maanantai 09. lokakuun 2017

Clean sleeping & lempeämmin höyhensaarille

MORO MURUPUMPELIT!

Aaah, mä tiedän – tervehdys oli taas sitä osastoa siirappia ja hunajaa…anteeksi siitä 😀 Mutta tiedättekö mitä, näin maanantaina on niin helppo olla hyväntuulinen hyvin nukutun viikonlopun jäljiltä. Mulla on ollut elokuun ja arjen alkamisen jälkeen todella paljon vaikeuksia nukkua viikonloppuaamuisin pitkään. Kun kello soi arkena kuudelta, niin se rytmi on jäänyt viikonloppuisinkin päälle. Eikä siinä mitään, jotkut viisaat ovat sanoneet, että nukkumisrytmi pitäisi säilyttää myös viikonloppuna samana kuin viikolla. Mutta kun viikonloppuna olisi ihana nukkua pitkään, niin se kello kuuden herätys ilman kelloa ei vaan toimi. Tosin, tätä nykyä viikonloppuna sammahdan usein jo ennen kymmentä sohvalle.

Katso siinä nyt miehen kanssa leffaa, kun näet alkutekstit ja seuraavan kerran havahdut lopputekstien aikana 😉 Lauantai-iltana katsottiin (tai hän katsoi) leffaa kellarissa ja itse torkuin siinä sohvalla jostain iltaysistä lähtien. Välillä pääsin aina leffaan sisään, kunnes taas huomasin nukahtaneeni. Yhdentoista maissa mies herätteli, että josko mentäisiin sänkyyn nukkumaan. Vähän uumoilin, että mitenköhän käy, sillä heräsin täysin tuohon siirtymiseen yläkertaan. Päätettiin katsoa padilta vielä yhtä sarjaa (tai hän päätti, koska nukahdin jälleen) ja hei, seuraavan kerran heräsin sunnuntaiaamuna, kun mies herätti ja sanoi, että kello on jo puoli kymmenen.

Kellon ympäri nukuttuja öitä tulee harrastettua mökillä, mutta ei juurikaan enää kotona. Sen takia nuo yöunet tuntuivat niin äärettömän ihanilta. Samoin eilen illalla, sunnuntai-iltana sujahdin puhtaisiin lakanoihin jo hyvissä ajoin. Toki sitä ennen tuli torkuttua tapani mukaan hieman sohvallakin. Tällä hetkellä elätään siitä ihanaa aikaa, että yöunta ei tarvitse etsimällä etsiä. Laskea lampaita ja olla jo tuskastumisen partaalla nukahtamisen kanssa. Joskus on niitä aikoja, että maailman murheet painavat niin, että mulla on vaikeuksia nukahtaa. Olen luonut tiettyjä rutiineja, jotka helpottavat unen saantia noina hieman tuskaisina iltoina.

Makuuhuoneen tuuletus

Mikään ei ole ihanampaa kuin mennä nukkumaan happirikkaaseen makuuhuoneeseen. Vaikka tuntuu, että on vähän viileä, niin parempi niin. Liian lämmin makkari ei ole lainkaan mieleeni. Villasukat jalasta lähtee kyllä yön kuluessa 🙂

Lukeminen

Sen sijaan, että katsoisin sängyssä puhelinta, olen ottanut tavaksi lukea kirjaa. Montaa aukeamaa en kyllä etene, mutta nukahtamislääkkeenä lukeminen toimii kuin tauti!

Lämmin juoma

Olkoon se lämmin kuppi teetä tai kultaista maitoa, joskus jopa lämmintä kaakaota. Se rauhoittaa ja valmistaa kroppaa unille. Kuvissa näkyvä Pukka night time -unitee* (*saatu Lifestä) sisältää rauhoittavaa laventelia ja valeriaania, joka auttaa unen saannissa.

Rauhoittava musiikki

Musiikki toimii itselläni tilanteessa kuin tilanteessa; energisoivana työpäivän keskellä tai sitten illalla rauhoittumismusiikkina. Spotify on täynnä jos jonkilaista nukahtamismusiikkia! Hakusanaksi sleeping music ja jo löytyy vaikka mitä.

Liikunta illalla

Enkä nyt tarkoita juuri ennen nukkumaan menoa, vaan tuollainen puolen tunnin reipas kävelylenkki tai hölkkä iltaruoan laskeutumisen jälkeen takaa sen, että nukkumaanmeno sujuu sutjakkaasti. Vielä sauna tuon lenkin päälle, niin avot.

En muuten tainnutkaan kertoa teille taannoin sitä hyvinvointi-idoliani, kun se postaus jäi muiden akuutimpien aiheiden jalkoihin. Mutta kerrottaneen se nyt tässä yhteydessä. Hyvinvointi-idolini on kautta aikojen ollut Gwyneth Paltrow. Mikä rauha ja seesteisyys tuosta kaunottaresta huokuukaan. Gwynnie vannoo puhtaan ruoan nimeen, mutta myös puhtaamman nukkumisen nimeen. Clean sleeping pitää sisällään muun muassa vähintään kahdeksan, mieluiten 10 tunnin yöunet, puhtaan ravinnon syömisen pitkin päivää ja sen, että nukkumaan käydään ennen kello kymmentä. Lisäksi komppaan Gwynethiä siinä, että makuuhuoneesta on hyvä tehdä sellainen hämyinen piilopaikka, joka on tarkoitettu vain nukkumiseen. Ainakin itselläni näin syksyn tullen ja talven lähestyessä silmä lepää tummissa petivaatteissa. Joulun jälkeen sitten taas kevennellään ja vaallennetaan ilmettä.

Kun nukkuu hyvät yöunet, niin lounaan jälkeinen väsymyskään ei iske päälle. Voi tosin olla, että tuolla tämän päivän herkullisella kasvislounaallakin oli osuutta asiaan. Lihaton lokakuu voi alkaa myös näin puolesta välistä lokakuuta, eikö? Nyt kotitoimisto sulkee ovensa hetkeksi ja toimiston ainoa työntekijä asettautuu hetkiseksi äidin rooliin. Koulukuskaamiset odottavat. Jep, tänä sateisena maanantaina ajattelin helpottaa myös lasten viikon aloitusta ja tarjota kyytiä mennen tullen 🙂

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. hei ette tiedäkään, miten ihana on ollut lukea niitä asioita, joissa te olette hyviä ♥ Vielä on aikaa osallistua kalenteriarvontaan 🙂


sunnuntai 08. lokakuun 2017

Onnellisempi vatsa – onnellisempi minä ♥

HEI HUOMENTA IHANAT!

Hyvinvointihan on ollut se punainen lanka tänä vuonna blogissani. Luonnollisempi hyvinvointi. Se, jonka puitteissa luotiin raamit jo heti alkuvuonna ja jonka eteen on tehty töitä. Niin psyykkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin eteen. Välillä hienosti onnistuen, välillä kompuroiden ja matkaa taas jatkaen. Olemme teidän kanssanne jutelleet niin flunssakauden vinkeistä kuin liikkuvan ihmisen vitamiinitarpeista, matkalla tarvittavista luonnontuotteista ja yleiseen jaksamiseen liittyvistä jutuista. Tänään jutellaan vatsanhyvinvoinnista osana kaupallista yhteistyötä Lifen kanssa. Suuntasin jälleen kerran Lielahden Life myymälään alan ammattilaisen eli Maaritin juttusille.

Onnellinen vatsa, onnellinen minä. Näinhän se menee. Tiesittekö, että jopa joka kymmenes suomalainen kärsii vatsavaivoista? Kokonaisvaltainen hyvinvointi lähtee vatsasta ja sen onnellisuudesta. Kuten viimeksi kerroinkin, niin esimerkiksi syysflunssan ehkäisemisessä ja hoidossa vatsan ja suoliston hyvinvoinnin merkitys on suuri.

Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että tulemme vatsani kanssa toimeen ihan hyvin. Joskus vähän liiankin hyvin ja nautin köllötellä sen vieressä 😉 Elämässäni on ollut muutamia ajanjaksoja, kun vatsa on ilmaissut tyytymättömyytensä. Kivistellyt, kovistellut ja esittänyt puhkeamaisillaan olevaa vappupalloa. Yleensä tällaisia tilanteita syntyy stressaavina ajanjaksoina. Vatsa reagoi kipuilemalla. Osin se johtuu siitä, että kun on oikein kiire ja ruuhkavuodet painavat päälle niin unohdan syödä tasaisin väliajoin. Ruokailuvälit venyvät liian pitkiksi ja annoskoot liian suuriksi.

Kierre on valmis; vatsa alkaa kipuilemaan, jolloin ei edes tee mieli syödä. Lifen valikoimista Maarit neuvoi minulle täsmätuotteen liian ison annoskoon jälkeiseen ähkyyn; Great Earth Ergozymen, jossa on monipuolinen sekoitus ruoansulatusentsyymejä. Entsyymien lisäksi se sisältää ruoansulatusta tukevaa suolahappoa sekä maitohappobakteereita. Rakastan syödä illalla ulkona ja usein tulee syötyä liian raskaasti. Tämä täsmätuote saa ruoansulatuksen käyntiin ja olon vähemmän tukalaksi kuin mitä yleensä raskaan ilta-aterian jälkeen.

Liian rasvainen ruoka ja liiallinen kahvinjuonti ovat sellaisia, jotka ovat saaneet vatsani voimaan huonosti viime vuosina. Vaikken ole varsinaisesti närästyksestä kärsinytkään, niin joku tuolla ylävatsassa kuplii töissä iltapäiväkahvin jälkeen tehden olon epämukavaksi. Tähän vaivaan Maarit suositteli Frutin -purutabletteja, jotka rauhoittavat vatsaa hedelmäkuitujen avulla. Kun tabletin pureskelee, se muodostaa syljen kanssa vatsan limakalvoja suojaavan vaahdon, mikä estää muun muassa vatsahappoja nousemasta ylöpäin.

Miten hellin vatsaani? Samalla tavalla kuin itseäni, kokonaisvaltaista hyvinvointiani. Muistatteko, kun ihan ensimmäisessä Lifen Ambassador -postauksessa juttelimme hyvinvoinnin kulmakivistä. Siitä pyhästä kolminaisuudesta eli levosta, ravinnosta ja liikunnasta. Näistä huolehtiminen on tärkeää myös vatsan hyvinvoinnin takia.

♥ UNI ♥

Ainakin itse tarvitsen sen liki kahdeksan tuntia yössä unta. Mikäli sitä en saa, menee seuraava päivä sumussa. Kroppa huutaa polttoainetta eli yleensä kaikkea epäterveellistä syötävää. Herkkuja, jotta jaksaa pysyä hereillä. Ruokia, jotka saavat vatsan huutamaan apua. Väsyneenä ateriarytmini venyy liian pitkäksi ja kuten todettua, se ei ole vatsan hyvinvoinnille hyväksi.

♥ RAVINTO ♥

Kuitupitoinen ruoka on avain oman vatsani hyvinvointiin. Sekä säännölliset ruoka-ajat. Myös ruoan määrään tulee kiinnittää huomiota. Mieluusti syön usein ja vähän kerrallaan. Mutta kuitenkin niin harvoin, että vatsa saa rauhassa sulatella siinä välissä. Voin hyvin kasvisruokavaliolla. Ja oikeastaan kypsentämätön kasvisruoka toimii vatsalleni kaikista parhaiten. Salaatti, josta löytyy vihreää, punaista ja keltaista. Vaikka parsakaali ja kaalit eivät kaikkien vatsalle sovi, niin musta tuntuu että tuo parsakaali on oman vatsani lemppariruokaa 🙂 Jälleen kerran haluan muistuttaa veden juonnista. Riittävästi, mutta ei liikaa. Vatsa kiittää!

♥ LIIKUNTA ♥

Jotta suolisto toimii ja voi hyvin, on ehdottoman tärkeää liikkua. Harrastaa kuntoliikuntaa ja kävellä auton sijaan. Huomaan, että jos istun toimistolla tietokoneen äärellä päivät pitkät, niin vatsa vetää juntturaan. Myös se ilmapalloefekti vatsan seudulla kertoo siitä, että liikunnat ovat jääneet vähänlaiseksi. Niinä iltoina, kun en ole ehtinyt liikkumaan tuntuu välillä siltä, että joku voisi pian onnitella tulevan perheenlisäyksen johdosta. Vatsa ei välttämättä kivistele, mutta ulkomuodollaan hienovaraisesti yrittää vihjata, että muistathan minut.

Edellä mainittujen pienien tekojen ja muutaman täsmätuotevinkin lisäksi suosittelen suuntaamaan Life-myymälään, mikäli vatsan kanssa on ongelmia. Lifen valikoimista löytyy apu monenlaiseen vatsaongelmaan ja Lifen asiantuntijoilta saa varmasti apua myös mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Maitohappobakteerit ovat ehkä tunnetuin vatsan hellimiseen soveltuva luonnontuote. Life Sporebiotic -maitohappobakteerikapselit sisältävät 3 miljardia maitohappobakteeria kapselissa. Tuote on tehty niin, että se sulaa vasta suolistossa, kun osa maitohappobakteerikapseleista saattaa sulaa jo ennen suolistoa. Tuhlaten siis osan jo maitohappobakteereista matkan varrella. Näin ollen niistä ei ole niin paljon hyötyä. Sporebiotic -kapseleiden maitohappobakteerit kolmenkymmenkertaistuvat suolistoon päästyään niin, että loppujen lopuksi niitä on 90 miljardia.

Aika paljon olen luonnontuotteista nyt opiskellut, mutta yksi tuote tuli minulle ihan uutuutena. Nimittäin Puhdas + Boulardii. Se on hiivatyyppinen mikro-organismi. Hyvänlainen hiiva, ns. probioottihiiva, joka ei ole elävässä muodossa. Koska se ei ole bakteeri, niin antibiootit eivät pääse sitä tuhoamaan. Boulardii toimii maitohappobakteerien kasvualustana. Se korjaa limakalvoja ja siitä on todettu olevan apua esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä.

Viimeksi flunssakauden vinkkipostauksessa kerroinkin jo hieman Lectinectistä. Se sisältää aktiivisia mustaseljanmarjan lektiinejä ja tukee immuunijärjestelmää sekä ruoansulatusentsyymien normaalia toimintaa. Lectinect nostaa ohutsuolen sietokykyä ja sopii koko suoliston hyvinvointiin tasapainottaen suoliston toimintaa. Se kiinnittyy suolinukkaan ja estää haitallisten aineiden pääsyä suolistoon. Se toimii ikään kuin blokkaajana. Sopii monenlaiseen vaivaan aina ummetuksesta suolistotulehdukseen.

Life täyttää vuosia ja sen kunniaksi Life Synttärit -kampanjaa vietetään 9.-22.10. kaikissa Life-myymälöissä sekä verkkokaupassa. Luvassa on huikeita tarjouksia esimerkiksi Lifen probiooteista ja Aurinko D-vitamiineista (vahvuudeltaan 100 µg tai 50 µg) sekä ihon ja hiusten hyvinvointia  sekä vastustuskykyä tukevista ravintolisistä, joten kannattaa poiketa paikan päällä tai verkkokaupassa katsomassa synttärihulinoita!

Seuraavaksi ajattelin helliä vatsaani pehmeän samettisella aamupuurolla. Tästä on hyvä startata suloinen sunnuntai! ♥

SUNNUNTAITERKUIN,


lauantai 07. lokakuun 2017

Hyvä Vuosi 2018 & arvonta

HEI HUOMENTA!

Kuten tiedätte niin kesän lopusta asti olen tehnyt jonkinlaista syväanalyysiä. Analysoinut elämääni, minuuttani, työkuvioita, mahdollisia opiskelujuttuja ja sitä, että mikä mä haluan olla isona. Osa analysoinneista on vielä kesken, mutta se on varmaa, että työkuviot on nyt mallillaan. Eli tuo ”mikä mä haluan olla isona” -kysymys on nyt ratkaistu. Saan tehdä kahta minulle rakasta työtä. Luoda ihania numerontäyteisiä excel-käppyröitä ja markkinointimatskua, olla tekemisissä asiakkaiden kanssa ja ennustaa tulevaa budjettien muodossa. Ja sitten vastapainona sille kirjoittaa. Kirjoittaa sydämeni kyllyydestä. Valokuvata ja ilmaista itseäni myös sitä kautta. Elämä on balanssissa töiden suhteen. Se on suuri onni, josta olen valtavan kiitollinen.

Itsensä kehittäminen, se on viimeisten vuosien aikana ollut itselleni se juttu. Asia, jota olen pyrkinyt parantamaan. Sen sijaan, että olisin haalinut materiaa, olen yrittänyt kasvattaa henkistä pääomaani. Opetellut olemaan parempi minä. Opetellut olemaan itselleni kiltti. Välillä takapakkia ottaen ja itseeni pettyen. Usein kuitenkin itseäni olalle onneksi taputtaen.

Julistin vuoden 2017 hyvinvoinnin vuodeksi ja sitä toki tulee olemaan koko loppuelämä, sillä oikeastaan ainoa, mikä elämässä on tärkeää on hyvinvointi ja onnellisuus. Se sisältää niin paljon. Konkreettisella tasolla voin todeta sivusta seuranneena, että kun vakava, parantumaton tauti iskee, niin elämänlanka on erittäin ohut. Toki ympäristö ja kanssaihmiset voivat vaikuttaa hyvinvointiisi, mutta vahvasti olen sitä mieltä, että avaimet hyvinvointiin lähtee minusta itsestäni. Siitä, miten minä olen itseni kanssa sinut ja miten koen ympäristöni suhteessa itseeni.

Onko muut ihmiset uhka, jota vastaan koko ajan taistella vai keskitynkö omaan tekemiseeni ja olemaan sitä kautta parempi ihminen? Ja kun olen itse tyytyväinen itseeni, miltä maailma ja ne muut ihmiset sitten näyttäytyvät. Joskus pidin tätä antikilpailuhenkisyyttäni vakavana puutteena. Tänä päivänä olen ihan helskutin onnellinen siitä. Hyvillä mielin voin keskittyä omaan tekemiseeni ja kilpailla itse itseni kanssa. Benchmarkata itseäni siihen, mitä olin ennen.

”Lyhyestä” virsi kaunis. Tutustuin tuossa viisi kuusi vuotta takaperiin ihanaan ihmiseen. Pulppuavan pirteään Fridaan, Friiduskaan näin meidän kesken. Ihmiseen, kenen kanssa ollaan jotenkin samalla aaltopituudella. Pulputtavan pinnan alla on kuitenkin syvällisyyttä. Ihana Fridahan on maailman taitavin valokuvaaja. Nyt jälleen on kuvannut vuoden päivät kauniita kuvia ja laittanut ne kansiin. Tehnyt kansien väliin myös kalenterin. Eikä minkä tahansa kalenterin vaan sellaisen, joka antaa aihetta itsensä kehittämiseen ja itsetuntemukseen. Juuri siihen, mitä rakastan tehdä.

Frida lähetti minulle kaksi Hyvä Vuosi 2018 -kalenteria. Toisen saan pitää itse ja toisen saan arpoa teidän kesken. Arvontaan osallistutaan tutun kaavan mukaan, vastaamalla tämän postauksen kommenttiboksissa seuraavaan kysymykseen:

Missä olet erityisen hyvä?

Olen huomannut, että meidän suomalaisten on hirmuisen vaikea kehua itseämme. Tai ottaa kehuja vastaan. Itse olisin vielä muutama vuosi sitten vastannut tähän kysymykseen, että en mä nyt tiedä…en oikein missään 🙂 Nyt vastaan, että positiivisen mielen yläpitämisessä ja sen tarttuttamisessa muihin ihmisiin. Ai niin, arvonta-aika alkaa nyt ja loppuu ensi viikon torstaina klo 12.00.

Kiitos Frida ja hei onnea teille kaikille tasapuolisesti arvontaan♥ Nyt katsomaan josko yökyläsynttärivieraat kera sankarin ovat heränneet ja ovat valmiita aamupalalle. Huomenna muuten jatketaan hyvinvoinnin parissa, joten pysykäähän linjoilla!

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,


torstai 28. syyskuun 2017

Koukussa (kaura)puuroon & 3 lempparipuuroa

MOIMOI IHANAT!

Päivät kuulkaas soljuu ohi ja tuossa töissä kalenteria päivittäessäni se iski; ensi viikolla on jo lokakuu. Siis whaaat, mihin tämä syyskuu taas katosi? Siinä missä syksy on joskus näyttäytynyt hieman pimeältä ja ahdistavalta on syksy tänä vuonna tuntunut hyvältä. Lohdulliseltakin. Villasukat jalassa ollaan hipsuteltu menemään. Osin sen takia, että maalämmön asetukset olivat ensi alkuun vähän liian pienellä. Nyt koti jo lämpeneekin, mikä on iso plussa, mutta villasukista en silti luovu 😉

Meillä syödään puuroa ympäri vuoden, mutta tänä syksynä aamupuurojen lisäksi ollaan kunnostauduttu iltapalapuuroissa. Se on mannaa korville, kun kuulee lapsen suusta ”Äiti, voidaanko keittää puuroa?” -kysymyksen. Ei siinä kannata alkaa vastaan hannaroimaan, vaan yleensä olen nanosekunnissa puuroa hämmentämässä. Siinä missä jossain vaiheessa meillä syötiin sulkaamannapuuroa on vaihtunut astetta terveellisempiin puurovalintoihin. Kaurapuuro on kaikkien meidän aamupuurosuosikki, helppo ja muunneltavissa. Ruis(hiutale)puuro nostaa jälleen päätään ja lapsuuden suosikkipuuroni helmipuuro on kirimässä myös meidän lasten puurojen top ykköseen.

Mies hoitelee meillä yleensä aamupuurojen keiton. Laittaa illalla veteen likoamaan pakurikääpää ja keittää aamun kaurapuuron pakurikääpäveteen. Miehen keittämä kaurapuuro on heittämällä parempaa kuin mun keittämä. Se on löysempää ja pehmeämpää. Vaikka yleisesti ottaen pidänkin itseäni ihan hyvänä kokkina, niin kaurapuuron keittäminen on se, jossa mielelläni annan ohjat jollekin muulle. Tässä ajan saatossa olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että tuohon puuroon ei lisätä suolaa. Alkuun lisäsin omaan annokseeni suolaa, mutta enää en juurikaan. Kaurapuuron päälle ripsottelen jäisiä mustikoita, cashewpähkinöitä ja pienen nokareen kookosöljyä sekoitan itse puuroon. Joskus lorautan mantelimaitoa puuroon, mutta usein se menee sellaisenaan.

Ruispuuro ja siihen nokare voita on sunnuntai-iltojen ehdoton eliittipuuro. Harvoin kuitenkaan tulee keitettyä ruisruispuuroa, mutta luomuruispuuroa hiutaleista kylläkin. Ruisruispuolukkapuuroa rakastan ja sitä usein himoitsenkin. Hiutaleista keitettynä ruispuuro tulee nopeammin ja kun siihen mukaan muussaa muutamia puolukoita, ollaan jo pikkuisen lähempänä tuota himoitsemaani ruispuolukkapuuroa. Tähän väliin on muuten pakko sanoa, että sen reilun kolmen viikon aikana, jotka sairaalassa makoilin esikoisesta koukutuin ihan täysin sairaalan tarjoamaan Pajalan puuroon. Sitä ei ole tullut kotona tehtyä, mutta pitääkin kokeilla joku päivä!

Helmipuuro on aivan helmi. Oletteko maistaneet? Olen täällä blogissakin muutamaan otteeseen omistanut helmipuurolle kokonaisen postauksen. Pitkään luulin, että tuo puuro on saanut nimensä Oriveden mummulta. Koska Helmi-mummu teki aina helmipuuroa. Jossain vaiheessa opin, että asian laita ei näin ollutkaan. Perunasuurimoista tehty puuro on niin hyvää, että litran maitoon keitettynä saamme koko kattilallisen kulumaan iltapalaksi. Helmipuuro ei kaipaa mitään lisukkeita, mutta joskus sekin saa seurakseen jäisiä mustikoita.

Puurot ja varsinkin tuo helmipuuro ovat lohturuokia isolla ällällä. Sellaisia lohturuokia, joita tulee syötyä näin syksyllä enemmänkin. Kanelikausi meneillään, joten kanelilla kiitos. Terveellisiä ja kaiken lisäksi älyttömän helppoja valmistaa. Yleensä syksyllä puuroa sulostuttaa kanelin lisäksi samettinen omenahillo. Meillä on omppuja piha täynnä, mutta hillot ovat vielä keittämättä. Josko sitä viikonloppuna ehtisi? Itseäni vaan mietityttää hillosokeri tai lähinnä se, että voiko sitä korvata jollain terveellisemmällä vaihtoehdolla…onko arvon lukijaraadilla tästä tietoa? 🙂

TORSTAITERKUIN,

PS. kiitos kaunis ihanat kommenteistanne otsispostaukseen, palaan niihin jahka ollaan saatu miehen kanssa eräs dc fix -proggis tehtyä 😀


sunnuntai 24. syyskuun 2017

Syksyisen saaren suloisessa syleilyssä

HEIPPAHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Olipas kertakaikkisen imelä otsikko, mutta se nyt menkööt suloisen sunnuntain kunniaksi, eikö? 🙂 Tuntuu ihan syntiseltä viettää aikaa näin hienona ulkoilupäivänä sisällä koneen ääressä. Tein mökiltä kotiin tultuamme pienen lenkin ja niin kovin olisi tehnyt mieleni kavuta Pispalan portaat ylös.

Mutta, mutta…herra flunssapöpö bestiksensä nuha-Juhan kanssa oli sitä mieltä, että ei ehkä kannattaisi. Hissuttelin sitten pitkin Tahmelan rantaa ja ihastelin Suomen luontoa. Taas vaihteeksi olisi lenkin varrella ollut kameralle töitä.

Kameralla on piisannut töitä kyllä koko viikonlopun ajan; ihan uskomaton syksy meillä meneillään. Just kun sain käännettyä itseni aivan syysihmiseksi syyssateiden myötä tulikin vastaan toisenlainen syksy; aurinkoinen ja kuulas. Kultainenkin.
Eilen saimme saareen maailman parhaimmat appivanhemmat niin älyttömän hyvin keitettyjen rapujen kanssa. Päiväruoaksi teimme ex tempore salaattia ja patonkia. Jälkkäriksi sovellettua omenapiirakkaa ja juomaksi kuplivaa. Pari tuntia korttien lätkimistä, saunaa ja pitkälle istuttu ilta päälle. Mikäs siinä iltaa istuessa tuollaisen päivän jälkeen. Kesähuone ehti lämmetä päivän mittaan ja illalla lämpöä toivat lämppäreiden lisäksi kynttilät. Jostain horroksesta näemmä olivat hyttysetkin heräilleet tänä vuonna.
Itsekin heräsi joltain semitalviunilta takaisin syksyyn tämän viikonlopun aikana. Tiedättekö, kun mieli on tavallaan kietoutunut sellaiseen hämärän hyssyyn odottelemaan tulevaa talvea ja fiilistelemään syksyä sillain verkkaisesti. Yhtäkkiä riitti virtaa leipoa, nauraa, siivota ja vaan ihan pelkkä oleminenkin oli vallan nautinnollista.

Saunassakin tuli parannettua maailmaa miehen kanssa. Pitkän kaavan mukaan. Enpäs muista, että kesällä olisi montaa kertaa tarjennut vilvotella saunan terassilla saunomisen välissä. Nyt sana vilvoittelu ei ihan pitänyt paikkansa. Lähinnä sellainen kuumasta lämpimään -pyrähdys kuvaa tuota vilvoittelua 🙂

Hei taas jaksaa! Pari hassua työviikkoa edessä, lähinnä työtyöpäivien suhteen. Tavallaan olen aivan rutiinien orja. Ja kun niistä poiketaan, niin on pasmat hetken aikaa aivan sekaisin. Mut eiköhän me selvitä. Nyt Fiskarssit kauniiseen käteen ja klips klips. Hmmm, sain lenkillä hetken mielijohteen. Se olisi ehkä taas aika antaa otsikselle mahdollisuus! Ellei tule viime hetken jänistysreaktiota 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,