perjantai 23. syyskuun 2016

Äidin vaatekaappien kätköistä

HEIPSULI IHANAISET!

Mitä teille kuuluu? Itseäni hieman harmittaa, että tällä viikolla blogi, insta ja snäppi ovat olleet jotenkin katvealueella. Ei ole ehtinyt päivitellä niin usein kuin haluaisi. Mutta siihen on syynsä. Viikonloppu ja pako saareen tulee tarpeeseen; kuten kerroin, niin olemme tällä viikolla alkaneet tyhjentämään mummulaa. Hivenen raskasta puuhaa. Sen huomaa siitä, että iltaisin on saanut kaatua sänkyyn ja aamulla yhdeksän tunnin yöunien jälkeen samasta asennosta herätessään tuntuu, että ei ole kuitenkaan nukkunut ollenkaan. Vaikka onkin. Huomaan kroppani reagoivan muutoksiin ja stressiin väsymyksellä. Joten mökkiviikonlopulle luvassa puutalkoiden lisäksi päikkäreitä ja pitkiä yöunia. Toivottavasti herra Karvakorva on kanssamme samalla linjalla 😉aiti-9-of-9aiti-4-of-9

Ajattelin nyt esitellä teille muutaman vaatteen, jotka pelastin äidin vaatekaapeista. Meidän äiskällä oli ehkä maailman parhain maku myös vaatteiden suhteen. Kröhm, voin olla asian suhteen ehkä vähän puolueellinen. Ns. arkivaatteet olemme nyt käyneet läpi ja vaikka äiti muuten olikin todella pientä kokoa, niin rakasti isoja villapaitoja. Niitä nyt on minullakin sitten tälle syksylle kauniissa beigen, valkoisen ja harmaan värissä. Lisäksi kuvissa näkyvien vaatteiden lisäksi jätin itselleni muutamat tunikat, Nansoa ja by Pia’sia. Marimekon valkoinen villahamekin kurkistaa kasasta. Mutta minkä kanssa tuollaisia polvipituisia villahameita pidetään? Teepparin ja pitkän villatakinko?

Kuvassa päälläni on itse asiassa paita, jonka olen joskus saanut ulkomaan tuliaisina. Kerran mietinkin, että mihin ko. paita on joutunut. Hah, siellähän se oli äipän kaapissa.  Juhlavaatteet meillä on vielä käymättä läpi, mutta ne on sellaisia että kannattaisi viedä kirpparille. Kokoa 34/36, ajattomia ja laadukkaita. Veikkaan, että sieltä vintiltä löytyy vielä monen monta jakkupukuakin. Äiti heräsi työaamuina aina viideltä, laittoi paplarit päähän, meikkasi ja kun lähti seiskan maissa töihin, niin heräsin korkkareiden kopsutukseen. Poikkeuksetta aina oli päällä jakkupuku, joko pitkillä housuilla, hameella tai sitten bermudoilla. Muistatteko, kun johonkin aikaan oli nuo shortsipuvut muotia? En ehkä osaisi itselläni sellaista kuvitellakaan päällä 🙂 aiti-2-of-9 aiti-7-of-9 aiti-3-of-9aiti-8-of-9

Muutamien vaatteiden lisäksi jätin muistoksi jouluesiliinan, ruskean pellavaisen punaisilla raidoilla. Josko sitä alkaisi pitämään myös esiliinaa ruoanlaiton yhteydessä. Ainakin sitten jouluna, jos ei muuten. Nyt vielä pakkaamaan viimeiset tarvittavat pikkuisen rinkkaan; toinen menee viikonlopuksi partioleirille. Isompi kullannuppu lähtee ystävänsä kera mökille puutalkoisiin mukaan 😉 Katsotaan, josko mökiltä jaksaisi päivitellä kuulumisia blogiin. Jos täällä on hiljaiseloa, niin tsekatkaahan Insta ja Snäppi (atmarias)!

IHANAA VIIKONLOPPUA 

alle


tiistai 20. syyskuun 2016

Syypää mun hymyyn

HEIPPA IHANAT! 

Täällä ruudun takana istuu jälleen se Maria, joka katsoo elämää läpi ruusunpunaisten lasien. Jonka sormet tulevat tuota pikaa näppäilemään jonkun mielestä ehkä hieman liian siirappista tekstiä, mutta siitäkin huolimatta ajattelin antaa sormilleni vallan näpytellä sen, mitä pääni sisällä tällä hetkellä ajattelen. Usein sitä haaveillaan siitä omasta ajasta, kun päästään vähän tuulettumaan. Eikä siinä mitään, pienet reissut ja ihan yhden illan tuulettumistauotkin tekevät poikaa, mutta kyllä se on tuo rakas perhe, joka on syypää mun hymyyn. Mietin reissun päällä, että kuinka ihana tunne on kaivata jotain. Ikävöidä. Juosta junasta taksiin, jotta pääsisi nopeammin kotiin. Rutistaa kotijoukot isoon halaukseen ja päästää pieni onnenkyynel. Yksillä drinksuilla käydessämme mietin, että olisiko musta vielä tähän. Jos olisi sinkku ja pitäisi olla sillä silmällä liikkeellä. Ei musta kuulkaa olisi. Tunsin ihan suunnatonta onnentunnetta tuolla keskellä hälyistä baaria, kun mietin, että saan rauhassa juoda sen caipiroskani, jutella rakkaiden ystävien kanssa ja samalla kaivata kotiin rakkaiden luokse. Enkä sano sitä, että kaikki sinkut juoksisivat tuolla etsimässä sitä oikeaa. Myös yksin voi olla onnellinen.familyfirst-1-of-7 familyfirst-4-of-7 familyfirst-5-of-7

Itse olen perheihminen henkeen ja vereen. Tämä tappavan turvallinen kotiarki on se, joka on unelmieni täyttymys. Henkilökohtainen lottovoitto. Se kun saan käristää nakkisoosit hellalla lasten tehdessä keittiön saarekkeen päällä läksyjä. Kun saan tulla lenkiltä kotiin ja löytää takkahuoneen sohvalta isoimman rakkauspakkauksen röhnöttämästä ja pelaamasta Lara Croftia. Ylipäätään jo se, että kotiin tullessa täällä on valot, tutut tuoksut ja tutut ihmiset sekä karvanaama vastassa. En mä oikeasti tiedä, onko mitään arvokkaampaa? Eihän sitä rahassa voi toki mitata, mutta sydän sanoo, että olen osunut kultasuoneen. Edelleen tunnen itseni ihan käsittämättömän naiiviksi ajatellessani, että miksi joku haluaisi rikkoa perheensä. Ja satuttaa sitä myötä rakkaimpansa. Hajottaa siinä samalla myös itsensä. Tai miksi joku ei tekisi työtä sen eteen, että niillä maailman tärkeimmillä olisi hyvä olla?

Enkä todellakaan halua syyllistää niitä, ketkä valitsevat toisin. Kaikki kunnia heille valitsemalleen tielle, mutta kuten todettu aiemminkin, niin meillä aikuisilla on joskus hieman itsekkäät intressit. Ennen kuin se menojalka alkaa kunnolla vipattamaan, niin olisi kyllä syytä miettiä pidemmän päälle tulevaisuutta. Ei hetken huumaa vaan sitä, että mikä on tiettyjen tekojen vaikutus rakkaimpaansa tai lapsiin. Vaikka lapset eivät saa olla syy jatkaa liittoa, niin kyllä se on niin, että lapset ovat mielestäni yksi painavin syy, minkä takia sitä aikuisten parisuhdetta tulee vaalia niin, että se liitto ei joudu koetukselle. Ja hoitaa asiat niin, että lasten on hyvä ja turvallinen olla. Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä meillä mennään lapset edellä. Enkä edes hetkeäkään häpeä sitä myöntää. Olkoon jonkun mielestä ihan väärä suhtautumistapa asioihin, mutta näin on. Rakastan tuota aviomiestäni juuri senkin takia, että tiedän hänen olevan kanssani aivan samaa mieltä. Meitä yhdistää yhteiset arvot. Sitoutuminen perheeseen ja usko siihen, että 40 vuoden päästä voimme kiikkustuolissa käsi kädessä keinuessamme olla hyvillä mielin ja ajatella, että we made it!

familyfirst-2-of-7familyfirst-6-of-7

Hups, meinasi lähteä vähän laukalle alkuperäisestä aiheesta 🙂 Olen tämän(kin) suhteen kukkahattutäti. Summa summarum, olen ollut yhtä hymyä nyt monta päivää putkeen; ensin ihanien ystävien seurassa ja nyt kotiin tullessa kiitos noiden maailman kultaisimpien. Vaikka elämässä onkin viime vuosina ollut takapakkeja ja aivan liian paljon menetyksiä, niin silti olen elämälle niin suunnattoman paljosta kiitollinen. Kiitollinen siitä, että se on antanut mahdollisuuden oppia arvostamaan tiettyjä asioita vielä korkeammalle. Kiitollinen siitä, että mulla on lähellä ihmisiä, jotka ovat syypäitä mun hymyyn. Joiden seurassa on myös ihan ookoo, vaikkei se hymy koko ajan suupieliä koristakaan. En oikeastaan edes tiedä, kuinka olisin viime vuosista selvinnyt ilman tuota rakasta perhettäni.

Mutta nyt jatkan tämä ärsyttävä hymy huulillani töitä. Taidan laittaa taustalle vielä pyykinpesukoneen hurraamaan. Äänistä ehkä rauhoittavimman lasten kikatuksen jälkeen 🙂 Toivottavasti sullakin on siellä joku, joka on syypää sun hymyyn 

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


sunnuntai 18. syyskuun 2016

Ihana Tallinna & ihanat ystävät ♡

tallinna-26-of-26tallinna-1-of-26 tallinna-2-of-26 tallinna-3-of-26 tallinna-4-of-26tallinna-16-of-26 tallinna-20-of-26 tallinna-6-of-26 tallinna-7-of-26tallinna-22-of-26 tallinna-10-of-26 tallinna-11-of-26tallinna-5-of-26tallinna-13-of-26 tallinna-12-of-26 tallinna-14-of-26 tallinna-15-of-26
tallinna-17-of-26 tallinna-19-of-26 tallinna-21-of-26 tallinna-23-of-26 tallinna-24-of-26 tallinna-25-of-26…pahoitteluni kuvatulvasta!

HEISSULIVEI

ja tällä kertaa terkkuja kotoota (miten se sanotaan…kotona ollaan siis :)). Ihana reissu, ihanat ja ihan kahjot ystäväni, ihana Tallinna. Mutta olipas myös ihana palata kotiin. Hirmuinen ikävä oli miestä, lapsia ja koiruusta. Tyhjän sylin syndroomaa ei päässyt iltapäivästä tulemaan, sen verran kaikki kolme pienintä syliin pukkasivat. Lupasin kertoa teille hotellistamme, Rixwell Olevista. Vanhan kaupungin sydämessä sijaitseva hotellimme oli täyskymppi! Olkoonkin, että Tripadvisorissa se on saanut laajalla skaalalla arvosteluja. Juu, jos haluatte fiiniä, hissillistä hotellia aamupalabrunsseineen ja paikkaa, jossa kerryttää bonuksia, niin tämä ei ole teitä varten. Jos haluatte ystävällisen henkilökunnan, vanhan talon tunnelmaa, pehmeät sängyt, siistit nurkat, loistavan sijainnin ja perusaamupalan, tämä hotelli on teitä varten. Ja hei, ei sitä voi liikoja odottaakaan jos hinta on noin 30/yö/hlö sisältäen aamupalan. Se ei allekirjoittaneen järkeen käy, että tuohon rahaan vaaditaan arvosteluissa laukunkantajia sun muita fasiliteettejä. Tosin, laukkumme kannettiin viidenteen kerrokseen hotelliin kirjautuessamme 🙂 Varmasti palaan ko. hotelliin vielä toiste!

Meillä ei ollut mitään suunnitelmia Tallinnan varalle. Istuttiin kahviloissa, terasseilla ja juteltiin. Käveltiin ja aistittiin historian havinaa. Yriteltiin arvuutella ohikulkevien ihmisten kansalaisuutta kuohuviiniä samalla siemaillen. Molempina päivinä nukuimme päikkärit ennen iltaruokailuja. Muutenkin kumpanakin iltana olimme nukkumassa ennen kuin vaunut muuttuvat kurpitsaksi. Kävimme pikaisesti Viru-keskuksen Mac:iä myyvässä liikkeessä, mutta lähdimme nopsaa pois. Kenelläkään ei ollut shoppailufiilistä ja hyvä niin, rahat säästyivät.

Koska lupasin iltaruoaksi nakkikastiketta ja perunaa, niin lyhyestä virsi kaunis. Köökki odottaa keittäjäänsä. Palaan vielä yhteen ravintolasuositukseen blogin puolella myöhemmin, eilinen intialainen oli älyttömän positiivinen yllätys! Jälkeenpäin huomasimme, että tuo valitsemamme ravintola on sijalla 20/700 Tallinnan ravintolasta. Ei lainkaan huono.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,

alle


lauantai 17. syyskuun 2016

Yksi ikimuistoisimmista

tai-boh-1-of-25 tai-boh-2-of-25 tai-boh-3-of-25 tai-boh-6-of-25 tai-boh-8-of-25 tai-boh-10-of-25 tai-boh-11-of-25 tai-boh-12-of-25 tai-boh-13-of-25 tai-boh-14-of-25 tai-boh-16-of-25 tai-boh-17-of-25 tai-boh-18-of-25 tai-boh-19-of-25 tai-boh-20-of-25 tai-boh-21-of-25 tai-boh-22-of-25 tai-boh-23-of-25 TERE IHANAT,

ja terkkuleita Tallinnasta! Pikaisesti tulin kertomaan kera kuvien ehkä ikimuistoisimmasta ravintolakokemuksesta. Katsokaas nyt tuota kreisiä sisustusta. Erilaiset huoneet olivat sisustettu eri värisiksi, mutta yhtä tyynni kaikki yhtä ihania! Tai Boh yllätti positiivisesti ja on ehkä yksi mieleenpainuvimmista ruokailukokemuksista. Törkeän hyvää ruokaa! Tilasimme maistelumenun kolmelle. Kaksi alkupalaa (miang kham ja rapukakkuja), papaijasalaatti (se all time favorite-ruokani eli som tam), punaista kanacurrya ja jälkkäriksi kookospannacottaa. Niin herkullista ja hyvää. Juomana perinteinen maitai. Ruoan jälkeen kävimme drinksuilla yhtä kreisissä Tai Bohin naapurissa eli La Manna Roosassa. Iso suositus sillekin!

Jos olisin tylsä ja saisin itse päättää, niin menisimme tänäänkin Tai Bohiin. Mutta ei, menemme toisaalle. Peruutimme Fabrikin pöytävarauksen ja varasimme pöydän pelkän tuoksun perusteella. Noh melkein 😉 Intilaiseen maailmaan olisi tarkoitus ihan tuota pikaa suunnata. Siitä lisää myöhemmin.

Muuten Tallinna on kohdellut meitä hyvin, ilmat ovat olleet hyvät ja reissu pääasiallinen tarkoitus on jo nyt täyttynyt; yhdessäoloa, naurua, hyvää ruokaa ja paljon unta. Näin heti päikkäreiden jälkeen tuntuu, että voisi kääntää kylkeä ja tilata huonepalvelusta iltaruoan. Mutta eiköhän sitä nyt pidä raahautua suihkuun ja yrittää saada itsestään ihmisen näköisen. Huomenna onkin aikainen herätys, joten tänäkään iltana ei meitä tanssilattialta löydä. Vanhukset 😉

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,

alle

PS. Tai Bohin sijainti on muuten priima, Viru-hotellista himpun verran satamaan päin ja kohti vanhaa kaupunkia. You can’t miss it!


keskiviikko 14. syyskuun 2016

Sielunsiskojen kanssa Tallinnaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIMOI IHANAISET

nauravaiset, kaunokaiset, blogini lukijat 🙂 Täällä on viiletetty tukka tuulispäänä heti aamusta kampaajalle, siitä kotiin, taas kehitelty vähän reseptejä, kuvailtu, rapsuteltu koirulia, haettu koululaisia koulusta (time is money, pian lähetään mökille saunomaan) ja samalla yritetty häätää eilen kurkkuun muuttanutta kaktusperhettä. Nimittäin, lähdemme perjantaina kohti Tallinnaa sielunsiskojen kanssa eikä siellä sovi olla kipeänä. Huomenna jo suuntaamme illasta Helsinkiin, sillä yksi meistä kolmesta asuu niin (takapajulassa ;)) kaukana, ettei ihan pääse perjantaiaamuna junalla Helsinkiin.

Sen verran voin valottaa, että mikään bilereissu ei ole tulossa – onneksi olemme kaikki kolme samassa jamassa; ruuhkavuosien väsyttämät. Kunnon unet hotellihuoneessa tekee poikaa. Hotelli on tällä hetkellä arvoitus, Tripadvisor ei hirveän hyvää lupaa, mutta positiivista yllätystä odotellessa. Rixwell Olavi hotellista juttua myöhemmin, mikäli jutunaihetta puolin tai toisin on 🙂 Suunnitelmia meillä ei siis ole, muuta kuin se, että saadaan rauhassa istua kahviloissa ja päivittää kuulumiset. Nukkua, kun nukuttaa. Syödä jonkun muun tekemää ruokaa.

Perjantai-illalle olemme varanneet pöydän Tai Boh -ravintolasta, käykäähän tsekkaan tuon paikan sisustus. En malta odottaa, että pääsen sinne kamerani kanssa. Lauantai-illalle olemme varanneet Fabrik -ravintolasta pöydän. Toisena päivänä lounastamme jälleen tutussa ja turvallisessa F-Hooneessa, mutta toisen päivän lounastelut on vielä auki. Onko vinkata kivaa lounasravintolaa? Voisi olla vaikka joku ihana ökyterveellinen salaattiraakaruokahipsteripaikka tai sitten joku muu 🙂

Nyt vielä pikkuisen kotihommia ja sitten mökille ex tempore -iltasaunomaan. Vaatteita reissuun ehtii katsomaan huomennakin ja eipä tuonne juuri mitään tarvitse. Farkut ja tennarit – meiningillä mennään!

AURINKOISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle