Pari viime syksyä ja talvea olen opetellut kutomaan. Eka syksy meni villasukkia tehtaillessa. Ikinä en ole sukkien kanssa minkäänlaisia ohjeita lukenut. Kantapäät, kavennukset yms. ovat menneet summa mutikassa. Eikä sen oikeastaan väliä, sillä sukat ovat kotikäyttöön tarkoitettuja. Ja pysyvät ihan jalassakin 😉 Viime talvena tehtailin tuubikaulahuiveja. Suurin saavutus oli opetella kutomaan palmikkoneuletta. Joka tosin aluksi näytti vain madolta, joka kiemurteli tuubissa. Ehkä ei kaikki ylösnostot menneet ihan putkeen. Mutta yritys oli kova.

Täällä Pirkanmaalla oli kuulemma eilen ollut syksyn tuntua ilmassa. Sitä odottelin aikani tällekin päivälle. Sillä suunnitelmissa oli inventoida lankavarasto. Eikä sitä voi tehdä aurinkoisella ilmalla, eihän? Se vaatii sen syksyisen sateen ropinan ikkunassa. Malttamaton kun olen, niin ne langat tuli nyt inventoitua sitten auringon paisteessa. Astmapiippua sai inventoinnin jälkeen kaivaa kaapista, sillä olin unohtanut kokonaan sen, että reagoin tietylle langalle. Luulisin, että se on tuo 100% villalanka, joka saa keuhkot huutamaan hallelujaa…ei tuu lampaita meille sitten ei 😉

Selailin tuossa vanhoja Novita-lehtiä ja mietin, että mitä sitä alkaisi kutomaan. Kalastajan vaimon blogissakin oli ihana neule, jonka ohjekin tuntui ihan simppeliltä. Toisalta taas joku ihana villapeitto houkuttelis. Mutta mutta, eihän mulla kestä kärsivällisyys, kun kaikki pitää saada tänne ja heti. Ostin nyt jotain lankoja. Niillä pystyis periaatteessa tekemään sen neulepuseronkin. Mutta siinä pitää virkata. Osaankohan mä? Ehkä esittelen tuotoksiani teille taas jossain vaiheessa. Voipi mennä ensi vuoden puolelle 🙂

Huomenna olisikin sitten luvassa postausta niistä lounas/päivällisruoista, joilla yritän vaalia terveyttäni 🙂

Suloista sunnuntaita !