HEIPPAHEI IHANAISET, NAURAVAISET!

Olipas kertakaikkisen imelä otsikko, mutta se nyt menkööt suloisen sunnuntain kunniaksi, eikö? 🙂 Tuntuu ihan syntiseltä viettää aikaa näin hienona ulkoilupäivänä sisällä koneen ääressä. Tein mökiltä kotiin tultuamme pienen lenkin ja niin kovin olisi tehnyt mieleni kavuta Pispalan portaat ylös.

Mutta, mutta…herra flunssapöpö bestiksensä nuha-Juhan kanssa oli sitä mieltä, että ei ehkä kannattaisi. Hissuttelin sitten pitkin Tahmelan rantaa ja ihastelin Suomen luontoa. Taas vaihteeksi olisi lenkin varrella ollut kameralle töitä.

Kameralla on piisannut töitä kyllä koko viikonlopun ajan; ihan uskomaton syksy meillä meneillään. Just kun sain käännettyä itseni aivan syysihmiseksi syyssateiden myötä tulikin vastaan toisenlainen syksy; aurinkoinen ja kuulas. Kultainenkin.
Eilen saimme saareen maailman parhaimmat appivanhemmat niin älyttömän hyvin keitettyjen rapujen kanssa. Päiväruoaksi teimme ex tempore salaattia ja patonkia. Jälkkäriksi sovellettua omenapiirakkaa ja juomaksi kuplivaa. Pari tuntia korttien lätkimistä, saunaa ja pitkälle istuttu ilta päälle. Mikäs siinä iltaa istuessa tuollaisen päivän jälkeen. Kesähuone ehti lämmetä päivän mittaan ja illalla lämpöä toivat lämppäreiden lisäksi kynttilät. Jostain horroksesta näemmä olivat hyttysetkin heräilleet tänä vuonna.
Itsekin heräsi joltain semitalviunilta takaisin syksyyn tämän viikonlopun aikana. Tiedättekö, kun mieli on tavallaan kietoutunut sellaiseen hämärän hyssyyn odottelemaan tulevaa talvea ja fiilistelemään syksyä sillain verkkaisesti. Yhtäkkiä riitti virtaa leipoa, nauraa, siivota ja vaan ihan pelkkä oleminenkin oli vallan nautinnollista.

Saunassakin tuli parannettua maailmaa miehen kanssa. Pitkän kaavan mukaan. Enpäs muista, että kesällä olisi montaa kertaa tarjennut vilvotella saunan terassilla saunomisen välissä. Nyt sana vilvoittelu ei ihan pitänyt paikkansa. Lähinnä sellainen kuumasta lämpimään -pyrähdys kuvaa tuota vilvoittelua 🙂

Hei taas jaksaa! Pari hassua työviikkoa edessä, lähinnä työtyöpäivien suhteen. Tavallaan olen aivan rutiinien orja. Ja kun niistä poiketaan, niin on pasmat hetken aikaa aivan sekaisin. Mut eiköhän me selvitä. Nyt Fiskarssit kauniiseen käteen ja klips klips. Hmmm, sain lenkillä hetken mielijohteen. Se olisi ehkä taas aika antaa otsikselle mahdollisuus! Ellei tule viime hetken jänistysreaktiota 😉

SULOISTA SUNNUNTAI-ILTAA,