maanantai 08. elokuun 2016

Travel bucket list: Marrakech

Marrakech4MarrakechMarrakech1 Marrakech3 Marrakech52f81b2c3a7d4d2596a25df3e64e85931 (1)

kuvat lähteineen täällä

HEI HEI HELLUREI!

Maanantai, uusi viikko ja uudet kujeet aloitetaan matkailuhaaveiden merkeissä. Monesta asiasta olen valmis tinkimään, jotta pääsemme reissaamaan. Matkailu avartaa ja yhtäkään matkaa en ole katunut jälkeenpäin. En edes sitä v. 1997 ystäväni kanssa reissattua Alanyan matkaa ja niitä kahta päivää, kun makasimme ruokamyrkytyksen saaneina kivikovan sängyn pohjalla. Samanaikaista sähkökatkosta ja torakoiden rapinaa. Yhden tähden hotellissa, jossa piti olla ilmastointi. Ilmastoinnin virkaa toimitti viipperä katossa, joka ei kaiken kukkuraksi toiminut. Ulkona lämpöasteita taisi olla vähän yli 40, sisällä vielä enemmän. Vessa ei suostunut loppujen lopuksi vetämään ja sisäpuhelin ei toiminut. Kumpikaan ei kyennyt raahautumaan respaan valittamaan asiasta.

Ikimuistoisia reissuja on mahtunut näihin 40 vuoteen monta. Kovin kiitollinen olen niistä jokaisesta. Matkakuume vain kasvaa iän myötä, vaikka yllättäen jostain takavasemmalta on hiipinyt pieni lentopelko. En ajatellut kyllä antaa sille valtaa romuttaa haaveilujani. Aina silloin tällöin illan pimeinä tunteina matkustamme miehen kanssa ajatuksen voimalla. Kerromme toisillemme matkustushaaveista ja suunnittelemme tulevaa. Pienimuotoinen bucket list matkustuksen suhteen on suunnitteilla ja hyvä niin. Maailmassa on vielä monta kolkkaa, jossa haluaa käydä. Bucket listin ekaksi kohteeksi valikoitui Marrakech. Satuin katsomaan erään dokumentin parisen vuotta sitten Marokosta ja Marrakechista. Aluksi ajattelin, että huh, mikä elämänmeno. Kiire, autojen tööttäily, ihmisvilinät. Kunnes kuviin tuli niin älyttömän kaunis riad, marokkolainen talo sisäpihalla. Kuulin silmissäni äänet, tuoksutin tuoksut ja näin väriloiston. Silloin päätin, että tuollaiseen on vielä joskus päästävä. Tinkaamaan paikallisiin basaareihin ja illan hämärtyessä maistelemaan taginepadalla tehtyjä herkkuja kynttilänvaloon. Tallentamaan näkymiä kameralla. Voi juku, menisin muuten tuolla varmastikin ihan sekaisin, kun joka paikka olisi pakko kuvata 😀

Ainoa mitä mietimme on Marokon turvallisuus tänä päivänä. Toisaalta, tänä päivänä, jos puntti tutisee niin se voi sitä tehdä missä vain. Ennen tämän matkahaaveen toteuttamista täytyy tutustua Marrakechin turvallisuuteen. Varsinkin noiden kahden pellavapään myötä matkustamisen turvallisuus on noussut avaintekijäksi. Toisaalta haluamme heille opettaa, että ei tarvitse pelätä. Kaksipiippuinen juttu. Sen verran lentoja ja hotelleja tuossa bongailin, että häkellyin. Meidän perheeltä lennot ja erittäin hyvätasoinen hotelli viikoksi on vain 30% siitä mitä maksamme kahden viikon Thaimaan lomasta. Ja mikäli olen oikein tulkinnut, niin Marrakechin ravintolahinnatkaan eivät ole pilvissä.

Onko teillä matkahaaveita? Olisi kiva kuulla millaisia ja saada vinkkejä. Bucket list muuttuu ja kohteet vaihtuvat. Senpä takia uusia ideoita otetaan vastaan 🙂 Jos siellä ruudun toisella puolella on Marrakechin kävijöitä, niin mielellämme luemme myös kokemuksia!

OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle


sunnuntai 07. elokuun 2016

Pienet, rakkaat kesätyttöni mun

Mygirls (1 of 14) Mygirls (7 of 14) Mygirls (4 of 14) Mygirls (14 of 14) Mygirls (3 of 14) Mygirls (12 of 14) Mygirls (2 of 14) Mygirls (10 of 14) Mygirls (9 of 14) Mygirls (8 of 14) Mygirls (5 of 14) Mygirls (11 of 14)Mygirls (13 of 14)

MOIMOI!

Tänä viikonloppuna, jälleen kerran, sydämeni on pakahtunut. Se on pakahtunut lasten kikatuksesta, syliin änkeävästä pikkuisesta, spontaanisti halin antavasta kultakutrista, ehdoitta rakkautta tunnustavasta kullannupusta ja pienestä juuri nukahtaneen kädestä kaulan ympärillä, jota ei olisi yön tullen halunnut ottaa pois. Jo isoja, mutta silti niin kovin pieniä. Koetellaan rajoja, mutta kaivataan syliä. Saatetaan tiuskahtaa, mutta pyydetään heti anteeksi. Kaivataan aikaa ystävien kanssa, mutta palataan aina illan tullen kotiin.

Sydämeni on myös pakahtunut surusta. Surusta, kun tiedän, että kaikki eivät näe ja tunne sitä rakkautta. Jotkut kuitenkin haluaisivat palavasti kokea ne pienet sormet omien sormiensa ympärillä, mutta syystä tai toisesta eivät ole saaneet tätä haavetta toteen. Joillain taas olisi tähän mahdollisuus; olisi ne pienet sormet, jotka ottaisivat omasta sormesta kiinni, mutta aikuisen itsekkäät intressit ajavat ohi. Ei pystytä huolehtimaan lapsesta, sillä omasta itsestäkin huolehtiminen käy työstä.

Reilu 11 vuotta sitten aloitin elämänkoulun, joka on opettanut enemmän kuin mikään muu koulu tähän mennessä. Pääsykokeita tähän kouluun ei ollut, mutta helpolla sinne ei päästy sisään. Huolta ja epätoivoa oli ennen koulun alkamista. Koulun alettua huolta on ollut, mutta sitäkin enemmän onnentunnetta ja rakkautta. En käy tätä koulua yksin vaan sitä vastuuta on onneksi jakamassa toinen tasavertoinen vanhempi, opiskelijakollegani. Elämänkoulussa ei tunneta koeviikkoja. Pistokokeita sattuu eteemme aina silloin tällöin, päivittäin. Kaikki ne olemme tähän mennessä läpäisseet. Jotkut rimaa hipoen ja jotkut heittämällä. Nuo pikkuiset opettajamme ovat opettaneet meille enemmän kuin saattavat arvatakaan. Asettaneet tiellemme rasteja, joita ollaan yön pimeinä tunteina ratkottu. Valvottu ja aamulla herätty väsyneinä, mutta kirkkain ajatuksin.

Onko mitään kalliimpaa kuin omat lapset? Ei ole. Sen takia näen punaista, kun kuulen vanhempien huutavan lapsilleen. Puhuvan epäkunnioittavasti. Purkavan pahaa oloaan lapsiin. Ihan kuin se olisi meidän vanhempien etuoikeus toimia näin. Ei se kuulkaas ole. Kukaan meistä ei kuitenkaan ole sellainen yli-ihminen, että ääntään korottamatta klaaraisi tämän elämänkoulun. Mutta jos ainakin yritettäisiin asettua hetkeksi sen lapsen kenkiin ja miettiä, miltä se tuntuu. Suojeluvaistoni on jälleen herännyt vahvempana kuin koskaan. Tiedän, että kasvu ei ole helppoa. Toinen saattaa olla ihan ulapalla kaikista muutoksista, niin henkisistä kuin fyysisistäkin. Tuntea sisällään jotain, jonka haluaa päästää kiukkuna ulos. Niinä hetkinä otan syliin ja silitän päätä. Joskus tämä toimii, joskus ei. Silloin annan aikaa. Aikaa pahalle ololle tulla pois. Hyvin pian sieltä myllertävän kuoren alta kuoriutuu taas se oma pikkuinen tyttöni. Se, jonka ansiosta olen, mikä olen. Se, jolle haluan sanoa, että olen maailman onnellisin äiti. Vaikka välillä vähän tyhmä olenkin 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


keskiviikko 03. elokuun 2016

Pohdintoja kesäyössä

MOIKKAMOI IHANAT!

Tiedättekö, olla väsynyt ja onnellinen on ihan eri asia kuin olla vain väsynyt. Ei sillä, kyllä mä eilenkin aamulla olin onnellinen, mutta väsymys oli sitä luokkaa, että se tukahdutti ihan aamusta sen onnentunteen allensa. Tiistai ja mä ei tulla toimeen. Keskiviikon kanssa taas ollaan bestiksiä. Tänään kaikki on niin kovin hyvin. Vaikka eilen tuli kukuttua myöhään ja unet jäivät vähänlaiselle. Veljen vaimon kanssa nauttimastamme punaviinistä muistutti aamulla vieno kolotus ohimolla. Ei viiniä viikolla -sääntö koki kolauksen, mutta eikös säännöt olekin tehty rikottaviksi 😉Tampere (3 of 3) Tampere (2 of 12)Tampere (2 of 3) Tampere (1 of 12)Tampere (8 of 12)Tampere (5 of 12)

Viime yönä ennen nukahtamistani pohdin jälleen sitä, että kuinka usein tulee pysyttyä omalla mukavuusalueellaan. Tehtyä niitä tuttuja ja turvallisia juttuja, joista tykkää. Eikä siinä mitään pahaa ole, mutta se, että tekee välillä jotain uutta avaa täysin uusia mahdollisuuksia. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit ovat soineet mun levylautasella aina 1990-luvun puolesta välistä asti ja aina kun on ollut mahdollisuus on tullut käytyä livekeikoilla. Suosittelen. Viikko takaperin, kun vietimme miehen kanssa iltaa kaksin kaupungilla huomasimme liian myöhään, että Sir Elwood Duo olisi ollut juurikin Tampereella tuona kyseisenä iltana.

Tampere (3 of 12) Tampere (9 of 12) Tampere (7 of 12) Tampere (12 of 12)

Jäi harmittamaan, että olimme vallan missanneet keikan. Huomasimme kuitenkin, että Elwood on kera Vieraskirjan Tampereella tuosta liki viikon päästä eli eilen. Runoilijan tekstejä laulettuna. Ensiksi ajattelimme, että olkoon. Mutta onneksi menimme. Eilen tuli astuttua pois mukavuusalueelta ja tänä aamuna heräsin rikkaampana kuin eilen aamuna. Aivan mieletön keikka. Tosin mä olen sitä mieltä, että lauloi Juha Lehti sitten vaikka Känkkäränkkää tai Hopeista Kuuta, niin hän on ehdottomasti yksi Suomen parhaita miessolisteja. Liki tuon parituntisen tuli kuunneltua vallan laulujen sanoja. Runoja. Silmäkulma kostui useamman kerran.

Tampere (10 of 12) Tampere (11 of 12) Tampere (6 of 12)Tampere (1 of 3)

Joten neuvoni sinulle tänään; astu pois tutusta ja turvallisesta. Astu pois mukavuusalueeltasi. Syö sipulia, vaikket siitä tykkäisikään. Kuuntele klassista, vaikka olet rokkimimmejä. Käy hölkällä, vaikka olet sitä mieltä, ettet osaa juosta. Pukeudu joulunpunaiseen, vaikka ei ole joulu. Hymyile vastaantulijoille, vaikka yleensä et ota edes katsekontaktia. Soita ystävälle, vaikka ajattelin laittaa asiasi viestillä. Kävele sateessa, vaikka yleensä kietoudut shaalin alle sohvannurkkaan.

RAKKAIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle

PS. ja hei, mites toi meidän kaunis kotikaupunki? Tampere 


tiistai 02. elokuun 2016

Vain koira puuttuu!

HEIPPULIHEI!

Se on jännä juttu, että miten tuollaista pientä (suloista, karvaista ja ehkä maailman ihaninta) koirakaveria voi olla niin suunnaton ikävä. Vaikka ollaan tavattu vasta kerran. Kertonee siitä, että toinen sulatti sydämet samantien. Pukkaamalla päätä leuan alle ja nuuskuttelemalla. Sanokaa mun sanoneeni, mutta olen vielä tuon nappisilmän kanssa pulassa. Noh, pitää ottaa tiukka linja kuitenkin. Rajat ja rakkaus – pärjäisiköhän niillä myös koiran kasvatuksessa? 🙂 Tällä tai viimeistään ensi viikolla mennään katsomaan koirulia vielä toisen kerran, ennen kuin saamme koiruuden kotiin kanssamme. Ei mene päivääkään tai pikkuisemmalla oikeastaan tuntiakaan, ettei ääneen joku sanoisi, että voi kun on Tobya kova ikävä. IMG_9133

Ja tehän tiedätte, että se on sitten kaikki tai ei mitään allekirjoittaneen kohdalla. Kun hurahdetaan, niin hurahdetaan kunnolla. Koiraan on nyt jo sitouduttu täysillä. Varauduttu ”synnytystuskiin” ja siihen, että oma elämä ei ole enää ihan niin ex tempore. Otettu huomioon se, että meillä tulee olemaan pikkuinen hauvavauva perheessä, joka rajoittaa omalta osaltaan menoja. Ja ensi alkuun vissiin yöuniakin 😉 Mutta mietitty asia myös niin, että koiruli tulee osaksi perhettämme ja osaksi meidän menojamme. En malta odottaa, että saamme haukun mukaan saareen!

Koira (8 of 8)Koira (6 of 8)Koira (3 of 8)

En muista, että ennen lasten syntymää oltaisiin menty lastentarvikkeista ihan näin kaheliksi. Ennen heinäkuuta en ollut jalallanikaan astunut Mustiin & Mirriin. Se oli kuulkaas menoa. ”Ja jos liityt kanta-asiakkaaksi, saat 10% alennuksen.” Ok, ei mennyt miehelle ihan läpi se, että ostettiin paljon, koska alennus oli näin ollen enemmän ;D Mutta nyt Tobylla on sänky, panta nimilaattoineen, flexi, kakkapussit, ruoka- ja vesikupit, harja, shampoo, kynsisakset, unilelu, pari lelua, pieniä herkkupaloja, koiravauvan kuivamuonaa, pissa-alustoja sekä matkustusboxi (tai miksi sitä nyt sanotaan…sellainen, jossa on automatkat ja jonka saa turvavyöllä kiinni). Nuo tassupyyhkeet olivat sellaiset, jotka olisi voinut jättää kauppaan. Meillä kun on kulahtaneita pyyhkeitä vaikka kuinka. Pelastusliivi on vielä hankintalistalla. Harjaatteko muuten koiran hampaita? Vai riittääkö hampaiden puhdistukseen erityiset luut tms? Onko jotain muuta oleellista, jota ei olla huomattu ostaa? Mitäs muuten lääkepuoli. Käytättekö punkkisprayta tms? Pitääkö olla erikseen koirien lääkekaappi? Kiitos jo etukäteen vastauksista ja pahoitteluni kysymystulvasta, sitä kun ollaan ensikertalaisina liikkeellä 😛 Ai niin, ja onko teillä sadekelillä koirille sadevaatteet?

Koira (2 of 8) Koira (1 of 8) Koira (4 of 8) Koira (7 of 8)
Niin, enää ei taida puuttua kuin se koira

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


sunnuntai 31. heinäkuun 2016

Karamellisoitua nyhtöpossuburgeria & sunnuntaisutinoita

viikonloppu (1 of 18)viikonloppu (17 of 18)viikonloppu (12 of 18)viikonloppu (6 of 18)viikonloppu (14 of 18)viikonloppu (9 of 18) viikonloppu (2 of 18)viikonloppu (11 of 18) viikonloppu (3 of 18) viikonloppu (4 of 18) viikonloppu (5 of 18) viikonloppu (7 of 18)viikonloppu (16 of 18) viikonloppu (8 of 18) viikonloppu (10 of 18) viikonloppu (13 of 18) viikonloppu (15 of 18) viikonloppu (18 of 18)

MOIMOI!

Hei, perinteiset sunnuntain mökkikuvatulvat 🙂 Pitkästä aikaa, näin sunnuntaina. Kuten perjantaina iltapäivästä totesin, niin on ihanaa, että viikonloput ovat saaneet taas uuden merkityksen töiden alettua. Eikä näin sunnuntaina onneksi tullut sitä sunnuntaioloa. Joskus muistan sellaisista ”kärsineeni”. Tuntui siltä, että plaah, työviikko edessä. Nyt fiilistelen sateista sunnuntaita, kotia joka kokee kohta muodonmuutoksen (ne pyykit, ne pyykit you know) ja toivottavasti myöhemmin myös salia/lenkkiä. Fiilistelen myös jo tulevaa työviikkoa. Kuunvaihde teettää omat työnsä, joten kiirusta tulee pitämään. Ollakin, että olen vielä ensi viikon toimistolla yksin ennen kuin työkaverini palailevat lomilta tipottain.

Eilen saatiin nauttia kyllä niin ihanista kesäkeleistä, että oksat pois. Parhaassa seurassa. Veljen perhe tuli saareen ja lapset nauttivat koko päivän järvessä. Aurinko porotti kuin helteellä konsanaan. Juuri kun olimme saaneet iltaruoan katettua kesähuoneeseen alkoi virkistävä sade. Pitkästä aikaa tein karamellisoitua nyhtöporsasta. Olinkin unohtanut, kuinka iisipiisi tuo on. Herkullisuudesta puhumattakaan. Tällä kertaa nyhtöpossu pääsi hampurilaisen väliin. Viimeksi sitä syötiin ciabattan päällä. Chilikastike ja marinoidut punasipulit kruunasivat koko komeuden. Joskus olen reseptit näihin täällä jakanut, mutta jaetaan uudelleen. Sillä nämä vievät kielen mennessään. Vaikka itse sanonkin 😉

KARAMELLISOITU NYHTÖPOSSU

800g kassleria

Marinadi
1 solo valkosipuli pilkottuna
1 tuore chili pilkottuna
1 tl paprikajauhetta
1 dl + 1 dl bbq-kastiketta (mä käytin Huntsia)
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
– laita liha pakastepussiin ja lisää marinadiaineet pussiin (huom! vain 1 dl bbq-kastiketta)
– anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
– ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista
– laita uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa puolisen tuntia (kunnes saanut väriä)
– kiedo liha folioon ja jatka paistamista 125 asteessa 4-5 tuntia
– revi haarukalla säikeitä uunivuokaan ja lisää folion sisältä marinadiainekset + 1 dl bbq-kastiketta
– paista 225 asteessa noin vartti, kunnes liha rapsakoituu

CHILIKASTIKE
2 dl turkkilaista jugurttia
1 punainen chili siemenet poistettuna ja pilkottuna
2 rkl bbq-kastiketta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
– sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa tovin

MARINOIDUT PUNASIPULIT
2 punasipulia ohuina renkaina
0,5 dl punaviinietikkaa
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
– kiehauta sipuli, etikka, sokeri ja suola kattilassa
– lisää öljy ja anna jäähtyä

Ensi viikolle luvassa ainakin koirapostausta ja tulevan kotimme kellarikerrosta sekä yläkertaa. Koin tänään kotimatkalla ahaaelämyksiä jälleen tuon talovanhuksen suhteen. Nyt pitäisi saada remppamiehet töihin, ennen kuin tulee lisää muutoksia! Vaikka olenkin tyytyväinen olemassaoleviin huonekaluihin, niin silti olen ihastunut pariin sohvaan, joita nyt olen netissä ihastellut. Josko saisi nuo Kivikit vaikka hukattua sinne miehen valtakuntaan kellarin telkkarihuoneeseen. Sen mustan recliner-nahkasohvan tilalle, josta hän haikailee ;D Nyt vipinää kinttuihin pyykkikasan suhteen. Sitten sitä salia tai lenkkiä. Palaan illalla perjantaisen postauksen kommentteihin, kiitos niistä ystävät hyvät 

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle