MOIKKAMOI,

pimeä ilta + kiireinen työpäivä takana + likaiset hiukset + tyviväriä otsassa + kamera, jonka valovoima ei ihan riitä + yksi hassusti kameran jalustaan asentanut bloggaaja = tulos alla. Kuvia tuli yhteensä liki sata. Alla kaksi selvintä. Eikä nekään nyt niin selkeitä ole. Mulla on niin kova ikävä mun Olympustani! Senhän kanssa pimeäkuvauskin onnistuu ilman jalustoja. Sitä ymmärtää tiettyjen asioiden ihanuuden vasta silloin, kun niitä ei ole. Väliaikaistahan tämä onneksi vain.

Huh, yritän ottaa viikonloppuna päivännäöllä hiuskuvia, mutta alla nyt sneak peekeja, kun sellaisia toivoitte. Eli hiusten tyvi ja niska laitettiin vähän harmahtavan ruskealla, jotta saatiin punaisuutta pois. Päälyosa hiuksista raidoitettiin vaaleaksi. Kuvat eivät nyt ihan anna oikeutta, mutta hämmästeltiin yhdessä Kristan (kampaaja) kanssa, että kuinka kauniisti hius vaaleni. Kuvittelin lähteväni ulos pissipäänä (hiusten suhteen toki ;), mutta mitä vielä. Nätti luonnonvaalea tuosta tuli!

No mitäs hiukset tykkäsivät tästä radikaalista vaalennuksesta? No jos totta puhutaan, niin kyllähän ne vähän ottivat nokkiinsa. Yhdestä kohtaa latvat menivät purkkamaisiksi, mutta eivät onneksi veny ja vanu. Kuten joskus vaalennuksien jälkeen mulla on käynyt. Sitten kun vielä kielsin kampaajaa juurikaan koskemasta saksiin, niin jäihän niitä kuivia latvoja. Ensi kerralla suunnitelmissa tyven raidoitus ja kuivien latvojen poisleikkaus. Hiuksiin laitettiin Niophlex-hoito ja kotiin ostin mukaani ko. hoitoaineen myös. Nyt täytyy pitää hiuksista hyvä huoli, jotta tuo kiilto säilyy. Harvemmin olen vaaleisiin hiuksiin saanut kiiltoa, mutta nyt kiiltää.

Happy to be blonde again ♥ Muistuttakaahan siis seuraavan kerran, kun haaveilen tummista hiusväreistä, että ne ei kuitenkaan ole mun juttuni. Hei, meillä on tänä iltana ”ei avata konetta ja kännykkää” -iltamat (pari viime iltaa mennyt työjuttujen parissa), joten palaan huomenna eiliseen ruokakeskusteluun. Ihanaa saada keskustelua aikaan! Bloggaamisen parasta antia.  Huomen illalla sitten herkullisia fredagsmyyssejä ja lauantai-illalle olin ajatellut vinkata maailman parhaimmasta pippuripihvikastikkeesta. Ja josko sunnuntaille saataisiin vaikka vähän valoisampia hiuskuvia. Siinähän se viikonloppu sitten meneekin 😉 Lauantai-iltana mennään ystäväpariskunnan kanssa syömään. Ihanaa laatuaikaa tiedossa, vaikka vähän on kyllä ikävä mökillekin!

IHANAA VIIKON PARHAIMMAN PÄIVÄN AATTOA,

PS. ja hei juu, älkää välittäkö tuosta mun villatakista. Nakkasin sen niskaan, kun kylmä kolotti hartiota. Kotivillatakkina ihan loistava 🙂

HUHHEIJAKKAA,

millä rytinällä viikko on alkanut! Ei meinaa pysyä perässä. Sanoisin, että tukka putkella on menty töissä tämä päivä, mutta koska on lyhyt hiuskuontalo, niin tukka ei ole ollut putkella (sorry, puujalkavitsi ;)). Mutta hiusasiaa. Suuntaan tuossa ihan kohta taas ihanan Kristan tuoliin hiuksineni. Viisi viikkoa sittenhän värjäsin blondista punertavanruskeiksi. Niin paljon kuin tuota punertavaa sävyä rakastinkin, tai rakastankin, niin se ei kuulkaas ole ihan otollinen näille platinaraidoille, joita tuolta tyvestä pukkaa. Lisäksi olen huomannut, että vaikka kuinka hoitaa kuparihoitoaineella, niin väri on kulahtanut. Hiukseni rasvoittuvat suht’ helposti. Vaaleilla hiuksilla pääsin venyttämään pesuväliä, mutta nyt on tullut pestyä liki päivittäin hiukset.

Joten olen tullut tulokseen, että hiukset ovat tästä lähtien vaaleat. Ollakin, ettei varmaan ihan kerrasta päästä puhtaan vaaleaan lopputulokseen. Täytyy taas suorittaa kaiken maailman pleksihoidot, ettei hius kuole. Viimeksi mulle laitettiin muistaakseni tuo Nioplex-hoito. Hoitoa ja vaalennusta. Mutta millaista vaalennusta? Vaaleitakin on miljoonaa erilaista sävyä. Jotenkin houkuttaisi vaalentaa pituudet, mutta laittaa tyvi tuollaiseksi maantienharmaaksi. Oman hiusvärin väriseksi. Jatkossa sitten kasvattaa oma väri esiin ja piristää sitä vaaleilla raidoilla… Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen olisi aika kiva, joskin siinä on ehkä vähän liikaa tuota tyveä. Oikean puolimmaisen sarakkeen vaaleus iskee myös ihan täysillä! Tosin ei ehkä ideaali sävy  tuo ihan vaaleista vaalein, mikäli haluaa värjäyskierteestä pois 🙂

Mites sitten tuo malli? Viimeksihän hiuksia lyhennettiin aikalailla. Tykkään, että nyt kun on tullut se maaginen sentti taas reilussa viidessä viikossa lisää, niin nyt ei lyhennettäisi ollenkaan. Niskasta hiukset alkavat olla jo vähän epäsiistit, joten ehkä niitä jos jotain. Ihmismieli on hassu. Tai naisen mieli. Tällä hetkellä haaveilen taas polkasta 😉 Jälleen vetoan tuohon ylläolevan kollaasin vasemmassa reunassa olevaan kuvaan. Väri on just eikä melki ja samoin tuo malli.  Piiitkä tie edessä  ja taas kerran voin todeta, että been there done that. Noh, ensi kesänä ollaan tuossa vaiheessa. Sitä ennen tehdään kivoja kampauksia olemassa olevilla haituvilla.

Lokakuun vikana viikonloppuna juhlitaan huikeissa IBA-iltakemuissa ja vaikka teemana on Halloween, niin silti en ajatellut sen kummemmin peruukkeja pukea. Jatkamme miehen kanssa iltaa kaksistaan romanttisen dinnerin muodossa, joten ei muutenkaan liian räikeää naamiaisvarustelua tulla näkemään. Olen tässä etsinyt kivoja kampausvinkkejä lyhyille hiuksille ja nuo oikean puolimmaisen sarakkeen mallit näyttävät sellaisilta, että ehkä ne just ja just osaisin tehdä. Hiuksenihan olevat tällä hetkellä toispuoleiset, joten tuo vasemman puoleinenkin kuva näyttää kivalta. Eikä muuten senkään väri paha ole 😉

Näillä mietteillä, saas nähdä minkä värisenä illalla kotiin palaan 🙂

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

PS. kuinka monen kanssa muuten nähdään parin viikon päästä?

HEIPSANSAA,

no nyt Nina sitä lupaamaani hiustuotepostausta. Tämähän on kuvattu tosiaan jo kesällä, vaaleatukkaisena. Mutta samat tuotteet ovat käytössä vieläkin, joten menkööt. Irvistyksineen kaikkineen 😉 Pidempien hiusten kanssa harvoin käytin mitään muuta hiusmuotoilutuotteita kuin satunnaisesti lakkaa ja tuota kuningatarsuihketta. Yleensä kun ne pitkät hiukset olivat ponnarilla tai nutturalla niin ei sen kummemmin tullut laitettua. Mutta nyt lyhyillä hiuksilla tykkään hurjasti, kun saa (ja täytyy) laittaa. Ainakaan mulla nämä eivät kuivu nätisti au naturel suihkun jälkeen. Menevät pörröön ja kikkuralle.

Ihan ekaksi hiustenpesun jälkeen suihkuttelen Tigin Queen for a Day -tuuhennussuihketta tyveen ja pituuksiin. Tuo on oikeastaan ainoa tuuhentava tuote märkään hiukseen, joka mielestäni toimii sillä tavalla kuin pitäisi. Eikä jätä tahmaiseksi vaan oikein ilmavaksi. Antaa ryhtiä ja rakennetta. Ennen hiusten kuivausta levittelen pituuksiin nokareen L’orealin Liss Unlimited Evening Primrose -öljyä. Pehmentää, siloittaa ja tuo kiiltoa. Joskus käytän tätä myös kuiviin hiuksiin taltuttamaan sitä pörröisyyttä. Ai niin, pianhan ne pakkaskelit saavat aikaan sen, että pikkuhiuksia alkaa törröttelemään siellä täällä. Uutta kasvustoa, kuulemma. Katkenneita hiuksia, sanon mä 😉

Kuivashampoo on mulla käytössä päivittäin. Tuo Biozellin kuivashampoo on osoittautunut hintalaatusuhteeltaan parhaimmaksi. Nyt varsinkin, kun hiukset ovat tummemmat, niin ne rasvoittuvat helpommin. Blondin tukan kanssa pesuväli oli jopa 3 päivää, mutta nyt pesen hiukset noin kaksi kertaa kolmeen päivään. Riippuen urheilujutuista. Pystyttekö te muuten olemaan juoksulenkin jälkeen ilman hiuspesua? Mä en voi sietää yhtään rasvaisia/hikisiä hiuksia itselläni, joten niinä päivinä kun liikun, on pakko pestä hiukset. Mutta siis kuivashampoota aamuisin ihan ekana. Sitten jos hiukset kaipaavat vielä nostetta niin tupruttelen Redkenin Power grip -hiuspuuteria hiusten tyveen ja kevyesti tupeeraan. Hiuslakan suhteen en ole merkkiuskollinen, se vaihtuu harva se kuukausi. Tilanteen mukaan.

Olisi kiva kuulla teidän luottotuotteita hiustenmuotoilun suhteen. Ai niin, unohtui ihan kokonaan hiusvaha. Sitä on nyt tällä lyhyemmällä hiusmallilla tullut käytettyä myös! Parin viikon päästä on kampaaja ja näin kuukauden tummemmalla tukalla ihan ookoo viihtyneenä pohdin, että mitäs seuraavaksi tekisi. Punaisuushan ei ilman vippaskonsteja päässäni viihdy. Tosin samahan se on blondien hiusten kanssa; hopeashampoolla ja -hoitsikalla saa ihmeitä aikaan. Niitä ihmeitä kerran viikossa yritän taikoa tuolla kuparinvärisellä hoitoaineella tätä nykyä. Jotenkin houkuttaisi kasvattaa oman värinen hius esiin (hiirenharmaa) ja vain raidottaa sitä vaaleilla raidoilla. Jep, kyllä se taitaa olla se vaalennus raitojen avulla ikään ja elämäntilanteeseen nähden sopivin. Platinahiuksia pukkaa tyvestä ja tottakai ne tummemmassa värissä näkyvät hyvin. Lisäksi hiusten rasvoittumisen kannalta nuo vaaleat raidat voisivat tehdä hyvää.

Hei, täällä on kuulkaas vähän kädetön kokki olo; en tiedä miten onnistuin sen tekemään, mutta kamerani näyttö meni toissailtana ihan ylösalaisin. Eli kaikki kuvaus tapahtui upside down. Pikkuisen haastetta kuvaushommaan. Lähetin kameran eilen huoltoon ja toki toivon pikaista paranemista kameralle. Kaivoin vanhan kamerani esiin, mutta on kuulkaas opettelemista taas tuossa Canonilaisessa tuon sydämeni vieneen Olympuksen jälkeen. Onneksi kuvamateriaalia on jonkin verran tullut otettua viimeisen viikon aikana, joten eiköhän me pärjätä 🙂 Huominen fredagsmys kyllä jo vähän jänskättää, että saadaanko fiilikset tallennettua kuinka hyvin. Mulla on yksi herkullinen ja nopea ruokaidea päässä muhimassa. Toivottavasti kaikki menee putkeen, jotta voin julkaista reseptin täälläkin! (mihin tää viikko on muuten taas hurahtanut…?)

IHANAA TORSTAITA,

NO HEIPPAHEI!

Vihdosta viimein hiusjuttuja. Tilannehan on elänyt tässä viikon mittaan; viime viikon keskiviikkona kävin kampaajalla hieman kyllästyneenä tuohon kulahtaneen vaaleaan lookiin. Syksyksi halusin sävyä hiuksiin, tummempia vivahteita. Haaveissa kuparinruskeat hiukset. Ja hei sellaiset sain! Tyveen laitettiin vähän tummempaa sävyä ja tuntui, että hiusten määrä kaksinkertaistui. Kampaaja-Krista teki taas ihmeitä 🙂 Koska lähtötilanne oli vaalea, niin hiuksiin laitettiin ensin nestemäinen pigmenttiväri (?) pituuksiin. Puhuttiin kampaajan kanssa, että silti on mielenkiintoista nähdä, miten sävy alkaa pesujen jälkeen käyttäytymään. Punainen luovuttaa väriä aika paljon muutenkin ja kun kyseessä on blondattu hius alla niin ei ikinä voi tietää. Punaista väriä lähti pesussa kyllä rutkasti heti ensi alkuun. Tallinnan reissulla oltiin tilanteessa, että hiusten pituudet olivat aikalailla vaaleanpunertavat 😉 Onneksi löysimme kampaamoalan liikkeen, josta mukaani tarttui pari sävyttävää hoitsikkaa; toinen sävyssä copper ja toinen sävyssä toffee. Ne paransivatkin tilannetta samantien. 

Kotiin tullessani huomasin, että sävyhoitoaine ei enää tepsinyt niin kuin piti. Tai tepsi, mutta hiukset kirkuivat kuitenkin vähän omaan makuuni liaan punaisena. Ehkä se blondi hius sieltä alta kuulsi läpi. Joten ostin uuden hoitoaineen, tällä kertaa suklaansävyisen. Sillä sain tilanteen taas balanssiin. Mutta hei, jokaisen kampaajan kauhuna tein eilen maitokauppaostoksilla heräteostoksen (kertokaa mulle, etten ole ainoa!). Kaipasin hieman eloa tuohon hiukseen, joten otin riskin ja ostin raita-ainekset. Sanokaa mitä sanotte, mutta nyt olen tyytväinen. Ihan puhtaasti raita ei vaalentunut, mutta parempi näin kuin ihan sellaiset blondit raidat. Nyt on eloa ja jakausta muuttamalla saa takaisin sen ”ei-raidattoman” puolen hiuksista. Terkkuja vaan sinne kampaaja-K:lle, että lokakuun lopulla taas katsellaan, minkä väriseen päädytään. Ei ole helppoa olla nainen, totean taas kerran 😀

Olenko mä ainoa laatuaan? Värjäättekö te kaupan väreillä? Musta tuntuu, että seuraavan kerran kampaajalla yritetään saada hiuksista se oma väri esiin; hiirenharmaa ja siihen vaaleat raidat. Eipä tarvitse värjäillä sitten niin usein. Ihan muistin virkistämiseksi, täältä löytyy hiusvärihistoriaani. Kaikkea on kokeiltu. Ja kaikkea tullaan kokeilemaan. Luultavasti. Niin paljon kuin tykkäänkin vaaleista hiuksista, niin ne vetää ainakin meikäläisen näin syksyllä kovin värittömäksi. Keväällä sitten taas vaalennellaan…mennään tässä välissä sitten laidasta laitaan. Kyllä on kuulkaas kiva miehenkin tulla kotiin, kun ikinä ei tiedä, onko siellä brunette, blondi vai kenties punatukkainen vaimo vastassa ;D

Jep, nyt pakkauspuuhiin. Meillä on tytsyjen kanssa hemmotteluilta ja -yö edessä ja huomenna suunnataan aamulla kouluun suoraan hotellin aamupalalta!

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,