lauantai 18. helmikuun 2017

Gluteeniton & maidoton brunssi ihanassa seurassa ♥

Gluteeniton brunssi (11 of 21)Gluteeniton brunssi (3 of 21) Gluteeniton brunssi (20 of 21)Gluteeniton brunssi (5 of 21)Gluteeniton brunssi (1 of 21) Gluteeniton brunssi (6 of 21) Gluteeniton brunssi (7 of 21) Gluteeniton brunssi (8 of 21)Gluteeniton brunssi (4 of 21) Gluteeniton brunssi (9 of 21) Gluteeniton brunssi (10 of 21)Gluteeniton brunssi (12 of 21)Gluteeniton brunssi (14 of 21) Gluteeniton brunssi (16 of 21)Gluteeniton brunssi (21 of 21)Gluteeniton brunssi (13 of 21)Gluteeniton brunssi (2 of 21)
…pahoitteluni kuvatulvasta! 🙂

HEIPPAHEI!

Ihanan ystäväni Jonnan sanoja lainatakseni ”Emmää kestä”. No emmääkään – elämä ja ystävät ♥ Muutama päivä sitten mietittiin, että jotain aamupalahommaa voisi kehitellä viikonlopulle. Karoliina & F oli tulossa Tampereelle ja Jonnaa sekä pikku-O:takaan ei oltu vähään aikaan nähty. Kaksi kärpästä samalla iskulla, tuplasti ystäviä samaan pöytään. ”Tuutteko meille brunssille?” Hetken mielijohteesta, ex tempore saatiin aikaan niin kiva brunssi, että ei paremmasta väliä. Maidoton ja gluteeniton sellainen. Edes tuo ainoa miessukupuolta edustanut ei kaivannut ennakko-odotuksistaan huolimatta sitä perinteistä munia ja pekonia -linjaa.

Eilen tein pitkästä aikaa siemennäkkäriä, laitoin minttusuklaaraakakakun tekeytymään yön yli jääkaappiin ja valmistin vaniljachiavanukkaat. Tälle aamulle jäi enää lohipiirakan, pannukakkujen ja smoothien tekeminen. Lohipiirakassa meinasi käydä tenkkapoo, sillä en ollutkaan aiemmin käyttänyt kasvispohjaista ranskankermaa. Hyllyvänä otin piirakan pois uunista ja kappas, täytehän jähmettyi ajan saatossa ja makukin osui kohdilleen. Jännitysmomentti koettiin myös pannareiden valmistuksessa, sillä olen tottunut käyttämään niihin mantelijauhoja. Mantelijauhoja olisi kaapista löytynyt puolen desin verran. Onneksi gluteeniton kaurajauho ajoi asiansa. Psylliumia lorahti pannukakkutaikinaan himpun verran liikaa ja pannukakut olivatkin paistettaessa liki sentin korkuisia. Tarjoiltaessa ne kyllä olivat jo lässähtäneet lähelle tavallisen letun paksuutta 🙂 Lapsille croissantteja ja Nutellaa. Toki gluteenittomat ja maidottomat herkut maistuivat heille myös, mutta pelasin varman päälle.

Smoothiessa maistui pinaatti, minttu, kookosvesi ja mango. Toisessa lasissa vastamehustettua appelsiiniomenamehua. Kupissa kuumaa kahvia. Puheensorinaa, kikatusta ja suunnitelmia. Niin ihana viikonlopun aloitus! Pitäisi ottaa tavaksi ystäväporukalla nähdä esimerkiksi joka kuun viimeinen sunnuntai brunssin merkeissä. Ehkä seuraavalle brunssille saadaan nuo kaksi puuttunutta miesvahvistusta mukaan pöydän ympärille 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKKUSIN,

alle

PS. jos haluatte joihinkin näistä reseptiä, niin hihkaiskaahan kommenttiboksin puolella!

EDIT 20.2.2017

Minttusuklaaraakakakun ohje löytyy täältä 🙂

GLUTEENITON & MAIDOTON LOHIPIIRAKKA

Pohja
3,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
0,5 dl gluteenitonta kaurarouhetta
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
n. 1 dl mantelimaitoa

-sekoita kuivat aineet keskenään
-lisää oliiviöljy ja maito
-passaa mantelimaidolla taikinan koostumus käsiteltäväksi ja leivinpaperin päälle levitettäväksi (eli saa olla aika jämäkkää – niin että pystyt sormin sen vuokaan painelemaan)
-painele vuoan pohjalle ja reunoille
-pistele haarukalla pohjaan reikiä

Täyte
kylmäsavulohta
1 prk kasvispohjaista ranskankermaa
1 muna
suolaa
sitruunapippuria
tilliä
sitruunaa
-sekoita muna, ranskankerma, suola ja sitruunapippuri
-levitä piirakkapohjan päälle
-asettele lohesta rullia piirakan päälle
-paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 40 minuuttia
-silppua päälle tuoretta tilliä ja viipaloi sitruunaa

GLUTEENITTOMAT JA MAIDOTTOMAT PANNUKAKUT

3,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa
1 tl ruokasoodaa
2 tl psylliumia
ripaus suolaa
2 kananmunaa
3-4 dl mantelimaitoa
0,5 dl oliiviöljyä
-sekoita kuivat aineet keskenään
-sekoita joukkoon kananmuna, öljy ja maito
-anna turvota noin vartin verran ja mikäli taikina on liian jämäkkää, tee mantelimaidolla siitä sopivan löysää
-paista pieniä pannukakkuja paistinpannulla kookosöljyssä


sunnuntai 12. helmikuun 2017

Suorittamista vai täysillä elämistä?

HEIPPATIRALLAA IHANAT

ja kaunista sunnuntai-iltaa ♥ Pitkästä aikaa luvassa sunnuntain syvällisiä. Niin syvällisiä kuin niitä tässä blogissa olette tottuneet lukemaan 🙂

Kuten olen monesti kertonutkin, niin nämä blogipostauksien aiheet tupsahtelevat usein urheilun yhteydessä. Monet tekstit ovat muodostuneet pääni sisällä ihan lyhyenkin juoksulenkin aikana. Tänään aamupäivällä pertsoille kyytiä antaessani mietin, että mikä erottaa suorittamisen täysillä elämisestä. Onko se ainoastaan se nautinto ja tyytyväisyys? Eikö suorittaja voi olla tyytyväinen tekemiseensä vaan tähtää aina vain korkeammalle? Taisin mainita loppuviikon jossain postauksessa, että viime viikko kaikessa kiireessä oli osaltaan suorittamista. Näin kun olen viikonlopun aikana ottanut etäisyyttä viime viikkoon niin olen kuitenkin sitä mieltä, että viime viikko ei ollut suorittamista. Se oli elämistä täysillä. Saavuttamista ja onnistumisen iloa.

Meillä kaikilla on erilaiset energiatasot ja saadaan tyydytystä eri asioista. Itselläni on aina ollut ihan huikean paljon energiaa tehdä asioita ja tyydyn vähään. Vaikka tietyissä asioissa olenkin perfektionisti, niin tarpeen tullen osaan alentaa rimaa. Ehkä se on juuri se ero, mikä erottaa minut suorittajasta. Vaikka sellaiseksi itseäni välillä tituleeraankin. Harvassa ovat ne asiat, joita pitäisin pakkopullana. Otetaan esimerkiksi elämän yksi iso osa-alue eli työ. Mut on kotona opetettu siihen, että työnteko on suuri osa elämää. 13-vuotiaasta asti olin kesätöissä ja olen kasvanut siihen, että nauttiakseen tietyistä jutuista, kuten matkustelusta, pitää painaa hommia. Mutta onko työ suorittamista? Ei se ole, vaan se on normaali osa elämää. Aika suuren suuri osa elämää, kun on naimisissa pankin kanssa 😉 Edes se, että olen sivusta seurannut puhjenneen vatsahaavan ja stressiperäisen sydänvian syntymistä työnteon seurauksena ei ole saanut minua lannistumaan. Rakastan tehdä töitä, sillä tiedän että muuta vaihtoehtoa ei ole. Ei sitä voi tuudittautua siihen, että joku päivä napsahtaa se eurojackpot tilille.
M (2 of 2)

Elääkö suorittaja elämäänsä vain muita ihmisiä ajatellen? Mun on pakko saada tää nyt tehtyä, koska yhteiskunta näin vaatii. Mun on pakko näyttää niille, että mäkin olen sellainen superäiti, että väännän aamupäivän hiekkalaatikollaolon jälkeen vielä lapsille luomuruokaa lounaaksi ja juotan raakamaitoa. Vaikka purskahdankin silkasta väsymyksestä itkuun, kun saan lapset päikkäreille. Kun lapset heräävät päikkäreiltä, niin laitan valmiiksi terveellistä välipalaa enkä hermostu, kun pikku-Matti heittää raivopäissään spelttijauhopannarit maahan. Onko mahdollista, että silloin kun on sinut itsensä kanssa, niin siirtyy automaattisesti pois suorittamismoodista? Tietää omat rajansa ja jaksamisensa kullakin hetkellä. Ja kun on sinut itsensä kanssa, niin osaa elää elämänsä täysillä. Ilman yhteiskunnan tai lähipiirin asettamia paineita siitä, millainen pitäisi olla tai mikä olisi oikea käytösmalli.

Olenko mä ihan hakoteillä pohdintani kanssa? Mikä erottaa täysillä elämisen suorittamisesta? Voiko suorittaja elää täysillä ja nauttia siitä? Mä teen paljon ja saan paljon aikaan. En ole niitä ihmisiä, jotka jäävät laakereilleen lepäämään ja odottavat, että joku hoitaa hommat. Siinä vaiheessa kun muut vielä empii, niin mä olen jo työn touhussa. Silläkin uhalla, että välillä itseänikin huimaa. Meidän äiti ja iskä aina pudistelivat päätään mun touhuille. Kyselivät, että mistä tuollainen on tänne tupsahtanut 😀 Vaikka painoivat niska limassa töitä, niin osasivat ottaa myös lungisti. Mikäköhän siinä muuten on, että terminä tuo suorittaminen on nyt vasta trendin aallonharjalla? Nuo meidän vanhempien ikäluokat 40- ja 50-luvulla syntyneet, suorittivatko he? Vai onko työmoraali ja ajatusmaailma sitten ihan eri suurella ikäluokalla. Ollaanko me ns. pullamössökansaa, joka ei kestä painetta niin paljon kuin nuo meidän muinaiset esi-isät? 😀 Ollaanko laiskistuttu, kun hirmuisen moni asia on tehty helpommaksi kuin aikoinaan? Vai onko se vaan maailma, mikä on muuttunut? Me ihmisinä ollaan edelleen sisukkaita suomalaisia, mutta ulkopuolinen paine on kasvanut liian kovaksi. Tiedä häntä.M (1 of 2)

En tiedä saitteko yhtään punaisen langan päästä kiinni, mutta summasummarum: itse koen, että teen paljon, mutta en vaadi itseltäni liikoja. Elän hetkessä vahvasti kiinni. Elän kuin viimeistä päivää, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Saan tehdä töitä ja nautin työntekemisestä. Hirmuisen harva juttu elämässä on sitä, että ”mun täytyy”. Ok, yksi juttu on joka on pakkopullaa; perunoiden kuoriminen 😀 Näiden kriteereiden valossa elämässä on kyllä kaikki ihan loistavasti. Koen, että elän täysillä, mutta ilman suorittamista. Ja mikä pääasia, olen onnellinen. Tässä ja nyt. Mun ei tarvitse voittaa ketään tässä elämisen kilpailussa. Ainoa, jota vastaan voin taistella on oma itseni.

Toivotan teille nyt jo ihan superihanaa ja nautinnollista tulevaa viikkoa. Eläkää hetkessä ja nauttikaa joka hetkestä. Elämän virta vie mukanaan ja välillä sitä pyrkii räpistelemään vastaan. Jälkeenpäin kaikki räpistelyt vain naurattaa. Mitäs jos herättäisiin huomenna maanantaina (työ)päivään ja uuteen viikkoon sillä ajatuksella, että tästä tulee ihan mielettömän kiva viikko? 🙂 Kokeillaan ainakin jooko, mä uskon vahvasti ajatuksen voimaan 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle

PS. Apetina-arvonnassa onni suosi Minttu-Maariaa, onnea onnea 🙂 Olemme sinuun yhteydessä!


maanantai 06. helmikuun 2017

5 x ruokaisa lounassalaatti

HEISSULIVEI IHANAT,

ja aurinkoista maanantaita! Kun katsoo säätiedotusta tälle viikolle niin ei voi muuta kuin hymyillä; joka päivälle on luvattu aurinkoa! Suurin osa päivistä tosin menee sisätiloissa, mutta tämän viikon missiona on liikkua ulkona. Ei vielä välttämättä hiihtää korkealla sykkeellä, mutta ainakin harrastaa pitkiä kävelylenkkejä ja pikkuisen sivakoida matalalla sykkeellä. Pitikin tulla tuollainen flunssa heti, kun hiihtoputki alkaa olemaan komeassa vauhdissa. Ulkoilun lisäksi tämän viikon missiona on jälleen syödä monipuolisesti ja terveellisesti. Lounaaksi ruokaisia salaatteja ja iltaruoaksi ehtaa kotiruokaa. Aamulla aloittaa päivä puurolla tai tuorepuurolla. Syödä pakkanen tyhjiksi viime kesän marjoista ja mehustaa bataatista ja porkkanoista mehua. Lisätä mehuun sellainen tujaus inkivääriä, että kaktusperhe kurkusta muuttaa mielekkäämmille apajille 😉
Lounassalaatti (2 of 8)Lounassalaatti (4 of 8)Lounassalaatti (3 of 8)
Olenkin tainnut tuoda esiin jo monta kertaa aiemminkin rakkauteni runsaita ja ruokaisia lounassalaatteja kohtaan. Jotenkin tuo rakkauteni niitä kohtaan nousi uuteen ulottuvuuteen taannoisella New Yorkin reissullamme, kun nappasimme joka päivä mukaamme lounassalaatit. Jopa nuo pienimmät kullanmurut, jotka täällä kotioloissa ehkä hieman dissaa pupujen ruokaa (toim. huom. pupujen ruokaa omasta mielestään), olivat reissun päällä innoissaan salaattibaareissa. Rakensivat yhteisen salaattinsa yleensä salaattipohjan lisäksi grillatusta kanasta tai lohesta. Sekä hedelmistä. Hedelmäthän tuovat salaatteihin tosi kivasti raikkautta. Kuten tämän päivän lounassalaattiini. Muistan muuten kuulleeni jostain, että pinaatti, kaikessa terveellisyydessään, olisi vielä terveellisempi keitettynä. En nyt mene takuuseen tuosta väittämästä, mutta harvoin sitä keitettynä tulee syötyä 😀

KIPPARI-KALLEN LOUNASSALAATTI

1 pieni pussillinen baby pinaattia
puolikas purkki kikherneitä valutettuna
puolikas ananaspalapurkki
fetajuustoa
punasipulia
persiljaa
oliiviöljyä
mustapippuria

-sekoita keskenään pinaatti, kikherneet, punasipulirenkaat ja ananas
-koristele fetajuustolla ja persiljalla
-lorauta päälle oliiviöljyä ja kierrä mustapippurimyllystä pari kierrostaLounassalaatti (7 of 8)Lounassalaatti (1 of 8)Lounassalaatti (5 of 8)Lounassalaatti (6 of 8)

Tällä hetkellä on taas kikhernekausi. Onko teillä muuten ruoka-ainekausia? Itse ainakin kulutan aina yhden ruoka-aineen loppuun, kuten musiikkikappaleenkin ja sitten kyllästyn siihen. Vaihdan toiseen ruoka-aineeseen ja sama homma. Jossain vaiheessa nuo loppuun kulutetut ainesosat pääsevät taas ruokiin. Kikherneet löytää tällä hetkellä tiensä liki ruokaan kuin ruokaan. Eikä se olekaan lainkaan huono juttu, sillä kikherne on myös käsittääkseni erittäin terveellistä ja sisältää runsaasti proteiinia. Pitää hienosti nälkää lounassalaatissa! Take away -lounassalaattissa yhdistin kikherneet tuon ikuisesti rakastamani parsakaalin kanssa. Parsakaalista itsestään saa myös oivan ja ruokaisan salaatin, kuten tämä Itämainen parsakaalisalaattini. Aina silloin tällöin on niitä päiviä, että kaipaa lämmintä lounasta, joten miksei sitten lounaan sijaa ajaisi tuollainen lämmin salaatti 🙂 Myös vain osa salaatista voi olla lämmintä, kuten tässä ruokaisassa salaatissani. Jos kulutan jonkin ruoka-aineen loppuun, niin sitten on tietty aina niitäkin ruoka-aineita, joita en muista koskaan käyttää. Yksi niistä on tofu. Rakastan rapsakaksi paistettua tofua. Sellaista, johon on tehty maapähkinästä marinadi. Oi että, nyt tiedän mitä tänään pitää kaupasta hakea…tofua! Parsakaalisalaattiin lisäsin sitruunanmehulla marinoitua tofua ja paistettuja cashewpähkinöitä.

Tälle illalle on myös suunnitelmissa tehdä lisää niitä viime viikolla tekemiäni lakritsitaateleita. Yllättävästi ne ovat maistuneet tuolta jääkaapista myös muulle perheelle! Pitäisköhän muuten kaivaa myös verenpainemittari esiin…sen verran jytyä ainetta tuo raakalakritsijauhe tuntuu olevan 😉 Nyt hieman kolistelemaan, josko tuo yksi karvainen unikeko tuolta heräisi. On ollut pari päivää vähän väsynyt eikä ruoka ole maittanut. Liekö jotain koiralenssuakin liikkeellä!

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


maanantai 30. tammikuun 2017

Loppuelämän missio

HELLUREI IHANAT!

Toivottavasti siellä on vietetty kiva viikonloppu ja aloitettu viikko hyvillä mielin. Viime aikoina olen huomaamattani punninnut asioita. Normaalia enemmän. Kuulostellut itseäni. Sitä, miltä minusta tuntuu ja niitä asioita, jotka tuovat iloa elämään. Myös niitä asioita, jotka ovat tuolla jossain takaraivossa ja aiheuttavat ehkä harmaita hiuksia (ihan aikuisten oikeesti, niitä platinanvärisiä hiuksia on yhtäkkiä alkanut kasvamaan kuin sieniä sateella…). Nyt kun olen saanut ratkaistua hyvinvointini suurimman pullonkaulan eli sen kännykkäriippuvuuden, niin on jäänyt tilaa ja aikaa ajatella muita mahdollisia parannettavissa olevia tapoja.KonMari (4 of 5)
Käsi ylös, kenen vaatekaapit ovat siivouksen tarpeessa! En voi ymmärtää sitä, että silloin kun teen vaatehuoneeseen suursiivouksen ja päätän pitää sen siistinä, niin miksi en siihen pysty? Miksi vaatepinot täyttyvät tämän tästä ei-niin-nätisti viikatuista vaatteista ja miksi osa paidoista roikkuu ihan miten sattuu henkareissa? Miksi osa vaatteista on vaatehuoneen lattialla pinossa sen sijaan, että ne olisi viikattuna hyllyille? No senpä takia, että sinne hyllyille tai henkareihin ei mahdu. Mikään ei ole ihanampaa kuin tunne vaatehuoneen siivoamisen jälkeen. Jatkossa haluan nauttia tuosta tunteesta 24/7.

Tämän takia peräänkuulutin ennen joulua sitä ihmenaista. Maria, joka laittaisi mun organisointikyvyt kohdilleen. Joululahjaksi sain Marin. Kaksin kappalein. Nuo KonMarit ovat nyt pölyyntyneet reilun kuukauden päivät työpöytäni nurkassa. Se ihmenainen ei ole vielä sieltä kirjasta pomppaissut ulos ja laittanut tuulemaan. Joka ikinen aamu yritän sitä etsiä vaatepinkkojen välistä, mutta ei ole näkynyt. Ehkä tämä vaatii myös allekirjoittaneelta jonkin asteista panostusta.KonMari (1 of 5)

Nyt kun sain viikonloppuna luetuksi viimeisimmänkin joululahjaksi saamani romaanin, on aika alkaa kaivamaan sitä organisoitunutta minääni esiin. Sinänsä koen hurjaa ristiriitaa siinä, että vaikka rakastan siistiä kotia niin silti siellä kaapeissa ja komeroissa saa lymytä vaikka millainen pommi 😀 Siloteltu ulkokuori, kulissien takana varsin räjähdysherkkä tilanne. Niin mä näkisin tämän mun siivousfilosofiani. Tosin meillä asuu yksi KonMarin oppeja jo vuodet ilman minkäänsortin opuksia soveltanut ihminen. Sellainen miespuolinen, jonka kauluspaidat ovat värijärjestyksessä kaapissa ja joka tasaisin väliajoin karsii vaatteistaan ne, joita ei ole käyttänyt. Ihminen, jolla ei taida olla koskaan mikään asia hukassa. Toisin kuin minä, joka tämän tästä miettii, että ”Mihinköhän mä olen senkin laittanut?”. Tuossa muutama viikko sitten etsittiin Tobyn leluja koirien ja kissojen kanssa. Siis niitä leluja, joita siivottiin pois asuntonäyttöjen tieltä silloin marraskuulla. Ei löytynyt mistään. Kunnes yksi päivä avasin autoni takakontin ja mietin, että mikäs iso pussukka täällä on. Voi sitä onnea, kun toinen sai pitkään kadoksissa olleet lelunsa takaisin. Vaatesäilytyksen ja muiden sisätilojen konmarittamisen jälkeen edessä on auton konmaritus.KonMari (3 of 5)

Syy, minkä takia nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni on se, että tulevassa kodissa me jaetaan miehen kanssa sama vaatesäilytystila. Kuten olen kertonut, niin meillä harvoin riidellään. Mutta uskoisin tuon yhteisen vaatesäilytystilan olevan sellainen riidan aihe, mikäli oma puoliskoni siitä olisi hujan hajan. Sieluni silmin näen harmonisen värijärjestyksen myös omissa vaatteissani. Vaatteissa, jotka roikkuvat henkareissa niin, että ilma pääsee kiertämään. Maanantain missio on siis tarttua illalla KonMarin ekaan kirjaan. Sormet oikeastaan syyhyävät tarttumaan siihen jo nyt, mutta ensin muutama työjuttu pois alta. Lisäksi hain kipuisen esikoisen koulusta kesken päivän, joten akuutimpana missiona on antaa läheisyyttä ja hellyyttä KonMari (2 of 5)

Onko siellä KonMaritettu? Toimiko ja toimiiko edelleen?
Lähinnä omalla kohdallani peräänkuuluttaisin sitä pitkäjänteisyyttä. Sitä, että tämä(kään) ei ole vain hetken projekti vaan elämäntapa. Loppuelämän missio.

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

alle

PS. nettilukupiiristä olen nyt alkanut tekemään hahmotelmapostausta, joten stay tuned te kirjoista ja lukupiiristä innostuneet! 🙂


keskiviikko 25. tammikuun 2017

APPELSIINISUKLAAKAKKU

HIPSHEI

ja hellurei! Mulla on tuossa työn alla postaus ”10 syytä hankkia koira”, joka tullee eetteriin lähipäivinä, mutta nyt jo on pakko hehkuttaa että onhan tuo nyt aivan mainio hankinta; kaikessa söpöydessään, mutta myös sen takia, että tulee mentyä ulos. Aamupäivällä olin töissä ja haaveilin pienimuotoisesta ruokatauosta takkatulen äärellä kirjan parissa. Kotiin tullessani toinen sulatti mut suklaasilmillään ja niin me lähdettiin tuiskuun ja tuiverrukseen pitkälle lenkille. Takkatuli jäi vain haaveeksi. Ilman koiraa en todellakaan olisi lähtenyt vapaaehtoisesti ulos. Mutta nyt on hyvä olla, posket punaisina ja varpaat semisti jäässä. Ehkä sen takankin sytytän pian. Elämä 
Appelsiinisuklaakakku (5 of 10)Appelsiinisuklaakakku (4 of 10)Appelsiinisuklaakakku (2 of 10)
Ruokatauko tuli pidettyä tässä työpisteen äärellä kuten niin monesti muulloinkin. Jälkkäriksi keitin kahvia (olen muuten ihastunut Löfsberg Jubileumiin ihan kympillä, joku sitä suositteli ja kauan meni ennen kuin sain ostettua) ja otin palasen eilen leipomaani appelsiinisuklaakakkua. Jonkun kriteerin mukaan tämä voisi mennä raakakakusta, mutta koska en ole vieläkään aivan varma kaurahiutaleiden ja maapähkinävoin ”raaka”-luokituskelpoisuudesta, niin menköön tämä nyt vain kakkuna 😉 Kaurahiutaleina käytin gluteenittomia, joten kakusta tuli gluteeniton. Haluan jälleen muistuttaa teitä, että varsinkin näissä raakaleipomuksissa tärkeintä on maistelu. Passatkaa esimerkiksi täytteen hunaja- ja suklaapitoisuus sen mukaan, ok? Appelsiinisuklaakakku (6 of 10)Appelsiinisuklaakakku (10 of 10)Appelsiinisuklaakakku (3 of 10)Appelsiinisuklaakakku (7 of 10)

APPELSIINISUKLAA(RAAKA)KAKKU

Pohja
2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
10 isoa ja mehukasta taatelia
1 rkl vettä
ripaus merisuolaa
-poista taateleista kivet
-hurauta aineet blenderissä sekaisin
-lisää tarvittaessa vielä tilkka vettä, jotta saat hyväntuntuisen massan
-painele irtopohjavuoan pohjalle (mä käytin halkaisijaltaan 20 cm)

Täyte
3 dl liotetettuja cashewpähkinöitä
1 dl kookoskermaa (kookoskermapurkin jähmettynyttä osaa)
0,5 dl sulatettua kookosöljyä
0,5 dl hunajaa
2-3 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl maapähkinävoita (sokeritonta)
1 appelsiinin mehu
1 appelsiinin kuoret pieneksi raastettuna

2 rkl psylliumia
-kaada pähkinöistä vesi pois ja surrauta niistä kuohkea massa
-lisää loput ainekset, tarkista maku ja anna mennä niin sileäksi kuin menee
-kaada pohjan päälle ja laita 10 minuutiksi pakkaseen

Päällinen
2 rkl maapähkinävoita
1 rkl hunajaa
1 rkl sulatettua kookosöljyä
-sekoita em. aineet keskenään ja kaada kakun päälle
-laita kakku tekeytymään jääkaappiin pariksi tunniksi
-HUOM! parasta seuraavana päivänä, kun maut seurustelleet keskenään 🙂

Koristelu
rouhittua appelsiiniraakasuklaata

En tiedä onko tuon pari vuotta loistavasti palvellut Wilfan blenderin terät kuluneet vai miksi ei oikein suostunut tällä kertaa pähkinöistä tekemään kuohkeaa vaahtoa. Toisaalta ihan kiva, että kakkuun jäi pieniä sattumia, mutta voipi olla, että on uuden blenderin aika. Tuo Wilfa-ressukka kun on ollut täystyöllisestty ilman minkään sortin lakisääteisiä lomia 😉 Ihan en mene takuuseen kyllä siitäkään, että ehtivätkö pähkinät liota tarpeeksi kauan. Yleensä olen niitä liottanut vähintään neljä tuntia ja mielellään yön yli. Nyt taisivat liota reilun kolme tuntia. Kakusta tuli oikein hyvä, sellainen samettisen pehmeän makuinen. Kakku, joka maistui myös muulle perheelle. Kakku, jossa ei ole kaloreita säästelty 😀 Lopun ajattelin palastella pakkaseen ja sieltä aina herkutteluhimon tullen yhden palan sulattaa.

Appelsiinisuklaakakku (9 of 10)Appelsiinisuklaakakku (1 of 10)IDAppelsiinisuklaakakku (8 of 10)
Hei, kiitos muuten mielenkiinnostanne tuota blogilukupiiriä kohtaan! Ideanahan se on aivan loistava, täytyy vain hioa käytännön asiat kuntoon 🙂 Olkaamme siis kuulolla sen suhteen. Muuten maailma makaa näin keskellä viikkoa oikein kivasti, toivottavasti sielläkin. Eilen pidimme sairastupaa esikoisen kanssa, mutta mikä lie masukipu meni onneksi ohi ihan päivässä. Nyt kommenttien pariin ja sitten silitysrumbaa. Hih, tuosta tuli muuten mieleeni, että pienempi tuossa yksi päivä taivasteli muutosta puhuttaessa, että ”Äiti, mä en sitten jaksa sitä muuttotanssia…voidaanko vuokrata sellainen iso pakettiauto, jolla tavarat viedään tien toiselle puolelle?” Muuttotanssia tai muuttorumbaa, sama asia ♥

ILOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle