Heippa vaan 🙂 Itseäni oikeesti naurattaa tuo otsikko, sillä en ikinä kuuna maailmassa olisi voinut kuvitella kirjoittavani käsitöistä. Minä, joka rakastin puukässyluokan tuoksua ja karsastin rättikässyjen tunteja (noh, ainakin sen jälkeen kun itse vaivalla ompelemani vanhojen tanssipuku jäi kiinni puolapuihin ja repesi saumoistaan…sitä korjattiin sitten hartaudella sen jälkeen. Kyllästymiseen asti.).

Liikunta on edelleen stressipoistajana ehdoton, mutta hyvänä kakkosena tulee kutominen.  Neljä itse kutomaani kauluria/tuubikaulahuivia/ponchoa on liki joka päiväisessä käytössä. Lokakuussa sain Kaitaliinan poncho-ohjeesta kimmokkeen ja monen (monenmonenemonen) päivän (vai olikohan kyse jopa viikoista ? 😉 sain aikaiseksi ponchon, jossa ei ihan ne palmikot menneet ohjeen mukaan (veljeni mukaan muistuttaa matoja), mutta lämmittää se ainakin kivasti (silloin kun en saa siitä hengen ahdistusta…niin, lankakin oli vissiin vähän liian bää bää-lankaa…)

Seuraavaksi ajattelin tehdä astetta helpomman kaksi kertaa kaulan ympäri kiedottavan tuubin. 2 oikein,  nurin, 2 oikein… Helppoa kuin heinänteko. Tästä tuli mun yksi suosikeistani:

Seuraava pimpelipompelihuivi on jostain syystä jäänyt hattuhyllyä koristamaan, mutta hyvin käyttökelpoinen sekin. Ja kudoin sen puolessa tunnissa!

Viimeisin luomukseni on blingbling-langalla (Novitan Crystal) kudottu tuubihuivi, joka on luonnossa niin ihanan värinen ja pehmeä kuin mikä.

Pari negatiivista asiaa olen kutomisessa huomannut; kädet kuivuu aivan tajuttomasti ja niskat jumahtaa. Muuten kyllä tosi rakas harrastus. Novita-lehti tulee liki puhki luettua, joskin suurin osa ohjeista on sellaisia, että mun taidoilla niitä ei ihan tehdä 🙂 Olen villasukkien suurkuluttaja, joten seuraavaksi vuorossa palmikkovillasukkien kutomisprojekti. Alla olevat sukatkin ovat ihan kätevät, tosin mä pidän villasukkia kylmien varpaiden lämmitäjinä. Mutta kai nämä kesällä toimisi ok 🙂

Ja sitten tunnustuksiin. Kiitos Ninalle ja Marjalle tunnustuksesta. Olette ihania <3!

Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, joten tässäpä ne ovat:

1) auktoriteettini on melko nollissa kotioloissa. Se, että mies tottelee, mutta lapset eivät on jo mielestäni puoli voittoa 🙂

2) innostun asioista liian helposti enkä välillä jaksa harkita päätöksiä rationaalisesti.

3) tällä hetkellä haaveilen Tammerkosken rannassa myytävänä olevasta toimistotilasta. Sinne saisi ihanan sisustussuunnittelutoimiston.Valkoista, valkoista, kromia, valkoista, bling blingiä….vanhat puulattiat.

4) olen jyrkästi sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa. Everything happens for a reason.

5) nukuin viime yönä ehkä yhteensä kaksi tuntia; Lilian kipulääkitys ei vissiin mennyt ihan nappiin eilen illalla.

6) työjutut on auki excelissä, joten jatkan niitä heti tämän postauksen jälkeen. Kun sille päälle satun, olen työnarkomaani. Ilman lapsia olisimme mieheni kanssa molemmat urasuuntautuneita ja burnoutissa.

7) kaikki on oikeestaan elämässäni enemmän kuin hyvin. Vaikka olen kova stressaamaankin 🙂

Sillä välin, kun mä olen leikkinyt täällä sisarhentovalkoista niin tämä tunnustus on kiertänyt niin monessa blogissa. Tämä oli tarkoitus jakaa 15 blogille, mutta en ihan sitä saanut täyteen…montaa blogia tulee luettua ja kaikki niistä on omalla tavallaan tyylikkäitä, mielenkiintoisia, ihania. Kuten on pitäjänsäkin. Haluan antaa tunnustuksen seuraaville (voipi olla, että joillain teistä on jo tunnustus tämän jälkeen tuplana/triplana):

Olkaahan hyvät :)!

Nyt työjuttujen pariin ja sitten unten maille. Toivotaan, että meillä nukutaan ensi yö. Alkuyö on ainakin mennyt vähemmän putkeen. Mutta onneksi tietää, että kyse on vain väliaikaisesta kivusta ja särystä. Päivä päivältä parempi olo pikkuisella. Vaikka kieltämättä aluksi tuulettelin, kun niin helpolla selvisimme. Nyt pari viimeistä päivää/yötä ovat olleet juurikin niin kipuisia, kun olin kuvitellut. Kauhea ajatella, että viikon päästä toisen pitisi olla päiväkotikunnossa…

Kauniita unia <3!