Moikka,
hiphei, maanantai on takana päin ja tiistai on näyttänyt parhaat puolensa 🙂 Olen saanut mukavia sähköposteja, tilasin ajan luomenpoistoon (muistakaahan tarkkailla luomianne ja käyttää aurinkosuojakerrointa etelän lomilla!), kävin täydentämässä kirpparipöytää, aurinko paistaa ja lapset leikkivät kiltisti. Voiko sitä ihminen enempää toivoa tiistailta? Ei kai! 🙂 Ainoa on vain tuo tai nuo, sillä kyse on kolmesta pikkuisesta luomesta, luomenpoistot selästä sillä perjantain jälkeen pitäisi malttaa olla 10 päivää ilman kuntosalilla rehkimistä. Huh! Ihan hyvään saumaan tämä tuli, sillä kuntosalin kuukausikortti umpeutuu tällä viikolla.
Facebookin puolella (klikklik) lupailin tälle päivälle blogipostausta maalausprojektistani, mutta koska maalausprojekti ei ole vieläkään alkanut (kiitos yli-innokkaiden maalausassareiden ;), niin pohditaan tähän väliin vähän täällä blogin puolella kotiäitilookia. Ja loppuviikosta onkin sitten haasteiden aika. Ellei mene ihan liian myöhään tuon maalausprojektin kanssa niin kuvia ehkä jo tänään tuonne fb:n puolelle.
Muistan jo aikoinaan, lasten ollessa pieniä (kotiäitivaihe 1), että päivämme kotosalla ei alkanut mukavasti ellen ehtinyt ennen aamutoimia suihkuun. Vaikka yöllä oli valvottu kuinka, niin suihku kera raikkaan suihkugeelin oli ihan must, jotta tämä äiti heräsi kunnolla ja pystyi aloittamaan virkeänä päivän. Aamutoimien jälkeen meillä oli tapana leikkiä ennen puistoon lähtemistä, mutta siinä samalla kuivattelin hiukset ja lisäsin ripsiväriä ja laitoin kulmat. Jotenkin en ole vain koskaan viihtynyt kotosallakaan ihan au naturel. Ja harvassa oli ne päivät, että tuli vietettyä aikaa ihan neljän seinän sisällä. Muistelisin, että kotiäitiaikoinani otin ensimmäiset hiuspidennykset. Luksusta arjen keskelle, I guess 🙂 Hiustenpidennyksiä tosin ei ole nyt kolmeen vuoteen enää ollut, mutta silloin ne olivat kyllä kivat!
En tiedä, mistä tuo laittautuminen johtuu, mutta jotenkin en vain ole osannut olla kotosalla (tai omassa kropassani) ellen pidä itsestäni huolta; liiku tarpeeksi, syö hyvin ja panosta kauneudenhoitoon (enkä nyt tarkoita kalliisiin rasvoihin yms.). Liekö sitten osaltaan huonon itsetunnon, who knows, mutta sitä en ainakaan tiedosta itse omaavani 🙂 Ja mä olen sitä mieltä (toivottavasti en saa haukkuryöppyjä tästä), että ihmiset (varsinkin me äiti-ihmiset) päästävät itsensä repsahtamaan helposti niin ulkoisesti kuin ehkä sitä myötä sisäisestikin. Ja se on sääli. En tarkoita, että kotona pitäisi olla täydessä tällingissä, mutta itse ainakin voin huolliteltuna paljon paremmin. Ei se välttämättä tarkoita meikkausta ja hiustenlaittoa. Jo pelkkä puhtaus on puoli ruokaa; puhtaat hiukset, kulmat siistittynä jne. Ja trust me, on mullakin niitä päiviä, että täällä kuljetaan hiukset ponnarilla ja ilman meikkiä. Jopa aika useinkin, kun tietää ettei tarvitse lähteä minnekään.
Oonko mä ihan bimbo, kun ajattelen näin….mitä mieltä sä olet? 🙂
Oho, tulipas eksyttyä aiheesta 🙂 Mun piti lähinnä kertoa, millaisissa vaatteissa mä viihdyn nyt kotiäitiaikana. Tänä syksynä on tullut pidettyä rennompia farkkuja ja villapaitoja. Sekä huiveja. Arkiseenkin asuun on mun mielestä kiva yhdistää hivenen luksusta, blingblingiä. Ei ehkä ihan näin paljon kuin tänään (tuo blingbling-paita) vaan usein pelkillä koruilla saa jo ”upgreidattua” ulkonäköä paljon. Näillä siis mentiin, kun lähdettiin käymään työterveyslääkärillä ja kirppiksellä. Kotona haahuilen pian jo päälleni kiinnikasvaneissa mustissa velour-housuissa ja -hupparissa 🙂
Hih, enkä mä kotosalla kenkiä pidä sisällä niin kuin kuvista voisi päätellä. Olin vain niin onnellinen, kun löysin nilkkurit, joiden luulin jo hukkuneen. Tänään olisi tarkoitus vielä siivota tuo oma vaatehuoneeni ja raa’asti heittää kirpparille vaatteet, joita ei ole käyttänyt vuoteen. Mutta silti aina mietin, että mitäs jos… Aika useat vaatteeni ovat ajattomia, joten mitä niitä nyt turhaa kiertoon laittamaan.
No niin, nyt se maalisuti töihin ja sen jälkeen siivouksen pariin.
Kukahan taikoisi vuorokauteen pari tuntia lisää ja antaisi jonkun energiapiikin,
jotta syysväsymys ei saisi valtaa?
Tiistaiterkkusin,
Oon niin samaa mieltä!!vaikka oon äiti,en halua olla levinnyt/lervahtanut matami ilman meikin murentakakaan..jos joku haluaa niin mua se ei haittaa,mutta mun valinta on siisti ”olo”,koska oma olo tulee jotenki rähjäiseksi,jos ei tee mitään..mieskin tykkää;)
Juuri näin, ei se äitiys vie naiseutta ja naisellisuutta (johon kuuluu mun mielestä olennaisena osana tuo kaunistautuminen) minnekkään. Päinvastoin, se vahvistaa sitä 🙂 Juu, en uskaltanutkaan tuohon kirjoittaa, mutta kyllä mä osaltaan olen sitä mieltä, että kun kerta mieskin pitää itsensä kuosissa niin on se nyt ihan kiva, että itsekin pitää itsestään huolta 🙂
Minäkin kuulun naisryhmään, jotka laittavat itsensä, itse asiassa teen sen itseni takia, viihdyn paremmin omassa seurassani.
Ja yhdyn myös tuohon itsestä huolehtimiseen, itse jos kuka, pitää itsestään parasta huolta!
Kivalta näyttää kotiasusi pienellä blingblingillä. Itsessäni on sen verran ”harakanvikaa”, että usein päältä löytyy jotain kimaltavaa. (Yleensä korun muodossa)
Saanko kysäistä missä kirpparilla sinulla on pöytä?
Kiitos mukavista postauksista, niitä on niiiiin mukava lukea ja reseptejä on kokeiltu!
Terkuin, Piiu
Oma seura paras seura 🙂 Ja kun viihtyy omassa kropassaan ja itsensä kanssa niin uskon, että muutkin viihtyvät paremmin. Jos on huonojakin päiviä niin yleensä se piristää, kun vähän näkee vaivaa itsensä eteen 🙂
Kiitos, mussakin taitaa asua pieni harakanpoikanen 😀
Mulla on tuosta Tampereen vierestä Nokialta Nova-kirppikseltä pöytä. Oon tottunut siellä käymään, kun työpaikka on siinä vieressä. Kätevästi pääsee ruokiksella ojentelemaan pinoja ja viemään täydennyksiä 🙂
Kiitos tuhannesti Piiu, ihanaa että viihdyt juttujeni parissa!
Hmm.. mä taisin kyllä kotiäitiaikoina näyttää kaikkea muuta kuin huolitellulta – tosin en edes muista siitä ajasta juuri mitään, sen verran rankkaa oli ainakin tyttöjen ollessa pieniä. EHkä nyt olisi eri asia jos olisin kotosalla tyttöjen kanssa..
Tosin taidan näyttää nykyäänkin esim. viikonloppuisin kaikkea muuta kuin huolitellulta, ellei tiedossa ole poistumista kotoa – tosin nyt kun tytöillä ramppaa kavereita koko ajan kylässä, huomaan minäkin edes hieman vilkaisevani peiliin kotipäivinä – ettei kaveriressut vallan säikähtäisi ;D Mutta jo pikkutytöstä lähtien mulla on ollut aina tapana vaihtaa koulu/työvaatteet kotivaatteisiin heti kotiin tultuani – saman teen edelleen. Ja niissä mun kotivaatteissa ei kyllä ole blingblingia tipantippaa 🙂 Ovat lähinnä urheilullista linjaa. Mutta tuohan onkin itseasiassa työssäkäyvän äidin kotilook 😀
Se on kyllä ihan totta, että kaksosten hoitaminen on varmasti monin verroin raskaampaa…mutta uskon,että sä oot ollut silloinkin freesinä. Kuten yleensä 🙂 Niin ja juu, onhan se eri olla kotiäitinä nyt isompien lasten kanssa. Ehtii laittautuakin enemmän!
Hih, mulla sama juttu; tyttöjen kavereita ramppaa sen verran täällä, että ei kehtaa olla ihan harakanpelättimenä. Kerran tosin olen ilmestynyt ovea avaamaan kasvonaamio kasvoissa, kun unohdin koko jutun. Onneksi oli vain naapurin lapsi 😀
Kotioloissa mäkin oon leggareissa/collareissa ja varsinkin työaikana on ihan must vaihtaa heti kotivaatteet. Mä taidan ehkä kaivata jo vähän töihin, että sais pukeutuakin fiksummin..
Näinhän se on! Minä kuulun siihen kastiin, joka ei ole itseensä juuri panostanut kotiäitiysaikana, vaan kuljin esim. imetysvaatteissa pitkästi senkin jälkeen ,kun imetysaika oli loppunut.:D Mutta kuosissa olen silti halunnut pysyä aina.
Ihailen äitejä,jotka laittautuvat kotonakin, sillä itse en meinaa viitsiä. 🙂 Mutta pikku hiljaa olen parantanut tapojani ja nytkin on jopa blingbling-huivi kaulassa. 😉
Minusta se on kunnioitusta puolisoa kohtaan,että huolehtii itsestään ja tulen toki itsekin paremmalle tuulelle, kun koen olevani nättinä. Suorastaan ärsyttää ne kommentit, joita kuulee joskus sanottavan, että ”minun ei tarvitse laittautua, sillä mieheni rakastaa minua sellaisena kuin olen”. No just. 😀
Kiva blogi sinulla, kiitos! -Linni
Hihii, mä kuule heitin vasta pari kuukautta sitten viimoiset imetysliivit roskiin 🙂 On mullakin päiviä, ettei vaan jaksa. Mutta niinäkin päivinä, kun vähän panostaa itseensä niin heti mieli kirkastuu 🙂
Nimenomaan, se on kunnioitusta sitä aviomiestä kohtaankin, että laittaa itsensä nätiksi. Ja tuo on kyllä ihan BS:ää, että mieheni rakastaa minua sellaisena kuin olen. Sillä, jos ei äiti jaksa huolehtia edes itsestään, niin kuinka hän jaksaa huolehtia muista.
Kiitos Linni, kiva kun viihdyt täällä! 🙂
Agreed! Mä en aina kotiäitinä jaksanut laittaa itseäni, siis edes huolitella. Mutta kun jaksoin, olo oli heti sata kertaa reippaampi ja freesimpi. Ja saman huomaa nytkin. Jos vapaapäivän alottaa röhnähtämällä sohvalle verkkareissa, ei sieltä kyllä ylös enää pääse… Joten parempi alottaakin hiukan reippaammin. Ja ihan sekin, ettei joka kerta ketuta, ku peiliin katsoo. Mulle siihen riittää tukan laitto ja ripsari. Ilman meikkiä voin olla kotona ja käydä kaupassa, mutta tukka täytyy laittaa aina. Muuten näytän ihan mun veljeltä. 😉
Joskus näkee sellasiakin äitejä, jotka kyllä panostavat lasten vaatetukseen ja hiuksiin, mutta ovat unohtaneet itsensä kokonaan! Jo pelkkä hiusten laitto ja ne KULMAT saa aikaan freesimmän lookin. Mutta tietysti kukin tyylillään.
Sä oot kyllä aika kuuma kotiäiti. 😀
-Päivi-
Ihan totta, sillä laittautumisella saa niin helposti freesimmän olon itselle. Ja onhan se hei ihan kiva, että kun mies tulee töistä kotiin niin vastassa on jo päivävaatteet itselleen pukenut vaimo eikä yöpaitahiipparia…tosin mikään ei ole kivempaa kuin hiippailla yökkärissä koko päivä. Mutta tätä tapahtuu joskus viikonloppuisin 🙂
Hihhiiii, sä oot muuten ihan veljes näköinen!! Mietin tuota samaa, kun katsoin Neljän Tähden Illallista. Mutta sun veli on ihanan symppiksen oloinen ja näköinen. Kuten sinäkin <3
Voi kiitos, hottis mama on musta kaukana 😀
Tästä tulikin mieleeni erään mieshenkilön kommentti, jonka tapasin vaalikampanjani aikana. Hän sanoi, että katsoo ehdokkaan ulkonäköä, siisteyttä ja siitä, huolehtiiko itsestään. Sillä jos ei huolehdi itsestää, kuinka voi huolehtia kunnan asioistakaan…hmmm, olen pohdiskellut tätä, liekö perää?
Aika hyvä kommentti! Jäin miettimään juuri tuota, että jos et jaksa huolehtia itsestäsi, niin miten jaksat huolehtia kodistasi, lapsestasi tai miehestäsi. Tai tosiaan kunnallisvaaliehdokkaana oman kunnan asioista. Vai voiko sen energian vain kanavoida niin, että kun ei pidä itsestään huolta niin riittää paukkuja paljon muuhun 🙂
Et ole bimbo ollenkaan, tai jos olet, niin minäkin olen =) Mä tykkään kans olla myös kotona huoliteltu. Suihku aamulla, tukka ojennukseen ja vähän meikkivoidetta ja ripsaria. Ei sitten haittaa, vaikka joku pöllähtäis yllättäen kylään tai joutuis äkkiseltän lähtemään kauppaan. Minusta se on itsestään huolehtimista ja kyllä mä uskon, että se mieskin mieluummin katsoo freesiä naista kotona kuin likaisessa tukassa olevaa.. no, nämä vain mun mielipiteitä, kukin tyylillään tietysti.
Mutta kotiäitinäkin kolmen alle kouluikäisen kanssa yritin pitää kiinni niistä rutiineista.
Ihana paita sulla! Saako kysyä, mistä olet hankkinut?
Kiitos Mapsi! 🙂 Juu, ei muakaan haittaa vaikkei muut huolehtisi itsestään, mutta itselleni ainakin tulee niin parempi mieli, kun välillä käyttää harjaa ja käy meikkipussilla. Ja nimenomaan, ne ovat ne rutiinit, jotka mullakin tulee selkäpiistä; suihku, hiustenkuivaus, meikkaus, pukeminen jne. Toki lasten tarpeet menevät aina edelle, mutta sitten heti oma ja miehen hyvinvointi (johon liittyy tämä itsestään huolta pitäminen) tulevat seuraavana.
Kiitos, se on Cubuksesta 🙂
Kiva postaus. Ja kivat kuvat 😉 Mä olin kotiäitinä 10 vuotta ja havahduin vasta kun lapsi toivoi joulupukilta, että äiti saisi kauniimpia vaatteita! Siis oikeesti. Mut kun imettää 5 vuotta elämästään ja kaikki muu on yhtä vaipparallia ja lattian tasossa leikkien eloa, niin yritin silti aina ruuanlaiton lomassa ”viittä vaile viis” ennenkuin mies pääsi töistä, laittautua hehkeäksi. Eli päivät mentiin lasten ehdoilla, illat isojen. Yhä muistelen noita vuosia parhaimpana ajanjaksona elämässäni. Onni syntyy niin pienestä, sillä arjessakin voi olla kultareunat ♥
Kiitos Sallyseni 🙂 Voi, miten ihana pyyntö lapseltasi <3 Se on kyllä totta, että pienten lasten kanssa ei välttämättä mieti ensimmäisenä omaa ulkonäköä, mutta silloin kun itsellänikin oli kaksi alle kaksivuotiasta kotona niin jotenkin oma jaksaminenkin oli kiinni siitä, miten rutiineista (myös oman hyvinvoinnin) piti kiinni. Juu, ja viittä vaille viis täälläkin viimeistään vaihdettiin yökkäri pois 🙂
Ihana sanonta; arjessakin voi olla kultareunat <3 Ja arjessahan on, sillä se arki on ihan parasta! 🙂
Minä kyllä myönnän, että kotiäitiys on saanut minut repsahtamaan itsensä huoltamisessa. En jaksa arkena panostaa pukeutumiseen ja meikkiin, jos olemme vain kotona tai puistossa. Puhtaus nyt kuitenkin on itsestäänselvyys. Mutta, siitä pidän kiinni, että jos lähden kauppaan tai muille asioille niin pikkuisen pakkelia naamaan ja vaatteisiin vähän panostusta. Kyllä se piristää omaa mieltä.
Ihailen kyllä äitejä, jotka jaksavat panostaa myös itseensä. Itselläni tuntuu, että aika ei kuitenkaan riitä siihen ja meikkaus kotioloissa tuntuu vähän hassulta.
Meillä pienempi sanoi juuri viime viikolla kauppaan lähtiessämme, että ”Äiti, tuu jo. Ei aina tarvitse olla kaunis!” 🙂 Mutta kun noi pikkuiset on aina niin luonnonkauniita ja meillä äideillä näkyy niin helposti valvotut yöt silmien alla ja ihossa.
Onhan se erilaista nyt kun lapset ovat isompia kuin silloin ihan pikkuvauvaiässä. Silloin piti itsensä puhtaana ja perussiistinä. Nyt on jopa aikaa välillä lakata kyntensäkin 🙂
Hyvältä näyttää sekä bling & bling 🙂
Itse en ole ulkonäkööni panostava tyyppi, tosin sehän ei tarkoita sitä, että haahuilisin ympäriinsä ilman suihkussa käyntiä, tai että jättäisin kampaajakäynnit väliin. Ulkonäköasia ei vaan ole niin tärkeä, mutta suon sen tietysti mielihyvin muille.
Iän myötä on tosin herännyt jokin pieni naisisteluvaihe, ja olen havainnut itsessäni pienoista kiinnostusta pukeutumista ja meikkaamista kohden. Ehkä vielä joskus 🙂
Kiitos Anne 🙂
Totta, puhtaus on jo puoliruokaa eikä mua ainakaan haittaa se, miltä muut näyttävät. Useat ihmiset ovat niin kauniita ilman meikkiä <3
Vuosi vuodelta, kun lapset kasvavat huomaan kaipaavani enemmän naisellisia juttuja; koruja, meikkejä, kauniita vaatteita. Ei sillä, en mäkään silti missään sotamaalauksessa viihtyisi. Juhlat on toki asia erikseen 🙂
Mahtava postaus…
Itse olen huomannut, että nykyään vaihdan työvaatteet verkkareihin, kun tulen töistä kotiin. Samoin, jos olen vapaalla, niin saatan pukeutua jopa mieheni joggareihin – ilman meikkiä! Ei varmaan mikään kovin kaunis näky;)
Aikoinaan pidin parempaa huolta itsestäni ja vaatetuksestani, mutta iän myötä sitä on kyllä tullut niin mielettömän mukavuudenhaluiseksi, että se ei ole enää kenellekään kovin kaunista katseltavaa.
Totta on täysin se, että itselläkin on parempi fiilis, kun hieman näkee vaivaa ulkonäkönsä eteen, joten parannusta odotettavissa sen suhteen ainakin täällä;) I promise;)
Terkuin, Frida
Kiitos Frida 🙂
Tää sai alkunsa siitä, kun pienimmäinen tuskaili kauppaanlähdön kanssa (kun mulla kesti liian kauan meikata :). Se sai ajattelemaan, että miksi laittaudun. Töihin se on itsestään selvyys, mutta kotioloissa. Nyt sain ainakin itselleni hieman valotettua asiaa 🙂
Mä olen myös kyllä mukavuudenhaluinenkin, mitä löysemmät kotivaatteet sen parempi 🙂
Hei, ”Päivä Fridan kanssa”-postaus olisi kiva…sellainen, jossa kerrot päivästäsi ja päivänasustasi 🙂
Ihan totta kirjottelet!!
Mä kuulun siihen ryhmään, joka laittautui kotona ollessaankin. Joka ikinen aamu vedin uskollisesti ripsaria ripsiin ennen hiekkalaatikolle kömpimistä. Ja ikinä vaatteet ei ollut paskaset tms. Aina paita vaihtoon kun tuli puklua tms. Itse asiassa lupasin miehelle kun mentiin naimisiin että musta ei tuu kulahtaneissa fleecepaidoissa olevaa rasvalettistä mammaa. Toistaiseksi lupaus on pitänyt 😀 Pinnallista ehkä, mutta mulle huoliteltu olo on tärkeetä.
Kiitos Lattenainen!
Mulla sama, body saattoi lapsen päällä vaihtua viiskin kertaa päivässä 🙂 Ihana lupaus miehellesi :)) Toisaalta mun mielestä saa ollakin hivenen pinnallinen, jos se tuo hyvää mieltä itselle ja sitä kautta muille. Ei siinä mitään väärää ole 🙂
Mä en laittautunut kotiäitivuosina, siis toki puhtaat vaatteet, hiukset jotenkin, suihkussa käytynä jne. Mutta siihen se jäi, ja jää töissäkin mikä taas johtuu työn luonteesta. Vapaa-ajalla onkin nykyään ihan toisin. Pistän päälle ihan muuta kuin verkkaria ja hupparia ja laitan hiukset muutenkin kuin ponnarille. Pikkasen korua ja muuta ylle ja johan on mukava olo. Ja tämä kaikki vaikka olisin vain kotona. Nykyään tuntuu että on pakko erottaa työ ja vapaa-aika jotenkin kun tekee kotona töitä, ja tuo on se mun keino.
Oi että, mun mielestä on hienoa, että jaksat vapaa-ajalla laittautua. Voisi sanoa, että juhlistat vapaa-aikaa 🙂 Kyllä mullakin on kotityöpäivinä eli etätyöpäivinä samat vaatteet koko päivän. Viikonloppuna on sitten kivempi pukea vähän paremmin esim. kaupoille mennessä. Meille naisille tämä on varmastikin syntyperäistä, tämä kaunistautuminen 🙂
Et ole yhtään bimbo! En minäkään pihasta/kotoa poistu ilman meikkiä 🙂
Ja miten ihana tämä sun blogi – vasta nyt löysin ja heti klikkasin itseni lukijaksi. Joka päivä löytää uusia kivoja blogeja 🙂
t. Susanna Aarteenhaltijan blogista (http://aarteenhaltija.blogspot.fi)
Kiitos Susanna ja kiva, että löysit blogini! 🙂 Tulen vastavierailulle myöhemmin.
Juoksulenkille (jos se ajoittuu ihan aamuun) voin mennä ilman ripsaria, mutta se onkin poikkeus 😀
Minä olen meikannut noin kuudennelta luokalta saakka ja olen ehdottomasti jatkanut sitä myöskin kotiäitiaikoina. Minun mielestäni äitikin saa olla laittautunut. En taida olla koskaan mennyt kauppaan ihan ilman meikkiä.
Kyllä, juuri näin! Äitikin saa olla laittautunut ja mun mielestä se, että jaksaa huolehtia itsestään kertoo siitä, että jaksaa huolehtia myös lastensa hyvinvoinnista <3 En tosin sano, että äidit, jotka eivät laittaudu eivät huolehtisi lapsistaan aina. Mutta näitäkin tapauksia olen valitettavasti nähnyt, että sekä äiti että lapset ovat pukluisilla vaatteilla kerhossa tms.
Oi mikä kotimama 😉 Mä kyllästyin verkkarilookkiin ja otin tavaksi pukeutua joka päivä siististi farkkuihin tai mekkoon, vaikka ei minnekään mentäiskään. Musta on kivempi olla huoliteltu ja onhan tällaista vaimoa kotiintulevan miehenkin katsella. Meikata mä en jaksa, sitten töihin mentäessä se taas alkaa..
Voi kiitos 😉 Oi että, sä jaksat kotioloissakin panostaa! Mä kuljen kotona siisteissä kotivaatteissa, mutta ulos mentäessä vaihdan parempiin (siis kauppaan mentäessä ei puistoon) 🙂