Kuten todettu miljoona kertaa aiemmin: tiistait eivät ole mun lempparipäiviä. Kaukana lempparipäivistä. Mutta ei tämä päivä nyt ihan huonoimmasta päästä vielä ole ollut. Harmittava kylläkin. Mähän esittelin niitä viikonloppuna mökkireissulta ostamiani lankoja tuossa yksi päivä. No juu. Koukutuin taas ihan kertaheitolla kutomiseen ja jokainen ilta on kulunut sohvalla puikkoja kilistyttäen. Kaikki tai ei mitään -ihmisenä tuo aloittamani villatakki valmistuu tahdon voimalla. Puikoilla nro 12 ja niin nopeasti, että itsekin ihmettelen. Villatakki on hyvällä mallilla ja kutominen on vienyt ihan mennessään. Ainoa huono puoli on se, että ostin neljä kerää (=kaikki loput) lankaa paikallisesta halppiskaupasta, joka oli vissiin ostanut langat jo pari vuotta sitten. Tänään ajattelin tilata lankaa lisää netistä. Mutta nyt tuota lankaa ei ole enää mistään saatavilla. Kaputt. Loppu. Ei vissiin enää markkinoilla saatavilla. Joten mun ihanan pehmeästä ja lämpöisestä, pitkänmallisesta villatakista tulee joko a) ihan lyhyt malli tai b) villaliivi (ilman hihoja). 

Voi ei. Harmittaa vietävästi. Jos sinulla ihana lukijani on Novita Jamboa tuollaisena harmaana lojumassa nurkissa niin mieluusti ostaisin kolme tai neljä kerää. Postarit ja vaivanpalkkiot päälle. Laitahan mailia maria.nurmi@coloria.fi. Olishan se ihan kiva villatakkiin vähän pituutta saada. Ja ne hihatkin olis ihan kivat 😀

Mies on yön yli työreissussa, joten me linnottaudutaan myöhemmin tytsyjen kanssa sohvalle; mä kudon tuota mun villatakkialiiviä, Julia virkkaa mummulle patalappua ja Lilia sormivirkkaa pinkkiä matoa (on jo pian metrin mittainen :). Ihanaa, kun on yhteinen harrastus ja tykkään kyllä, että lasten on hyvä välillä rauhoittua tälläisten rauhallisten asioiden äärelle. Ja vielä ihan omasta halustaan tuota tekevät. Onnea on kuulkaas se!

Hei, huomista postausta ajatellen kysyn teiltä mielipidettä postauksen sisällöstä; 

sisustetaanko taljoilla koti syksyyn vai nautitaanko herrrrkullista vuohenjuustotomaattikeittoa?

Ja sitten olis vielä sitä liikuntapostaustakin tarjolla.

Niin että mitä laitetaan? 🙂

PS. niin ja tiistaiseen tapaan huomasin iltapäivällä etuhiuksissa kolikon kokoisen klöntsän hoitoainetta ja kukaan työkavereista ei ollut siitä mulle sanonut. 

Pesinpä sitten osan hiuksista kesken työpäivän. Pitäiskös aamulla alkaa katsomaan peiliin ennen töihin lähtöä? Onneksi huomenna on jo keskiviikko. Tää on niin tätä :)

PPS. Irma – toivoit kuvaa kanervasta ja tuosta harmaasta seinästä; tuossa niitä tuli muutama 🙂

Moikkelis ja terkkuleita täältä mökiltä!

Katsotaan onnistuuko kännykkäpostaus kera kännykkäkuvien näillä yhteyksillä 🙂 Kuvissa vilahtaa kokolailla 18 tuntia meidän viikonlopusta; upeasta auringonlaskusta herkutteluineen koko perheen yhdessäoloon ja leppoisaan lauantaiaamuun. Käväistiin pikaisesti kylillä ja ostin lankaa ja pyöräpuikot.

Joten nyt kutomaan. Myöhemmin ohjelmassa rapurallaita kera lasten. Lilian toive oli kaivaa ravuilta silmät pois. Yyyh. Ja munarit (kysyin, et mitkä ne ovat niin ovat kuulemma ravun pippelit :D). Tähän tarkoitukseen haettiin ihan Lidlin pakasterapuja. Eivät mene ihan rahat hukkaan… 

Leppoisin lauantaiterkuin, Maria

Wootwoot! 🙂 Viikon paras päivä on täällä. Taas. Ihan oikeasti, tuntuuko vain musta siltä vai tuntuuko teistäkin? Että aika menee ihan hirmuista pikakelausta eteenpäin. Koko ajan on joko perjantai tai sunnuntai. Ne muut päivät hurahtavat siinä välissä jotenkin ohi. Niistä selviää. Kun on pakko. Ei ehdi juuri tehdä ruokaa arkisin (kyllä, eineksiä on jouduttu ottamaan valikoimiin) eikä ehdi edes viikolla juurikaan taltuttamaan pyykkivuorta. Pölypallerotkin naureskelevat ivallisesti. Toisaalta, valintakysymyksiä. Mieluummin menen juoksemaan kuin siivoan 😉 Onko nää niitä ruuhkavuosia pahimmillaan? Kun on koko ajan niin paljon tekemistä, että aika kuluu kuin siivillä. Ja miks ne ruuhkavuodet sattuu just näille vuosille, kun lapset ovat pieniä ja kasvavat niin henkisesti kuin fyysisesti ihan hirmuisesti. Niitä aikoja, kun tekisi mieli pysäyttää aika ja vain nauttia hetken vielä siitä, kun lapset ovat vielä lapsia. 

Oli miten oli, mä jatkan täällä ajankulun ihmettelemistä aamukahvin ääressä ja tarjoan teille vaihtoehtoja perjantaiherkutteluun. Jos ei perjantai-illan ruokavalinnat ole vielä selvillä, niin tässä teille apua 🙂 Fredagsmys- ruokapostauksia on toivottu hurjan paljon ja lupaan, että kun mökkikausi loppuu niin niihin palataan. Perjantai-illan ilo löytyy keittiöstä ja siitä, että saa kokeilla uusia reseptejä. Tänään tulee kokoelma mun mielestä niistä parhaimmista perjantainaposteltavista. Hyväksi todetuista herkuista. Isompaan nälkään ja pikkunälkään. Klikkaamalla kursivoitua linkkiä pääset alkuperäiseen postaukseen ja reseptiin. Mutta laitattehan lisäkysymykset koskien reseptejä tähän postaukseen, niin ne tulevat ainakin nähdyksi. Ja kenties myös vastatuksi 😉

Aikas vuohenjuustopainotteisesti mentiin osittain, mutta eiköhän siitä jokaiselle löydy jotakin. Olen niin onnellinen, että arkipäivänä ruokailut on mennyt ihan nappiin. Ollakin, että nyt näitä kuvia katsoessa tuli ihan hirmuinen nälkä! 😀 Tänä iltana sallin itselleni ehkä lasin viiniä ja palan juustoa. Huomenna herkutellaan enemmän ja sunnuntaina otetaan taas itseään niskasta kiinni. Tähän mennessä tällä viikolla juoksukilometrejä on kertynyt vähän reilu 30 ja onhan tässä vielä viikkoa jäljellä. Jos sunnuntaina suuntaamme kotiin hyvissä ajoin ennen miehen golfia niin ajattelin taas käydä juoksemassa reilumman pituisen lenkin. Kesällä tuli juostua sellainen 7-15 km viikossa ja nyt tuntuu, että on taas saanut juoksukipinän takaisin. Siellä saaressa kun ei hirveästi juoksennella ympäriinsä.

Nyt pirtein mielin perjantaihin, jookos?! Perjantai 13.päivä on meillä onnen päivä,

sillä arkemme aurinko, pikkuinen L, on syntynyt aikoinaan perjantai 13.päivä.

Ja voiko onnellisempaa ja positiivisempaa lasta olla!

Katsotaan, ehdinkö ajastamaan huomiselle postausta,

mutta jos en niin tuolla Instagramin puolella ainakin nähdään 🙂 Ja täällä viimeistään sunnuntaina!

Ihanaa viikonloppua ღ