tiistai 15. tammikuun 2013

Juhlapukeutumisesta & klipsipidennyksistä

22

Oh my,

onko nämä tiistaiaamut pahempia kuin maanantaiaamut vai tuntuuko musta vain siltä? Vielä toinen kuppia kahvia, niin ehkä tämä tästä 🙂 

Tiedättekö sen tunteen, kun ihan ykskaksyllättäen, odottamatta, tulee kutsu astetta virallisimpiin juhliin (sellaisiin, joita varten joutuu ehkä ostamaan taas uuden mustan mekon ja joissa tulee käyttäytyä erittäin hyvin…lue; ihan vain muutama lasillinen kuplivaa ja sellaisiin, joita alkaa stressaamaan ihan niin kuin nyt ;). No mutta toivottavasti mukaviin sellaisiin. Miehen työpaikan kautta pääsemme maaliskuussa ihan kaksin viettämään romanttista laatuaikaa oikein kunnon pukujuhliin ♥ Tulevista juhlista en tunne ketään, mutta esiintyjät ainakin vakuuttivat. Kyseessä ovat erään yrityksen 100-vuotisjuhlat ja pukeutumiskoodina tumma puku. Eli tietää meillä naisilla joko polvipituista tai pitkää mekkoa (juhlava housupukukin menisi). Polvipituisia mustia mulla löytyykin vaatekaapista, mutta jotenkin haaveilen nilkkapituisestakin…jos ajankohta olisi yhtään lähempänä kesää niin valitsisin pitkästä aikaa tumman pinkin nilkkapituisen sifonkimekkoni. 
Allaolevassa (Polyvoressa tekemässäni) kollaasissa olisi ihan täydellinen musta pitkä mekko. Tuo on sattumoisin Valentinon ja hintalappu aika huima. Olkapäät paljaaksi jättävää mekkoa varten vain pitää saada loppusilaus tehtyä salilla olkapää- ja käsilihaksille 🙂 Tuohon joku näyttävä statement-koru niin musta tuntuu, että olisin ihan valmiina juhliin!
Polvipituinen pikkumustakin olisi ihan ok, mutta siinä pitäisi olla joku juju. Esim. tuollainen toisen olkapään vapaaksi jättävän mekon voisin hyvin kuvitella pukevani päälleni. Noihin on yleensä vaikea yhdistää kaulakorua (varsinkin tähän kun on jo korua tuossa mekossa), joten roikkuvat blingbling-korvakorut riittävät. Jalkaan sandaalit ja musta clutch. Kyllä mä varmaan tässäkin asussa viihtyisin 🙂
Ja sokerina pohjalla; tähän Polyvoressa tekemääni kollaasiin löysin helmen; nimittäin tuon kultaisen paljettimekon (menisi myös mustana versiona). Oioi. Aikas on lyhyt, mutta olis kyllä niin täydellinen. Mitä mieltä olette….meneekö tälläiselle reilusti yli kolmekymppiselle vai onko liian teini? 😀 Ja onko liian lyhyt tuohon pukeutumiskoodiin? Polvipituisena tämän luonne muuttuisi radikaalisti… Tuollaisen kun jostain löytäisin. Ja parastahan tässä on se, että tuon kanssa voisin ostaa vihdoinkin sen Michael Korsin Berkley clutchin…sen juuri, joka oli joululahjatoivelistassa. Perfect!

Mekon asusteineen tulen löytämään, siitä olen ihan varma. Mutta se, että mistä löydän lisää hiuksia tuottaa vähän päänvaivaa 🙂 Voi että näinä hetkinä haaveilen taas niistä pidennyksistä. Mulla great lengths pidennykset toimi loistavasti; uusintaväli oli tasan 6 kk. Mutta enää en haluaisi sellaisia. Vaan haaveilen klipsipidennyksistä. Niistä itselaitettavista. Onko kokemuksia? Sellaisillahan sais mukavasti volyymiä ja pituutta aina kun tarvitsisi. Sillä olkoon mekkoni mikä tahansa niin hiukset haluan sotkuiselle nutturalle 🙂 Ja näillä juuri olan yli kasvaneilla muutamilla haituvilla se ei tule onnistumaan 😉 

Pics borrowed from Pinterest
Nyt vielä se toinen kuppi kahvia ja sitten toivottavasti silmät on jo sen verran auenneet, että näkee meikata 😉
Huomenna voisi olla taas ruokapostauksen vuoro…
tehtiin sunnuntaina taivaallista peach crumblea…yummy!
Tiistain aamuterkuin,

keskiviikko 21. marraskuun 2012

Naked truth

18

Moi,

täytyy myöntää, että kuvan julkaiseminen tänne ilman meikin pisaraakaan on kuin alasti kadulla kävelisin. Huh. Mutta hyvällä asialla ollaan. Kaikki sai alkunsa täältä Veeran haasteesta (klikklik). Sekä Päivin haasteesta tuolla FB:n puolella. Ja kuten Veera totesi, niin kuvista voi helposti photoshopata silmäpussit ja häiritsevät esteettiset asiat pois (tosin mä en osaa edes käyttää Photoshoppia, joten se siitä ;), mutta se, mitä sisältä löytyy niin niiden virheiden poistamiseen ei auta mitkään kuvankäsittelyohjelmat ♥ Lukekaa Veeran teksti, niin tiedätte mistä puhun! 🙂
No niin, salilta ja suihkusta juuri tulleena, naama vielä hieman punoittaen.Hiukset oli pakko föönata kuiviksi, mutta nekin au naturel.  Kasvot olisivat tarvinneet kasvorasvan, sen verran kiristelivät. Mutta mennään nyt haasteen mukaan ihan ilman mömmöjä. Kuvat ovat peilin kautta otettu ja ilman salamaa. Pieni lieventävä asianhaara 🙂
Muistan aikoinaan, kun facebookissa kiersi youtube-video siitä, että mitä lehtimainoksen mallin kuvalle tehdään ennen sen julkaisua. Huikeasti asioita saa korjailtua kuvankäsittelyllä. Ja itse asiassa lopputulos verrattuna lähtötilanteeseen näytti siltä, että kyseessä oli eri ihminen. Mikä on naisen ihanne tänä päivänä? Täytyykö meidän olla täydellisiä? 
Huomaan, että iän (ja varsinkin lasten saamisen jälkeen) karttuessa ulkonäköasiat eivät vaikuta itsetuntoon niin kuin ne vaikuttivat joskus parikymppisenä. Olen onneksi tajunnut sen, että elämässä on niin paljon muutakin kuin se, että onko tukka hyvin ja näkyykö kello. Sama asia oli joskus aikoinaan urheilemisen kanssa; salilla huhkittiin ja spinningissä käytiin lepopäiviä pitämättä. Sen takia, että näytti sutjakkaana paremmalta. Mutta tänä päivänä urheilua tulee harrastettua pääasiassa sen takia, että siitä tulee niin mielettömän hyvä olo. Facebookin puolella jo hehkutinkin sitä, että 11 päivän salitauon jälkeen pääsi tänään ekaa kertaa salille. Ja voi vitsi, miten euforinen olo tuli. Mutta tietysti mielessä siintää maaliskuinen Thaimaan reissu ja se, että siellä uima-altaan reunalla olisi itsellekin kivempi olla timmissä kunnossa 🙂
Ulkoisesti voin iän myötä rupsahtaa, mutta sisäisesti 
haluan pysyä samana ihmisenä kuin olen aina ollut ♥ 


Mutta juu, tässä minä olen. Take it or leave it! 🙂 Nythän mä voin hilpasta tuonne Prismaan viikkomaitokauppaostoksille au naturel….tai jos vähän ripsaria ja kulmakynää näyttäisi kuontalolle ja sitten menoksi.
Illalla muutama hämärä kattauskuva lisää 
sekä suosikkipannarin ohje 
(lähinnä itselleni tänne talteen, sillä hukkaan sen aina).
Tartuthan haasteeseen?

Keskiviikkoterkuin,

,joka juuri salilla ollessaan kuunteli Voicen tietovisaa ja meni itsekin kompaan..
tänään ei ole nimittäin viikon keskimmäinen päivä. Se on vasta huomenna 🙂

tiistai 13. marraskuun 2012

Pikku(isen) jouluista asua

9

Moiks,

FB:n puolella jo pahoittelinkin tätä blogihiljaisuutta ja sitä, että kommentteihinne vastaaminen on kestänyt luvattoman kauan. Yleensä yritän vastata niihin kyllä asap. Mutta pian kiirus hellittää. Tai oikeammin hellitti jo, sillä sain kuvat käsiteltyä siihen yhteen jännittävään projektiin, jota viikonlopun aikana kuvailin. Pian tekin saatte tietää mistä on kyse! 🙂 I can’t hardly wait!
Mutta sitä ennen pikkuisen jouluisiin tunnelmiin. Tai tarkemmin ottaen pikkujouluisiin asutunnelmiin. Meillä on työpaikan pikkarit perjantaina ja harmillisesti samalla illalle osui toisetkin pikkujoulut, joihin olisi ollut niin kiva mennä. Tavata uusia ihmisiä ja saada kasvot sähköposteille ♥  Höh, harmittaa kyllä vietävästi, mutta koska olin jo ilmoittautunut työpaikan pikkujouluihin ja se ilmoittautuminen oli sitova niin no can do.
Ajattelin edustaa perjantain pikkujouluissa tälläisessa asussa (kuvia on hieman retusoitu eli ”blurrattu” tarkoituksella, nimim. äiti on tänään vähän väsynyt ;).Niin ja ne asusteet on samat, jotka on tänä vuonna nähty jo joka kekkereillä…mitä sitä turhaa hyviä vaihtamaan, kun ihmisetkin ovat olleet joka juhlissa eri:
Enää ei ole kuin”muutama” pikkuinen ongelma:
1) tällä hetkellä ei tulisi mieleenikään laittaa olkaimettomia rintsikoita, kiitos viime perjantaisen luomien poiston. Nuo olkaimettomat puristavat jonkin verran juuri kyljessä olevien tikkien yläpuolelta. Kuvissa siis näkyy tästä johtuen rintsikoiden rajat läpi.
2) juurikin tuossa paljaan lapaluun kohdalla on pari tikkiä…
3) paita on ainakin numeron liian suuri ja kaipaa kavennusta kainalon kohdalta (jos paitaa kaventaisi, niin nuo lapaluussa olevat tikitkin jäisivät piiloon…)
4) meillä on tarkoitus ihan illan alkajaisiksi mennä hohtokeilaamaan. Tämä paita ei ole ihan varmastikaan kätevin keilauspaita 🙂
5) sitä paitsi, en ole lainkaan varma, saanko mä vielä edes keilata. Lääkäri kielsi luomien poiston jälkeen kuntosalin yms. rehkimisen niin kauan kuin on tikit.
Joten ehkä mä vaan sitten keskityn sipsuttelemaan kiilakorkkareissani muiden edustaessaan keilakengissä ja hymyilen nätisti kuoharilasi kädessä. Se mulla luonnistuukin varmasti paremmin kuin tuo keilaaminen, jossa oon yksinkertaisesti niin surkea 😉
Tyvikasvun ajattelin raidottaa itse piiloon. Tällä viikolla en enää kampaajalle ehdi, joten raita-aineet lähtee tänään kaupasta mukaan. Muuten mulla ei ole mitään hajuakaan, miten hiukset tuonne pikkareihin laittaisin…ehkä ylös kuitenkin? Sopisi tuohon paidan kaula-aukkoon. Tai jos olisi tarpeeksi pitkät hiukset niin ne tikit lapaluussa saisi juurikin piiloon kätevästi. Huh, kauneuden eteen on kyllä kirjaimellisesti kärsittävä. Tai tässä tapauksessa terveyden. Alunperin oli tarkoitus poistaa kolme luomea, mutta lääkäritäti kysyi, että poistetaanko kaikki vähän isommat tuosta selästä ja kyljestä. Joten viisi luomea poistettiin. Jotenkin näin vanhemmiten sitä on tullut varovaisemmaksi auringonoton ja luomien kanssa. Tosin ihonhan väitetään muistavan jokainen palaminen… tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Nyt piirtelemään esikoisen kanssa ja nauttimaan hetken laatuajasta kaksistaan. 
Meillä piirretään tänään kuulemma hääpareja ♥ 

Tiistaiterkkuja teille toivottelee,


tiistai 06. marraskuun 2012

Kotiäitilook

32

Moikka,

hiphei, maanantai on takana päin ja tiistai on näyttänyt parhaat puolensa 🙂 Olen saanut mukavia sähköposteja, tilasin ajan luomenpoistoon (muistakaahan tarkkailla luomianne ja käyttää aurinkosuojakerrointa etelän lomilla!), kävin täydentämässä kirpparipöytää, aurinko paistaa ja lapset leikkivät kiltisti. Voiko sitä ihminen enempää toivoa tiistailta? Ei kai! 🙂 Ainoa on vain tuo tai nuo, sillä kyse on kolmesta pikkuisesta luomesta, luomenpoistot selästä sillä perjantain jälkeen pitäisi malttaa olla 10 päivää ilman kuntosalilla rehkimistä. Huh! Ihan hyvään saumaan tämä tuli, sillä kuntosalin kuukausikortti umpeutuu tällä viikolla. 
Facebookin puolella (klikklik) lupailin tälle päivälle blogipostausta maalausprojektistani, mutta koska maalausprojekti ei ole vieläkään alkanut (kiitos yli-innokkaiden maalausassareiden ;), niin pohditaan tähän väliin vähän täällä blogin puolella kotiäitilookia. Ja loppuviikosta onkin sitten haasteiden aika. Ellei mene ihan liian myöhään tuon maalausprojektin kanssa niin kuvia ehkä jo tänään tuonne fb:n puolelle.
Muistan jo aikoinaan, lasten ollessa pieniä (kotiäitivaihe 1), että päivämme kotosalla ei alkanut mukavasti ellen ehtinyt ennen aamutoimia suihkuun. Vaikka yöllä oli valvottu kuinka, niin suihku kera raikkaan suihkugeelin oli ihan must, jotta tämä äiti heräsi kunnolla ja pystyi aloittamaan virkeänä päivän. Aamutoimien jälkeen meillä oli tapana leikkiä ennen puistoon lähtemistä, mutta siinä samalla kuivattelin hiukset ja lisäsin ripsiväriä ja laitoin kulmat. Jotenkin en ole vain koskaan viihtynyt kotosallakaan ihan au naturel. Ja harvassa oli ne päivät, että tuli vietettyä aikaa ihan neljän seinän sisällä. Muistelisin, että kotiäitiaikoinani otin ensimmäiset hiuspidennykset. Luksusta arjen keskelle, I guess 🙂 Hiustenpidennyksiä tosin ei ole nyt kolmeen vuoteen enää ollut, mutta silloin ne olivat kyllä kivat!
En tiedä, mistä tuo laittautuminen johtuu, mutta jotenkin en vain ole osannut olla kotosalla (tai omassa kropassani) ellen pidä itsestäni huolta; liiku tarpeeksi, syö hyvin ja panosta kauneudenhoitoon (enkä nyt tarkoita kalliisiin rasvoihin yms.). Liekö sitten osaltaan huonon itsetunnon, who knows, mutta sitä en ainakaan tiedosta itse omaavani 🙂 Ja mä olen sitä mieltä (toivottavasti en saa haukkuryöppyjä tästä), että ihmiset (varsinkin me äiti-ihmiset) päästävät itsensä repsahtamaan helposti niin ulkoisesti kuin ehkä sitä myötä sisäisestikin. Ja se on sääli. En tarkoita, että kotona pitäisi olla täydessä tällingissä, mutta itse ainakin voin huolliteltuna paljon paremmin. Ei se välttämättä tarkoita meikkausta ja hiustenlaittoa. Jo pelkkä puhtaus on puoli ruokaa; puhtaat hiukset, kulmat siistittynä jne. Ja trust me, on mullakin niitä päiviä, että täällä kuljetaan hiukset ponnarilla ja ilman meikkiä. Jopa aika useinkin, kun tietää ettei tarvitse lähteä minnekään. 
Oonko mä ihan bimbo, kun ajattelen näin….mitä mieltä sä olet? 🙂
Oho, tulipas eksyttyä aiheesta 🙂 Mun piti lähinnä kertoa, millaisissa vaatteissa mä viihdyn nyt kotiäitiaikana. Tänä syksynä on tullut pidettyä rennompia farkkuja ja villapaitoja. Sekä huiveja. Arkiseenkin asuun on mun mielestä kiva yhdistää hivenen luksusta, blingblingiä. Ei ehkä ihan näin paljon kuin tänään (tuo blingbling-paita) vaan usein pelkillä koruilla saa jo ”upgreidattua” ulkonäköä paljon. Näillä siis mentiin, kun lähdettiin käymään työterveyslääkärillä ja kirppiksellä. Kotona haahuilen pian jo päälleni kiinnikasvaneissa mustissa velour-housuissa ja -hupparissa 🙂
Hih, enkä mä kotosalla kenkiä pidä sisällä niin kuin kuvista voisi päätellä. Olin vain niin onnellinen, kun löysin nilkkurit, joiden luulin jo hukkuneen. Tänään olisi tarkoitus vielä siivota tuo oma vaatehuoneeni ja raa’asti heittää kirpparille vaatteet, joita ei ole käyttänyt vuoteen. Mutta silti aina mietin, että mitäs jos… Aika useat vaatteeni ovat ajattomia, joten mitä niitä nyt turhaa kiertoon laittamaan. 
No niin, nyt se maalisuti töihin ja sen jälkeen siivouksen pariin. 
Kukahan taikoisi vuorokauteen pari tuntia lisää ja antaisi jonkun energiapiikin, 
jotta syysväsymys ei saisi valtaa? 
Tiistaiterkkusin,

lauantai 19. maaliskuun 2011

Räpsyn räpsyn vaan sullekin :)

16
Lumista lauantaita! Maisema on kuin joulun aikaan konsanaan. Lumityöt onneksi hoitui kuin itsestään sillä aikaa kun purin kauppakasseja autosta. Oli kuulemma kevyttä lunta 🙂
Tänään on kaikin puolin ollut hyvä päivä; Lilian kuume ei ole noussut yli 38 asteen. ja hengityskään ei enää vingu niin kovin. Jihaa, jokohan se viikon sairastelun jälkeen alkaisi siitä talttumaan? Nimim. kunnon yöunia kaipaava. Kunnon yöunia jo senkin takia, että valvotettuaan yön pikkupotilas on päättänyt alkaa heräämään siinä kuuden jälkeen. Työaamuina ei haitannut, mutta tänään hiukka kirpaisi. Tosin jotain hyvää siinäkin, että aikaisin herää; kasiin mennessä olin ehtinyt jo antaa kuntopyörälle kyytiä tunnin verran, käydä suihkussa ja tehdä aamupalaa.
  
Ja nyt siihen eiliseen postaukseen tai siihen ajateltuun postaukseen, joka sitten kariutui tärkeämpien asioiden tieltä:
Reissuun on siis valmistauduttu ruokavalion ja liikunnan avulla. Sekä helppohoitoisilla ripsillä 🙂 Aiemmin tämä on tarkoittanut, että ennen reissua värjätään kulmat ja ripset. Nyt se tarkoitti ripsipidennystä. Tai mun kohdalla tuuhennosta, sillä ripset, joita käytettiin ovat pääosin omien ripsieni pituiset. Otin JB-Lashesin pidennyksen, koska olin lukenut siitä hyviä kokemuksia. Vähän ripsiä on tippunut ja toinen ”timantti” toisesta silmäkulmasta. Mutta ei haittaa. Ihan tyytyväinen olen näihin. 
Onkohan se meidän naisten joku sisäänrakennettu ominaisuus, että elämässä pitää olla hieman bling blingiä ? 😉 Ripsissä tai ihan vaan korujen muodossa. Eilen totesin jälleen, että mulla on maailman paras työpaikka ja maailman parhaimmat työkaverit  ♥ Naisporukalla kun lähtee käymään kesken työpäivän verkkokauppa.comissa (työasioissa) ei voi olla eksymättä viereisen liikekeskuksen Vero Modaan ja Hennesille. Aikaa kului noin 10 minuuttia, joten voin kertoa, että shoppailu oli enemmän kuin tehokasta. Löysin jopa juuri sellaisen ”nahka”takin, jota Lontoossa metsästin viikonlopun ajan. Sekä pari ihanaa rannekorua.
Takki Onlysta ja ei ollut hinnankiroissa; 59,90 €.
Josko tänään rohkenisi ottaa lasillisen tai pari punaviiniä illalla ruoan kanssa. Eilen oli tarkoitus mennä tyttöjen kanssa viihteelle, mutta ei antanut omatunto periksi jättää pientä kuumeista kotioloihin. Joten korjataan tilanne tänä iltana. Kotioloissa. Tarkoittaen siis sitä, että ruoan kanssa juodaan viiniä. Ei mitään verrattuna eilisiin drinksuleihin tai baareihin. Mutta ehkä huomenna ei ole niin kova päänsärky kuin mitä tänään olisi ollut, jos olisin eilen lähtenyt. Mulla on joku outo mielleyhtymä, että kun lapsi on kovin kipeä niin en uskalla juoda edes sitä yhtä viinilasillista kotona. Siltä varalta, että jos joutuu lähtemään päivystykseen tms.
Nyt maalitela käteen ja toinen kerros maalia seinään! Huomenna näette kaksi maalisävyvaihtoehtoa sekä ainakin kaksi eri lattiamateriaalivaihtoehtoa.
Leppoisaa lauantain jatkoa sinulle, kiva kun poikkesit ♥

PS. Mistä johtuu, että nyt viime aikoina oon saanut sähköpostiin ilmoituksen, että on jätetty kommentteja johonkin tekstiin ja pystyn siis lukemaan sen kommentin sähköpostista, mutta sitä ei silti kommenttilootassa näy??? Megaärsyttävää 🙂

« Vanhemmat
Uudemmat »