tiistai 19. marraskuun 2019

Joulusiivous helpoimman kautta

4

MOIMOI IHANAT!

Huhheijjakkaa, mitä säätöä ollut tämä päivä. Joskus hihittelin itsekseni sille, kun sain kommentin, että mulla tuntuu olevan aina kaikki niin järjestelmällisesti kohdillaan ja aikataulut sun muut reilassa. No eipä kuulkaas ole, se tuli taas tänään todistettua. Aamun tein töitä ja aikataulutin päivän niin, että mikään homma ei katkea kesken, kun joudun lähtemään Tobyn kanssa kympiltä fyssarille. Niin me lähdettiin ja toinen intoa piukalla kallisteli päätään, kun kerroin, minne mennään. Palataksemme samantien kotiin. Fyssariaika olikin vasta iltapäivällä. Olin siirtänyt sitä kertaalleen ja puhelimen kalenterin merkinnän siirsin kyllä oikein tälle päivälle. Kellon aikaa vaan en tajunnut siirtää. No mutta, näin meillä – mites teillä? 😀

Hei nyt kun on reilu kuukausi jouluun ajattelin itse ottaa uudenlaisen lähestymistavan joulusiivoukseen. Kerroinkin, että meillä ei sen kummemmin puunata, mutta on paikkoja, joita tekee näin loppuvuonna mieli siivota. Sellaisia, joihin harvemmin viikkosiivouksessa kiinnittää huomiota. Tai mä en ainakaan kiinnitä. Mun viikkosiivous kun käsittää tavallisimmin vain imuroimisen, pölyjen pyyhkimisen ja vessojen siivoamisen. Noin lyhykäisyydessään. Meillä käy siivoajat kyllä kerran kuussa, mutta silti tarvetta on viikkosiivouksellekin. En tiedä kuka meillä sotkee, mutta olen tullut tulokseen että meidän ei ulkopuoliselle siistijälle välttämättä kannata maksaa, sillä pari päivää tuosta siivouskerrasta eteenpäin pitää jo imuroida ja pyyhkiä pölyt.

Ajattelin aloittaa joulukuun ekana päivänä joulua valmistelevat (vai omaa mieltä selkeyttävät?) järjestely- ja siivouspuuhat. Sellaiset pienet jutut, joita ehtii tehdä töiden jälkeen illalla ja joista saa hyvän sysäyksen jo alkuvuodellekin. Alkuvuonna kun poikkeuksetta mut valtaa ihan hirmuinen konmaritusvillitys. Vaatteeni (pl. alusvaatteet) olen juuri läpikäynyt, mikä helpottaa projektia. Kirjaan nuo nyt tänne teidänkin nähtäville ja samalla tämä lista toimii omana tehtävälistanani. Toivottavasti saatte myös siitä inspiraatiota ja apua joulusiivoukseen 🙂 Tehtävät olen ajoittanut joulukuun 1. ja joulukuun 20. päivän välille. 21.12. menee koulun joulujuhlassa ja haudoilla käymiseen.

1. Siivoa alusvaate- ja sukkalaatikot
2. Pese ikkunoiden karmit
3. Järjestele keittiön kattiloita yms. leivontatavaraa sisältävät kulmakaapit
4. Pyyhi valonkatkaisijat
5. Käy läpi mustan lipaston ylälaatikon rojut
6. Pidä vapaapäivä ja nauti
7. Järjestele astiakaapit
8. Siivoa liinavaatekaappi
9. Käy läpi kellarin lautapelit
10. Siivoa keittiön aterin-, kauha- ja sekalaislaatikot
11. Pese jäteastiakaappi
12. Vie sohvatyynyt ulos ja imuroi sohva
13. Siivoa tyttöjen vaatekaapit tyttöjen avustuksella
14. Vie matot tuulettumaan ja tamppaa ne
15. Käy läpi Lappiin otettavat talvikamppeet ja pakkaa ne!
16. Pese sisäovet ja karmit
17. Järjestele kuivamuonakaappi
18. Pese jääkaappi
19. Siivoa vessan laatikot
20. Pese uuni & mikroaaltouuni

Joka päivälle jotain pientä puuhaa. Ei mitään yhden päivän isoa joulusiivousprojektia. Jotenkin tuntuu, että näin pääsee helpoimman kautta. Jos vietettäisiin joulu kotona, niin tuohon vielä parille päivälle imurointi, pölyjen pyyhintä ja lakanoiden vaihto. Se olisi siinä – koti joulukunnossa. Jotenkin voisi myös kuvitella, että on kiva palata joulunvietosta kotiin, kun on siistiä. Mutta sieluni silmin näen kaaoksen tuossa eteisaulassa lauantaina ennen lähtöä. Ja ne tavarat, jotka eivät autoon tai suksiboxiin mahdu jäänevät siihen paikoilleen vastaanottamaan meitä, kun tullaan kotiin. Mutta hei, ainakin jääkaapissa, uunissa ja mikrossa on siistiä kun tullaan takaisin ;D

Kävin läpi vanhoja joulukuvia ja postauksen kuvissa meidän joulua vanhassa kodissa vm. 2014. Huomaatteko muuten kuinka valoisaa silloin on joulukuussa ollut?
Jep, tuo lumi ikkunan takana teki taikojaan ♥ 

TIISTAITERKUIN,


maanantai 18. marraskuun 2019

Mahdollisuus joululahjatoivelistaan ♥

8

HIPSHEI JA HELLUREI MAANANTAIHIN!

Tokavika marraskuun maanantai alkaa olla jo paremmalla puolella ja jälleen kerran pitää vähän taivastella; mihin tää aika oikein menee? Kuten kerroin, niin meillä ei mitenkään suureellisesti tänäkään vuonna hössötetä joulua (muistuttakaa mua tästä, jos/kun alan hössöttämään), mutta sen verran olen jo valmistellut, että tyttöjen joululahjalistoilta olen muutamat kohdat ylivetänyt. Paketoinutkin nuo ylivedetyt! En muista olleeni minään vuonna näin ajoissa lahjojen kanssa. Kauhulla muistelen niitä jouluöitä, kun lopetin paketointitalkoot siinä kahden kolmen maissa.

Kyselitte, että mitä meidän tytöt toivovat joululahjaksi. Tämä taitaa olla nyt toinen joulu, kun meillä ei enää toivota perinteisiä legoja sun muita. Joululahjalistat ovat järkeistyneet ja lyhentyneet niistä hulluista vuosista, kun yksi A4-arkki oli rustattu molemmin puolin. Kun lelulehtisiä luettiin kuin raamattua. Tottakai ikä tekee tehtävänsä; nyt 12- ja 14-vuotiaana meidän lapset arvostavat sitä, että saavat kokea ja nähdä vuoden aikana paljon. Nuo elämykset, joita reissuillamme koemme ovat sellaisia lahjoja, jotka kantavat tässä iässä pidempään kuin ne perinteiset materialistiset lahjat, joita kuusen alta jouluna löytyy.

Ei sillä, mä tykkään hemmotella lapsia jouluna lahjoilla. Joulu on lasten juhla ja tänäkin jouluna käärin pakettiin muutamia toiveita. Toisella joulupukin listassa lukee muun muassa 0,5 lyijyllä varustettu lyijytäytekynä. Se mun mielestä kertoo enemmän kuin paljon. Lämmittää mieltä todella paljon. Muutenkin listoissa on sellaisia realistisia juttuja. Paitsi pikkuisemmalla, jonka listassa taisi vitsillä yksi keskustayksiö vilahtaa. Meinaa kuulemma muuttaa kolmen vuoden päästä lukioon mennessään pois kotoota ja yksiö tuosta yhdestä Tampereen kalleimmasta kerrostalosta olisi mieleen 😉 Ihana nähdä huumoriakin listoilla. Tuota kotoa poismuuttoa varten on jo parina vuonna toivonut Muumi-mukeja lahjaksi. Niitä onkin jo kertynyt sen verran, että kyllä niillä sitten joskus pärjää. Onneksi on vielä vuosia moisia kerätä!

Niin kauan kuin lapset osaavat olla kiitollisia niistä vähistäkin, joita saavat on ilo antajan puolella. Toinen lapsista mulle sanoikin viikonloppuna, että äiti älä osta mitään turhaa lahjaa. Säästetään mieluummin nekin rahat. Näin äidin näkökulmasta parhaita joululahjoja lapsille ovat pörrösukat, yökkäri, kirja ja suklaarasia.

Paras  joululahja itselleni on antamisen ilo. Mä rakastan antaa lahjoja. En vain omille lapsilleni vain myös muille lapsille. Varsinkin heille, keillä ei ole edes mahdollisuuksia tehdä joululahjatoivelistaa niin kuin meidän tytöillä on ♥ Vuoden ympäri lahjoitan säännöllisesti kerran kuussa Planin kautta kummitytöllemme Sonimalle Nepaliin. Sen lisäksi ympäri vuoden lahjoitan kuukausittain Unicefin kautta tyttöjen koulutukseen. Tänä vuonna haluan antaa jouluiloa köyhille lapsille Suomeen Pelastakaa Lapset -järjestön kautta. Lisäksi Joulupuukeräykseen pitää käydä ostamassa muutama paketti. Mä koen, että hyväntekeväisyys ja auttaminen ovat akuutteja asioita ympäri vuoden, ei vain jouluna.

Palatakseni vielä meidän tyttöjen konkreettisiin lahjatoiveisiin, niin molempien listoilta löytyy kännykän kuoret, meikkejä ja hajuvedet. Toiselta myös päivä Helsingissä ja hei mikä mua Sims – fania ilahduttaa niin Sims 4 -peli. Ihan mahtia, mä kun olen pelannut sitä ihka ekaa Simssiä parikymmentä vuotta sitten. Leikkinyt pelin myötä pikkuperheen äitiä ja siinä sivussa sisustussuunnittelijaa. Tuo on muuten sellainen lahjatoive, jonka voisi toteuttaa. Ei tekisi itsellenikään huonoa uppoutua pelien maailmaan aina silloin tällöin 🙂

Lasten kasvaessa pakettien laatu korvaa määrän. Silloin joskus muinoin kuusen alusta oli täynnä paketteja. Sellaisia, jotka revittiin raivokkaasti auki. Tänä päivänä tykkään antaa yhden vähän isomman lahjan ja sitten muutaman muun lahjan. Jotka avataan vuorotellen. Lisäksi meillä on ollut tapana ostaa koko perheelle muutama lautapeli. Yleensä toinen on ollut Vuoden perhepeli -voittaja ja toinen joku klassikko. Täytyykin käydä katsomassa, mitä pelejä tänä jouluna joulunpyhinä pelataan. Jos teillä on vinkata hyviä lautapelejä, niin ilomielin otan vinkkejä vastaan.

Salassapitovelvollisuuksien takia en voi tässä mainita lahjoista enempää (sain juuri yhden pienen olan takaa kurkkivan tuohon taakseni ;)). Mitä siellä on teinien lahjatoiveina? Onneksi on kuitenkin vielä kummilapsia, joille ostaa niitä perinteisiä leluja. Leluosastolla on ihana käydä pyörähtämässä, varsinkin näin joulun alla ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


torstai 14. marraskuun 2019

Joululta odotan eniten…

8

HEIPPATIRALLAA

ja hyvää torstaihuomenta ihanat! Ei ole kuulkaas montaa viikkoa jouluun. Tuossa just kalenteria pläräsin ja tein vähän toimintasuunnitelmaa (tästä myöhemmin lisää) mm. joulusiivouksien ja joulupukin asioiden hoitamisen suhteen. Vajaa kuusi viikkoa aikaa saada maailma valmiiksi. Näin karrikoiden. Kiire on leimannut mun joulunalusaikaa niin kauan kuin muistan. En oikein ehkä tiedä muunlaisesta joulunalusajasta. Vanhoja blogipostauksia selatessani huomasin aloittaneeni jok’ikisen joulublogipostauksen sanoilla ”Tänä vuonna joululoma tulee enemmän tarpeeseen kuin ikinä…” 😀 Yhtenä jouluna olin näemmä ehtinyt lukea 23.12. iltapäivällä kirjaa kuusen kynttilöiden loisteessa, mutta muuten kokolailla on näemmä oltu kiireisiä joulun alla.

Mä olen ehkä oppinut tuon kiirementaliteetin kotoota. Äiti tuli töistä 23.12. hyvällä säkällä jo heti neljän jälkeen ja sitten meillä alettiin laittaa joulua. Jouluaattona meillä olikin sitten usein himppusen väsynyt äiti joulupöydässä. Ja vaikka tuntui kurjalta äidin puolesta, niin silti äiti jaksoi tehdä joulusta joulun meille lapsille. Koko perheelle. Äidin aherruksen ansiosta mun joulun tuoksu kanelin ja kuusen lisäksi on Ajax.

Koti oli muuntunut yhdessä illassa ja yössä putsplankko joulun satumaaksi. Vielä tänäkin päivänä ihmettelen, että miten äiskä pystyi siihen. Siinä sivussahan oli itse tehty alusta asti laatikot ja hauduttanut palapaistin. Paistanut kinkun ja marinoinut luumut jälkkäriin. Paketoinut paketit kuusen alle, joka oli kauniisti koristeltu. Äidit on kyllä sellaisia superihmisiä ♥


Itselläni on joulun vieton kriteerit aika paljon väljemmät. Kukaan ei tule meille kaappeihin viettämään joulua ja varsinkin näinä jouluina, kun emme edes vietä joulua kotona, en sen kummempaa joulupuunausta edes tee. Siellä Lapissa mökki odottaa siistinä ja se riittää. Edelleen mulle tuo puhdistusaineen tuoksu tuo joulun mieleen ja sen verran pitää Pyhälläkin vessaa siivota, että ajax tuoksuu. Joskus muinoin painoin menemään hikihatussa aatonaattoiltaan ja totaalistoppi tuli jouluaamuna. Silloin tuo yhtäkkinen tekemättömyys tuntui euforiselta.

Joululta odotan eniten tänäkin vuonna kiireettömyyttä. Sitä, että kun 22.12. avaan illan suussa mökin oven ja tuoksutan tutun tuoksun, laskeutuisi sisälleni se rauha ja levollisuus, niin kuin tapana on. Odotan sitä, että saan käpertyä lasten kanssa mökin pienelle ruutusohvalle yhteen myttyyn shaalin alle katsomaan jouluohjelmia. Että saan lukea rauhassa kirjaa (kyllä, tänä jouluna ostin itselleni perinteisesti kaksi uusinta Danielle Steelen romskua joululahjaksi), tuntea kirjan sivujen karheuden. Tuoksuttaa kirjan tuoksun. Samalla, kun toinen käsi tapailee vihreä kuula -kippoa tai suklaarasian alimmaista osastoa.

Joululta odotan eniten sitä, että saan nukkua aamuisin niin pitkään, kun unta riittää. Heräillä verkkaisesti ja heittää yöppärin päälle toppavaatteet. Käydä Tobyn kanssa aamulenkillä kaikessa hiljaisuudessa. Hiljaisuudessa, jossa välillä kuuluu suksien suhina. Odotan niitä hiihtolenkkejä, joiden aikana saan nauttia yksinolosta. Lapin taiasta ja sinisestä hetkestä. Sitä purevaa pakkasta, kun sormenpäitä alkaa pistelemään. Kun tekee mieli lisätä suksien vauhtia pysyäkseen lämpimänä, mutta kun ei kaiken kauneuden ihastelulta sitä malttaisi tehdä.

Huomaan, että mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä enemmän mun sielu huutaa rauhaa. Se vaatii päästä aika ajoin tuonne, jossa valoisa aika on niin lyhyt, että silmän räpäyksessä huomaakin sinisen hetken langenneen. Jotenkin siellä pimeyden keskellä on se jokin tuttuus ja turvallisuus – joku toinen vaihtoehtoinen toiminta – mitä kaupungissa kiireessä usein kaipaan. Mahdollisuus totaaliseen pysähtymiseen. Jopa niin pitkälle menneeseen pysähtymiseen, että parin päivän päästä alkaa kaipaamaan jotain actionia. Silloin tietää pysähtyneensä tarpeeksi ♥

MUKAVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

PS. ja hei arvatkaa, mitä odotan huomiselta perjantailta eniten? No pitkästä aikaa fredagsmysejä, jotka päätyvät blogiinkin asti. Suomen jalkkispeliä ja Tapparan matsia. Sohvaperunailta tulossa! 🙂


keskiviikko 26. joulukuun 2018

Lapin taika

13

HEIPPAHEI IHANAT

ja mitä mainiointa tapaninpäivän iltaa! 🙂 Joulu oli jälleen tänä vuonna i-ha-na. Täynnä lautapelimatseja, ulkoilua, syömistä, rentoilua, joululeffoja ja päikkäreitä. Ja sitten vielä kaikki alusta. Repeatilla. Tänä vuonna laatikot onnistuivat yli odotusten ja en muista koska olisin syönyt kinkkua yhtä paljon kuin viimeisen parin päivän aikana. Siitä tuli niin mureaa.

Mutta se, mikä jälleen joulusta teki joulun on tämä Lapin taika. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus kokea se edes kerran elämässä. Itse olen jäänyt Lapin taian lumoihin. Se on ehkä mulle suotu geeneissä. Sangen kiitollinen olen näistä geeneistä ja onnekas, että meillä on mahdollisuus viettää täällä aikaa. Muistan silloin reilut 20 vuotta sitten, kun äiti ja iskä yhtäkkiä soittivat torstai-iltapäivänä ja pyysivät mua mukaan saman illan yöjunaan kohti Kemijärveä, empineeni ehkä muutaman sekunnin. Onneksi lähdin. Perjantaina kiersimme mökkejä ja tämän mökin kanssa kävi vielä niin, että kiinteistönvälittäjä oli merkinnyt esittelyn viikon päähän. Ajoimme mökin pihaan ja mietimme, mitä verhojen peittämien ikkunoiden takaa paljastuisi. Laitoimme auton jälleen perjantai-iltana yöjunaan kohti Tamperetta ja olimme kaikki sitä mieltä, että tämä on se meidän mökki.

Vaikka iskä ja äiti olivatkin erittäin harkitsevaisia rahan käytön suhteen, niin tämän mökin kohdalla ostimme sian säkissä. Näin jälkikäteen ajateltuna kuitenkin se on ollut ehkä paras hankinta ikinä. Molemmat vanhemmat tekivät pitkää päivää töissä ja karkasivat tänne aina kun oli mahdollisuus. Vaikka vain muutamaksi päiväksi. Niin mekin olemme tehneet miehen kanssa. Lyhin reissumme on kestänyt kaksi kokonaista vuorokautta, mutta siinä kahdessa päivässä latasimme akut täysin.

Tällä kertaa akkujen latausta kestää pari viikkoa putkeen. Tämän viikon lomailen täysin, mutta ensi viikolla välipäivät olen tietokoneen ja puhelimen päässä. Silti täällä etätoimistolla työ ei tunnu todellakaan työltä. Lapin taika, siitä joko tykkää tai sitten siihen rakastuu. En tiedä ketään, kuka siitä ei tykkäisi. Itse rakastan hiljaisuutta ja rauhaa. Pimeitä iltoja, kun käyn koiran kanssa lenkillä ja kuulen rinteestä lumikissojen äänen. Näen sinisenä yötä päivää hohtavan taivaan ja töppölumesta notkuvat puut. Lumihangilla loistavat timantit.

Nautitaan vielä hetki tästä joulun huumasta, näistä päivistä kun rytmi heittää ihan häränpyllyä ja kun iltaruoan voi kuitata juustolautasella ♥

TAPANINPÄIVÄTERKUIN,

PS. meillä on tapana ostaa joulupukinkontiin koko perheelle lautapeli ja tänä vuonna ostettiin koko perheelle sopiva Trivial Pursuit. Siinä on lasten ja aikuisten kysymykset erikseen. Ihan mielettömän hieno juttu, sillä meillä koko perhe tykkää visailupeleistä! Sattumoisin lasten kyssäreissä on vielä paljon sellaisia asioita, joita tytöt ovat käyneet läpi syksyn mittaan koulussa…eli pitäisi olla hyvässä muistissa 😉


sunnuntai 23. joulukuun 2018

Näin sydämeeni joulun teen ♥

12

HEIPSANHEI IHANAT!

Tänään mittari näytti sellaisia lukemia (-27,5 astetta), että aiemmin olisin suosiolla jättäytynyt mökin lämpöön. Tobynkin hetken kestävät ulkoilulenkit kuluivat osin sylkkykyydillä kylmyyden takia. Ennen joulua haaveilin siitä, että tämä päivä kuluu täysin keittiössä; laatikoita sulatellen ja kinkkua paistaen. Salaatteja valmistellen.

Mutta niin vain vei tuo liukuvärjätty taivaanranta ja lumesta tönköt puut mennessään, että suuntasimme rinteisiin. Eikä kylmä vaivannut lainkaan. Päinvastoin, olo oli hyvinkin lämmin. Siinä hissillä tunturin laelle mennessäni tajusin, että tuo tunne, jonka saavutin tunturin rinteillä on se, josta oma jouluni muodostuu. Hiljaisuus, rauha, perhe ja Suomen luonto. Tyhjyyttä silmän kantamattomiin. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin kaipaan tätä rauhaa, mikä täällä vallitsee.

Paukkupakkasia ja narskuvaa lunta. Punaisia mökin lämmössä sulaneita poskia ja merinovillakerrastohaahuilua. Sitä, että ei tarvitse tehdä mitään ja toisaalta saa tehdä vaikka mitä. Vapautta ja aikatauluttomuutta. Siitä mun joulussani on kyse. Näin sydämeeni joulun teen…

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta.”

Yleensä sitä ynnätään menneen vuoden plussat ja miinukset vuodenvaihteessa, mutta mullahan on tapana se tehdä jo näin jouluna. Sillä itse koen, että jouluna (kuten toki vuoden jokaisena päivänä) kiitollisuuden tunne korostuu. Jälleen kerran täytyy sanoa, että te ihanat siellä ruudun takana olette tuoneet elämääni niin paljon kuluneen vuoden aikana. Niin blogin kommenttiboksin puolella kuin tuolla Instagramissakin. Jollette te olisi siellä, niin blogiani ei olisi olemassa. Vuorovaikutus on se suurin syy, minkä takia tätä teen. Ja hei, kuka muu mulle muuten opettaisi Oulun murretta, ellette te….kiitos niistä kymmenistä viesteistä eilen IG Storyyn. Niiden avulla opettelen autenttisen Oulun murteen parin viikon aikana ja palaan asiaan kotimatkalla, Oulun pitstopilla 🙂

Kymmenes blogivuosi lähtee pian käyntiin ja enpäs olisi ikinä uskonut, että näin kauan tulee tätä touhua tehtyä. Mutta niin kauan kuin tunnen paloa palata tänne blogiin, ei loppua näy. Siinä, missä teille blogini toimii toivottavasti inspiraation lähteenä ja arkisena pakopaikkana, toimii tämä itselleni myös tietynlaisena henkireikänä. Blogi ja te siellä ruutujen toisella puolella olette suuri osa elämääni. Tärkeä osa elämääni. Blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi, mutta palataanhan asiaan heti joulun pyhien jälkeen.

RAUHALLISTA JA TUNNELMALLISTA JOULUA ♥

PS. tiedättekö mikä on ehkä yksi joulun parhaimmista hetkistä? Se, kun uunista tulee kinkun tuoksu merkiksi siitä, että pian herkutellaan 🙂

 


« Vanhemmat
Uudemmat »