keskiviikko 10. lokakuun 2012

Tuubi(huivi)t kaulaan!

16

Huomenta blogistania!

Hitsinvitsi, että mulla jäi eilen illalla tekemättä se Kodin1-haaste, jonka ihanalta Fridalta sain ja jonka lupasin eilen tehdä (mulla on kyllä tapana pitää lupaukset, mutta kun sieltä tuli eilen illalla telkkarista Hansia, XFactorin Simonia ja Jack Baueria…mutkumutku :)). Nyt aamulla pää löi asian tiimoilta niin tyhjää, että täytyy yrittää tänä iltana uudelleen. Sillä välin esittelen teille parit tuubikaulahuivit parin vuoden takaa (nämä ovat olleet täällä ennenkin esillä, mutta esitelläänpäs uudelleen uusille lukijoille :). Alkaa olla jo niin kylmä, että tuubikaulahuivit on otettava käyttöön!
Tämä ekan ohje oli muistaakseni Kalastajan vaimon blogissa silloin pari vuotta sitten. Tai siis se alkuperäinen ohje, jota mä onnistuneesti sovelsin. Ihan vahingossa. Sillä en saanut palmikoita oikein onnistumaan millään. Veljeni sanoja lainatakseni, tässä tuubihuivissa kiertelee tuollaisia matoja palmikoiden sijaan 😉 Tämä menee kaulahuivina tai sitten ponchona. Vielä kun olisi kymmenisen senttiä jaksanut kutoa niin olisi vielä passelimpi poncho.
Sori tärähtäneet kuvat; aurinkokin paistoi kuvaushetkellä peiliin ja ylivalotti osan kuvista….(seliseli…ehkä joulupukki tuo mulle sen jalustan niin ei tarvitse aina metsästää puhtainta peiliä kämpässä, jonka kautta ottaa kuvat :). By the way, teille jotka käytätte Photoscapea; väsyneinä päivinä/huonona meikkipäivänä tuo Bloom-toiminto on ihan ässä; siloittaa rypyt ja tekee kasvoille ihmeitä 😉

Tämä toinen on ihan mun suokkari; helppo tehdä ja tosi lämmin. Siinä kudotaan kaksi oikein kaksi nurin neulosta pyöröpuikoille niin kauan, että tuubi on mieleisensä. Tästä mun tuubista tuli aikas iso, joten sen saa kietoa kaulalle kahdesti.

Mua itseänikin naurattaa tuo mato(palmikko)kaulahuivi 😀 Mutta tuo oli niitä aikoja, kun vasta harjoittelin kutomaan. Ja harjoittelen edelleen. Tällä kertaa harjoituskohteena tämä (klikklik). Olen ihan pian kainaloiden kohdalla….mutta miten musta tuntuu, että tämä mun versio ei näytä ihan yhtä hyvältä kuin tuon mallin päällä 😀 Joten jos musta ei päivään pariin kuulu mitään, niin viuhutan täällä virkkuukoukkua, nyt kun menin teille lupaamaan esitellä tuon paidan…
Oletteko muuten menossa Hullareille? Meillä kävi ihan sellainen pikkuinen ”sattuma”, että keltainen kuvasto löytyi roskiksesta banaanijugurtin peittämänä. Mulla on vähän liian fiksu mies 😉 Onneksi Hullarit on nyt netissäkin, sillä mä lähden tänään vähän juttelemaan aikuisten juttuja töihin ja tekemään pari tärkeää työjuttua pois alta enkä täten ehdi paikan päälle tuoksuttelemaan munkkeja…paitsi ehkä illemmalla!
Kivaa keskiviikkoa ♥


tiistai 09. lokakuun 2012

DIY: glögilasin suojus

10

Moikka,

katsoin tuossa ensi viikon säätiedotusta ja se joulu (tai ainakin talvi) taitaa tulla nopeampaa kuin uskoimmekaan. Jihuu!! Ainakin päivälämpötilat painuvat nollan alapuolelle joinain päivinä. Joten voipi olla, että pian saadaan ensilumi. Tosin mä vähän pelkään, että kaikki ensi talven lunta varten tarvittavat vesihiukkaset ovat sataneet vetenä alas viimeisen viikon sisään. Hope not!
Eilen multa pyydettiin ohjetta tuolle glögilasin suojukselle, joten illalla kudoin pienen mallikappaleen ja otin vaihe vaiheelta kuvia. Suojushan on erittäin helppo; ihan kuin alkaisi kutomaan villasukan vartta. Mä käytin nyt vanhaa harmaata jämälankaa, josta oli vyötekin kadonnut. Puikkoina mulla oli ihan perus 3,5 sukkapuikot. Toki tuon suojuksen koon (niin korkeuden kuin ympärysmitankin) määrittää se lasi, jossa sitä aikoo käyttää. (pahoitteluni, että ohjeista puuttuuvat ään ja öön pisteet 🙂

Mä vähän innostuin kutomaan, joten mun mallikappaleeseeni tuli pari kerrosta liikaa; ei ole kiva, kun alahuuli ottaa juodessa kiinni tuohon suojaan. Oikeastaan eihän tuon suojan tarvitsisi olla kuin pari senttiä korkeudeltaan; vain sen verran, että se suojaa sormet kuumalta glögiltä.
Illalla, juotuani päivän aikaan kolme glögilasillista, ei enää kuvausta varten glögi maistunut. Joten suojus toimi teelasin suojana. Näinä päivinä, kun en ole töissä, tulee kahvia juotua todella vähän. Töissäollessani yleensä juon päivässä 5-6 kuppia, mutta kotona yhden kupin aamulla ja yhden iltapäivällä. Illasta usein keitämme teetä. Eniten tällä hetkellä mulle uppoo tuo Uskollinen ystävä, jota olen täälläkin jo aiemmin hehkuttanut. 

Silloin toissapäivänä, kun siivoilin kaappeja ja löysin nuo glögilasien suojukset, löysin myös kasan viime talvena valkoisesta massastat askartelemiani kipsisydämiä ja -pipareita. Noitahan voisi käyttää jopa nimilappuina pikkujouluissa, ei pääse sitten glögi/viinilasit sekoittumaan keskenään!
Illalla palaan kera yhden saamistani haasteista, stay tuned! 🙂
Tiistaiterkuin,

sunnuntai 07. elokuun 2011

Puikot keskellä kämmentä!

2

Or not 🙂 Definitely not!

Pari viime syksyä ja talvea olen opetellut kutomaan. Eka syksy meni villasukkia tehtaillessa. Ikinä en ole sukkien kanssa minkäänlaisia ohjeita lukenut. Kantapäät, kavennukset yms. ovat menneet summa mutikassa. Eikä sen oikeastaan väliä, sillä sukat ovat kotikäyttöön tarkoitettuja. Ja pysyvät ihan jalassakin 😉 Viime talvena tehtailin tuubikaulahuiveja. Suurin saavutus oli opetella kutomaan palmikkoneuletta. Joka tosin aluksi näytti vain madolta, joka kiemurteli tuubissa. Ehkä ei kaikki ylösnostot menneet ihan putkeen. Mutta yritys oli kova.
Täällä Pirkanmaalla oli kuulemma eilen ollut syksyn tuntua ilmassa. Sitä odottelin aikani tällekin päivälle. Sillä suunnitelmissa oli inventoida lankavarasto. Eikä sitä voi tehdä aurinkoisella ilmalla, eihän? Se vaatii sen syksyisen sateen ropinan ikkunassa. Malttamaton kun olen, niin ne langat tuli nyt inventoitua sitten auringon paisteessa. Astmapiippua sai inventoinnin jälkeen kaivaa kaapista, sillä olin unohtanut kokonaan sen, että reagoin tietylle langalle. Luulisin, että se on tuo 100% villalanka, joka saa keuhkot huutamaan hallelujaa…ei tuu lampaita meille sitten ei 😉
Selailin tuossa vanhoja Novita-lehtiä ja mietin, että mitä sitä alkaisi kutomaan. Kalastajan vaimon blogissakin oli ihana neule, jonka ohjekin tuntui ihan simppeliltä. Toisalta taas joku ihana villapeitto houkuttelis. Mutta mutta, eihän mulla kestä kärsivällisyys, kun kaikki pitää saada tänne ja heti. Ostin nyt jotain lankoja. Niillä pystyis periaatteessa tekemään sen neulepuseronkin. Mutta siinä pitää virkata. Osaankohan mä? Ehkä esittelen tuotoksiani teille taas jossain vaiheessa. Voipi mennä ensi vuoden puolelle 🙂
Huomenna olisikin sitten luvassa postausta niistä lounas/päivällisruoista, joilla yritän vaalia terveyttäni 🙂

Suloista sunnuntaita !

maanantai 24. tammikuun 2011

Käsityöjuttuja ja tunnustusasiaa

5
Heippa vaan 🙂 Itseäni oikeesti naurattaa tuo otsikko, sillä en ikinä kuuna maailmassa olisi voinut kuvitella kirjoittavani käsitöistä. Minä, joka rakastin puukässyluokan tuoksua ja karsastin rättikässyjen tunteja (noh, ainakin sen jälkeen kun itse vaivalla ompelemani vanhojen tanssipuku jäi kiinni puolapuihin ja repesi saumoistaan…sitä korjattiin sitten hartaudella sen jälkeen. Kyllästymiseen asti.).
Liikunta on edelleen stressipoistajana ehdoton, mutta hyvänä kakkosena tulee kutominen.  Neljä itse kutomaani kauluria/tuubikaulahuivia/ponchoa on liki joka päiväisessä käytössä. Lokakuussa sain Kaitaliinan poncho-ohjeesta kimmokkeen ja monen (monenmonenemonen) päivän (vai olikohan kyse jopa viikoista ? 😉 sain aikaiseksi ponchon, jossa ei ihan ne palmikot menneet ohjeen mukaan (veljeni mukaan muistuttaa matoja), mutta lämmittää se ainakin kivasti (silloin kun en saa siitä hengen ahdistusta…niin, lankakin oli vissiin vähän liian bää bää-lankaa…)
Seuraavaksi ajattelin tehdä astetta helpomman kaksi kertaa kaulan ympäri kiedottavan tuubin. 2 oikein,  nurin, 2 oikein… Helppoa kuin heinänteko. Tästä tuli mun yksi suosikeistani:
Seuraava pimpelipompelihuivi on jostain syystä jäänyt hattuhyllyä koristamaan, mutta hyvin käyttökelpoinen sekin. Ja kudoin sen puolessa tunnissa!
Viimeisin luomukseni on blingbling-langalla (Novitan Crystal) kudottu tuubihuivi, joka on luonnossa niin ihanan värinen ja pehmeä kuin mikä.
Pari negatiivista asiaa olen kutomisessa huomannut; kädet kuivuu aivan tajuttomasti ja niskat jumahtaa. Muuten kyllä tosi rakas harrastus. Novita-lehti tulee liki puhki luettua, joskin suurin osa ohjeista on sellaisia, että mun taidoilla niitä ei ihan tehdä 🙂 Olen villasukkien suurkuluttaja, joten seuraavaksi vuorossa palmikkovillasukkien kutomisprojekti. Alla olevat sukatkin ovat ihan kätevät, tosin mä pidän villasukkia kylmien varpaiden lämmitäjinä. Mutta kai nämä kesällä toimisi ok 🙂
Kuva uusimmasta Novitasta.
Ja sitten tunnustuksiin. Kiitos Ninalle ja Marjalle tunnustuksesta. Olette ihania <3!
Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, joten tässäpä ne ovat:
1) auktoriteettini on melko nollissa kotioloissa. Se, että mies tottelee, mutta lapset eivät on jo mielestäni puoli voittoa 🙂
2) innostun asioista liian helposti enkä välillä jaksa harkita päätöksiä rationaalisesti.
3) tällä hetkellä haaveilen Tammerkosken rannassa myytävänä olevasta toimistotilasta. Sinne saisi ihanan sisustussuunnittelutoimiston.Valkoista, valkoista, kromia, valkoista, bling blingiä….vanhat puulattiat.
4) olen jyrkästi sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Everything happens for a reason.
5) nukuin viime yönä ehkä yhteensä kaksi tuntia; Lilian kipulääkitys ei vissiin mennyt ihan nappiin eilen illalla.
6) työjutut on auki excelissä, joten jatkan niitä heti tämän postauksen jälkeen. Kun sille päälle satun, olen työnarkomaani. Ilman lapsia olisimme mieheni kanssa molemmat urasuuntautuneita ja burnoutissa.
7) kaikki on oikeestaan elämässäni enemmän kuin hyvin. Vaikka olen kova stressaamaankin 🙂
Sillä välin, kun mä olen leikkinyt täällä sisarhentovalkoista niin tämä tunnustus on kiertänyt niin monessa blogissa. Tämä oli tarkoitus jakaa 15 blogille, mutta en ihan sitä saanut täyteen…montaa blogia tulee luettua ja kaikki niistä on omalla tavallaan tyylikkäitä, mielenkiintoisia, ihania. Kuten on pitäjänsäkin. Haluan antaa tunnustuksen seuraaville (voipi olla, että joillain teistä on jo tunnustus tämän jälkeen tuplana/triplana):
Olkaahan hyvät :)!
Nyt työjuttujen pariin ja sitten unten maille. Toivotaan, että meillä nukutaan ensi yö. Alkuyö on ainakin mennyt vähemmän putkeen. Mutta onneksi tietää, että kyse on vain väliaikaisesta kivusta ja särystä. Päivä päivältä parempi olo pikkuisella. Vaikka kieltämättä aluksi tuulettelin, kun niin helpolla selvisimme. Nyt pari viimeistä päivää/yötä ovat olleet juurikin niin kipuisia, kun olin kuvitellut. Kauhea ajatella, että viikon päästä toisen pitisi olla päiväkotikunnossa…
Kauniita unia <3!