tiistai 16. elokuun 2016

Koirakuulumisia

Toby (1 of 3)Toby (2 of 3) Toby (3 of 3)HELLUREI IHANAT!

Pikaisesti tulin kertomaan teille, että hän on kotona. Toby nimittäin. Eilen haettiin koiruli töiden jälkeen. Kuinka paljon iloa ja rakkautta voi yksi luonnonihme tuoda vajaassa vuorokaudessa? Voi kuulkaa, paljon ♥  Tässä ollaan nyt tutustuttu vuorokauden verran ja tuntuu, että molemminpuolinen rakkaus ja luottamus senkus vahvistuu. Sitä ei käy kieltäminen, etteikö olo olisi tänään yhtä pökki kuin vauvan kanssa sairaalasta kotiuduttua. Äidilliset vaistot heräsivät ja nukuin kirjaimellisesti koiran unta alkuyön, kun kuuntelin koko ajan, että vikiseekö toinen. Puoli kahden maissa vikisi ja kävin silittelemässä. En laittanut valoja, enkä puhunut. Hiljaa tosin kirosin, kun tajusin astuneeni pissaan ;D Rauhoittui samantien, mutta hetken päästä alkoi vikisemään uudelleen. Raijasin peittoni ja tyynyni takkahuoneen sohvalle ja niin me nukkua posotettiin aamuun. Toisen ilme oli ratkiriemukas, kun huomasi minun heränneen. Suukkoja sateli ja häntä viuhui 🙂

Heti heräämisen jälkeen mentiin takapihalle pisulle, syötiin ja jälleen takapihalle isolle hädälle.  Hienosti toimii. Takkahuoneesta otettiin matto pois, mutta olkkariin matto jätettiin. Meillähän ei ole aiempaa kokemusta koirasta, mutta yllättävästi ainakin tästä meidän yksilöstä näkee, milloin on hätä. Ehtii viemään ulos ajoissa. Paitsi tänään töissä kävi pienen pieni vahinko kahvihuoneen lattialle. Jep, hän oli kanssani aamupäivän töissä. Ei raaskinut jättää yksin lasten koulun ajaksi. Vähän ulkoiltiin ja nukuttiin parit päikkärit. Toiset tuossa kantolaatikossa (tai mikä autoboksi lie) ja toiset mun sylissä. Sylissä viihtyy, vähän liiankin hyvin. Mutta voiko koiralle antaa liikaa syliä? Jos en nyt rupea kantelemaan pitkin poikin, niin tuskin on haittaa?

Nyt kone säppiin ja kohti kotia. Lapset ovat Tobya siellä hoitaneet iltapäivän ja hyvin ovatkin hoitaneet. Facetime-puhelun perusteella toinen on yhtä hymyä 🙂

TIISTAITERKUIN,

alle


sunnuntai 14. elokuun 2016

Suloisen sunnuntain resepti

Lihakeitto (1 of 1)Lihakeitto (5 of 10)Lihakeitto (6 of 10)Lihakeitto (2 of 3) Lihakeitto (3 of 10) Lihakeitto (4 of 10) Lihakeitto (7 of 10)Lihakeitto (2 of 10)Lihakeitto (2 of 2) Lihakeitto (9 of 10)

MOIKKAMOI! 

En kestä, saako toitottaa onnea? Juujuu, se kel onni on sen kätkekööt, mutta miksi ihmeessä se pitäisi kätkeä? 🙂 Tähän asti sunnuntai on ollut täydellinen. Supersuloinen sellainen. Asteikon yläpäässä. Parastahan on se, että mitään erityistä ei ole tapahtunut. Sunday flow on syntynyt hymyilevistä ihmisistä, ystävistä, takkatulesta, suussasulavan mureasta lihasta lihakeitossa, sämpylän kovasta kuoresta, sämpylän pehmeästä sisälmyksestä, mukaansa tempaavasta kirjasta, liiallisesta snäppäilystä, kukkaan puhjenneesta miekkaliljasta, yllättävästä siivousinspiraatiosta, siivousinspiraation yllättävästä katoamisesta ja lämpimistä sisätöppösistä. Suloista sunnuntaita ei ole edes pilannut pyykkivuori sohvalla tai pölypallerot lattialla. Tosin meillä on siivous täällä vielä kesken. Imurointi odottaa. Sillä, huomenna saadaan Toby Topsukka kotiin. Siistiin kotiin on ihmisten kiva tulla, niin miksei sitten koirankin 😉

Aamulla tuli herättyä suhteellisen ajoissa ja siinä raksun vieressä maatessani mietin, kuinka kiitollinen sitä saa olla. Eilen yritin toista patistaa menemään varpajaisiin taksilla ja tarjoiduin kyyditsemäänkin, mutta ei. Hän halusi mennä autolla. Oli ollut hauskaa ja kotona oli aikaisin. Aamulla pötköteltiin koko porukka sängyssä ja mietittiin, kuka menee laittamaan kahvin tulemaan. Kunnes saimme loistoidean; aamiainen hotellissa. Matkalla kaupunkiin hotelli tosin vaihtui kahvilaan, mutta hyvä niin. Tulevat naapurit, ihana ystäväperheemme oli sattumoisin samaan aikaan brunssilla samassa paikassa. Kuulumisten vaihtoa ja hyvää ruokaa. Chilisuklaakakkua ja mansikkaleivosta. Ei paha sunnuntain aloitus!

Sunnuntai jatkui keittiön puolella. Alunperin piti laittamamme naudan ulkopaisti uuniin ja tehdä pataruokaa, mutta pataruoka saa odottaa kuulkaas pakkaspäiviä. Nyt paisti pääsi kolmeksi tunniksi kiehumaan laakerilehtien ja suolan kanssa. Paloittelun jälkeen se meni vielä puoleksi tunniksi kiehumaan porkkanoiden ja perunoiden kanssa. Lihasoppa vei kielen mennessään. Pidemmän aikaa mukana olleet lukijat tietävätkin mun antipatian ”kruntsulihaan”. No ei kruntsunut sitten pätkääkään, onneksi jaksettiin keittää tuota tarpeeksi kauan. Lihakeiton kanssa lämpimiä sämpylöitä. Muistan vuonna 2012 luetuin postaukseni oli se, jossa esittelin Sikke Sumarin keittokirjan ohjeella tehdyt Namasten sämpylät. Meillä taidettiin tehdä ko. sämpylöitä vuosina 2012-2013 vähän liikaa, sillä jotenkin niihin ehti kyllästymään. Tänään tein niitä pitkästä aikaa ja onhan ne hyviä. Resepti löytyy täältä. Näissä sämpyissä parasta on se, ettei tarvitse vaivata ja se, että taikina säilyy jääkaapissa. Pystyy katsokaas hätsynpikaisesti pyöräyttämään aamiaissämpylät!

No mutta, nyt rullaamaan takkahuoneen lattiasta vielä matto pois, imuri laulamaan ja pölyhuiska töihin. Ehkä ne pyykitkin siitä viikkaantuvat samalla tohinalla. Sitten sauna päälle ja valmistautumaan ensi viikkoon. Huomiselle on postaus valmiina, mutta katsotaan miten ensi viikolla muuten ehtii postailemaan. Kun ei yhtään tiedä, olenko ihan valjastettu tuon pikkuisen hauvavauvelin hoitoon. Mutta toivottavasti ehdin ainakin Instagramia (atmarias) ja Snapchattia (atmarias) päivittää. Tuo Snäppi on muuten kätsy, sinne tulee aika paljon laitettua ex tempore-materiaalia ja videoita. Myös bloggaajan behind the scenes -matskua 😉

SUPERIHANAA SUNNUNTAI-ILTAA,

alle


lauantai 13. elokuun 2016

Rainy day people

HEI HEI HEISSULIVEI,

ihana tämä Suomen suvi; eilen illalla oli varsin kesäistä ja tänään, tadaa – syksy on tullut 🙂 Tuossa yksi aamu viikolla ajoin töihin kaatosateessa ja jostain syystä radio oli Nostalgia -kanavalla. Siellä soi Rainy day people ja suu vääntyi väkisin hymyyn. Mitenkään kategorisoimatta ihmisiä sen kummemmin aloin miettimään, että on meitä, jotka rakastavat sadetta ja sitten on heitä, joiden päivä on pilalla, kun sataa. Itse kuulun edelleen vahvasti tuohon ensimmäiseen. Tänä aamuna mökillä sai herätä sateenropinaan. Kotona peltikattoon sade ropisee välillä liian kovaa, mutta tuo huopakatto mökillä. Sadepisarat lyövät siihen jotenkin paljon pehmeämmin. Avattiin rullaverho ja todettiin, että ei muuta kuin pikkuisen vielä unta lisää.

”Rainy day people always seem to know when it’s time to call
Rainy day people don’t talk, they just listen till they’ve heard it all
Rainy day lovers don’t lie when they tell ’ya they’ve been down like you
Rainy day people don’t mind if you’re cryin’ a tear or two

If you get lonely, all you really need is that rainy day love
Rainy day people all know there’s no sorrow they can’t rise above
Rainy day lovers don’t love any others, that would not be kind
Rainy day people all know how it hangs on a piece of mind

Rainy day lovers don’t lie when they tell you, they’ve been down there too
Rainy day people don’t mind if you’re cryin’ a tear or two.

Rainy day people always seem to know when you’re feeling blue
High stepping strutters who land in the gutters sometimes need one too
Take it or leave it, or try to believe it
If you’ve been down too long

Rainy day lovers don’t hide love inside they just pass it on
Rainy day lovers don’t hide love inside they just pass it on”
-Gordon Lightfoot-

Lauantai-ilta (3 of 12) Lauantai-ilta (2 of 12) Lauantai-ilta (6 of 12) Lauantai-ilta (9 of 12) Lauantai-ilta (11 of 12)Lauantai-ilta (7 of 12) Lauantai-ilta (12 of 12)

Kotimatkalla jossain vaiheessa aurinko alkoi pilkottaa hetkellisesti, mutta muuten on ollut kovin syksyinen keli. Sen innoittamana ostin syksyn värisiä gladioluksia. Lämmitin kupin teetä, sytytin kynttilät ja istahdin keittiön pöydän ääreen. Uusin Deko seuranani. Jälleen on se aika vuodesta, kun hullaannun ja hurmioonnun tummanpuhuvista kuvista. Niissä on jotain mystistä, samoin kuin elokuun illoissa. Ja tummissa väreissä sisustuksessa. Ehkä paras sisustusratkaisuni kautta aikain on ollut tämä ruokailutilan seinän maalaaminen vaalean mustaksi / tummanharmaaksi. Emme alunperin ajatelleet uuteen kotiimme näin tummia seiniä laittaa, mutta nyt olen alkanut miettimään, että mitäs jos…edes yksi tehosteseinä jonnekin 😉

Lauantai-ilta (10 of 12)Lauantai-ilta (4 of 12)Lauantai-ilta (8 of 12)Lauantai-ilta (1 of 12)

Siitä on muuten tovi, kun ollaan oltu viimeksi lauantai-iltana kotona. Jotenkin hassu fiilis, eikä kyllä lainkaan kotoisa. Kiitos sotkuisen kodin 🙂 Ehkä se tulee siitä se kotoisa olo, kun pikkuisen siivoaisi paikkoja. Mutta sitä ennen vielä yksi kuppi teetä ja vähän sisustusinspiraatoita. Jep, minä vannoutuneena kahvi-ihmisenä ostin teetä, jossa maistuu shamppanja ja mansikat. Rakkaan ystävän kanssa oltiin taannoin Fazerilla ja sain tuoksuttaa hänen teetään. Seuraavan kerran ostin itsellenikin kupin tuota teetä ja samantien lähti myös teetä pieni pussukka kotiinkin. Suosittelen. Jos en nyt väärin muista, niin teen nimi oli Studio 54. Ihan taivaallista!

LEPPOISIN LAUANTAI-ILTATERKUIN,

alle


torstai 11. elokuun 2016

Tästä se lähtee!

…uusi kouluvuosi, aikaiset illat ja aamut nimittäin!

HEISSULIVEI,

lämpimät kiitokset onnitteluista ♥ Palaan vastailemaan teille illalla, kunhan ollaan käyty synttäri-illallisella ja koulun aloittajaisillallisella. Lapset saavat päättää, joten se on jälleen siipien vuoro. Ihan kiva päästä juhlistamaan alkanutta kouluvuotta ja juttelemaan ekan päivän kuulumisia. Aika monella lapsella alkoi tänään koulu, eikö vain? Uusi rytmi ja arki. Eilen olin tovin ihmeissäni, kun sain lapset jo puoli yhdeksän jälkeen nukkumaan. Pari tuntia omaa aikaa tuntui kerrassaan oudolta. Kesälomalla kun meillä kaikilla on ollut se sama rytmi. Kovin toisia jännitti jo eilen illalla ja tänä aamuna jännitys oli käsin kosketeltavaa. Aamulla pomppastiin sängystä ekalla herätyksellä ylös, vaatteet puettiin ilman kehotusta ja ennen kuin ehdin edes muistuttamaan niin hampaat ja hiukset oli harjattu. Jep, tuttua myös aiemmilta vuosilta. Viikko tästä eteenpäin ja veikkaan, että on jo eri meininki 😉

Koulu (9 of 10)Koulu (5 of 10) Koulu (3 of 10) Koulu (4 of 10) Tytöt halusivat välttämättä, että värjään heidän hiustensa latvat vadelmanpinkiksi ekaksi koulupäiväksi. Jonain heikkona hetkenä kesälomalla tähän suostuin. Luulin jo, että olivat unohtaneet koko jutun ennen kuin eilen saunaan mennessämme muistuttivat asiasta. Ei siinä muu auttanut, kuin ottaa tuo väriaineputeli esiin. Kerran aiemminkin ollaan värjätty lasten hiusten latvoja tuolla sävyttävällä hoitoaineella. Tykkään, että se on ok, sillä lähtee parissa pesussa pois. Heti laitettuaan se on kyllä aikas ärtsyn värinen 😀 Täytyy houkutella tytöt tänään hiuspesulle. Yksi pesu ja varsinkin pienemmän vaaleissa hiuksissa räikeä pinkki muuttuu ihanaksi hattarapinkiksi.
Koulu (6 of 10)Koulu (7 of 10)

Tytöillä alkaakin vähän uudenlainen arki…tähän mennessä ovat kävelleet koulusta mummulaan tien toiselle puolen ja tehneet läksyt siellä. Onni on, että syyskuun alusta pystyn olemaan ainakin useimpina päivinä kotona ottamassa pikkuisia vastaan. Pikkuisia? Kyllä, mulle nuo ovat vielä pikkuisia ♥ Ostimme mummulle joululahjaksi Kalevala Korun suojelusenkelin. Enkeli oli suojana ihan loppuun asti, mutta ihmeisiin sekään ei pystynyt. Yhdessä tuumin päätimme antaa mummun korun esikoiselle. Ja vaikka se ei ehkä olekaan nykynuorison muodin mukainen, niin olen kyllä äärettömän onnellinen, että se on ja pysyy toisen kaulassa. Tuomassa turvaa. Suojelemassa koulutiellä.

Koulu (2 of 10)

Ennen kouluun lähtöä vielä parit selfiet ja kavereille whatsupit, että joko mennään. Huh, toista se oli kuulkaas silloin, kun meitsit lähti vekkihame päällä (joo ja talvella hiihtäen ;D) hiukset rusetilla kävelemään kouluun. Ja hyvinhän eka koulupäivä oli mennyt. Meillä pienempi otti ekana vieraana kielenä espanjan ja heti tänään oli ollut eka espanjan tunti. Kovin oli innoissaan ja ylpeänä esitteli sanavarastoaan. Nyt ollaan sinänsä jännän äärellä, että ei ihan hirmuisesti voi auttaa läksyissä. Senpä takia olen harkinnut vakavasti aloittavani jälleen espanjankielen opiskelun. Jotenkin on päässyt reilussa 20 vuodessa taito ruostumaan…

Enkeleitä kaikkien lasten koulutielle ja me aikuiset voisimme jälleen höllätä kaasujalkaa liikenteessä, eiks niin?

TORSTAITERKUIN,

alle


keskiviikko 10. elokuun 2016

Elämäni parasta aikaa

MOIKKAMOI!

Äsh, ensin ajattelin, että en todellakaan tule tekemään tällaista vanhenemispostausta. Ei sen takia, että vanheneminen olisi jotenkin huono asia vaan sen takia, että itselläni on jonkinlainen ”vaatimattomuuskriisi”. Tai sellainen, että pienen pääni sisällä ajattelen, etten voi tehdä tällaista postausta ja vielä synttäripäivänäni, koska en halua kuulostaa siltä, että kalastan onnitteluja. Tiedättekö mitä mä tarkoitan? Ongelmieni ollessa tätä luokkaa, en olisi huolestunut. No mutta, kuitenkin ajattelin näin 26-vuotispäivänäni (juu, aamulla tajusin peiliin katsoessani, että en taida olla enää se 25-vuotias…;) jutustella teidän kanssanne muutaman sanan vanhenemisesta.Nivea_blogi (1 of 6)
Viime vuonna ennen pyöreitä vuosia täyttäessäni kriiseilin aika mittavasti. Huomatakseni, että se kriiseily oli aivan turhaa. En tiedä, mutta kyllä musta tuntuu, että viimeisen vuoden olen ollut parhaimmassa iässäni. Toivottavasti se tunne ei lopu kuulkaas ikinä. Tämäkin, niin kuin niin moni muu asia, on asennekysymys. Kyllä, sieltä omasta peilikuvastaan voi vallan hyvin huomata iän mukanaan tuomat juonteet. Tai sitten voi keskittyä silmiin, sielun peiliin ja huomata niistä heijastuvan elämänkokemuksen. Otsajuonteet mulla on tullut aika aikaisin, mutta nyt uusimpana olen huomannu nuo nasolabiaalijuonteet. Valehtelisin, jos väittäisin, että en ole googlettanut juonnehoitojen hintoja 😉 Ehkä se iän tuoma viisaus on astunut tässä välissä peliin. Sitä on osannut suhteuttaa asiat oikeisiin mittakaavoihin. Nähnyt ne juonteet osana elettyä elämää. Ei sillä, never say never, mutta tällä hetkellä nuo juonteet saavat olla. Viimeisen vuoden aikana elämä on taas näyttänyt, että loppupeleistä ne otsarypyt ovat aika pieni seikka. Ne ovat ehkä parantumattomat, mutta ne eivät ole kohtalokkaat eivätkä lyhennä elinikää.OOTD (3 of 3)

Parhaimmassa iässäni olen todennut olevan jo senkin takia, että jos mahdollista, niin olen tullut vielä avoimemmaksi. Tutustumaan uusiin ihmisiin, kokeilemaan uusia juttuja. Tietynlainen sisäinen rauha on myös vallannut mieleni. Osaan nykyään rauhoittua ja keskittyä paremmin. Tiedän, että kaikesta selviää. Joidenkin asioiden eteen täytyy vain tehdä rutkasti töitä, mutta aina ne kenkuimmatkin asiat selviää. Tavalla tai toisella. Tiedonjano senkus kasvaa ja uusia ihmisiä tavatessani jään usein kohtuuttoman pitkäksi aikaa juttelemaan, sillä rakastan uusiin ihmisiin tutustumista. Jokainen kohtaaminen tällä, toivottavasti pitkällä, matkalla jättää jäljen, niin hyvässä kuin pahassa. Sen takia jokaisesta kohtaamisesta olen opetellut ottamaan kaiken irti.

Tiedonjano on lisääntynyt myös sen suhteen, että niiden lukemieni romaanien lisäksi kirjahyllyyn ilmestyy tämän tästä itsetutkiskelun ja filosofisenkin puolen kirjoja. Kaikilla meillä on petrattavaa ihmisenä. Kukaan muu ei meitä pysty muuttamaan kuin me itse. Olen ihan hurjan kiinnostunut näistä asioista. Tämän seuraavan vuoden tavoitteena on ottaa askel eteenpäin tavoitteessani; olla joku päivä miljonääri. Enkä tarkoita rahallisessa merkityksessä vaan sen henkisen hyvinvoinnin ja ajatusmaailman suhteen. Toiveina on vielä avoimempi, vastaanottavampi, tyynempi ja onnellisempi minä. Viis niistä harmaista platinaraidoista, joita hiustyvestä on alkanut pukkaamaan ja niistä juonteista, jotka kertovat eletystä elämästä ♥

Mites siellä ruudun toisella puolen muut ”26-vuotiaat”, allekirjoitatteko väitteen, että nelikymppisenä ihminen elää elämänsä parasta aikaa? Tosin eihän sitä voi vielä tietää mitä tuleman pitää. Toivottavasti ajattelen viiskymppisenäkin samoin – että elän elämäni parasta aikaa 🙂cats

KESKIVIIKKOTERKKUISIN,

alle