torstai 14. marraskuu 2019

Joululta odotan eniten…

HEIPPATIRALLAA

ja hyvää torstaihuomenta ihanat! Ei ole kuulkaas montaa viikkoa jouluun. Tuossa just kalenteria pläräsin ja tein vähän toimintasuunnitelmaa (tästä myöhemmin lisää) mm. joulusiivouksien ja joulupukin asioiden hoitamisen suhteen. Vajaa kuusi viikkoa aikaa saada maailma valmiiksi. Näin karrikoiden. Kiire on leimannut mun joulunalusaikaa niin kauan kuin muistan. En oikein ehkä tiedä muunlaisesta joulunalusajasta. Vanhoja blogipostauksia selatessani huomasin aloittaneeni jok’ikisen joulublogipostauksen sanoilla ”Tänä vuonna joululoma tulee enemmän tarpeeseen kuin ikinä…” :D Yhtenä jouluna olin näemmä ehtinyt lukea 23.12. iltapäivällä kirjaa kuusen kynttilöiden loisteessa, mutta muuten kokolailla on näemmä oltu kiireisiä joulun alla.

Mä olen ehkä oppinut tuon kiirementaliteetin kotoota. Äiti tuli töistä 23.12. hyvällä säkällä jo heti neljän jälkeen ja sitten meillä alettiin laittaa joulua. Jouluaattona meillä olikin sitten usein himppusen väsynyt äiti joulupöydässä. Ja vaikka tuntui kurjalta äidin puolesta, niin silti äiti jaksoi tehdä joulusta joulun meille lapsille. Koko perheelle. Äidin aherruksen ansiosta mun joulun tuoksu kanelin ja kuusen lisäksi on Ajax.

Koti oli muuntunut yhdessä illassa ja yössä putsplankko joulun satumaaksi. Vielä tänäkin päivänä ihmettelen, että miten äiskä pystyi siihen. Siinä sivussahan oli itse tehty alusta asti laatikot ja hauduttanut palapaistin. Paistanut kinkun ja marinoinut luumut jälkkäriin. Paketoinut paketit kuusen alle, joka oli kauniisti koristeltu. Äidit on kyllä sellaisia superihmisiä 


Itselläni on joulun vieton kriteerit aika paljon väljemmät. Kukaan ei tule meille kaappeihin viettämään joulua ja varsinkin näinä jouluina, kun emme edes vietä joulua kotona, en sen kummempaa joulupuunausta edes tee. Siellä Lapissa mökki odottaa siistinä ja se riittää. Edelleen mulle tuo puhdistusaineen tuoksu tuo joulun mieleen ja sen verran pitää Pyhälläkin vessaa siivota, että ajax tuoksuu. Joskus muinoin painoin menemään hikihatussa aatonaattoiltaan ja totaalistoppi tuli jouluaamuna. Silloin tuo yhtäkkinen tekemättömyys tuntui euforiselta.

Joululta odotan eniten tänäkin vuonna kiireettömyyttä. Sitä, että kun 22.12. avaan illan suussa mökin oven ja tuoksutan tutun tuoksun, laskeutuisi sisälleni se rauha ja levollisuus, niin kuin tapana on. Odotan sitä, että saan käpertyä lasten kanssa mökin pienelle ruutusohvalle yhteen myttyyn shaalin alle katsomaan jouluohjelmia. Että saan lukea rauhassa kirjaa (kyllä, tänä jouluna ostin itselleni perinteisesti kaksi uusinta Danielle Steelen romskua joululahjaksi), tuntea kirjan sivujen karheuden. Tuoksuttaa kirjan tuoksun. Samalla, kun toinen käsi tapailee vihreä kuula -kippoa tai suklaarasian alimmaista osastoa.

Joululta odotan eniten sitä, että saan nukkua aamuisin niin pitkään, kun unta riittää. Heräillä verkkaisesti ja heittää yöppärin päälle toppavaatteet. Käydä Tobyn kanssa aamulenkillä kaikessa hiljaisuudessa. Hiljaisuudessa, jossa välillä kuuluu suksien suhina. Odotan niitä hiihtolenkkejä, joiden aikana saan nauttia yksinolosta. Lapin taiasta ja sinisestä hetkestä. Sitä purevaa pakkasta, kun sormenpäitä alkaa pistelemään. Kun tekee mieli lisätä suksien vauhtia pysyäkseen lämpimänä, mutta kun ei kaiken kauneuden ihastelulta sitä malttaisi tehdä.

Huomaan, että mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä enemmän mun sielu huutaa rauhaa. Se vaatii päästä aika ajoin tuonne, jossa valoisa aika on niin lyhyt, että silmän räpäyksessä huomaakin sinisen hetken langenneen. Jotenkin siellä pimeyden keskellä on se jokin tuttuus ja turvallisuus – joku toinen vaihtoehtoinen toiminta – mitä kaupungissa kiireessä usein kaipaan. Mahdollisuus totaaliseen pysähtymiseen. Jopa niin pitkälle menneeseen pysähtymiseen, että parin päivän päästä alkaa kaipaamaan jotain actionia. Silloin tietää pysähtyneensä tarpeeksi 

MUKAVAA TORSTAITA TOIVOTELLEN,

PS. ja hei arvatkaa, mitä odotan huomiselta perjantailta eniten? No pitkästä aikaa fredagsmysejä, jotka päätyvät blogiinkin asti. Suomen jalkkispeliä ja Tapparan matsia. Sohvaperunailta tulossa! :)


8 Responses to “Joululta odotan eniten…”

  1. Avatar Rita sanoo:

    Ei millään uskoisi, että joulu on jo niin lähellä, kun katsoo ikkunasta ulos pimeyteen ja sateeseen. Mutta kyllä se vain on.
    Lappi on ihana jouluna :) ja muulloinkin kyllä.. Se mitä itse eniten kaipaa joululta on juurikin tuo rauhoittuminen. Se, että saa olla ja lukea uutta kirjaa ja syödä suolaista ja makeaa vuorotellen.

    • Maria Maria sanoo:

      Heipsan Rita

      ja sanos muuta, just aamulla mietin, että jos tämä kaikki vesi tulisi lumena :)

      Meillä on samat joulutoiveet <3 Oi, ei ole enää kauaa...

      Ihanaa torstaita ♥

  2. Avatar Riina sanoo:

    Chilli joulu, paras joulu :) Kaikkea ei kannata tehdä itse, vaan miettiä, mihin panostaa ja missä oikaista….eli millaisen joulun haluaa. Mua ärsyttävät joulustressipuheet ja kiireentoitotuskuorot, koska niistä jouluchillailijalle tulee vähän huono omatunto, kun ei ole stressiä eikä koe kiirettä – ja herää ajatus, pitäisikö :D Mieluummin kumminkin juurikin ei! Kukin tavallaan :)

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Riina

      ja just näin :)

      Meillä on Lapin myötä jouluista tullut chillejä. Kotona sitä en osaa olla hösäämättä iltaisin töiden jälkeen, mutta tuolla tulee täysstoppi. Itselläni se joulunaluskiire ei johdu niinkään joulujuttujen tekemisestä, vaan siitä että molemmissa töissä on sesonkia tuo joulukuu.

      Ei missään nimessä pitäisi – jatka samaan malliin ;D

      Ihanaista torstaita sinne ♥

  3. Avatar ida ihana sanoo:

    Tästä postauksesta tuli hyvä mieli, kiitos!<3 Myös mä odotan joululta eniten rauhallista yhdessäoloa ja rentoutumista perheen kanssa <3 Se on tosi arvokas asia, ihan paras jos sellaisen joululahjan saan joulunpyhiksi!:)
    Mukavaa joulunodotusta,
    Ida Kotona kaupungissa -blogista
    http.//www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Ida

      ja hei kiitos – ihana kuulla ♥

      Mä muistan lapsena äiskän aina sanoneen, että haluaa joululahjaksi rauhaa ja rakkautta. Silloin pudistelin päätäni tuolle lahjatoiveelle, mutta nyt ymmärrän sitä enemmän kuin koskaan ennen :)

      Kiitos samoin ja ihanaa alkavaa viikonloppua! ♥

  4. Avatar Anna sanoo:

    Täällä kärsitään syysväsymyksestä. Meillä on onneksi mieheni kanssa hyvin rento joulu suunnitelmissa tänä vuonna. Lepoa, hyvää ruokaa ja juomaa. Perussiivous jouluksi ja kaapit siivotaan sitten keväällä.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Anna

      ja hei voi ei, kovasti voimia sinne syysväsymykseen ♥

      Mä olen myös ollut tänä syksynä jotenkin tosi väsynyt. Täytyy vaan olla lempeä itselleen ja tehdä ne, mitä jaksaa. Joulu tulee turhia hösäämättäkin. Ihania joulusuunnitelmia siellä, meillä mennään samoilla :)

      Kivaa alkavaa viikonloppua ♥

Kommentoi