen yllättänyt itseni sillä, että tänä vuonna olen ottanut joulua vastaan varsin maltillisesti. Maltillisemmin kuin aiempina vuosina. Kerroinkin teille, että yleensä tähän mennessä olen vähintäänkin tehnyt jo koeversiot jouluaaton jälkiruokapöydän herkuista. Suunnitellut joulun väripalettia ja koostanut ensimmäisen version jouluaaton menusuunnitelmasta paperille. Tänä vuonna olen kuitenkin ajatuksen tasolla valmistellut joulua, vaikken niin ole vielä ehtinyt essuni kanssa keittiössä joulun herkkujen parissa puuhastelemaankaan. Lukuunottamatta muutamia jouluisia herkkuja.

Tänä vuonna vietämme joulun Lapissa, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö laittaisi uutta kotia joulukuntoon. Joulua edeltävänä viikonloppuna koristelemme kodin jouluun. Tuomme kuusen sisälle, koristelemme sen ja katamme joulupöydän kauniisti. Syömme ensimmäiset jouluruoat ja nautimme. Ruokahuoneen ja olohuoneen väliin sijoitetaan perinteisesti joulukuusi, jonka oksilla lepäävät tuikkivat kynttilät tuovat ihanaa joulun tunnelmaa myös ruokahuoneen puolelle.

Siinä missä joinain vuosina joulumme oli hyvinkin valkoinen, niin juhlimme joulua tänä vuonna tunnelmallisen tummissa sävyissä. Tummansinistä, kultaa, ripaus vihreää. Pienesti vaaleilla sävyillä piristettynä. Voipi olla, että kuuseen pääsee myös muitakin palloja kuin niitä valkoisia ja hopeisia. Löysin nimittäin mummun kätköistä tummansinisiä ja kullanvärisiä palloja.

Mutta se joulukattaus, se näyttää tänä vuonna kutsuvan hämyisältä ja kotoisalta. Sellaiselta, että kun pöydän keskelle kattaa jouluiset ruoat ja kaataa lasiin hieman hyvää juotavaa, niin pöytä kutsuu istumaan äärelleen pitkän kaavan mukaan. Pöytäliinaksi joulupöytään pääsee jo tuo aiemmin Ellokselta ostamani tummansininen Pembroke -pöytäliina. Ei huolta kuulkaas silittämisestä, sillä se saa luvan kanssa olla ryppyinen. Meillä äidillä oli tapana käyttää joulupöydässä tärkättyä valkoista joululiinaa. Me luomme lapsuudenkodissani uusia jouluperinteitä ja ainakaan toistaiseksi niihin ei kuulu tärkättyä pöytäliinaa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä 🙂 

Yhtä viehättävän ryppyisenä näyttäytyvät juhlapöydässä lautasliinat. Pembroke -pellavalautasliinat ovat pestyä pellavaa ja ostin nekin jo aiemmin syksyllä. Harmillisesti niitä ei tällä hetkellä näyttäisi tummansinisenä olevan, monissa muissa kauniissa väreissä kuitenkin. Lautasliinarenkaiden virkaa ajaa hamppunaru sekä koristeena toimii eukalyptusoksa. Samaa eukalyptusta löytyy myös kauniista kullanvärisestä Glänta -lasilaatikosta.  Joulupöydässä ruoka nautitaan kauniista Svala -lautasista sekä Svala -kulhoista.

Koristeita ei sen liiemmin joulupöytään tarvita, vaan ilme saa olla tavallaan pelkistetty. Kattaukseen sopivat vaaleat Juvel -paperikoristeet ja pöydältä saa löytyä muutama Spira -paperikoriste. Kullanvärisiin Dorri -kynttilänjalkoihin täytyy ostaa joulupöytään arvoisensa antiikkikynttilät. Taljat tuolin selkämyksillä tuovat lämpöä ja pehmeyttä, kuten tuo myös tuo varsin kaunis ja jouluinen Elsa -tyynynpäällinenkin.

Kotona mennään vahvasti siis tummien sävyjen saattelemana jouluun, mutta uskonpa, että nämä samat kattauksen kaunistajat matkaavat kanssamme viettämään joulua mökille Pyhälle. Tunnelmalliset keloseinät yhdistettynä rouheaan pellavaan luovat ympärilleen tunnelman, jollaisen voi kokea vain Lapissa. Jouluaattoa ja sinistä hetkeä odotellen.

Tässä syksyn ja alkutalven kuluessa olen tutustunut Elloksen monipuoliseen tuotevalikoimaan. Niin sisustuksen kuin vaatteidenkin suhteen. Joka ikinen kokemus on aina ostotilanteesta tuotteiden toimittamiseen on ollut positiivinen. Siitä kertoo jo sekin, että olen kampanjan ulkopuolella asioinut tuolla Elloksen nettikaupassa usein. Hups, vaikka pienimuotoisessa ostokiellossa olenkin 🙂

Jokos siellä on joulukattaus suunniteltu?

TUNNELMAA TORSTAIHIN TOIVOTELLEN,