Ihan oikeesti, miten te sen teette? Mä aloitin eilen aamulla totaalisen ruokarempan karkkilakkoineen. Alkoi oikein ärsyttämään vappuna syödyt karkit, tippaleivät simat etc, sekä se, että koko ajan on väsynyt, aloitekyvytön ja pahalla päällä. Tiedostan itsekin, että tällä hetkellä liikun liian vähän enkä kiinnitä huomiota ruoan terveellisyyteen (muuta kuin lapsilla). Kahden lapsen jälkeen vatsalihaksetkaan eivät ole enää niin timmissä kunnossa kuin joskus ja se ärsyttää. Ja kyllä ikäkin tuo tietyt muutokset; ei muuten ihan helpolla saakaan enää sikspäkkiä näkyviin! Välttämättä en halua kiloja karistaa, mutta kiinteytyä ja saada olotilaa pirtsakammaksi. Tässä siis taustatietoa eilen alkaneeseen ruokaremonttiini.

No problemos, eilinen työpäivä meni ruisleipää ja appelsiiniä mussutellessa (jopa palaverissakin jäi keksit ja pullat syömättä) ja iltakin kotona meni ok (grilliruoka oli terveellisemmästä päästä). Mutta sitten mies lähti alkuyöstä lähikauppaan (minun pakottamani ja arvaatkaas miksi…tiskirätti oli alkanut haisemaan ja oli sitten klo 21.45 pakko saada puhtaita ja uusia tiskirättejä 😉 ja toi mulle Da Capo-patukan.  

Hei haloo! Pakkohan se oli syödä 🙂

Tästä masentuneena tsemppasin itseni ja aloitin tänä aamuna uuden ruokarempan. Uusi päivä, uudet kujeet. Terveellisesti aamupalalla näkkäriä ja jugurttia. Ysin kahvilla huomasin, että meillä onkin tarjolla konvehteja. Kolmea erilaista. Nyt ne möllöttää tuolla mahassani ne konvehdit. Mutta onneksi vain kolme eikä koko rasia 😉

Ok, sortumiset annettu itselle anteeksi. Mutta miten jatkaa tästä eteen päin..huoh!

Karkkihampaan kolotuksesta kärsivä,