tiistai 04. toukokuun 2010

Karkkilakko!

NOT!
Ihan oikeesti, miten te sen teette? Mä aloitin eilen aamulla totaalisen ruokarempan karkkilakkoineen. Alkoi oikein ärsyttämään vappuna syödyt karkit, tippaleivät simat etc, sekä se, että koko ajan on väsynyt, aloitekyvytön ja pahalla päällä. Tiedostan itsekin, että tällä hetkellä liikun liian vähän enkä kiinnitä huomiota ruoan terveellisyyteen (muuta kuin lapsilla). Kahden lapsen jälkeen vatsalihaksetkaan eivät ole enää niin timmissä kunnossa kuin joskus ja se ärsyttää. Ja kyllä ikäkin tuo tietyt muutokset; ei muuten ihan helpolla saakaan enää sikspäkkiä näkyviin! Välttämättä en halua kiloja karistaa, mutta kiinteytyä ja saada olotilaa pirtsakammaksi. Tässä siis taustatietoa eilen alkaneeseen ruokaremonttiini.
No problemos, eilinen työpäivä meni ruisleipää ja appelsiiniä mussutellessa (jopa palaverissakin jäi keksit ja pullat syömättä) ja iltakin kotona meni ok (grilliruoka oli terveellisemmästä päästä). Mutta sitten mies lähti alkuyöstä lähikauppaan (minun pakottamani ja arvaatkaas miksi…tiskirätti oli alkanut haisemaan ja oli sitten klo 21.45 pakko saada puhtaita ja uusia tiskirättejä 😉 ja toi mulle Da Capo-patukan.  
 
Hei haloo! Pakkohan se oli syödä 🙂
Tästä masentuneena tsemppasin itseni ja aloitin tänä aamuna uuden ruokarempan. Uusi päivä, uudet kujeet. Terveellisesti aamupalalla näkkäriä ja jugurttia. Ysin kahvilla huomasin, että meillä onkin tarjolla konvehteja. Kolmea erilaista. Nyt ne möllöttää tuolla mahassani ne konvehdit. Mutta onneksi vain kolme eikä koko rasia 😉
Ok, sortumiset annettu itselle anteeksi. Mutta miten jatkaa tästä eteen päin..huoh!
Mistä te saatte itsekuria karkkilakkoihin ?
Millä tyydytätte makeanhimonne ?
Karkkihampaan kolotuksesta kärsivä,

9 Responses to “Karkkilakko!”

  1. Marja sanoo:

    Niiiiin hyvä kysymys! Minä nimittäin olen jokotai-ihminen, kaiken suhteen. Joko syödään tai sitten ei syödä mitään 🙂 Mulla on tavoitteena pudottaa ylimääräiset viisi kiloa kesään mennessä – hyvin alkaa taas kun meilläkin on töissä tänään jos jotakin herkkuja tarjolla… dippailtavia ja jogurttiananaksia ja -banaaneja, ja pieniä salaminpalasia ja suklaakonvehteja ja ja ja… huoh!! Ja koska sitä kaipaa työpäivään jotain piristystä niin toki sorrun aina tuommoisiin… Taannoin kun laihdutin viimeksi en sortunut mihinkään, en edes tajua miten pysyinkin niin tiukkana. No, nyt mun logiikalla tässä olikin sitten tämän päivän syönnit, enää en voi pistää suuhuni mitään. Ja illalla on PAKKO mennä jumpalle / salille / juoksemaan, pakottavista jaloista huolimatta. Mä siis yritän kompensoida sortumisiani kuntoilulla. Tulos lienee plusmiinusnolla 🙂

    Mutta josko sitä taas huomenna alotettais se ruokaremontti?! 😉 Tsemppiä vaan sinnekin suunnalle! Ja siis kolme konvehtia ei ole Paha Repsahdus… mulla menee kerralla koko rasia…

  2. sarppa sanoo:

    Mä en ikävä kyllä osaa auttaa! 🙁 Mie oon sellainen herkkuholisti,että vaikea niistä on irtautua!!
    Joskus olen laihduttanut -15kg ja silloin kyllä kaikki piti laittaa uusiksi.Ja kaikki meni hyvin muutaman vuoden,kunnes taas sorruin kaikenmaailman herkkuihin!

    Tsempit ja itsekuria.Pirteä olotila sen sitten palkitsee! 🙂

  3. Sally sanoo:

    Moikkis! Pidä yksi herkuttelupäivä (karkkipäivä) viikossa. Uskon, että pieni sallivuus on parempi kuin totaali kieltäytyminen. Ajatteles nyt – jo naisen hormonikierto VAATII suklaata tiettyyn aikaan kuusta 😉 Ja miten hyvältä tumma suklaa maistuu punaviinin kera tai mansikat dipattuna suklaaseen….

    Elämä on elämistä varten – ei ainoastaan hengissä olemista, vaan pitää muistaa myös ELÄÄ!

    PS. Ihana Mies sinulla, kun lähti iltauutisten aikaan rättiostoksille..

  4. -Anni- sanoo:

    Mulle toimii se, että en käy siellä kaupassa kun sen kerta (tai kaks) viikkoon, niin ei tule sitä houkutusta ostaa niitä karkkeja, ja mun karkkiholisti mies syö karkit autossa työmatkalla ettei mulle tuu mielitekoja. Mutta siis irtokarkkeja rakastan ja joskus tehnyt säännön, että 100g/5 painonvartijoiden pistettä on se mun annos. Ei tunnu paljolta, mutta kyllä sillä makeanhimonsa tyydyttää eikä tuu pahaolo!

  5. Mongusti sanoo:

    Sulla on tosi mukava blogi, löysin tänne ekaa kertaa:)
    Mulla oli juuri kolmen viikon karkki lakko ja täytyy kyllä sanoa ettei se helppoa ollut.
    Meillä oli mieheni kanssa veto, joten en halunnut sitä hävitä ja todeta että olin heikompi;)
    Jos makean himo iski aivan ylitsepääsemättömäksi ostin kuivattuja hedelmiä kuten taateleita tai aprikoosia. Tosin niillä saa kyllä mahan hyvin sekaisin:D

  6. Aamunkukka sanoo:

    Mä täällä hymy suussa luin tekstiäsi, sillä ne haisevat keittiörätit ällöttää minuakin;-)
    aika ihana mies sulla, tuskin pahaa tarkoitti DaCapoa tuodessaan-Sitä paitsi jostain luin että siinä on vähimmästä päästä niitä kaloreita;-).

    Mäkin suosittelisin sitä yhtä karkkipäivää viikossa. Sitte saat mässätä minkä napa vetää ja yht´äkkiä huomaatkin, että se ”ällötys” olo tuleekin yllättävän nopeasti.

    Itse olen sellainen herkku-hiiri, että nakerran jotain pientä lähes päivittäin. Mies nauraa kun otan muutaman karkin pussista ja jemmaan pussin sitten ylemmälle hyllylle.. ja siellä muuten pysyy. Suklaa mulla on heikko kohta, mutta nykyisin pyrin siinäkin siihen että vaikka se levy odottaisi kaapissa, syön kork.pari riviä kerrallaan. Ja uskotko, tuolla tavoin sama levy riittää yli viikoksi;-).

  7. lattenainen sanoo:

    moi!
    kokeilepa ruokapäiväkirjaa! SE sallii pienet herkuttelutkin. Eli jos syöt suklaapatukan, syöt yhen leivän vähemmän jne. Tai syöt jonain päivänä vähän vähemmän jos edellisenä päivänä tuli herkuteltua. eli kokonaisenergiansaanti ja kulutus ratkaisee. Ite tiputin tolla kikalla yli 10 kg.. Ja takasin tuli raskauden jälkeen 3 kiloa. ELi hyvin toimii. Eikä tarvii nähdä nälkää tai kieltäytyä kaikista herkuista. VÄhemmän on siis enemmän.

    huh mikä romaani. toivottavasti sait tästä vinkkiä!!

  8. Heli sanoo:

    Minä kannatan sitä, että joka päivä voi syödä jonkun pienen herkun. Se ei todellakaan kaada yhtäkään laihista. Kokonaisuus on se mikä ratkaisee. Minusta tuo pieni patukka tai muutama konvehti ei oo paha lainkaan. Mieluummin panostaa sit siihen että lisää kasviksia ja vaikka pienentää annoskokoja, jos sellasiin on tarvis. Mutta itsensä kiduttaminen kieltäymyksillä ei oo hyvä juttu, sillon kun ei mikään muu mielessä pyöri kun se mitä EI SAA syödä…

    Ja sanottakoon vielä, että ite en oo oppinu sitä kohtuuta ja ne pienet herkut tuppaa aina vähän olemaan suhteellinen käsite… =D Mutta kuitenkin tuo on se mitä itse pidän järkevänä. Lue Patrik Borgin kirjoja, minusta niissä on tosi hyvää asiaa. Samoin Hanna Partasen opit on hyviä.

  9. Maria sanoo:

    Thank you ladies 🙂

    Marja: mullakin on yleensä se, että sitten vedän liian tiukan linjan eli myös ”kunnon ruokaa” tulee syötyä liian vähän. Kultainen keskitie on siis vielä hakusessa 🙂

    Sarppa: wow, -15 kiloa ei ikinä onnistuis multa! Hatunnoston paikka 🙂

    Sally: toi suklaapointti on kyllä NIIN totta 🙂 Mies varmaan ajatteli juuri näin,kun sain naksut haisevasta tiskirätistä ”tuodaans nyt mammalle suklaata, että hormonitasapaino säilyy” 😉 Kiltti oli kyllä, kun lähti kauppaan. Siitä kiitos hänelle…Da Capon olis tosin voinut jättää sinne kauppaan…

    Anni: jep, tuo auttaisi tuo kerran viikossa maitokaupassa käynti. Ei tulisi sitten kuljettua niitten karkkihyllyjen houkutusten ohi… Kääk, montakos pistettä 60 kiloinen nainen sai syödä? Jos muistan oikein se oli 18. Eli 350 gr karkkipussistahan tuo tulee jo täyteen!

    Mongusti: kiitos 🙂 Täytyy kokeilla noita kuivattuja aprikooseja, banaanilastuja yms. Tai sitten jotain kromitabletteja :/

    Aamunkukka: haiseva tiskirätti on ehkä kauheinta, mitä keittiööni haluan 😉 Ei siinä Da Capossa tainnut olla kuin vajaa 100 kcal…silti vain ärsytti kun repsahdin muuten niin hyvin menneen päivän jälkeen. Viime kerran kun yritin tehdä ruokaremppaa niin pidin just lauantain sellaisena päivänä, että sain syödä karkkia ja itse asiassa tokana lauantaina huomasin, että karkit maistuvat aivan liian makealle. Taidan ottaa tuon lauantain käyttöön nytkin. On sitten jotain mitä odottaa 🙂

    Lattenainen: mä olen kokeillut tuota ruokapäiväkirjaakin (olikohan kiloklubi tms). Kaiken kiireen keskellä unohdin sitä täyttää. Mutta jos vaikka nipistäisin blogin päivittämisestä hieman ja kirjaisin noita syömisiä. Hyvä idea tuo ruokapäiväkirja!

    Heli: toi yksi herkku/päivä voisi kanssa toimia. Sitten ei tulisi varmaan koko ajan mietittyä namia, keksejä yms. Täytyykin napata netistä tietoa noista kirjoista!

    Tähän asti päivä mennyt hyvin…ainoa suuhun asti päässyt ”ruoka” on purukumi. Nyt aamupuuron keittoon !

Kommentoi