perjantai 12. tammikuun 2018

Terveellisemmät naposteltavat perjantai-iltaan

HEI HELLUREI

ja kannat kattoon; se olis perjantai ja viikonloppu edessä! Viikonloppu, jolle ei ole mitään ohjelmaa. Ihanaa! Huomenna pyörähdetään koko perheen voimin vähän kaupungilla ja mieli tekisi taas mennä johonkin Escape Room -tyyppiseen juttuun. Viimeksi tytsytkin olivat siellä ihan liekeissä. Ehkä räväytysmatseja ja löffäilyä. Hiihtosuksille annetaan kyllä kans kyytiä, kun on luvattu niin mahottoman hienoa ilmaakin. Esikoisen kanssa tämä perjantai-ilta kuluu työhuoneen koko seinän levyistä kaappia siivotessa. Sinne kun muuton yhteydessä tungettiin tavaraa vaikka kuinka. Ihan turha katsokaas lähteä ostamaan tänne työhuoneeseen säilytyskalustetta, ennen kuin on saanut tuon kaapin siivottua. Veikkaanpa, että sieltäkin vapautuu pari vetolaatikkoa mun blogitarvikkeille siivouksen jälkeen 🙂

Vaikkei suolaiset herkut niin pannassa olekaan, poislukien toki sipsejä sun muita, niin silti niidenkin suhteen on tammikuu menty melko kurinalaisesti. Mieli on tehnyt kaikkea terveellistä herkkua ja naposteltavaa. Lehtikaalisipsien kanssa koin aikoinaan salamarakkauden, mutta rakkaus tyrehtyi, kun tukahdutin suhteemme liialla intohimolla. Yhteishyvä -lehdessä näin punakaalisipsien ja avokadodipin ohjeen ja päätin sitä kokeilla. Onneksi kokeilin, sillä tästä tuli mun suosikki. Heh, ehkä muunkin perheen suosikki, jos näitä olisi heille jäänyt 😉 Pikkuisempi kävi kyllä muutaman sipsin dippaamassa ja totesi olevan hyviä! Ehkä lasten makuun sipseihin lorahti liikaa mustapippuria…

Kaikkien löytämäni ohjeiden mukaan paistoaika olisi pitänyt sipseillä olla noin pari tuntia. Noh, minä kiireisenä lisäsin volyymia lämpömittarissa ja paistoin noin 45 minuuttia. Ihan kivasti rapsakoituivat, mutta mikäli teillä on aikaa, niin paistakaa ohjeen mukaan! Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

PUNAKAALISIPSIT & AVOKADODIPPI

punakaalin lehtiä
loraus öljyä
hyppysellinen sormisuolaa
mustapippuria

-poista kaalin lehdestä lehtiruoti ja pienistele kaali sopiviksi paloiksi
-sekoita kulhossa kaalinlehdet, öljy, suola ja mustapippuri
-paista 150 asteessa noin kaksi tuntia välillä käännellen
(tai tee niin kuin minä ja paista 200 asteessa noin 45 minsaa välillä käännellen)

1 avokado
1/2 sitruunan mehu
loraus vettä
tuoretta korianteria

-kuori avokado ja poista kivi
-sekoita aineet blenderissä sekaisin

Varoituksen sana; näihin tulee himo! Mutta mieluummin näihin kuin niihin manhattansipseihin, joihin joskus oli himo 😀 Nyt himotukset on onneksi taltutettu tältä erää ja tie käy kohti kauppaa. Iltaruoaksi lapset haluaisivat pizzaa…ehkä senkin voisi valmistaa astetta kevyemmin. Ilman niitä salameita ja aurajuustoja. Tai sitten ei, aika näyttää!

IHANAA PERJANTAITA & ALKAVAA VIIKONLOPPUA,


tiistai 09. tammikuun 2018

3 x NICE CREAM

HEIPSUN!

Miten on mahdollista, että vielä viime viikolla rakastin pimeitä talvi-iltoja ja joulukuusen välkkyviä valoja ja tänä aamuna aamuauringon noustessa tunsin suurta rakkautta juuri sitä hetkeä kohtaan lintujen sirkuttaessa taustalla? No onhan se onni, että meillä on monta mahdollista hetkeä, joita säiden puolesta rakastaa. Kai se on kuulkaas sitä sopeutumista. Hetkessä elämistä ja elämässä nauttimista. Tai sitten se on se kuuluisa ”naisilla on oikeus muuttaa mieltään” -lause, joka totta totisesti pitää paikkansa 😀

Mutta yhden suhteen en koe, että mulla olisi oikeutta muuttaa mieltäni. Ainakaan ihan heti. Ja se on toi sokerin poisheivaaminen ruokavaliosta, josta jo eilen juteltiinkin. Senpä takia olen tässä reilun viikon mittaan opetellut jälleen rakastamaan sokerittomia (siis sellaisia, joihin olisi lisätty sokeria) herkkuja. Oppinut jälleen maistamaan aitoja makuja. Kerroinkin, että suurta herkkuani raakakakkujen lisäksi ovat nice creamit. Se oli pari vuotta sitten, kun tein ekan kerran banaanimaapähkinäjäätelöä ja sen jälkeen se on ollut kuulkaas menoa. Tuon myötä viipaloiduista banaaneista on tullut meidän pakkasen vakiovieraita. Milloin niitä sujahtaa smoothieen, milloin jädeen. Joskus myös ihan suoraan suuhun imeskeltäväksi.

Nice creamit ovat heti valmiita syötäväksi, mutta usein teen niitä kerralla sen verran paljon, että riittää useammalle syöntikerralle. Niin tälläkin kertaa. Perinteisen banaanimaapähkinäjäätelön jätin tällä kertaa väliin, mutta tein kolme uutta makua. Siis itselleni, teille nämä toki voivat olla tuttua kauraa. Ihan ensiksi soseutin blenderissä noin viiden banaanin jäätyneet viipaleet ja sitten jaoin tuon seoksen kolmeen kulhoon. Yksi kerrallansa kaadoin blenderiin ”mausteiden” kera. Saaden aikaan taivaallisia makuja mansikasta, lakritsista ja matchasta.

MANSIKKA NICE CREAM

1,5 banaania
5-6 pakastemansikkaa

-surauta blenderissä sekaisin

***********

LAKRITSI NICE CREAM

1,5 banaania
2 tl raakalakritsijauhetta

-surauta blenderissä sekaisin

***********

MATCHA NICE CREAM

1,5 banaania
1 rkl maapähkinävoita (käytin Urtekramin crunchya)
1-2 tl matchateejauhetta

-surauta blenderissä sekaisin

Mä tykkään hieman sulaneista nice creameista. Mutta jos haluaa oikein jämäkkää jädeä, niin kantsii laittaa blendauksen jälkeen jäätelö vielä hetkeksi pakkaseen. Tosin, jos pääsee jäätymään kovin, niin kantsii ottaa sitten taas vastaavasti sulamaan ennen syömistä 🙂 Kuten ylläolevista resepteistä näette, niin ei ole rakettitiedettä tämä terveellisesti herkuttelu! Tuo matcha nice cream oli jännän makuista. Vaikka tykkään matcha teestä ja matcha latesta, niin tämä vaatii muutaman maistelukerran kyllä, että muuttuu mieleiseksi. Lakritsi nice cream nousi nice creamien kuninkaaksi samantien. Raikas mansikka nice cream tulee varmasti tulevan hellekesän (jep, näin uskon) repertuaariin jäädäkseen.

Olisi kiva tietää, millä te herkutteletten näin karkki/sokerilakon aikana?
Nice creamien ja raakakakkujen lisäksi pahan päivän pelastaa esimerkiksi lakritsitaatelit ♥ 

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 08. tammikuun 2018

Viikko sokeritonta elämää takana

HEISSULIVEI!

Ja niinhän se on, että pari tuntia töissätöissä venyi neljäksi tunniksi ja tämä päivä, jonka piti omistamani blogille meni sitä myöten vähän harakoille. Mutta hei, neljä blogille omistettua päivää vielä edessä 🙂  Täällä uudessa kotitoimistossani, jonne juuri koneen viritin. Illalla pitää vielä vähän sisustaa huonetta ja yksi reissu Ikeaankin tulee tarpeeseen. Tarvitsen säilytyskalusteen, johon saan siististi laitettua kamerajutut, paperit ja blogiin kuvattavat tavarat. En tosin halua mitään toimistokalustetta varsinaisesti vaan jonkun sellaisen kivan mustan sivutaso/senkkisysteemin, joka menee tarvittaessa sitten vaikka olohuoneessa! Työpöytänä mulla on mummulan vanha Billnäs/Boknäs/Björknäs/mikälie pöytä. Aivan liian punertavan ruskea makuuni, mutta antaa olla 🙂

Tänään tuli täyteen täysi viikko tätä sokeritonta elämääni. Yritin kahlata tuossa edellisvuosien postauksia, että millä mallilla silloin mentiin tässä vaiheessa. Päätin kuitenkin keskittyä nyt vain olotilaani juuri tässä hetkessä ja jättää viime vuosien kokemukset sikseen. Sen verran lohtua paluu historiaan toi, että en enää ihmettele tätä pääkipua, joka on vallitsevana nyt kolmatta päivää. Pian se siitä helpottaa, toivottavasti. Verrattavissa sellaiseen kofeiininvieroituspääkipuun, kyllä te tiedätte.

Sokeriton tarkoittaa siis karkkien yms. herkkujen karttamista. Suurennuslasin kanssa en ole katsonut purkkien kyljistä, onko niihin lisätty sokeria vai ei. Aika paljon maalaisjärki sanoo, mikä on terveellistä mikä ei. Myös hedelmien ja hunajan kanssa ei ole ollut ongelmia; hedelmiä sekä lorauksen hunajaa olen itselleni sallinut silloin tällöin. Mutta siis viikko aikamääreenä, voiko siinä ajassa tapahtua mitään radikaalia? Jälleen kerran joudun toteamaan, että voi! En tiedä, että oliko tuo lähtötaso joulumässyineen niin överi, mutta olen huomannut sokerittoman viikon aikana aika merkittäviäkin muutoksia. Toki sokerin poisjättäminen yksin ei välttämättä ole syypää näihin, vaan myös muutenkin on tullut syötyä terveellisesti. Ja tipattomasti. Vaikka perjantai-iltana punaviinihammasta kolotteli siihen malliin, että meinasin antaa periksi yhden lasillisen verran. Sen sijaan tartuin vissylasiin 😉

Vyötäröpöhö on pienentynyt.
Kyllä, jo nyt tuntuu että joku on päästänyt ilmoja pihalle siitä vararenkaan alusta ja hyvä niin, sillä mun yhdet (ja belive you in me, niitä on paljon) motivaatiohousuista menee nyt jo päälle! Vaikken sokerittomalle ryhtynytkään kilojen, vaan paremman voinnin takia, niin silti tämä on mukava ”sivutuote” 🙂

Uni on syvempää ja illalla nukahtaa samantien.
Jep, siinä missä heräilin öisin ennen joulua ja joulun aikaan, posotan nyt heräämättä aamuun. Se on kuulkaas ihana olotila!

Kroppa huutaa terveellistä ruokaa ja liikuntaa.
Terveellisesti syöminen ruokkii liikuntainnostusta ja toisinpäin. Tämä on se noidankehä, jota rakastan. Ei varmaan voi tehdä suurempaa palvelusta itselleen kuin pitää itsestään huolta syömällä terveellisesti ja liikkumalla. Ilman, että tämä menee suorittamiseksi ja pakkopullaksi. Lempeästi, you know.

Iho on tasaisempi.
Ollakin, että jossain neljännen päivän kohdalla iho alkoi puhdistautumaan oikein urakalla ja sain pari sangen kipeää finniä ohimolle.
Ties koska viimeksi on tuollaisia kunnon finnejä ollut! Mutta nyt iho ja ihon sävy ovat oikein jees.

Mielihalut ovat tiessään.
Siis sellaiset napostelumielihalut. Tänä vuonna sokeriton on mennyt jotenkin tosi iisisti tämän suhteen.
Kertaakaan ei ole käynyt sortuminen edes lähellä ja se on aika paljon se! Musta tuntuu, että aiempina vuosina olen jotenkin taistellut sokerihimoa vastaan. Ehkä tää koko sokerin ignooraus on auttanut. Tai se, että on pitänyt itsensä kiireisenä, niin ei ole tullut mieleenkään sortua.

Siivoushulluus.
Joojoo, siis aivan kuin dagen efter -päivinä, niin nytkin tekisi mieleni siivota kaappeja sun muita. Tuntuu, että tietyllä tapaa se verensokerin vaihtelu tai lähinnä niiden matalapaineiden loppuminen on vapauttanut jostain energiaa ihan hurjan paljon.

Tässä siis muutamia sivuoireita vain mainitakseni. Tiedän, että viikon kuluttua listaan voin jo lisätä sen, että kaikki vähänkin makea, esim. hunaja tökkäisee eikä tee kertakaikkisesti lainkaan mieli sokeria. Ensi viikonlopun herkuttelupäivän varalle teen nice creameja. Ainakin mulla tuo jäädytetty banaaniherkku toimii ihan älyttömän hyvin. Kahvipöydässä ei muuta edes kaipaa! Huomenna haen kauppakassitilauksen, johon tilasin vähän raakasuklaata. Palanen sitä sallittakoon iltapäiväkahvin kanssa.

Mites siellä muilla sokerittomilla sujuu?

IHANAA ALKANUTTA ARKEA &
MAANANTAI-ILTAA,

 


torstai 04. tammikuun 2018

HeVi-osaston helmiä & herkullinen kasvisvuoka

HEIPPATIRALLAA!

Olen joskus kertonutkin, että olen tainnut olla kasvissyöjä edellisessä elämässäni. Sen verran rakastan salaatteja ja kasvisruokia ylipäätään. Kalasta en voisi luopua, broitsusta ja punaisesta lihasta kyllä. Tai ainakin vähentää niiden käyttöä. Tässä tammikuun alkupäivinä on käynyt huomaamatta niin, että meillä ei ole syöty yhtään punaista lihaa tai broileria. Liekö siinäkin syy tähän yhtäkkiseen keventyneeseen oloon. Yleensä, kun meillä on arjessa tupattu syömään sitä jauhelihaa liki joka toinen päivä. Ainakin silloin, kun en ole suunnitellut ruokalistaa etukäteen ja ostanut raaka-aineita koko viikon varalle. Eikä siinä mitään, jauheliha on helppo ja hyvä raaka-aine 🙂 ID

Viime loppysyksynä koin (totaali)repsahduksen ruokavaliossani, ei vain niiden makeisten suhteen vaan myös hedelmien ja kasvisten suhteen. Saatoin mennä kokonaisen viikon ilman hedelmän hedelmää. Mustikoita tuli syötyä joka päivä, mutta ei hedelmiä. Kasviksia tuli syötyä jonkin verran. Aina silloin tällöin kuntouduin salaattien tai sosekeittojen suhteen. Mutta silti  kasvisten syöntini oli ehkä 20-30% siitä mitä normaalisti. Ja tiedättekö mitä? Se tuntui kropassa. Olotila oli sellainen pöhkö ja hieman pöhöttynyt.

Mutta nyt, kun on tämä vita nueva eli uusi elämä, niin bring them on! HeVi -osaston antimet nimittäin. Kauppakassitilauksen tein tällä viikolla tämän osaston tuotteisiin panostaen. Netistä kun selaa saa aika pian selville, että mitkä ovat niitä kauden sesonkikasviksia ja -hedelmiä. Mitä HeVi-osaston helmiä kannattaa suosia milloinkin. Edullisuus- ja ekologisuusasiat sekä tuotteiden tuoreus ja maku edellä mentäessä on syytä vilaista esimerkiksi tätä informatiivista taulukkoa ennen kauppaan suuntaamista. Sen ansiosta meillä löytyy tällä viikolla jääkaapista mm. punakaalia, porkkanoita, avokadoa ja appelsiineja. Ajatuksena tehdä huomiselle illalle esimerkiksi punakaalisipsejä ja avokadodippiä. Pysykäähän siis kuulolla, jos kiinnostaa!

Kauden kasviksia ei löydy tästä ihanan herkullisesta kasvisvuoasta, joka kuvissa vilahtelee, mutta senkin uhalla jaan reseptin teille. Tämä nimittäin oli niin hyvää, että jopa mies ja toinen tytöistäkin tykkäsi. Aina näin ei ole näiden ”äiti taas näitä sun kasvispöperöitä” -ruokien kanssa 😉

HERKULLINEN KASVISVUOKA

1 myskikurpitsa
2 punaista paprikaa
1 tlk kikherneitä
loraus oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
loraus hunajaa
(piccolo)basilikaa

Päälle
 2 rkl maustamatonta jugurttia/kermaviiliä
tuoretta minttua

-kuori mystikurpitsa ja palastele se sekä paprika
-lisää ne uunivuokaan
-valuta ja huuhtele kikherneet ja lisää vuokaan
-lorauta päälle oliiviöljyä ja sekoita
-pyöräytä mausteeksi muutama pyöräytys mustapippurimyllystä, lisää loraus hunajaa ja pilko päälle basilikaa
-paista 225 asteisessa uunissa noin 25-30 minuttia
-tarjoile kermaviilin ja tuoreen mintun kanssa

Mikähän siinä muuten on, että tosi moni ruoka on kuvauskelpoisempi ennen sen valmistamista 🙂 Kuten tämä kasvisvuoka. Maku tosin vain parani uunissa olon jälkeen. Hei nyt kohti ekaa sokerittoman tammikuun tulikoetta; saamme töiden jälkeen kahvitusvieraita, joille tarjoamme herkkuja. Sellaisia herkkuja, jotka eivät ole sallittuja itselleni (eikä kyllä tuolle miehellekään, mutta harjoittaa kuulemma sokeritonta tammikuuta soveltaen :D). Taidan pyöräyttää itselleni pallon banaanijädeä, kun pakkanen pullistelee banaaneita.

ILOISTA TORSTAI-ILTAA,


keskiviikko 03. tammikuun 2018

Unelmakarttani vuodelle 2018

MOIKKAMOI MURUT!

Menipäs taas vähän myöhäiselle tämän päivän postaus. Kiitos aiemman (vesi)hiihtolenkin 😀 Ah, tiedättekö mikä on yksi syy, minkä takia rakastan vuodenvaihteita? No just se, että ne ovat uusia alkuja. Vaikkei vanhassakaan toimintamallissa mitään vikaa ole, niin silti sitä tulee mietittyä, että voisiko tehdä vielä jotain paremmin. Kenties enemmän. Joinain vuosina olen tehnyt tilinpäätöspostauksen, mutta nyt ei katsota enää viime vuoteen eikä siihen, mitä jäi viivan alle, vaan eletään vahvasti tässä alkaneessa vuodessa. Katse tulevassa.

Jo monen vuoden ajan olen yrittänyt haalia henkistä pääomaa materian sijaan. Yrittänyt olla paras versio itsestäni ja ottaa elämästä kaikin irti. Siihen keskityn tänä vuonnakin. Sen suhteen minulla onkin muutamia konkreettisia tavoitteita. 

Kuuntele enemmän kuin puhut

Enää en ole niin kova puhumaan kuin mitä olin joskus muinoin, mutta silti tunnistan itsessäni välillä (varsinkin miehen työreissujen aikaan) kroonisen puheripulitaudin. Tavoitteenani on keskittyä kuuntelemaan. Olemaan hiljaa ja aistit avoinna. Uskon, että vain pysähtymällä kuuntelemaan voimme olla täysin läsnä.

Pussaile ja halaa enemmän

Kyllä! Lapsia ja koiraa halailen ja pussailen pitkin päivää, mutta pitäisi muistaa arjen kiireiden keskellä pussailla ja halailla myös tuon elämäni isoimman rakkauden kanssa. Eikös sitä sanota, että kosketus tuottaa endorfiiniä, joten pussailemalla ja halailemalla ei voi tehdä itselleen muuta kuin vain hyvää 🙂

Näe enemmän ystäviä

Tämä on tavoite, johon palaan usein. Aina hetken aikaa on kalenteri buukattu täyteen treffejä, mutta sitten se taas kiireen keskellä unohtuu. Uudenvuoden aattona meillä ystävien kesken jälleen kerran päätettiin, että nyt nähdään useammin. Mutta ison porukan kalentereiden yhteensovittaminen voi olla hieman haasteellista. Sovittiin jo vuosi sitten, että laitetaan kalentereihin joka neljännelle sunnuntaille brunssi. Vielä sitä ei ole saatu aikaiseksi, mutta ehkä tässä alkuvuoden aikana.

Nuku enemmän

Jotkut ovat sitä mieltä, että sitten myöhemmin ehtii nukkumaan. Itse kuulun niihin, jotka ovat sitä mieltä, että nukkuminen on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Näin muutaman vajaamittaisen yöunen jälkeen tämä tavoite on prioriteettilistani kärjessä. Tähän ikään mennessä olen oppinut, että tarvitsen vähintään kahdeksan tuntia yössä unta. Siitä ei sovi luistaa. Ei vaikka olisi kuinka hyvä kirja kesken. Tämä tarkoittaa viikolla sitä, että unessa on oltava viimeistään kymmeneltä.

Kehu ja anna enemmän positiivista palautetta

Mikä siinä onkaan, että positiivisen palautteen antaminen aina unohtuu. Tosin enpä juuri negatiivistakaan palautetta anna, mutta varsinkin positiivisen palautteen antamiseen pitäisi keskittyä. Lapsia ja miestä tulee kyllä kehuttua ja annettua hyvää palautetta, mutta pitäisi tehdä sitä myös töissä vielä enemmän, kehua ystävän hienoa uutta frisyyriä tai kertoa pankkivirkailijalle erityiskiitokset hyvästä palvelusta.

Älä kiirehdi koko ajan

Pysähdy ja hoida kalenteri sellaiseksi, että ei ole koko ajan tuli persuksien alla. Koska musta tuntuu, että osa tästä kiireestäni olen ihan itse kehitellyt. Sitten puuskutetaan ja heitetään läpsystä vaihtoja. Ajankäytönhallintaopus tulisi tarpeeseen.

Mutta kuten elämässä yleensäkin, niin en ajattellut ottaa edellä mainituista tavoitteista stressiä. Ylipäätään sellainen itsensä pakottaminen johonkin ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä juttu. Lempeästi, sehän oli se tämän vuoden juttu. Heh, tätä eilen sokeriniksoissani pohdin, että voi miksi, miksi aloitin sokerittoman tammikuun. Kunnes tänä aamuna herätessäni euforian tunteeseen tajusin, että ei tämä sokeriton nyt mitään pakkopullaa ole. Se on suuren suuri palvelus itselleni. Joka muuten tällä hetkellä tuntuu jatkuvan tammikuun jälkeenkin.

En muista aiemmilta tammikuilta sitä, että voiko se sokeriton alkaa oikeasti vaikuttaa vointiin jo ihan näin parin päivän jälkeen? Tietty lähtötaso (joululoman jokapäiväinen mässäily) oli tällä kertaa vähän haastavampi. Nyt parina aamuna peilistä ole ei katsonut sokeripöhösilmäpussein varustettu, puolikkaan pantteripussin iltapalaksi vetäissyt Maria, vaan oikeasti sellainen ihan freesi Maria. Jopa omasta mielestään. Ollakin, että yöunet ovat jääneet laihoiksi. Se Maria, joka on pikkuhiljaa menossa kohti sitä normaaliolotilaansa, jonka viime syksyn aikana katosi kuin varkain.

Tein tuollaisen ikäänkuin unelmakartan Pinterestiin pinnailemistani kuvista. Kaivoin sieltä ne kaikista ihanimmat ja motivoivimmat kuvat. Ne, jotka kuvaavat jotenkin tämän vuoden tavoitteitani ja unelmiani. Löytyykö sieltä yhtymäkohtia teidän tämän vuoden ajatuksiin ja tunnelmiin? 

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA,