NO HEIPPAHEI,
ja heissulivei 🙂 Muistaakseni keväällä viimeksi näitä maitokauppajuttuja pohdiskelin. Taivastelin, kun ruokaan menee ihan järjettömiä summia. Päätin, että siirryn jälleen käymään ruokakaupassa kerran viikossa. Lupailin päivitystä, että miten on mennyt. Noh, kesällä siitä lipsuttiin, mutta syksy on kuulkaas menty tällä systeemillä. Joka maanantai haen töiden jälkeen Prismasta neljästä viiteen kauppakassillista ruokaa. Yleensä käytän tuolla nettikaupassa sitä tallennettua listaani, jossa pyörii samat ainekset (maito yms) viikosta toiseen. Sinne sitten lisäilen/poistelen tuotteita tulevan viikon ruokalistan mukaan sunnuntai-iltana. Tuotahan pystyy muokkaamaan aina siihen asti, kun tilaus on mennyt keräilyvaiheeseen, joten usein maanantaina töissä lisäilen muutamia juttuja listaan. Minä, joka aiemmin olen nauttinut ruokakaupassa käymisestä, olen niin onnellinen, että joku kerää mulle nuo ruokakassit hintaan 3,90 euroa.
Näin liki parin kuukauden jälkeen tuo alkaa näkymään jossain määrin rahapussissa. Siinä, missä meillä aiemmin meni ruokaan hyvinkin 800 euroa kuussa on liki puolittunut. 488,38 euroa on viimeisen neljän viikon summa viikkomaitokauppaostoksista. Tämän lisäksi käydään kerran pari viikkoon santsaamassa maitoa, joskus leipää ja lisäksi viikonloppunamit lapsille. Ruoassa ei kitsastella eikä osteta aina sitä halvinta. Tietyissä tuotteissa toki vertailen hintoja kovinkin paljon. Osan tuotteista, esim kananmunat, ostan luomuna. Silloin aiemmin kaupassa käytiin liki joka päivä. Ja aina ostokset maksoivat ainakin sen 25,00-30,00 euroa. Viikonloppua vasten vielä enemmän. Nyt kun teen ruokalistan etukäteen valmiiksi ja ostan sen mukaan ruoat, on tehty selvää säästöä. Siis mustahan on kuulkaas tullut taloudellinen ihminen. Kuka olisi aiemmin uskonut 😉
Tein pientä yhteenvetoa viimeisen neljän viikon ajalta. Neljä viikkoruokakauppakäyntiä. Joka viikkohan ei tule veskipapruja sun muita ostettua, joten saniteettitarvikkeiden summa vaihtelee. Tosin yleensä joka viikko on hammastahna, shampoo, pesuaine tai muu vastaava lopussa. Itse havahduin siihen, että meillä menee pähkinöihin ihan hirmuisesti rahaa. Tai siis iso osuus tuosta koko summasta. Ja tuohan on sitten pelkästään cashew-pähkinöistä. Kasvikset -sarake sisältää myös hedelmät ja kananmunat. Puurot ja hiutaleet sarake sisältää jauhot, riisin, makaronin yms pastatuotteet. Lihatuotteissa vakiotuotteita ovat jauheliha, broileri, kinkkusuikaleet ja sitten leivän päälle laitettavat kinkut sun muut. Ja kala, sitä en lähtenyt erottelemaan omaan sarakkeeseensa. Totean vain, että meillä syödään kalaa ihan liian harvoin!
Katsokaa tuota mausteiden osuutta! Aika paljon eikö? Mutta meillä menee tuota Dijon sinappia iso purkki viikossa. Karkeana että sileenä. Öljyt sisältyvät mausteisiin myös. Lisäksi tuohon kategoriaan laitoin yrtit. Tiedän, että vähän on sekalainen tämä mun jaottelu. Mutta pääasia, että selvennän sitä, eiks niin 🙂 Pakasteita ei hirmuisesti osteta, tuohon yhteen prosenttiin sisältyy perunasipulisekoituspussit ja yksi pussi katkarapuja. Kotimaisten kasvisten osuutta pitäisi lisätä kausien mukaan (kiitos haasteesta Sahrami viime perjantain postaukseen :). Satokausikalenterin hankinta on edessä! Tähän ajattelin paneutua nyt tulevan talven myötä. Tosin talvella kotimaiset kasvikset ovat ihan hirmuisen kalliita. Vai ovatko?
Rahansäästöä on tullut tämän viikkomaitokauppasysteemin myötä, mutta lisäksi herkut ovat jääneet liki kokonaan pois. Niitä ei tule ostettua kotiin viikkoruokakauppakäynnillä. Toki mies tuo aina silloin tällöin maitotankkauskäynnillään esimerkiksi saunalimpat, mutta muuten arkipäivässä ei limsoja juoda. Tuo mehujen osuus on mielestäni aika iso. Flunssakausi ja kaupan mustaviinimarjamehu oli koitua kukkaron päälle. Onneksi saatiin mummulta pullo itsetehtyä 🙂 Mehuihin sisältyy myös pari pulloa noita valmissmoothieita ja proteiinijuomia.
Näyttääkö siellä ruokakauppapiirakka suht’ samanlaiselta? 🙂 Kuukausittainhan tässä voi olla eroja. Mutta kokolailla näin se vain menee. Kahvia on tullut hamstrattua viime aikoina, varsinkin noita kapseleita. Se näkyy piirakassa. Huomasin tuossa, että meillä ei ole edes ostettu margariiniä viimeisen neljän viikon sisään. Sitäkin yleensä ostan ison putelin kerralla ja sillä mennään se kuukausi. Meillä ei muutenkaan hirmuisesti leipää syödä ja paistamiseen käytän öljyä. Kookosöljyt, MSM-jauhe ja maca-jauhe kuuluu myös mun viikkomaitokauppaostoksiin, mutta niitäkään ei ole tarvinnut vähään aikaan ostaa. Tyhjäsin mökin kuivamuonakaapit säilykkeistä ja ryyneistä, joten sekin näkyy toki kauppalistassa.
Nyt vielä pariksi tunniksi töiden pariin! Yritän kuvailla tätä uutta hiuslookia illalla, joten sitä sitten huomenna 🙂
OIKEIN ILOISTA VIIKON PUOLIVÄLIN KROUVIA,
PS. ja hei yksi mitä haetaan viikolla välillä kaupasta on perunasoselaatikko. Just sitä Saarioisten äitien tekemää kiireisen illan pelastajaa 😀
No sen kummemmin politiikkaan kajoamatta täytyy sanoa, että meillä tuo paikallinen sopiminen on ollut käytössä koko yrityksen elinkaaren ajan. Siihen ovat sitoutuneet niin työntekijät kuin työantajaosapuolikin. Näin jälkimmäiseen kuuluvana pidän tärkeänä sitä, että yrityksillä on myös mahdollisuuksia tilanteensa ja tarpeidensa mukaan sopia esimerkiksi lomarahojen ottamisesta vapaina. Meillä on ollut periaate, että kaikki ne, ketkä haluavat lomarahat vapaana ottaa ovat siihen oikeutettuja. Pääasia, että hommat saadaan tehtyä. Lisäksi peräänkuulutan joustavuutta työnantajaosapuolen puolelta muutenkin. Toki hiljaisina aikoina kukin osakkeenomistaja miettii sitä, miten saada tulosta viivan alle. Lomauttaminen, sehän on yleensä se helpoin vaihtoehto. Ja irtisanomiseen verrattuna kuitenkin lempeä vaihtoehto. Mutta mites tuo työhyvinvointi jatkuvan lomautusuhan alla? Toki ymmärrän, että ihan viimeinen oljenkorsi ennen konkurssiin joutumista voisi olla lomautus. Yrityksiä tähän maahan tarvitaan. Mutta sitä ennen tulisi kokeilla kaikki muut keinot pitää yrityksen pää veden pinnan yläpuolella.
