tiistai 23. elokuun 2016

Reissugarderoobia ja laukkulöytö

Reissuvaatetta (7 of 7)Reissuvaatetta (2 of 7)Reissuvaatetta (1 of 7) Reissuvaatetta (3 of 7) Reissuvaatetta (4 of 7) Reissuvaatetta (6 of 7)Reissuvaatetta (5 of 7)
HELLUREI IHANAT!

Enää kaksi yötä ja sitten lähdetään Emilian ja Essin kanssa kohti Tukholmaa. Niin ihanaa kun onkin päästä reissuun, niin sydän pakahtuu tuon pienen karvapalleron takia. Vaikka erittäin hyvään huomaan tänne muun perheen kanssa jääkin. Kyllähän tähän vauva-arkeen tekee ihan hyvää se, että saa istua alas syömään silloin kuin on nälkä. Eikä tarvitse siivota muutamaan päivään pissoja lattialta. Tuo meidän poitsu on alkanut nyt merkkailemaan. Pikkuisia lantin kokoisia pisuja löytyy sieltä sun täältä. Onneksi ei haise. Vielä 😉

Mun sisäinen kello on käännetty syksyyn ja senpä takia ajattelin, että säätiedotus vaan huijaa, kun sanoo Tukholmassa olevan aurinkoa ja reilusti päälle kaksikymmentä astetta. Parit paksut villatakit kaivoin esille, mutta meteorologi-Minttu Tukholmasta kertoi, että siellä on kuuma! Joten mukaan pitää pakata myös vähän kevyempää. Muuten mennään aika kasuaalisti, farkkutennarilinjalla. Paljon tulee käveltyä, joten mitään korkkareita ei sovi jalkaan laittaa. Farkut saa uutta nostetta vähän fiinimmästä paidasta. Tarvittaessa mennään kasuaalisti collegessa. Tämän kesän kylmien ilmojen ykkössuosikko on mekko+nahkatakkiyhdistelmän lisäksi ollut revityt farkut+bleiseriyhdistelmä. Ehkä tuonne rapakon toiselle puolelle voisi yhden kesämekonkin vielä raahata mukanani. Just in case. Ihana päästä haistelemaan myös Formex-messuille sisustustuulia! Blogiin on tulossa varmastikin roppakaupalla Tukholman kuulumisia. Taisinkin teille kertoa taannoin, että Tukholma on jäänyt itselleni hieman etäiseksi, lukuunottamatta vanhaa kaupunkia. Syystä etten ole Tukholmassa niin montaa kertaa käynyt. Jos on antaa vinkkejä kivoista sisustuskaupoista, kuppiloista tai must see -jutuista, niin hihkaiskaahan kommenttiboksin puolella. Meillä on aikaa kiertää Tukholmaa perjantaista sunnuntai-iltaan.

Mä vannoin kautta kiven ja kannon, että yhtään laukkua en enää osta. Mutta kun törmäsin Tori.fi:ssä tähän käytettyyn ja jo aikaa nähneeseen Mulberry Alexaan (silky snake leather) niin olin myyty. Koitin kepillä keväistä ja sainkin hinnan tippumaan niin, että sain tämän kaunokaisen omakseni muutamalla satasella. Jossain vaiheessa täytyy ehkä lähettää se Mulberrylle Englantiin pieneen fiksaukseen, mutta palvelee se hyvin näinkin. Joku näissä käytetyissä merkkilaukuissa on se, joka houkuttelee itseäni vielä uutta laukkua enemmän. Tälläkin laukulla on oma tarinansa ja nyt se pääsee luomaan uutta tarinaa. Ehkä jo heti ulkomaille, Ruotsiin asti 🙂

Mutta nyt niiden kommenttien kimppuun! Se on muuten niin, että ainoa aika kun raaskin olla koneella on se aika, kun Toby nukkuu.
Nyt on nukkunut päikkäreitä pari tuntia putkeen, joten hippulat vinkumaan ennen kuin herää 🙂

ILOISIN TIISTAITERKUIN,

alle

PS. millä te muuten puhdistatte nahkatennarinne? Mä olen tähän mennessä käyttänyt Cillit Bangia, mutta ei se vissin tuolle nahkapinnalle hyvää tee…


maanantai 22. elokuun 2016

Koirakaverin kuulumisia

MOIKKAMOI,

uusi viikko ja uudet kujeet! Toby on ollut meillä nyt tasan viikon, enkä yhtään huijaa jos sanon, että rakkaus on kasvanut potenssiin seitsemän miljoonaa. Edelleen kysyn itseltäni, että voiko tuollainen yksi pörröinen olento tuoda niin paljon onnea? Aiemmin oltiin onnellisia ja nyt ollaan superonnellisia. Aiemmin perheemme tuntui ehjältä ja nyt se tuntuu kokonaiselta. ”Se on vain koira!” voisi joku ajatella ja ehkä itsekin joskus aiemmin olisin näin ajatellut. Mutta kun hengität samaa ilmaa 24/7 tuon pikkuisen kanssa opetellen kaiken alusta, niin se hitsaa yhteen paremmin kuin mikään erikeepperi.Lauantai (4 of 15)Lauantai (7 of 15)

Mitä viikkoon on mahtunut? Ensimmäisen yön yhden ulinakohtauksen jälkeen täydet yöunet. Lukematon määrä päikkäreitä. Leikkihetkiä, sylittelyä. Märkiä pusuja, pikkuhampaiden järsimistä. Rytmitystä, ulkoilua. Pantaan ja talutushihnaan totuttelua. Nyt mennään ulkoilussa jo sellainen 400 metrin matka ja hienosti mennäänkin. Luin Kaimion kirjasta vinkkejä ja niistä oli hyötyä. Suurimman osan ajasta Toby kävelee vierellä. Ainoa mitä pitää vielä treenata on se, että ohi ajavia pyöräilijöitä ei lähdetä jahtaamaan. Toki vielä riehutaan vapaana takapihallakin 🙂Lauantai (2 of 15)

Ja hei, tuo mökki – se meidän mansikkapaikka oli oikea luutaivas Tobylle. Ovet olivat auki ulos ja toinen tuli ja meni tarpeidensa mukaan. Matot olivat lattialla eikä vahinkoja tullut. Jos jonkinmoista oksaa kyllä raahasi olohuoneen nukkamatolle. Kotonakin muuten tekee sitä, olkkarin matto on täynnä koirulin aarteita 🙂 Hienosti pysyi pihapiirissä ja kun väsy koitti meni omaan petiinsä nukkumaan. Saunasta jouduin kerran menemään tarkistamaan, että onhan toinen tallessa ja olihan hän. Päikkäreille oli vetäytynyt, kun muu perhe saunoi. Kävi löylyissä tovin ihmettelemässä, mutta ei vielä syttynyt saunomiseen. Kaksi yötä mökillä nukkui yökuivana! Nukkui meidän makkarissa ja niin sikeitä veteli, että lauantaiaamuna tuijottelin tovin malttamattomana sängystä, että koska heräilee. Eilen illalla kotona tosin ei suostunut jäämään takkahuoneeseen, joten otimme meidän huoneeseen nukkumaan. Tiedän, kerran kun antaa periksi…Lauantai (1 of 15)Lauantai (6 of 15)

Muistan lukeneeni lasten vauvavuosina pariin otteeseen kirjan ”easy” -menetelmästä. Eli eat, act, sleep, you. Se rytmi on meilläkin nyt tullut. Tosin vain neljä kertaa päivässä syödään. Mutta musta tuntuu, että tuo rytmitys helpottaa meidän kaikkien elämää. Parisen tuntia nukkuu kertaalleen päikkäreitä. Sitten on pari tuntia hereillä. Herätessään päikkäreiltä käydään pikapissoilla takapihalla ja sitten leikitään. Siihen olemme pyrkineet, että koko ajan ei hauskuuteta koiraa vaan annetaan touhuilla myös omia. Sitten käymme vielä ulkona pikkuisella lenkillä ennen uusia päikkäreitä. Illalla on hepulivaihe, jolloin tarrattaisiin helposti kiinni housun puntteihin. Pikkuhiljaa on oppinut, mitä tarkoittaa ”irti”. Joskus, kun sanotaan vähän napakammin ”irti”, toinen menee makaamaan ja laittaa tassut silmien eteen. Ihan kuin häpeäisi 🙂Lauantai (3 of 15)Lauantai (8 of 15)

Pisualustat ajattelin tänään poistaa, sillä ei ole niille tehnyt tarpeitaan. Paitsi juuri kotiin tullessani esikoinen kertoi, että tänään on pisut tullut kaksi kertaa alustalle. Meillä jyllää sitkeä flunssa tuossa esikoisessa. Pari viikkoa sitten alkoi valittamaan kurkkua, sitten alkoi kuiva yskä ja viime viikolla makoili jo yhden päivän kotosalla, kun oli lämpöä. Perjantaina alkoi limainen yskä ja nuha. Eilen alkoikin valittamaan korvaa ja lämpö nousi uudelleen. Joten Topsukka oli tänään kotona sairastupalaisen kanssa. Alunperin ajattelin ottaa koirulin kanssani töihin, mutta nyt ei tarvinnut. Märkiä pusuja sateli, kun tulin kotiin. Ikävä oli ollut molemminpuolista 🙂Lauantai (9 of 15)Lauantai (5 of 15)

Sitä yksinoloa pitää nyt tosissaan alkaa harjoittelemaan. Kerran olen tytöt hakenut koulusta ja sillä aikaa koira on jäänyt kotiin yksin 10 minuutiksi. Hienosti oli pärjäillyt! 🙂 Tobyn kanssa elämä sujuu siis auvoisasti, toki välillä on vähän rankkaa, mutta ei lainkaan niin rankkaa kuin mihin olimme varautuneet. Sitäpaitsi kyllä tuo karvapallero on kaiken sen arvoista. Pahinta on ehkä se, että en osaa itse elää ns. normielämää kotona vaan olisin koko ajan toisen kanssa leikkimässä tai nukkumassa. Eli ongelmahan, mikäli sellainen olisi, ei ole koirassa vaan itsessäni ;D Hei, olen muuten saanut teiltä huolestuneita viestejä, kun blogiini ei ole päässyt parin päivän aikana normaalisti. Ongelmat olivat meistä riippumattomia ja toivottavasti tästä eteenpäin taas blogi aukeaa kaikille.

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS.lähden tästä vielä yhteen iltapalaveriin kera karvaisen kaverin, palaan kommenttiboksin vastaamattomiin illalla. Kiitos niistä ihanat!


sunnuntai 21. elokuun 2016

Vuoristorataa – isoja päätöksiä

Koti (9 of 10)Koti (3 of 10)Koti (6 of 10)Koti (1 of 10) Koti (2 of 10) Koti (4 of 10) Koti (5 of 10) Koti (7 of 10) Koti (8 of 10) Koti (10 of 10)HEISSULIVEI IHANAT!

Olin suunnittellut tälle aamulle rapujuhlapostauksen kauniine kuvineen, mutta ette ikinä arvaa miten kävi. Niin iso rookie -moka, ettei hyvä tosikaan. Sillä sekunnilla, kun olimme sytytelleet eilen illalla kynttilät palamaan ja otin kameran käteeni, huomasin että akku oli tyhjä! Ja sillä sekunnilla muistin myös, että laturi ja vara-akku ovat kotona. Se niistä kauniista bokeh-kuvista, joissa rapurallaat näkyvät tunnelmavalaistuksessa. Otti päähän ja suuresti. No, kännykässä on kuvavirtaa, mutta en ole sitä vielä ehtinyt koneelle lataamaan. Rapujuhlatunnelmia siis tuonnempana. Snapchatin puolella (atmarias) muuten näkyy vielä hetken ajan se meidän tytsyjen rapujen jatkojalostusvideo. Ei herkimmille katsojille 😉

Ilta meni kuitenkin mukavasti ja tänään pikkuisen harmitti lähteä kotiin; Toby oli saaressa ihan elementissään. Siivottuun kotiin oli kuitenkin kiva palata ja sen kunniaksi räpsin muutaman kotiräpsyn. Levittelin jälleen kerran meidän remppaprojektin olkkarin lattialle. Kunhan olen saanut tämän postauksen kirjoitettua saa mitta ja skissipaperi jälleen töitä. Viimeisen viikon aikana on tullut tehtyä päätöksiä. Päätöksiä, jotka ovat riipaiseet sydäntä. Päätöksiä, jotka ovat saaneet kiven vierimään sydämeltä. Ja loppujen lopuksi päätöksen, joka tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Meillä kävi kuntotarkastajat mummulassa silloin pari viikkoa sitten. Keskikerros ja yläkerta ovat priimassa kunnossa, ei mitään moitteen sanaa. Mutta se kellari, mikäli sinne haluaa asuinneliöitä, niin lattiat ja osin seinät pitää piikata auki. Vaihtaa sorat pohjaan, kuivatella ja sitä sun tätä. Rakentaa ihan alusta. Lisäksi kantavia seiniä on niin paljon, että se haaveissa siintävä avara alakerta ei tule toteutumaan. Kolme eri remppafirmaa on nyt käynyt katsomassa. Ei se mahdoton ajatus ole toteuttaa kellarikerrokseen meidän suunnitelma mancavesta. Mutta se tulee toki maksamaan ihan hirmuisesti. Siihen olimme kyllä varautuneetkin, että ihan pienellä summalla tuota remonttia ei tehdä. Viime viikolla yhtenä iltana puhuimme jo koko talon purkamisesta ja uuden rakentamisesta. Sydän oli raskas, ei sellaista pysty tekemään lapsuudenkodilleen. Puhuimme myös siitä, että jäisimme tähän nykyiseen ihanaan kotiimme ja tekisimme sen suunnittelemamme kylppäri-sauna-kodarirempan. Sydän ei kestä sitäkään, että näkee vieraiden ihmisten asuvan tien toisella puolella. En tiedä ymmärrättekö, mitä ajan takaa, mutta en vain yksinkertaisesti pystyisi asumaan tässä, jos joku muu perhe tuonne mummulaan muuttaisi. Ehkä hivenen nössöä, tiedän 🙂 Muutto muualle on vilahdellut keskusteluissa, mutta emme halua aiheuttaa koulunvaihtostressiä lapsille nyt, kun elämä on koetellut muutenkin. Sitä paitsi, me olemme kasvattaneet juuret tähän asuinalueeseen. Täällä on hyvä ja turvallinen olla. Ystävät ja perhe on lähellä.

Joten, perjantaina otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin rakennusarkkitehdille. Katsoimme, että tuossa mummulassa olisi vielä noin 80 neliötä rakennusoikeutta jäljellä. Joten tulemme hakemaan mitä pikimmin rakennuslupaa keskikerroksen laajennukselle. Huomenna skannailen rakennusarkkitehdille pohjapiirroksia, alkuperäisiä ja nykyisiä sekä hahmotelman, miten itse näkisimme tuon laajennuksen sijoittuvan ja mitä sinne laajennukseen tulee mahduttaa. Lapset saavat yläkerran itselleen (jesjesjes!), joten laajennusosaan tulee vanhempien makuuhuone, vaatesäilytyshuone, wc, sauna ja pesuhuone. Samalla saamme avarrettua nykyisen aulatilan ja saamme ulkovaatesäilytyksen järkevästi. Ette tiedäkään, kuinka helpottunut olo on. Yläkerran osalta remppa helpottuu, sillä ullakkoa ei tarvitse muuttaa pikkuisemman huoneeksi. Tietää rahansäästöä 😉 Tuo kellarikerros toki tulee fiksata. Ihan ensiksi täytyy pyytää tarjous salaojien kaivamisesta. Näin seinät alkavat jo heti kuivua. Lisäksi tehdään vielä porauksia yms. ja varmistutaan, ettei siellä alapohjassa ole mitään mikrobivaurioita. Korjataan ne, jos näin on. Kellarin vanhassa saunassa ja suihkuhuoneessa lienee asbestia laattojen kiinnitysaineessa, joten siitä on päästävä eroon. Kellarista tulee säilytystilaa ja autotalli pysyy autotallina. Tai siis varastona. Suunnitelmissa on myös kevyen autokatoksen rakentaminen tontille.

Aamulla heräsin miettimään tuota keskikerroksen pohjaa ja se on nyt päässä valmiina, ei muuta enää puutu kuin piirtää se paperille. Avoimin mielin olemme myös sen suhteen, että saamme alan ammattilaiselta uudenlaista näkökulmaa ja vinkkejä tuohon pohjaratkaisuun. Laajennus tekee rakennuksesta L-kirjaimen mallisen. Saamme kivan sisäpation, jonne viritellä pöytäryhmä omppupuiden varjoon. Ja se, että ei päästä jouluksi muuttamaan ei ole enää prioriteetti nro 1. Pääasia, että ensi kesänä päästään kahvittelemaan sinne omenapuiden katveeseen ♥ Huomenna on luvassa jälleen sitten perinteistä mökkipostausta sekä Toby the Tobymaisterin kuulumisia. Hän on niin mahtava luonne, että oksat pois. Itsepäinen, mutta niinhän miehet yleensä on 😉 Kova nukkumaan, mutta sehän on vaan plussaa!

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle

PS. ai niin ja jos jäitte miettimään, että minne se mancave sitten tulee niin sitä ei tule minnekään. Kotiteatterihuone tulee keskikerrokseen yhteen kulmahuoneeseen. Pääasia, että mahtuu kunnon sohva ja iso telkkari, kuulemma. Miehet 😀


torstai 18. elokuun 2016

Voihan vauva-arki! ♥

Toby (4 of 7)Toby (6 of 7)Toby (1 of 7) Toby (2 of 7) Toby (3 of 7) Toby (7 of 7)

MOIKKULI!

Ei kuulkaas irtoa sisustusjuttuja vieläkään, syystä että meillä sisustetaan tällä hetkellä pisualustoilla ja koiran leluilla 🙂 Täällä on tämä ihanan kamala vauva-arki vienyt ihan mennessään. Jälleen kerran olen oppinut nauttimaan kahvini kylmänä, haahuilemaan hiukset sojottaen puolille päivin, kaatumaan illalla sänkyyn ja nukkumaan yön heräämättä, uppoutuen tuohon hauvavauvaan niin täysillä, että muu elämä on pausella. Vaikka vauveli on kaikkea muuta kuin vaativa, niin kyllähän tämä ihan vauva-arjesta menee. Nukkuu vielä paljon ja usein niinä hetkinä, kun mulla olisi sitä omaa aikaa tehdä blogi- tai kotihommia niin huomaan vain tuijottavani suloisuutta. Toisen hereillä ollessa taas unohtuu tietokone ja kännykkä täysin. Niin paljon hyvää tuo pikkuinen on tuonut elämäämme jo nyt.

Toisaalta tuonut myös sen, että ajatus katkeilee ja välillä sitä huomaa puhuvansa puuta heinää. Jotenkin sitä toimii vähän puolilla valoilla eikä ole ihan skarppina. Omenapiirakka maistui taivaalliselle, vaikka siitä unohtui leivinjauhe 😀 Onneksi mulla on nyt mahdollisuus olla kotipäivillä. Yksinoloon on pakko pian alkaa totuttelemaan. Veikkaanpa, että tuo yksinolo ei tule olemaan Tobylle niin suuri juttu, mutta allekirjoittaneelle – huh. Hätsynpikaa olen tehnyt lasten kotona ollessa kauppareissuja, mutta aina kiiruhtanut kotiin kiireen vilkkaa. Huomaan, että samoin kuin noiden rakkauspakkausvauvojen kera, niin koiran kanssa on tullut otettua rytmitys. Helpottaa päiviä ihan hirmuisesti, kun tietää, milloin on ruoka-aika ja siitä osaa päätellä myös unirytmin. Nyt mennään parin tunnin sykleissä. Reilun pari tuntia jaksaa olla hereillä ja nukkuu parit vajaan parin tunnin päikkärit. Iltaisin ysin maissa tulee sellainen hepuli, että oksat pois. Siitä sitten kaatuu suorilta jaloilta petiinsä puoli kympin maissa.

Välillä sitä miettii, että miten tuosta saa kasvatettua kunnon kansalaisen. Touhohetkiä tulee usein ja silloin juostaan ympäri olkkarin arkkupöytää kuin päätön kana. Pienet hampaat tarttuvat usein käteen kiinni ja vastaavasti antaa suukkoja heti herättyään kasvot täyteen. Vastuu toisesta on niin kovin suuri. Jotenkin maalaisjärjellä ajateltuna näen tuon haukun kuin puhtaana maalauskankaana. Puhdas pohja, jolle alkaa luomaan raameja elämälle. Opettaa mitä saa tehdä ja mitä ei. Nopeahan tuo on oppimaan, istumaan menee jo käskystä ja talutushihnassakin osaa olla suurimman osan aikaa vetämättä. Koko ajan ei viitsi kieltää, joten Kaimion kirjasta on ammennettu oppeja, kuinka toimia.

Vauva-arki on saanut aikana myös sen, että huono omatunto kalvaa tekemättömien töiden osalta. Koti on vähän retuperällä ja blogi on vähän retuperällä. Onneksi huomen aamulle olen tilannut siivoojat tekemään suursiivouksen. Ja mitä blogiin tulee, te kyllä ymmärrätte, että kommentteihin vastaamiset laahaa ja sen, että ihan joka päivä ei välttämättä tule postauksia, eiks niin? Tämä on taas sitä aikaa, kun priorisoidaan. Joku toinen tarvitsee aikaani enemmän kuin blogi ♥ Olisi kiva kuulla sieltä teiltä, miten vauva-aika koiran kanssa sujui? Muisteletteko sitä kaiholla vai kauhulla? 😀 Itse huomaan ajattelevani usein, että voi kun aika pysähtyisi tähän. Vaikka kädessä on pikkuisen nirsmin jäljet ja olkkarin lattialla pisuvahinko.

IHANAA TORSTAITA,

alle

PS. huomenna päästään mökille koirulin kanssa…saas nähdä malttaako sitä tehdä fredagsmys-postausta. Pitänee kysyä veljeltä resepti niihin kreikkalaistyylisiin patonkeihin, josta viime perjantaina vinkkasi. Josko sellaisia sitten 🙂


keskiviikko 17. elokuun 2016

Meikkipussin täydennystä

Meikkijuttuja (1 of 8) Meikkijuttuja (2 of 8) Meikkijuttuja (3 of 8) Meikkijuttuja (4 of 8) Meikkijuttuja (5 of 8) Meikkijuttuja (6 of 8) Meikkijuttuja (7 of 8) Meikkijuttuja (8 of 8)HEIPPULIHEI,

pitkästä aikaa kotipäivä keskellä viikkoa! Mikäs sen parempaa säkää kuin kotipäivä ja kipeä lapsi. Hyvä oli ajoitus! Nyt tulikin muutos ohjelmistoon ja sisustusjuttujen sijaan vähäsen kauneusjuttuja. Sisustusjuttuja sitten huomenna tai perjantaina. Jotkut teistä saattavatkin muistaa, että en ole mikään meikkifriikki. Tai ainakaan ole ollut sellainen. Mutta nyt iän myötä olen huomannut kiinnostuvani yhä enemmän meikeistä. Tai lähinnä meikkaustavoista. On kaiken maailman contouringia ja strobingia sun muuta. Aivan ulkona näistä tällaisista olen ollut. Kunnes se iski, ajatus siitä, että ehkä voisin kokeilla jotain muuta kuin sitä perusmineraalipuuteria. Piti ostamani ihan vain jonkinlainen contouring kit, mutta mukaan tarttui muutama muukin uusi juttu. Myös yksi . Kun netistä tilaa meikkejä, niin tavallaan ostaa vähän sian säkissä. Ainakin huulipunien suhteen. Joten tilaamani Isa Doran huulipuna oli aivan liian pinkki. Kasaribileisiin ok, mutta nyt joutaa kyllä esikoisen huulikiiltojen jatkeeksi.

Pixi Crayon Comboa tuossa pikaisesti jo testasinkin ja ”vähän väsyneen äidin” ilme muuttui kertaheitolla kirkkaamaksi 🙂 Kaksipäinen kynä, jossa toista päätä käytetään kulmien alle ja silmien sisänurkkaan. Toista alaluomelle ja alasisäluomelle. Itselläni on vain ihan hirmuisen herkät silmät, joten nuo sisäluomirajauskset yleensä saavat tomaattiefekti silmiin. Ja sehän ei ole suotavaa, jos katsetta yrittää kirkastaa.

Toinen ostos, jota tuli jo testattua on tuo Guccin Guilty Woman hajuvesi. Se oli ns. heräteostos, sillä mun YSL Parisienne on ihan loppumetreillä. Parisiennea olen viime vuodet käyttänyt, mutta jotenkin teki mieli koklata uutta tuoksua. Päivän kokemuksella Gucci toimii. Koiruli haisteli tosin sitä mun ranteestani ja alkoi heti aivastelemaan. Seuraavaksi ajattelin testata GOSHin BB Skin Perfecting Kit:iä. Ja hei täytyy sanoa, että vaatinee harjoittelua, että tällä iällä oppii varjostukset ja korostukset. Ei muuta kuin YouTube-laulamaan.

Tosin mä luotan siihen, että ensi viikolla kun lähdetään Emilian kanssa vähän reissun päälle, niin tuo kaunokainen antaa mulle muutamat kauneusniksit. Ehkä opettaa myös ne varjostuksien ja korostuksien salat 😉 Oliko näissä teille muuten tuttuja tuotteita? Käytättekö contouringia? Saa antaa kaikki meikkauksen salat julki kommenttiboksissa. Nimim. yksi meikkauksen suhteen kädetön. Ai niin, olen miettinyt, että pitäisi mennä ottamaan joku meikkaustunti ammattilaiselta. Joka opettaisi kädestä pitäen, miten se oikein tehdään!

KESKIVIIKKOTERKKUSIN,

alle

PS. sen verran koirajuttuja, että jihuu – meillä nukuttiin liki 10 tuntia putkeen viime yönä! Meni yöunille puoli kympin jälkeen ja heräili, kun mä menin keittiöön kolistelemaan ennen puolta kasia. Yhdet pisut oli yöllä tullut sellaiselle pissa-alustalle. Pikkuisen ollaan harjoteltu kaulapannan käyttöä ja kiitos teidän, Kaimion kirja on kovassa huudossa. Tuo koira on sellainen rakkauspakkaus, että en olisi ikinä osannut kuvitellakaan. Tietynlainen rytmikin alkaa jo olemaan päivissä; ruokailu, ulos, leikkiä, unet, ulos ja sitä rataa. Koiraa on oppinut lukemaan ja tietää, milloin on esimerkiksi iso hätä. Kertaakaan ei ole tullut sen suhteen vahinkoa sisälle. Pisuja on tullut muutama. Joka välissä käydään vähän takapihalla ulkoilemassa. Ja joka välissä nukutaan vähän päikkäreitä. Nukahtaa ihan kesken leikkien, suorilta jaloilta. Tai syliin, kun silittää. Uutena on tullut muriseminen ja pieni haukkuminen, kun on oikein villillä päällä. Voi meidän vahtikoiraa – I’m in love